4 §

Mom. 1

Työntekijällä on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän lain mukaisesti. Jos hänellä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, saadaan hänelle suoritettava eläke laskemalla yhteen kutakin työsuhdetta vastaavat eläkkeet siten kuin jäljempänä säädetään.

Mom. 2

Oikeus saada vanhuuseläkettä on työntekijällä hänen täytettyään 65 vuotta, edellyttäen, että hän ei enää ole tämän lain alaisessa työsuhteessa.

Mom. 3

Työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön suorittamaan entistä työtään tai muuta työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana, ja jonka työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aika huomioon ottaen, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan, on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa työkyvyttömyyden alkamista, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemista. Jos työntekijälle myönnetään eläkettä takautuvasti, suoritetaan, mikäli hänelle on maksettu samalta ajalta päivärahaa saman sairauden, vian tai vamman johdosta sairausvakuutuslain nojalla, päivärahaa vastaava osa eläkkeestä sairausvakuutusrahastolle. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeen saamiseen lakkaa eläkkeen saajan työkyvyn palauduttua. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi. (22.11.1963/525)

Mom. 4

Milloin työkyvyttömyys aiheutuu sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka työntekijällä oli työsuhteen alkaessa, hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän työsuhteen perusteella vain, jos hän on tullut työkyvyttömäksi aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhteen alkamisesta. (30.12.1965/707)