11 §

Mom. 1

Jos työnantaja eläkevakuutusta tai eläkesäätiötä käyttäen järjestää tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketuvan sellaisille työntekijöille, jotka työsuhteen lyhytaikaisuuden vuoksi tai muutoin 1 §:n säännöksistä johtuen eivät ole tämän lain alaisia, taikka järjestää muutoin paremman eläketurvan kuin edellä 4-9 §:ssä on säädetty, tai sisällyttää järjestämäänsä eläketurvaan hautausavustuksen tai muun sellaisen edun suorittamisen, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa, on hänellä oikeus niillä ehdoilla, jotka sosiaaliministeriö määrää, saattaa tällainen eläkejärjestelmänsä tämän lain alaiseksi rekisteröimällä se eläketurvakeskuksessa, minkä jälkeen sen kohdalta noudatetaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä. (16.12.1966/639; Mu:30.12.1982/1059)

Mom. 2

Mikäli työehto- tai muulla sopimuksella ei ole muunlaisesta eläkekustannusten jaosta sovittu tai työntekijät eivät ole asetuksella säädettävin tavoin toimeenpannulla äänestyksellä hyväksyneet muunlaista jakoa, saadaan työntekijöiltä periä yhteensä enintään puolet siitä eläkevakuutuksen maksusta, millä tämän lain mukaisia vähimmäisehtoja vastaava vakuutusmaksu 1 momentissa tarkoitettujen lisäetujen johdosta nousee, kuitenkin siten, että lisäetuna ei tällöin pidetä työntekijälle 1 §:n säännöksistä poiketen järjestettyä eläketurvaa tämän lain mukaisten vähimmäisehtojen osalta. Työntekijällä on tällöin, jos hänen työsuhteensa päättyy taikka vakuutus lisäetujen osalta lakkaa ennen eläkeoikeuden alkamista, oikeus sen lisäksi, mitä tämän lain mukaisten vähimmäisetujen säilyttämisestä on säädetty, sanottujen lisäetujen osalta syntynyttä rahasto-osuutta vastaavaan maksuvapaaseen vakuutukseen. Lisäksi eläketurvan ehdoissa voidaan määrätä, että työntekijällä on oikeus suorittamaila itse maksut jatkaa vakuutustaan lisäetujen osalta.

Mom. 3

Työnantajalla on oikeus pidättää työntekijänsä palkasta tältä 2 momentin mukaan perittävä vakuutusmaksu. Työnantaja on eläkelaitokselle vastuussa pidättämistään määristä.