Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Esitiedot:
X oli vanhuuseläkehakemuksessaan ilmoittanut Suomen lisäksi työskennelleensä toisissa Euroopan Unionin jäsenmaissa eli Kreikassa ja Ruotsissa. Eläkelaitos hylkäsi valituksenalaisella päätöksellä X:n vanhuuseläkehakemuksen, koska hän ei ollut saavuttanut MEL:n mukaista vanhuuseläkeikää, kun otettiin huomioon X:n MEL:n mukaan vakuutetun palvelun määrä. MEL 8 § 2 momentin mukaisena palveluaikana ei ollut otettu huomioon X:n Ruotsin meripalveluaikaa 26.8.1981-24.9.1981 ja 20.3.1990-13.1.1994 sekä Kreikan meripalveluaikaa 5.5.2001-28.3.2006.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu:
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta (muutoksenhakulautakunta) kumosi eläkelaitoksen päätöksen, koska X:n vakuutuskaudet Kreikan ja Ruotsin lipun alla olevilla aluksilla ovat merimieseläkelain (MEL) 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua, vanhuuseläkeikää määrättäessä huomioon otettavaa palvelusaikaa. Eläkelaitos velvoitettiin korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut.
Perustelut:
MEL:n 8 § 2 momentin mukaan miehistön alennetun eläkeiän määräytyminen on riippuvainen muun muassa MEL:n 9 §:ssä säädetystä palvelusajasta.
EY:n perustamissopimuksen mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä pitää turvata. EU:n sosiaaliturva-asetuksen (1408/71) peruspäämääränä on turvata, että jäsenvaltiosta toiseen muuttava henkilö tai eri jäsenvaltioiden lippujen alla työskentelevä merimies ei joudu epäedulliseen asemaan sellai-seen henkilöön nähden, joka työskentelee ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa tai yhden jäsenvaltion lipun alla. EU:n sosiaaliturva-asetuksessa on tarkemmat säännökset EY:n perustamissopimuksen 42 artiklassa tarkoitettujen kausien huomioimisesta ja eri etuuksien määrien laskemisesta.
Muutoksenhakulautakunta katsoi, että MEL:n 8 §:n 2 momentin mukaisissa alemman eläkeiän tilanteissa on kysymys sellaisesta vanhuusetuudesta, joka sisältyy EU:n sosiaaliturva-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asiallisen ulottuvuuden piiriin.
MEL:n 8 §:n 2 momentin mukainen alennettu eläkeikä merkitsee, että vakuutetulla on oikeus saada vanhuuseläkettä normaalia aikaisemmasta ajankohdasta lukien. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että kysymyksessä on sellainen etuutta koskeva oikeus, jota EU:n sosiaaliturva-asetuksen 45 artiklassa on tarkoitettu, ja minkä artiklan nojalla muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- ja tai asumiskaudet otetaan tarpeen mukaan huomioon.
MEL:n 8 §:n 2 momentissa eläkeiän määräytyminen on säädetty riippuvaksi vakuutuskausien määrästä. Ennen eläkeiän määräämistä tulee ratkaistavaksi eläkkeeseen oikeuttavien vakuutuskausien määrä. Koska MEL:n 8 §:n 2 momentti ei näin ollen ole puhtaasti ikään liittyvä, muutoksenhakulautakunta katsoi, että MEL:n 8 §:n 2 momentin soveltaminen valituksenalaisessa päätöksessä tehdyllä tavalla rajoittaisi EY:n perustamissopimuksessa turvattua työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja veisi X:ltä oikeuden siihen alempaan eläkeikään, johon hän olisi ollut oikeutettu.
Eläkelaitos valitti muutoksenhakulautakunnan ratkaisusta vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeus jätti 12.12.2013 antamallaan päätöksellä tutkimatta eläkelaitoksen valituksen, koska eläkelaitoksella ei ollut asiassa valitusoikeutta.
Lainkohdat
Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 39 artikla ja 42 artikla Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharj