Yrittäjän vakuuttamisvelvollisuus

Voit tarkastella tätä asiakokonaisuutta voimassaolopäivän perusteella.
Syötä päivämäärä.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2024 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2024
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen rahamäärät on päivitetty vuoden 2024 tasoon.

Yrittäjän vakuuttamisvelvollisuuden ikärajat

Yrittäjän YEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus alkaa 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Yrittäjän vakuuttamisvelvollisuus päättyy viimeistään sen kalenterikuukauden lopussa, jolloin

  • vuonna 1957 tai sitä ennen syntynyt yrittäjä täyttää 68 vuotta
  • vuosina 1958 – 1961 syntynyt yrittäjä täyttää 69 vuotta
  • vuonna 1962 tai sen jälkeen syntynyt yrittäjä täyttää 70 vuotta.

Yrittäjän vakuuttamisvelvollisuus ikäluokkansa alimman vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen

Vanhuuseläkkeelle jäävän yrittäjän YEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus päättyy yrittäjän vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kalenterikuukauden lopussa.

Vanhuuseläkkeellä rinnalla jatkuvan yrittäjätoiminnan osalta yrittäjällä ei ole YEL:n mukaista vakuuttamisvelvollisuutta. YEL:n mukainen vapaehtoinen vakuuttaminen on tällöin kuitenkin mahdollista.

Yrittäjän joustava vanhuuseläkeikä

Yrittäjällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle aikaisintaan ikäluokkansa alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Yrittäjän alin ikäluokkansa vanhuuseläkeikä määräytyy 1.1.2017 alkaen hänen syntymävuotensa mukaan seuraavasti:

  • vuonna 1954 ja sitä ennen syntyneellä 63 vuotta
  • vuonna 1955 syntyneellä 63 vuotta ja 3 kuukautta
  • vuonna 1956 syntyneellä 63 vuotta ja 6 kuukautta
  • vuonna 1957 syntyneellä 63 vuotta ja 9 kuukautta
  • vuonna 1958 syntyneellä 64 vuotta
  • vuonna 1959 syntyneellä 64 vuotta ja 3 kuukautta
  • vuonna 1960 syntyneellä 64 vuotta ja 6 kuukautta
  • vuonna 1961 syntyneellä 64 vuotta ja 9 kuukautta
  • vuosina 1962–1964 syntyneellä 65 vuotta.

Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneen yrittäjän alin ikäluokkansa vanhuuseläkeikä sopeutetaan eliniän muutokseen ja TyEL:n 83 §:n mukaisesti ja ikä vahvistetaan STM:n asetuksella vuodelle, jona yrittäjä täyttää 62 vuotta.

Vakuutettavan yrittäjätoiminnan työtulon vähimmäismäärä

YEL:a sovelletaan yrittäjään, jonka työpanosta vastaavan työtulon arvioidaan olevan vähintään 9 010, 28 euroa vuodessa (2024 vuoden tasossa).

Yrittäjä ei kuulu YEL:n piiriin, jos

  • yrittäjän vuotuinen työtulo on pienempi kuin YEL:n työtulon alaraja 9 010, 28 euroa tai
  • yrittäjä nostaa yrityksestä pelkästään osinkoa tai voitto-osuutta eikä työskentele yrityksessä.

YEL:n mukainen vakuuttaminen edellyttää, että yrittäjä työskentelee yrityksessään. Pelkkä yrityksen omistaminen ei riitä.

Kausiluonteisesti yrittäjätoimintaa harjoittavan yrittäjän kuuluminen YEL:n piiriin ratkaistaan myös vuotuisen työtulon perusteella.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: Työtulo alle YEL:n rajamäärän

Yrittäjä, joka vuodesta toiseen jatkuvasti toimii yrittäjänä ja jonka työtulo on joka vuosi viiden kuukauden aikana esim. 1 000 euroa kuukaudessa, jää YEL:n ulkopuolelle.

Yrittäjän vakuuttamisvelvollisuutta ei arvioida pelkästään tuntimäärän perusteella, vaan se on arvioitava työpanoksen ja työn arvon perusteella.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: YEL:n piiriin kuulumisen arvioiminen

Kunnallisessa sairaalassa päätoimisesti työskentelevä röntgenlääkäri antaa sivutoimenaan lausuntoja röntgenkuvista yksityiselle lääkäriasemalle. Ansiot tästä lausuntojen antamisesta ovat noin 25 000 euroa vuodessa. Aikaa tähän kuluu noin 2-2½ tuntia viikossa. Vaikka tehtyjen työtuntien perusteella yrittäjätoiminta näyttää pienimuotoiselta, on vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa otettava huomioon myös työn arvo. Yrittäjä vakuutetaan YEL:n mukaan.

Yrittäjällä, jonka työtulo on YEL-työtulon alarajaa pienempi, on oikeus tietyin edellytyksin vapaaehtoisesti ottaa itselleen YEL:n mukainen vakuutus.

Työtulon arvioimisesta kerrotaan tarkemmin ETK:n ja yrittäjäjärjestöjen yhteistyössä tekemässä työtulo-oppaassa.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 9.6.2017 – toistaiseksiJulkaistu 9.6.2017
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on lisätty tietoja siitä, mitä tekijöitä yrittäjätoiminnan 4 kuukauden jatkuvuuden ja YEL:n piiriin kuulumisen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon, kun henkilö tekee yksittäisiä lyhytkestoisia keikkoja tai toimeksiantoja. Ohjeeseen on myös yhdistetty ohje Kausiluonteisen yrittäjätoiminnan vakuuttaminen.

YEL:n mukaan vakuutettavan yrittäjän toiminnan on jatkuttava yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta

Yrittäjätoiminnan kestoa laskettaessa otetaan huomioon aika 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Kalenterikuukauteen katsotaan sisältyvän 30 päivää.

Ajanjakson pituus kuukausina lasketaan siten, että siihen sisältyvien päivien lukumäärä jaetaan kolmellakymmenellä.

Kalenterikuukausien pituudet tasoitetaan siten, että kuukauden viimeistä päivää ja karkausvuotena myös helmikuun viimeistä edellistä päivää pidetään kuukauden 30. päivänä.

Tarkemmat tiedot

Esimerkkejä : Yrittäjätoiminnan keston laskeminen

Yrittäjätoiminta ajalla 1.1.2013 – 30.4.2013 on jatkunut 4 kuukautta.

Yrittäjätoiminta ajalla 2.1.2013 – 30.4.2013 ei ole jatkunut 4 kuukautta, koska kalenterikuukauteen katsotaan sisältyvän 30 päivää ja kuukauden viimeistä päivää pidetään kuukauden 30. päivänä. Tammikuussa on YEA 4 §:n mukaan laskettuja päiviä 29.

Yrittäjätoiminta ajalla 8.7.2013 – 7.11.2013 on jatkunut tasan 4 kuukautta. Jaksoon sisältyy YEA 4 §:n mukaan laskettuja päiviä 120.

Yrittäjätoiminta ajalla 9.7.2013 – 7.11.2013 ei ole YEL:n mukaan jatkunut 4 kuukautta, vaikka jaksoon sisätyvien todellisten päivien lukumäärä on 122.

Milloin yrittäjän toiminnan voidaan katsoa jatkuvan vähintään neljä kuukautta?

Toiminimen, yhteisön tai yhtymän puitteissa tapahtuvaa yrittäjätoimintaa sekä ennakkoperintärekisteriin kirjautumista voidaan pitää merkkeinä yrittäjätoiminnan jatkuvuudesta ja valmiudesta ottaa toimeksiantoja vastaan. Niiden perusteella voidaan yleensä myös arvioida yrittäjätoiminnan jatkuvan vähintään YEL:n edellyttämän 4 kuukautta.

Yrittäjätoiminta voi kuitenkin alkaa vähitellen ja olla niin pienimuotoista, että yrittäjätoiminnan ei voida aina heti sen alkamisesta lähtien katsoa jatkuneen YEL:n edellyttämässä määrin yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta.

Yrittäjän toiminnan jatkuvuuden arviointi yksittäisten lyhytkestoisten keikkojen tai toimeksiantojen perusteella

Muutoin kuin toiminimen, yhteisön tai yhtymän puitteissa tapahtuvan yrittäjätoiminnan jatkuvuuden ja alkamisen määrittely voi olla haastavaa. Tällaisten niin sanottujen itsensä työllistäjien ja keikkatyötä tekevien toiminta on yleensä luoteeltaan sellaista, että sitä tehdään epäsäännöllisesti eikä sen jatkuvuudesta ja laajuudesta ole etukäteen riittävästi vielä tietoa. 

Yrittäjä on velvollinen ottamaan itselleen YEL:n mukaisen vakuutuksen 6 kuukauden kuluessa yrittäjätoiminnan alkamisesta. Käytännössä yrittäjätoiminnan laajuuden ja alkamisen tarkastelu tehdään tämän 6 kuukauden aikana.

Kun henkilö tekee työtä satunnaisesti tai epäsäännöllisesti, työskentelyn jatkumisen arviointi perustuu pitkälti henkilön itsensä antamaan arvioon toimintansa aktiivisuudesta.

Kun henkilön on tarkoitus jatkaa toimintaansa ja ottaa vastaa yksittäisiä lyhytkestoisia keikkoja tai toimeksiantoja, hänen yrittäjätoimintansa jatkuvuuden ja YEL:n piiriin kuulumisen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon seuraavia asioita:

  • Kun henkilö tekee lyhytkestoisia keikkoja tai toimeksiantoja 1-2 vuodessa, ei YEL:n jatkuvuuden edellytys vielä välttämättä täyty, vaikka ansiot ylittäisivätkin YEL:n alarajamäärän.
  • Kun henkilö tekee lyhytkestoisia keikkoja tai toimeksiantoja 3-4 vuodessa ja ansiot ylittävät YEL:n alarajamäärän, YEL-vakuutus voi olla ajankohtainen. Tällöin kyse on tapauskohtaisesta kokonaisarviosta.
  • Kun henkilö tekee useamman kuin 4 keikkaa tai toimeksiantoa vuodessa tai toimeksiantojen kokonaisaika vuodessa ylittää 4 kuukautta ja ansiot ylittävät YEL:n alarajamäärän, henkilön tulee ottaa itselleen YEL-vakuutus.
  • Jos henkilön kaikki lyhytkestoiset keikat tai toimeksiannot ajoittuvat vuoden aikana alle 4 kuukauden yhdenjakoiselle ajalle, esimerkiksi 3 peräkkäiselle kuukaudella ja vaikka niistä saadut ansiot ylittäisivätkin YEL:n työtulon alarajan, henkilö ei kuulu YEL:n piiriin, ellei kyse ole kausiluonteisesta yrittäjätoiminnasta.

YEL:n 4 kuukauden jatkuvuutta arvioitaessa edellä mainitut keikkojen tai toimeksiantojen lukumäärät eivät ole ehdottomia vaan suuntaa antavia. YEL:n edellyttämää vähintään 4 kuukauden jatkumista on arvioitava aina tapauskohtaiset erityispiirteet huomioon ottaen.

Keskeytykset yrittäjätoiminnassa

YEL:n piiriin kuuluvan yrittäjätoiminnan jatkuvuuden arvioinnissa on soveltamiskäytännössä hyväksytty yrittäjätoiminnassa vuodenkin katkoja ilman, että YEL-vakuutusta on päätetty. Satunnaisesti keikkoja tai yksittäisiä toimeksiantoja tekevän yrittäjän osalta voi lyhyempikin, esimerkiksi puolen vuoden keskeytys työskentelyssä, riittää YEL-vakuutuksen päättämiseen.

Milloin kausiluonteista yrittäjätoimintaa pidetään yhdenjaksoisena ja vakuutettavana yrittäjätoimintana?

Kausiluonteista, vuodesta toiseen jatkuvaa yrittäjätoimintaa pidetään yhdenjaksoisena, vaikka kunkin kalenterivuoden aikana toiminta olisi todellisuudessa keskeytynyt useammaksikin kuukaudeksi.

Kausiluonteinen, mutta toistuva työ on yrittäjätoiminnan neljän kuukauden kestoa arvioitaessa katsottava yleensä ympärivuotiseksi jatkuvaksi toiminnaksi. Esimerkiksi kesäisin kioskia pitävän yrittäjän toiminnan voidaan yleensä katsoa jatkuvan yhdenjaksoisena vuodesta toiseen. YEL:n yrittäjätoiminnalta vaatima neljän kuukauden keston yhdenjaksoisuus ei siis edellytä, että yrittäjätoiminta on täysin keskeytyksetöntä.

Käytännössä merkkinä yrittäjätoiminnantoiminnan jatkuvuudesta voi olla esimerkiksi

  • kaluston säilyttäminen seuraavaa kesää varten tai
  • vuokrasopimuksen jatkaminen.

Merkkeinä yrittäjätoiminnan lakkaamisesta ovat esimerkiksi

  • sopimuksen irtisanominen
  • kaluston myynti tms.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: Kausiluonteisen yrittäjätoiminnan vakuuttaminen erilaisissa tilanteissa

Henkilö pitää kioskia kesäkuukausien ajan. Tämä toistuu joka kesä. YEL-vakuutus pidetään voimassa jatkuvana ja ympärivuotisena. Yrittäjän saama ansio yrittäjätoiminta-ajalta katsotaan koko vuoden ansioiksi arvioitaessa sitä, täyttyykö vakuuttamisen alaraja.

Jatkuvassa työsuhteessa oleva insinööri ottaa vapaa-aikanaan suorittaakseen yksittäisen asiantuntijatehtävän yrittäjänä.  YEL:n soveltaminen työskentelyyn riippuu siitä, kestääkö tehtävän suorittaminen vaaditut 4 kuukautta ja täyttääkö työpanos YEL:n vakuuttamisen alarajan.

Jos sen sijaan henkilöllä on tapana jatkuvasti aika ajoin ottaa vastaavanlaisia tehtäviä, ei asiaa ratkaise yksittäisen tehtävän kesto tai siitä saatava työtulo. Tällöin eri tehtävät yhdistetään jatkuvaksi toiminnaksi ja YEL-vakuutus on otettava, jos työpanos ylittää YEL:n alarajan. Yrittäjän työtulon arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että yrittäjätoiminnan intensiivisyys vaihtelee.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 22.7.2021 – toistaiseksiJulkaistu 2.6.2023
Muutokset edelliseen versioon

Päivitetty tieto siitä, että vakuuttamisvelvollisuus ei koske yrittäjää, joka saa Suomen vanhuuseläkettä vastaavaa eläkettä ulkomailta.

Suomen vanhuuseläkkeeseen rinnastetaan EU-maista saatavat vastaavat eläkkeet

Lähtökohta on, että Suomen vanhuuseläkettä vastaaviin eläkkeisiin rinnastetaan vain EU-maista saavat vastaavat eläkkeet. Rinnastus perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen (883/2004) 5 artiklaan.

Eläketurvakeskus on katsonut mm. Ruotsista saatavan varhennetun vanhuuseläkkeen ja Norjan partiell ålderspensionin vastaavan Suomen vanhuuseläket

Vakuutettavan yrittäjätoiminnan alkamispäivän määrittely

YEL-vakuutuksen alkamisaika on yleensä lain soveltamisalaan kuuluvan yrittäjätoiminnan alkaminen. YEL-vakuutuksen alkamisaika on ajankohta, jona yrittäjätoiminta on sen laajuista, että yrittäjän työpanos ylittää YEL:n työtulon alarajan.

Yrittäjätoiminnan alkamispäivä on yleensä varsin tarkoin määriteltävissä. Ratkaisevaa on se, milloin työskentely alkaa. Esimerkiksi liikkeenharjoittajan yrittäjätoiminta alkaa yleensä sinä päivänä, jona hän ostaa tai perustaa yrityksensä.

Kun yrittäjätoiminnan alkamisajankohdan määrääminen tuottaa hankaluutta, voidaan apua alkamisajankohdan määrittämiseen saada esimerkiksi elinkeinoilmoituksen tai kaupparekisteri-ilmoituksen tekemispäivästä.

YEL-vakuutettavaa aikaa voi olla myös varsinaisen yrittäjätoiminnan aloittamisen valmistelu, jos työpanos tällöin ylittää YEL-työtulon alarajan.

Yrittäjän vakuutushakemuksessaan esittämä oma käsitys on epäselvissä tapauksissa tärkeä tietolähde vakuutuksen alkamisajankohdan määrittelyssä.

Yrittäjätoiminnan alkamisajankohdan ratkaiseminen vakuutushakemuksesta poiketen edellyttää selvää muuta näyttöä vakuuttamisvelvollisuuden tosiasiallisesta alkamisajankohdasta.

Kirjailijoiden ja taiteilijoiden yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuuden alkamispäivän määrittely

Kirjailijoiden ja muidenkin taiteilijoiden yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuuden alkamispäivän määritteleminen voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun toiminta on alkanut harrastusluonteisena ja vasta myöhemmin muuttunut ansiomielessä harjoitettavaksi. Tällaisen yrittäjän on perusteltua ottaa YEL-vakuutus vasta silloin, kun selvästi on todettavissa, että hän tulee saamaan toiminnastaan ansiotuloa.

Aloittavan kirjailijan ansiomahdollisuudet selviävät yleensä vasta silloin, kun hän on tehnyt kustannussopimuksen kirjastaan. Kun kirjoitustyötä on kuitenkin tehty yleensä jo huomattavasti ennen kustannussopimuksen solmimista, YEL-vakuutus voidaan saattaa voimaan jonkin verran taannehtivasti.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuuden päättyminen

Yrittäjän YEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus päättyy viimeistään sen kalenterikuukauden lopussa, jolloin yrittäjä täyttää ikäluokkansa vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus ei koske vanhuuseläkkeellä olevaa yrittäjää

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus ei koske Suomen työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä olevaa yrittäjää. Yrittäjä voi jäädä vanhuuseläkkeelle jo ennen ikäluokkansa vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä ja jatkaa eläkkeellä ollessaan YEL:n mukaista yrittäjätoimintaansa.

Vakuuttamisvelvollisuus ei koske myöskään yrittäjää, joka saa Suomen vanhuuseläkettä vastaavaa eläkettä ulkomailta.

Tarkemmat tiedot

Suomen vanhuuseläkkeeseen rinnastetaan EU-maista saatavat vastaavat eläkkeet

Lähtökohta on, että Suomen vanhuuseläkettä vastaaviin eläkkeisiin rinnastetaan vain EU-maista saavat vastaavat eläkkeet. Rinnastus perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen (883/2004) 5 artiklaan.

Eläketurvakeskus on katsonut mm. Ruotsista saatavan varhennetun vanhuuseläkkeen ja Norjan partiell ålderspensionin vastaavan Suomen vanhuuseläkettä.

Yrittäjä, joka täyttää YEL:n vakuuttamista koskevat edellytykset, voi vanhuuseläkkeellä ollessaan ottaa YEL:n mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen.

Yrittäjätoiminnan päättyminen ennen vanhuuseläkkeelle jäämistä

Kun yrittäjätoiminta päättyy ennen vanhuuseläkkeelle jäämistä, YEL-vakuutuksen päättymisaika on YEL:n soveltamisalaan kuuluvan yrittäjätoiminnan päättyminen tai yrittäjän työpanoksen pieneneminen alle YEL-työtulon alarajan.

Pääsääntönä voidaan pitää, että yrittäjätoiminta päättyy silloin, kun yrittäjä myy tai muutoin luopuu yrityksestään. Ratkaisevaa on se, milloin työskentely yrityksessä päättyy.

YEL:n mukainen yrittäjätoiminta päättyy myös silloin, kun yrittäjä vähentää työskentelyään ja yrittäjän työpanos pienenee niin, että yrittäjän työtulo jää alle YEL-työtulon alarajan. 

Liikkeenharjoittajien yrittäjätoiminnan päättyminen

Liikkeenharjoittajien ja muiden heihin verrattavien yrittäjien YEL:n mukainen yrittäjätoiminta päättyy yleensä liikkeen lopettamiseen tai yrittäjätoiminnasta luopumiseen.

YEL:n mukainen yrittäjätoiminta voi joissakin tilanteissa päättyä myös ennen liikkeen lopetusta tai myyntiä, jos esimerkiksi yrittäjän työpanos pienenee niin, että yrittäjän työtulo jää alle YEL-työtulon alarajan. 

Ammatinharjoittajien, freelancereiden ja taiteilijoiden yrittäjätoiminnan päättyminen

Ammatinharjoittajien, freelancereiden ja taiteilijoiden yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuuden päättymisen määritteleminen saattaa olla tulkinnanvaraista. YEL:n mukaisen yrittäjätoiminnan katsotaan näissä tapauksissa päättyvän viimeistään silloin, kun on todettavissa, ettei toiminnasta enää ole odotettavissa ansiotuloja.

Monien tällaisten yrittäjien toiminta on sellaista, että siitä saadaan tuloja usein vielä pitkänkin aikaa yrittäjätoiminnan tosiasiallisen päättymisen jälkeen. Useimmiten tällaisissa tapauksissa yrittäjätoiminnan päättymispäivä jää asianomaisen itsensä ratkaistavaksi.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 13.5.2014

Milloin kausiluonteista yrittäjätoimintaa pidetään yhdenjaksoisena ja vakuutettavana yrittäjätoimintana?

Kausiluonteista, vuodesta toiseen jatkuvaa yrittäjätoimintaa pidetään yhdenjaksoisena, vaikka kunkin kalenterivuoden aikana toiminta olisi todellisuudessa keskeytynyt useammaksikin kuukaudeksi.

Kausiluonteinen, mutta toistuva työ on yrittäjätoiminnan neljän kuukauden kestoa arvioitaessa katsottava yleensä ympärivuotiseksi jatkuvaksi toiminnaksi. Esimerkiksi kesäisin kioskia pitävän yrittäjän toiminnan voidaan yleensä katsoa jatkuvan yhdenjaksoisena vuodesta toiseen. YEL:n yrittäjätoiminnalta vaatima neljän kuukauden keston yhdenjaksoisuus ei siis edellytä, että yrittäjätoiminta on täysin keskeytyksetöntä.

Käytännössä merkkinä yrittäjätoiminnantoiminnan jatkuvuudesta voi olla esimerkiksi

  • kaluston säilyttäminen seuraavaa kesää varten tai
  • vuokrasopimuksen jatkaminen.

Merkkeinä yrittäjätoiminnan lakkaamisesta ovat esimerkiksi

  • sopimuksen irtisanominen
  • kaluston myynti tms.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: Kausiluonteisen yrittäjätoiminnan vakuuttaminen erilaisissa tilanteissa

Henkilö pitää kioskia kesäkuukausien ajan. Tämä toistuu joka kesä. YEL-vakuutus pidetään voimassa jatkuvana ja ympärivuotisena. Yrittäjän saama ansio yrittäjätoiminta-ajalta katsotaan koko vuoden ansioiksi arvioitaessa sitä, täyttyykö vakuuttamisen alaraja.

Jatkuvassa työsuhteessa oleva insinööri ottaa vapaa-aikanaan suorittaakseen yksittäisen asiantuntijatehtävän yrittäjänä.  YEL:n soveltaminen työskentelyyn riippuu siitä, kestääkö tehtävän suorittaminen vaaditut 4 kuukautta ja täyttääkö työpanos YEL:n vakuuttamisen alarajan.

Jos sen sijaan henkilöllä on tapana jatkuvasti aika ajoin ottaa vastaavanlaisia tehtäviä, ei asiaa ratkaise yksittäisen tehtävän kesto tai siitä saatava työtulo. Tällöin eri tehtävät yhdistetään jatkuvaksi toiminnaksi ja YEL-vakuutus on otettava, jos työpanos ylittää YEL:n alarajan. Yrittäjän työtulon arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että yrittäjätoiminnan intensiivisyys vaihtelee.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2024 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2024
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen rahamäärät on päivitetty vuoden 2024 tasoon.

Yrittäjä voi ottaa vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen, jos

  • yrittäjälle arvioitava työtulo (työpanos) jää alle laissa säädetyn alarajan 9 010,28 euroa (vuoden 2024 tasossa) tai
  • yrittäjä on työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä.

Yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus on mahdollinen myös sellaisessa tilanteessa, jossa yrittäjä on sekä vanhuuseläkkeellä että työtulo jää alle alarajan.

Vapaaehtoisesti YEL-vakuutetun yrittäjän tulee täyttää kaikki muut YEL:n vakuuttamisen edellytykset (esim. ikä).

Yrittäjän vapaaehtoisen vakuutuksen erot pakolliseen vakuutukseen verrattuna

Vapaaehtoiseen YEL-vakuutukseen sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä ja vakuutusehtoja kuin pakolliseen YEL-vakuutukseen.

Vapaaehtoisessa YEL-vakuutuksessa on kuitenkin seuraavia eroja verrattuna pakolliseen YEL-vakuutukseen:

  • vapaaehtoinen YEL-vakuutus ei voi alkaa takautuvasti
  • eläkelaitos voi irtisanoa vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen, jos yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja
  • yrittäjä voi päättää vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen niin halutessaan
  • vapaaehtoisessa YEL-vakuutuksessa ei ole työeläkevakuutusmaksun joustomahdollisuutta.

Yrittäjän vapaaehtoisen vakuutuksen alkaminen

Yrittäjän vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen voimaantuloaika voi olla aikaisintaan vakuutuksen hakemispäivä. Vapaaehtoista YEL-vakuutusta ei siis myönnetä takautuvasti.

Yrittäjän vapaaehtoisen vakuutuksen päättyminen

Yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus lakkaa yrittäjätoiminnan päättyessä ja myös silloin, kun yrittäjän on pakollisesti vakuutettava itsensä YEL:n mukaan. Yrittäjän on viipymättä kirjallisesti ilmoitettava vakuutuksenantajalle vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen päättymispäivä ja päättymisen syy.

Vapaaehtoinen YEL-vakuutus päättyy viimeistään sen kalenterikuukauden lopussa, jolloin yrittäjä täyttää oman ikäluokkansa vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

Yrittäjän vapaaehtoisen vakuutuksen irtisanominen

Yrittäjä voi irtisanoa vapaaehtoisen YEL-vakuutuksensa

Yrittäjä voi irtisanoa vapaaehtoisen YEL-vakuutuksensa niin halutessaan. Tällöin vapaaehtoinen YEL-vakuutus päättyy aikaisintaan sen kuukauden lopussa, jona vakuutuksenottaja on ilmoittanut irtisanomisesta kirjallisesti vakuutuksenantajalle.

Eläkelaitoksen oikeus irtisanoa yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus

Eläkelaitoksella on vakuutusehtojen mukaan oikeus irtisanoa vapaaehtoista YEL-vakuutusta koskeva sopimus

• vakuutuksenottajan maksukyvyttömyyden tai
• vakuutusmaksujen suorittamisen laiminlyönnin vuoksi.

Vapaaehtoinen YEL-vakuutus päättyy tällöin kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Yrittäjällä ei ole mahdollisuutta työeläkevakuutusmaksun joustoon vapaaehtoisen vakuutuksen aikana

Yrittäjällä ei ole vapaaehtoisen YEL-vakuutuksen aikana mahdollisuutta työeläkevakuutusmaksun joustoon, koska

  • joustomahdollisuutta ei ole eläkkeellä olevalla yrittäjällä eikä
  • joustaa voi alle YEL:n työntulon alarajan.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 24.4.2024 – toistaiseksiJulkaistu 24.4.2024
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on lisätty kohtaan 6.1 tarkentaviin tietoihin, että EU:n virkamiesten eläkejärjestelmästä myönnettävä vanhuuseläke rinnastetaan Suomen vanhuuseläkkeeseen.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus vanhuuseläkkeellä ollessa

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus ei koske Suomen työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä olevaa yrittäjää.

Vakuuttamisvelvollisuus ei riipu siitä, minkä työeläkelain mukaisella vanhuuseläkkeellä yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö on. Vakuuttamisvelvollisuutta ei siten ole myöskään yrittäjällä, joka on jäänyt julkisten alojen työeläkelakien mukaiselle vanhuuseläkkeelle ammatillisessa eläkeiässä tai on YEL:n mukaisella lisäeläkkeellä.

Vakuuttamisvelvollisuus ei koske myöskään yrittäjää, joka saa Suomen vanhuuseläkettä vastaavaa eläkettä ulkomailta.

Tarkemmat tiedot

Suomen vanhuuseläkkeeseen rinnastetaan EU-maista saatavat vastaavat eläkkeet

Lähtökohta on, että Suomen vanhuuseläkettä vastaaviin eläkkeisiin rinnastetaan vain EU-maista saavat vastaavat eläkkeet. Rinnastus perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen (883/2004) 5 artiklaan.

Eläketurvakeskus on katsonut, että EU:n virkamiesten eläkejärjestelmästä myönnettävä vanhuuseläke rinnastetaan Suomen vanhuuseläkkeeseen. Kyseessä on lakisääteinen eläke, joka perustuu EU:n-virkamiehiin sovellettavaan henkilöstöasetukseen 259/68.

Eläketurvakeskus on katsonut mm. Ruotsista saatavan varhennetun vanhuuseläkkeen ja Norjan partiell ålderspensionin vastaavan Suomen vanhuuseläkettä.

Ruotsin työmarkkinaeläkkeet eivät puolestaan kuulu EU:n sosiaaliturva-asetuksen soveltamisalaan, joten niillä ei ole vaikutusta arvioitaessa YEL-vakuuttamisvelvollisuutta.

 

Eläkelaitos päättää yrittäjän YEL-vakuutuksen, kun yrittäjälle myönnetään työeläkelakien mukainen vanhuuseläke tai vastaava ulkomainen eläke.

Vapaaehtoinen vakuutus vanhuuseläkkeellä olevalle yrittäjälle

Yrittäjä, joka muuten täyttää YEL:n vakuuttamista koskevat edellytykset, voi vanhuuseläkkeellä ollessaan ottaa YEL:n mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen. Yrittäjän vapaaehtoinen vakuutus lakkaa yrittäjätoiminnan päättyessä tai viimeistään sen kalenterikuukauden lopussa, jolloin yrittäjä täyttää oman ikäluokkansa vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan.

Jos vanhuuseläkkeellä olevalla yrittäjällä on YEL:n mukainen vapaaehtoinen vakuutus ja hän eläkkeellä ollessaan tekee työtä toimeksianto- tai konsulttisopimuksen tai muun vastaavan järjestelyn perusteella kunnalle, valtiolle tai kirkolle, yrittäjän julkisen alan työskentelyä ei vakuuteta JuEL:n mukaan.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus kertasuoritetun vanhuuseläkkeen jälkeen

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus koskee yrittäjää, joka täyttää YEL:n vakuuttamista koskevat edellytykset kertasuoritetun vanhuuseläkkeen jälkeen. Yrittäjän ei katsota olevan kertasuoritetun eläkkeen jälkeen eläkkeellä.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä ollessa

Yrittäjän on vakuutettava itsensä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen rinnalla harjoittamansa yrittäjätoiminnan osalta, jos YEL:n edellytykset täyttyvät.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus työkyvyttömyyseläkkeellä ollessa

Jos yrittäjä on työkyvyttömyyseläkkeellä, hän on YEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen, jos hän työskentelee eläkkeellä ollessaan ja YEL:n edellytykset täyttyvät.

Jos yrittäjä jatkaa yrittäjätoimintaa työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla, hänen on pienennettävä työpanostaan ja sen perusteella määräytyvää työtuloaan, jotta työkyvyttömyyseläkkeen ansaintaraja ei ylity. Eläkelaitos on tällöin yhteydessä yrittäjään.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus työuraeläkkeellä ollessa

Yrittäjän on vakuutettava itsensä työuraeläkkeen rinnalla harjoittamansa yrittäjätoiminnan osalta, jos YEL:n edellytykset täyttyvät.

Yrittäjätoiminnan vakuuttamisvelvollisuus osa-aikaeläkkeellä ollessa

Uusia osa-aikaeläkkeitä ei myönnetä enää 1.1.2017 jälkeen, mutta aikaisemmin myönnetyt osa-aikaeläkkeet voivat kuitenkin jatkua. Näihin osa-aikaeläkkeisiin sovelletaan 31.12.2016 voimassa olleita säännöksiä.

Jos yrittäjä on osa-aikaeläkkeellä, hän on YEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen, jos hän työskentelee eläkkeellä ollessa ja YEL:n edellytykset täyttyvät.

Kun yrittäjä jatkaa yrittäjätoimintaansa osa-aikaeläkkeen rinnalla, yrittäjän on puolitettava työtulonsa ja myös työskentelyä on vähennettävä samassa suhteessa.

Yrittäjän YEL-vakuutus jaetaan tällöin kahteen jaksoon. Uusi osa-aikaeläkkeen aikainen vakuutusjakso alkaa eläketapahtumaa seuraavasta päivästä. Tämän jakson ei tarvitse jatkua vähintään neljää kuukautta ollakseen YEL:n mukaan vakuutettavaa yrittäjätoimintaa.

Jos yrittäjä osa-aikaeläkkeelle siirtyessään lopettaa yrittäjätoiminnan kokonaan, YEL-vakuutus päätetään. Osa-aikaeläkehakemus riittää YEL-vakuutuksen lopettamisilmoitukseksi. Eläkelaitos antaa päätöksen YEL-vakuutuksen lopettamisesta.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 13.5.2014

Yrittäjä on voinut ennen vuotta 2002 voimassa olleen YEL:n perusteella saada vapautuksen YEL:n mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudestaan.

Vapautus vakuuttamisvelvollisuudesta voi jatkua edelleen sellaisella yrittäjällä, joka on 

• syntynyt ennen 1.1.1961 ja
• vapautus on myönnetty hänelle ennen vuotta 2002 (YELVpl:n 6 § 2 momentti).

Uusia vapautuksia ole enää vuoden 2001 jälkeen ole myönnetty, mutta yrittäjille aiemmin myönnetyt vapautukset jatkuvat niin kauan kuin niiden myöntöperusteet ovat olemassa. 1.1.1961 tai sen jälkeen syntyneen yrittäjän oikeus vapautukseen päättyi kuitenkin 31.12.2006 (YELVpl:n 6 § 1 momentti).

Yrittäjä voi olla vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta, vaikka hänen yrittäjätoimintansa laajuuden puolesta olisi sellaista, että se tulisi vakuuttaa YEL:n mukaisesti.

Vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevat säännökset olivat voimassa 31.12.2001 asti.

Vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettu yrittäjä voi hakeutua takaisin vakuutuksen piiriin

Vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettu yrittäjä voi hakeutua takaisin YEL:n piiriin toimittamalla hakemuksen (yrittäjän työtuloselvitys-lomake) Eläketurvakeskukselle.

Eläketurvakeskus antaa päätöksen yrittäjän hyväksymisestä takaisin YEL:n piiriin.

Eläketurvakeskus valvoo vakuuttamisvelvollisuudesta vapautettuja yrittäjiä

Eläketurvakeskus valvoo, että yrittäjälle myönnetyn vapautuksen edellytykset täyttyvät myös vapautuksen jatkuessa.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.7.2023 – toistaiseksiJulkaistu 1.7.2023
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on tehty 1.7.2023 voimaan tulleen työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muutoksesta johtuvat muutokset. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momenttiin on lisätty säännös, jonka mukaan tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla. Säännöksessä luetellaan seikkoja, joita kokonaisharkinnassa otetaan huomioon. Muutokset on tehty ohjeen kohtaan ”Rajanveto työsuhteessa tehdyn työn ja yrittäjänä tehdyn työn välillä tehdään tulkinnanvaraisissa tilanteissa kokonaisharkinnan (kokonaisarvioinnin) perusteella.” Ohjeen tekstiä on paikoitellen täsmennetty.

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ eli ansiotyö

Työsuhteessa ja virkasuhteessa tehty työ on epäitsenäistä ansiotyötä. Epäitsenäinen ansiotyö vakuutetaan työsuhde-eläkelakien mukaan.

Yrittäjänä tehty työ on itsenäistä ansiotyötä. Itsenäinen ansiotyö vakuutetaan yrittäjäeläkelakien mukaan.

Työtä voi tehdä myös ilman ansiotarkoitusta. Ei-ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on esimerkiksi:

  • talkootyö
  • harrastustoiminta
  • luottamustoiminta
  • työharjoittelu. 

Työeläkelait eivät lähtökohtaisesti koske työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tarkemmat tiedot

Tavanomainen harrastustoiminta ja sen yhteydessä tehtävä työ on työsopimuslaissa rajattu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Tavanomaisena harrastustoimintana pidetään työsopimuslain yksityiskohtaisten perustelujen (HE 157/2000 vp.) mukaan muun muassa urheiluseuran piirissä tapahtuvaa vapaaehtoista lasten ja nuorten ohjaamista sekä muunlaistakin vastaavanlaisessa yhdistystoiminnassa tehtyä työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tavanomaisen harrastustoiminnan parissa tehtävälle työlle on tunnusomaista, ettei sitä tehdä ansiotarkoituksessa. Työnteosta suoritettava vastike on tavallisesti pieni ja kulukorvauksen luonteinen. Kun tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa työnsuorittajalle maksetaan kulukorvauksia aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkokaan korvaus ei sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työsuhde.

Rajanveto tavanomaisen harrastustoiminnan ja työsuhteen välillä tehdään tarkastelemalla, täyttyykö työskentelyssä työsuhteen tunnusmerkistö. Huomiota kiinnitetään muun muassa siihen:

 

  • tehdäänkö työtä toiminnan järjestäjän lukuun
  • saako järjestäjä toiminnasta taloudellista hyötyä
  • johtaako ja valvooko järjestäjä toimintaa taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi
  • työskenteleekö työnsuorittaja ansiotarkoituksessa.

Työsuhteen tunnusmerkit

Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain mukaista työsopimuksen käsitettä. Työsuhde määritellään työsopimuksen tunnusmerkistön avulla.

Työsuhteen tunnusmerkit ovat:

  • sopimus
  • työn tekeminen henkilökohtaisesti
  • vastiketta vastaan
  • työnantajan lukuun
  • työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien tulee täytyttyä työnsuorittajan työskentelyssä samanaikaisesti, jotta kyseessä on työsuhde.

Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä

Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä. Työsopimuksen osapuolet ovat työnantaja ja työntekijä.

Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrätyn muodon noudattamista

Työsopimuksen voi tehdä:

  • suullisesti
  • kirjallisesti
  • sähköisesti.

Selvyyden vuoksi työsopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

Tarkemmat tiedot

Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti silloin kun työnantaja sallii työntekijän tekevän työtä lukuunsa, vaikka nimenomaista sopimusta ei olisi tehty.

Työsopimuksen voi nimetä myös muuksi kuin nimenomaisesti työsopimukseksi.

Sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva, kun arvioidaan, onko kyseessä työsopimus vai muu työntekoa koskeva sopimus (esim. toimeksianto).

Työsuhteessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä henkilökohtaisesti

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä itse henkilökohtaisesti.

Myös työkunnan jäsenet sitoutuvat työsopimuksessa tekemään työtä henkilökohtaisesti. Työsuhde syntyy kunkin työkunnan jäsenen ja työnantajan välille. 

Tarkemmat tiedot

Työsuhteessa työntekijä saa ottaa työhön apulaisia, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa. Työntekijän on mahdollista sopimus- ja suostumusperusteisesti käyttää myös sijaista tai vastaavaa järjestelyä.

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä vastiketta vastaan

Työsopimuksen perusteella työntekijä tekee työtä ansiotarkoituksessa palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 

Vastike voi koostua erilaisista suorituksista. Vastike voi olla esimerkiksi:

  • rahapalkkaa
  • luontoisetua
  • palkitsemisjärjestelmän mukaista etua (esim. tulospalkkio, osakepalkkio).

Työeläkelakeja sovellettaessa eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan mukaan lähtökohtaisesti kaikki suoritukset, joita työnantaja maksaa työntekijälle vastikkeena työsopimuksen perusteella tehdystä työstä.

Työsuhteessa työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus. Käytännössä vastikkeen työstä voi maksaa työntekijälle myös muu kuin oma työnantaja (esim. palvelurahat, palkkaturva).  

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan lukuun

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu työskentelemään työnantajan lukuun. Työsuorituksesta tuleva hyöty (työn taloudelliset tulokset tai työn arvo) koituu välittömästi työnantajan hyväksi.

Työntekijän saama palkka ei ole tässä tarkoitettua työnteosta saatua välitöntä hyötyä vaan vastiketta työstä.

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena (direktio-oikeus)

Työsuhteessa työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työntekoa eli direktio-oikeus. Työnantajalla tulee olla oikeus sekä johtoon että valvontaan, jotta kyseessä on työsuhteeseen kuuluva työnantajan direktio-oikeus.

Työnantajalla on oikeus määrätä muun muassa:

  • mitä työtä tehdään
  • missä työtä tehdään
  • milloin työtä tehdään
  • miten työtä tehdään.

Työnantajalla on myös oikeus valvoa, että työ tehdään annettujen määräysten mukaisesti.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa työntekosuhteessa (esim. toimeksiantosuhteessa). Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työnantajalla on perimmäinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työtä. Työntekijällä on velvollisuus tehdä työtä työnantajan toimivaltansa puitteissa antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Työnantajan ei edellytetä käyttävän konkreettisesti työn johto- ja valvontavaltaa.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus voi ilmetä eri töissä eri tavalla (esim. tehdastyö, suunnittelutyö).

Työsopimuksen tunnusmerkistö on pakottava oikeutta

Työsopimuslain mukainen työsopimuksen (työsuhteen) käsite on pakottavaa oikeutta. Työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä.

Työntekosuhteen osapuolet eivät esimerkiksi voi sopia keskenään eläkelaitosta sitovasti ja laista poiketen:

  • onko kyseessä työsuhde vai ei
  • mitä työeläkelakia työntekosuhteeseen sovelletaan
  • että työsuhteen perusteella tehdystä työstä maksettua ja eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaa suoritusta (esim. tulospalkkiota) ei otettaisi huomioon eläkettä ja työeläkevakuutusmaksuja määrättäessä.

Yrittäjätoiminnan piirteitä

Yrittäjän eläkelaissa (YEL) yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Lainsäädännössä ei ole säännöstä yrittäjyyden tunnusmerkeistä. Kun arvioidaan, onko henkilö YEL:ssä tarkoitettu yrittäjä ja onko kyseessä yrittäjätoiminta, voidaan käyttää apuna oikeus- ja verotuskäytännön kautta vakiintuneita yrittäjätoiminnan tunnuspiirteitä.

Itsenäiselle ammatinharjoittamiselle tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa:

  • ansiotarkoitus
  • itsenäisyys
  • yrittäjäriski 
  • toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus.

Edellä mainittujen yrittäjätoiminnan kaikkien tunnuspiirteiden ei tarvitse täyttyä samanaikaisesti. Keskeistä on, että yrittäjä työskentelee ansiotarkoituksessa omaan lukuunsa ja siinä määrin itsenäisesti, ettei hän ole työsuhteessa tarkoitetulla tavalla työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden alainen.

Tarkemmat tiedot

Se, ettei työntekosuhdetta voida todentaa työsuhteeksi, ei automaattisesti merkitse, että kyseessä on yrittäjätoiminta. Jos kysymyksessä kuitenkin on ansiotarkoituksessa tehty työ, sitä pidetään yksityisen alan työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohtaisesti yrittäjätoimintana.

Ansiotarkoitus ja yrittäjäriski

Yritystoimintaa harjoitetaan ansiotarkoituksessa. Yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa, ja että yrittäjä saa toiminnasta yrittäjänvoittoa.

Yrittäjyyteen ja yrittäjäriskiin viittaa se, että työstä saatava korvaus määräytyy valmiin työn tuloksen perusteella, etenkin, jos korvauksen maksaminen on riippuvainen siitä, hyväksyykö työnteettäjä työn. Yrittäjä voi myös olla velvollinen omalla kustannuksellaan korjaamaan työn. Yrittäjällä on tyypillisesti itsellään vastuuta työsuorituksestaan ja toimeksiannon toteuttamisesta.Yrittäjätoimintaan liittyy yleensä taloudellinen vastuu toimeksiannon toteuttamisesta sekä velvollisuus huolehtia vastaanottamansa toimeksiannon toteuttamisesta tarvittaessa sijaisjärjestelyin omalla kustannuksellaan. 

Tyypillinen yrittäjätoimintaan liittyvä piirre on pääoman sijoittaminen toimintaan (esim. toimitiloihin, koneisiin, tarveaineisiin ja työvoiman palkkaamiseen).

Huomattava pääomapanos on usein vahva yrittäjätoimintaan viittaava seikka. Toimintaan sijoitetun pääoman merkitys voi vaihdella toimialoittain. Omaan ammattitaitoon perustuvia palveluksia yleisesti tarjoavat henkilöt (esim. lääkärit) voivat olla yrittäjiä ilman huomattavaa pääomapanosta. Tällöin esimerkiksi useat samanaikaiset toimeksiannot voivat ilmentää toiminnan yrittäjämäisyyttä. Myös toiminnan julkisuus ja esimerkiksi palveluntarjoamista koskevat ilmoitukset viittaavat yrittäjätoimintaan. 

Yrittäjyyteen kuuluu riski pääoman menettämisestä.

Yrittäjän itsenäisyys suhteessa työnteettäjään

Yrittäjätoiminnan keskeinen peruspiirre on itsenäisyys suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden (direktio-oikeuden) alainen. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä:

  • millaisia töitä tekee
  • ottaako työn vastaan
  • kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi
  • miten hinnoittelee työnsä.

Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa.

Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Työnteettäjä ja yrittäjä sopivat toimeksiannon sisällöstä. Toimeksiantaja voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista.

Toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus

Yrittäjäeläkelaeissa on määritelty muun muassa yrittäjätyön kestoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa koskevia kriteerejä. Yritystoiminnan yleisyyttä, laajuutta tai julkisuutta koskevia kriteerejä yrittäjäeläkelaeissa ei ole.

Kun määritellään, pidetäänkö henkilöä yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä ja onko kyseessä yrittäjätoiminta, kokonaisarvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota siihen, onko toiminta yrittäjämäistä ja vakiintunutta.

Yrittäjämäisenä piirteenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että henkilö tarjoaa itsenäisesti palvelujaan ja ilmoittaa julkisesti, millaisia työsuorituksia häneltä voi tilata. Toiminnan ulkoista vakiintuneisuutta voi ilmentää esimerkiksi tilausten ja laskutuksen hoitaminen yhtiön kautta.  

Yrittäjän työntekoa koskeva sopimus

Yrittäjänä tehdylle työlle on tyypillistä, että työntekoa koskeva sopimus on selkeästi muu kuin työsopimus:

  • nimikkeeltään
  • sanamuodoltaan
  • termistöltään
  • sopimusehdoiltaan.

Sopimuksesta on usein pääteltävissä, että osapuolet ovat nimenomaan tarkoittaneet määritellä muun kuin työsuhteessa tehtävän työn ehtoja. 

Työntekoa koskevan sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva kun arvioidaan, onko kyseessä työeläkelakien tarkoittamana yrittäjänä vai työsuhteisena työntekijänä tehty työ. Työntekosuhteen oikeudellinen luonne (työsuhde, yrittäjä) arvioidaan tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden perusteella.

Selvyyden vuoksi työtä koskeva sopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

Muita yrittäjätoimintaan viittaavia seikkoja

Kun arvioidaan yrittäjätoiminnan peruspiirteiden (ansiotarkoitus, itsenäisyys, yrittäjäriski ja mm. toiminnan yleisyys) olemassaoloa, huomiota voidaan kiinnittää muun muassa:

  • työn konkreettiseen tekotapaan
  • palkkaukseen
  • toimeksiantojen määrään
  • työnteettäjän ohjausoikeuteen. 
Tarkemmat tiedot

Työn suorittamisen konkreettiseen tekotapaan liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • työnsuorittajalla ei ole henkilökohtaista työntekovelvollisuutta, vaan hänellä on oikeus apulaisten ja sijaisten käyttöön työnteettäjää kuulematta
  • työnsuorittaja saa itse määrätä työaikansa
  • työnsuorittaja hankkii itse työvälineet sekä työssä tarvittavat laitteet ja materiaalit
  • työnsuorittaja tekee työn omissa, toimintaa varten varustamissaan tiloissa
  • työnsuorittaja pitää omaa myyntivarastoa
  • työn suorittamistapa poikkeaa muiden työnteettäjän palveluksessa olevien työnsuorittajien asemasta.

Palkkaukseen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • työnsuorittaja saa korvauksen valmiista työn tuloksesta (virheiden korjaus omalla kustannuksella)
  • korvaus maksetaan työn tuloksen mukaan esimerkiksi kappalekorvauksena tai laskutuksen mukaan
  • kuluja ei erikseen korvata
  • korvaukseen ei sisälly korvausta vuosilomasta ja ylitöistä
  • korvauksessa on otettu laskennallisesti huomioon yrittäjän eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut
  • korvauksen määräytymisperusteet ovat erilaiset kuin työnteettäjän palveluksessa olevilla työntekijöillä tai työntekijöillä yleensä
  • työnsuorittajan taloudellinen riippuvuus työnteettäjän tarjoamista työtilaisuuksista.

Toimeksiantojen määrään liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • useita samanaikaisia toimeksiantoja
  • useita peräkkäisiä toimeksiantoja eri tilaajien kanssa
  • sopimuksin ei ole rajoitettu työnsuorittajan toimintaa muiden toimeksiantajien lukuun.

Työnteettäjän ohjausoikeuteen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

 

  • työnteettäjällä ei ole oikeutta kiinteään ohjaukseen, yhteydenotot eivät ole tiiviitä työnteettäjän ja työnsuorittajan välillä
  • työnsuorittajalla on oikeus itse päättää työn käytännön järjestämisestä ja organisoinnista.

Yrittäjätoimintaan viittaavina seikkoina voidaan ottaa huomioon myös:

  • toimintaa varten otetut vakuutukset
  • toiminnasta tehdyt viranomaisilmoitukset.

Vakuutukset ja ilmoitukset eivät sellaisenaan ole osoitus siitä, että henkilö työskentelee yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä. Tilanne arvioidaan tosiasiallisten olosuhteiden perusteella.

Tarkemmat tiedot

Vakuutuksiin ja ilmoituksiin liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

 

  • elinkeinoluvan hankkiminen
  • kaupparekisteri- ja elinkeinoilmoituksen tekeminen
  • aiempi verotuskäytäntö (onko verovelvollinen ilmoittanut tulonsa elinkeinonharjoittajana)
  • YEL- tai MYEL-vakuutus
  • toiminnan harjoittaminen yhtiömuodossa
  • ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin
  • arvonlisäverovelvollisuus.

Rajanveto työsuhteessa tehdyn työn ja yrittäjänä tehdyn työn välillä tehdään tulkinnanvaraisissa tilanteissa kokonaisharkinnan (kokonaisarvioinnin) perusteella

Useimmissa työntekoa koskevissa sopimussuhteissa on selvää, tehdäänkö työtä työsuhteessa työnantajaan vai yrittäjäsuhteen perusteella yrittäjänä.

Työntekosuhteen oikeudellinen luonne ratkaistaan työsopimuslaissa säädettyjä työsuhteen tunnusmerkkejä tarkastelemalla.

Usein työsuhteen tunnistaminen onnistuu tarkastelemalla, täyttyvätkö työskentelyssä kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit (työn tekeminen sopimuksen perusteella, sitoutuminen tekemään työtä henkilökohtaisesti työnantajan lukuun, vastiketta vastaan ja työnantajan johdon sekä valvonnan alaisena). Työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelun lisäksi joissakin tilanteissa tarvitaan kokonaisharkintaa, jotta kyetään ratkaisemaan, onko kyseessä työsuhteessa vai yrittäjänä tehty työ.

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työntekosuhteen oikeudellinen luonne arvioidaan kokonaisharkinnan avulla (TSL 1:1.1). Kokonaisharkinnalla (kokonaisarvioinnilla) on merkitystä työntekosuhteen oikeudellisen luonteen määrittelyssä tilanteissa, joissa työsopimuslaissa säädettyjen työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelun jälkeen työntekoa koskevan oikeussuhteen luonne jää edelleen epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa oikeussuhteen luonteen arviointi on kaksivaiheista.

Tarkemmat tiedot

Jos on selvää, että kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit täyttyvät kyseessä olevassa oikeussuhteessa, kokonaisharkinnalle ei ole tarvetta.

Jos on selvää, että kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty (esimerkiksi sitova sopimus osapuolten välillä puuttuu), kyseessä olevan oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Kokonaisharkintaa ei voida käyttää synnyttämään oikeussuhteeseen puuttuvia työsuhteen tunnusmerkkejä.

Kokonaisharkinnalla ei myöskään voida päätyä siihen, että jonkin yksittäisen työsuhteen säädännäisen tunnusmerkin täyttyminen oikeussuhteessa jollain tavoin kumoutuisi.

Kokonaisharkinnalla on käytännössä merkitystä etenkin tehtäessä rajanvetoa työsuhteisen työn ja yrittäjänä tehdyn työn välillä. Kokonaisharkinta voi tulla kyseeseen myös silloin, kun tehdään rajanvetoa työsuhteisen työn ja työsuhteen ulkopuolelle jäävän vapaaehtoistyön, talkootyön, harrastetoiminnan tai harjoittelun välillä.

Tarkemmat tiedot

Kokonaisharkinta ei ole uusi keino sen ratkaisemiseksi, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa oikeussuhteessa. Tarve arvioida työntekosuhteen oikeudellinen luonne kiistanalaisissa tai epäselvissä tapauksissa kokonaisharkinnalla on kirjattu muun muassa työsopimuslain esitöihin (HE 157/2000 vp, s. 57). Työeläkelakeja sovellettaessa on vakiintuneesti käytetty kokonaisharkintaa aiemminkin, kun on määritelty työntekosuhteen oikeudellinen luonne ja työskentelyyn sovellettava työeläkelaki. 1.7.2023 alkaen työsopimuslaissa (TSL 1:1.1) on säännös kokonaisharkinnan tekemisestä tulkinnanvaraisissa tilanteissa.

Kokonaisharkintaa voidaan joutua tekemään sopimussuhdetta solmittaessa esillä olleiden seikkojen pohjalta, tai jos oikeussuhteen luonteesta myöhemmin on epäselvyyttä, toteutuneiden työn tekemisen ehtojen ja olosuhteiden perusteella. Tässä arvioinnissa on merkitystä sillä, millaisia tosiasiallisia ratkaisuja tai menettelyjä oikeussuhteen kestäessä on tehty.

Tarkemmat tiedot

Osapuolten yhtenevästi noudattama käytäntö sopimuksen noudattamisessa ja toteuttamisessa voi olla osoitus siitä, millaiseksi osapuolet ovat sopimuksen mieltäneet ja tarkoittaneet. Tämä voi olla osoitus oikeussuhteen todellisesta luonteesta, mutta vain silloin, kun työnteon ehdot ja työn tekemisen olosuhteet vastaavat tai tukevat tätä käsitystä. (HE 215/2022 vp., s. 30.)

Silloin kun työnteosta ei ole tehty kirjallista sopimusta tai sopimuksen sisällöstä on jälkikäteen epäselvyyttä, kokonaisarvioinnissa kiinnitetään huomiota tosiasialliseen työn johtoon ja valvontaan. Konkreettiset, työtä koskevat määräykset ja valvontatoimet voivat olla osoitus työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden olemassaolosta.

Työntekosuhteen osapuolten yhtenevillä näkemyksillä on merkitystä, kun ne ovat yhdenmukaisia työtä koskevan sopimuksen ja tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden kanssa.

Kun tulkinnanvaraisissa tilanteissa arvioidaan oikeussuhteen luonnetta työsuhteessa tehtynä työnä tai yrittäjänä tehtynä työnä, vastakkain ovat työnsuorittajan epäitsenäistä ja alisteista asemaa ja toisaalta itsenäistä asemaa kuvaavat tekijät.

Kokonaisharkinnan tekeminen edellyttää, että eritellään arvioinnin pohjana olevia tosiseikkoja ja arvioidaan työsuhdetta puoltavien ja työsuhdetta vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa.

Mitä seikkoja kokonaisharkinnassa otetaan huomioon?

Kokonaisharkinnassa työnsuorittajan asema (työsuhteinen työntekijä, yrittäjä) määritetään kaikki oikeussuhteessa vallitsevat seikat huomioon ottavalla arvioinnilla. Olennaista on arvioida, tehdäänkö työtä epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään.

Työsopimuslain mukaan kokonaisharkinnassa otetaan huomioon:

  • työn tekemisen ehdot
  • olosuhteet, joissa työtä tehdään
  • osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä
  • muut osapuolten tosiasialliseen oikeusasemaan vaikuttavat seikat.

Lista ei ole tyhjentävä. Yksittäisissä tulkintatilanteissa työnsuorittajan asemaa voidaan arvioida myös muiden oikeussuhteen luonnetta kuvaavien tosiseikkojen perusteella. Huomioon voi tulla otettavaksi myös muita tekijöitä, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa kyseisessä työntekosuhteessa

Tarkemmat tiedot

Kokonaisharkintaa koskevalla säännöksellä ei ole muutettu työsopimuslaissa säädettyjä työsuhteen yksittäisiä tunnusmerkkejä, vaan niiden sisällöstä annettu tulkintakäytäntö on edelleen merkityksellistä työsuhteen olemassaolon tunnistamisessa. Työsuhteen yksittäisillä tunnusmerkeillä ja niiden sisällöllä on merkitystä myös kokonaisharkinnassa. (HE 215/2022 vp., s. 16).

Työn tekemisen ehdot

Merkitystä on muun muassa sillä:

  • minkälaisin ehdoin työ on sovittu tehtäväksi
  • mitä on sovittu tehtävien kokonaisuudesta ja/tai yksittäisistä työtehtävistä
  • mitä on sovittu osapuolten vastuista, oikeuksista, velvollisuuksista ja päätösvallasta tehtävien suorittamisessa
  • vastaavatko tehtävät muiden samalle työn teettäjälle työtä tekevien tehtäviä vai liittyykö niihin erityispiirteitä, jotka vaikuttavat oikeussuhteen arviointiin.

Työn tekemisen olosuhteet

Työn tekemisen olosuhteilla tarkoitetaan toiminnan laatua tai työskentelyn olosuhteita määrittäviä seikkoja, jotka osoittavat työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa oikeussuhteessa.

Työntekoa koskevat olosuhteet ovat yksilöllisiä ja niitä arvioidaan tapauskohtaisesti. Työn tekemisen olosuhteet liittyvät jossain määrin myös toimialan luonteeseen.

Osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta

Osapuolten perustelluilla käsityksillä on suuri merkitys, kun määritellään oikeussuhteen luonnetta. Olennaista on, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet työnteosta sopiessaan. Tässä arvioinnissa on merkitystä sillä, missä asemassa osapuolet ovat olleet sopimusta tehdessään.

Sopimuksen nimike (esimerkiksi toimeksiantosopimus, konsulttisopimus, kumppanuussopimus tai muu sopimus kevytyrittäjän kanssa) voi osoittaa sopijapuolten tarkoituksen, mutta yksinään sopimuksen nimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä oikeussuhteen luonteen määrittäjänä. Jotta sopimuksen nimikkeellä on merkitystä arvioinnissa, nimikkeen on oltava sopusoinnussa työn tekemisen ehtojen ja tosiasiallisten olosuhteiden kanssa. 

Tarkemmat tiedot

Jos sopimuksen nimike poikkeaa siitä, miten ja minkälaisissa olosuhteissa työtä on sopimussuhteen aikana tehty, sopimuksen nimikkeestä johdettu oikeussuhteen luonnetta koskeva tarkoitus sivuutetaan arvioinnissa. Siten esimerkiksi työnsuorittajaa erehdyttämällä tai tämän ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttämällä sovittu, todellisuutta vastaamaton oikeussuhteen muoto (sopimuksen nimike), jossa on tarkoituksena työnantajavelvoitteiden tai työntekijöiden oikeuksien kiertäminen, ei saa oikeussuojaa. Ollakseen merkityksellinen sopimuksen nimikkeen on oltava sopusoinnussa työn tekemisen ehtojen ja tosiasiallisten olosuhteiden kanssa. Saadakseen painoarvoa kokonaisarvioinnissa osapuolten tarkoituksen tai käsityksen oikeussuhteen luonteesta on siis saatava tukea muista oikeussuhteen luonnetta osoittavista elementeistä. (HE 215/2022 vp., s. 28-29.)

Muut sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat

Muina sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavina seikkoina kokonaisharkinnassa otetaan huomioon muun muassa se, miten työnteettäjä on käyttänyt työn johto- ja valvontaoikeutta (direktio-oikeutta) työnsuorittajaan. Työnteettäjän työn johto- ja valvontaoikeuden käytön voimakkuus voi kuvastaa työnsuorittajan alisteista ja epäitsenäistä asemaa oikeussuhteessa ja viitata työsuhteeseen.

Sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään (esimerkiksi algoritmeihin perustuva valvonta tai valvonta asiakkailta saadun palautteen perusteella), ei ole oikeussuhteen luonteen määrittelyssä merkitystä.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon työn luonne ja se, että työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus voi ilmetä eri töissä ja tehtävissä eri tavalla. Tarve työn johtoon ja valvontaan vaihtelee eri töissä ja tehtävissä. Esimerkiksi työsuhteisessa asiantuntijatyössä työnsuorittaja saattaa käytännössä tehdä työtä hyvin itsenäisesti ja työnantajan mahdollisuus käytännössä konkreettisesti johtaa tai valvoa työn suorittamista voi olla vähäinen. Työnteettäjä voi ohjeistaa itsenäistä yrittäjää, esimerkiksi kotitaloudelle remonttia tekevää ammatinharjoittajaa, hyvinkin yksityiskohtaisesti toimeksiannon toteuttamisessa.

Tarkemmat tiedot

Työn johtamisen ja valvonnan asteen ja toteuttamistavan vaikutuksen määrittely ei ole aina ole helppoa, sillä työn johtamista ja valvontaa tapahtuu myös yrittäjäasemassa tehtävässä työssä. Rajanveto voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun työnsuorittajan työ koostuu pelkästään työnsuorittajan henkilökohtaisesta työpanoksesta/osaamisesta/ammattitaidosta. Muun muassa tällöin oikeussuhteen arviointi edellyttää työnsuorittajan asemaan vaikuttavien tai sitä määrittävien työnteon olosuhteiden kokonaisvaltaista tarkastelua. (HE 215/2022 vp., s. 29.)

Työnsuorittajan tosiasialliseen aseman vaikuttavana seikkana voidaan ottaa huomioon, missä muodossa (esimerkiksi oman yhtiön tai toiminimen kautta) työnsuorittaja tekee työtä. Työn suorittajan työnteon muodolla on merkitystä arvioitaessa, kenen lukuun työ tehdään ja kuka saa työstä taloudellisen hyödyn.

Tarkemmat tiedot

Muuna työnsuorittajan tosiasialliseen asemaan vaikuttavana seikkana voidaan ottaa huomioon, tekeekö työnsuorittaja työtään yhtiömuodossa tai oman toiminimen kautta taikka niin sanotulla kevytyrittäjästatuksella saaden toimeksiannosta itselleen taloudellisen hyödyn vai tekeekö hän työtään epäitsenäisessä asemassa työn teettäjänä olevan tahon lukuun osana hänen organisaatiotaan. (HE 215/2022 vp., s. 29.)

Kevytyrittäjä on laskutuspalveluyritysten lanseeraama käsite, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka työllistää itsensä yrittäjämäisesti ilman omaa yritys- tai yhteisötunnusta käyttäen laskutuspalveluyritysten palveluita. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Työoikeudellisesta näkökulmasta ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on mahdollista tehdä joko työsuhteessa tai yrittäjänä (itsenäisenä ammatinharjoittajana). Koska lainsäädäntö ei tunne kevytyrittäjyyden ja kevytyrittäjän käsitettä, viranomaistoiminnassa kevytyrittäjäksi itseään kutsuvan työnsuorittajan asema määräytyy joko yrittäjätyötä tai palkkatyötä koskevien säännösten mukaan. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Työeläkelainsäädäntö ei tunne termiä kevytyrittäjä tai kevytyrittäjyys.

Työnsuorittajan asemaan vaikuttavina seikkoina voidaan ottaa huomioon myös esimerkiksi työnsuorittajan ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin, yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen ja arvonlisäveron periminen. Kokonaisharkinnassa näille seikoille voidaan antaa merkitystä vain, jos oikeussuhteessa vallitsevat tosiseikat osoittavat, että työnsuorittaja harjoittaa toimintaa omaan lukuunsa. Tässä tarkastelussa on merkitystä erityisesti sillä, toteutuuko työnsuorittajan työssä yrittäjän taloudellinen riski.  

Tarkemmat tiedot

HE 215/2022 vp., s 30 on esimerkinomaisia mainintoja työntekijä- ja yrittäjäasemaan viittaavista piirteistä.

Työnsuorittajan epäitsenäisyyttä suhteessa työnteettäjään voi ilmentää muun muassa se, että:

  • työnsuorittaja on sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työsuorituksen ilman oikeutta käyttää sijaista tai alihankkijaa
  • työnsuorittajalla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä annetusta työtehtävästä tai määrätystä työvuorosta
  • työnsuorittajan oikeutta ottaa vastaan muita toimeksiantoja on rajoitettu
  • työnteettäjä ohjeistaa, määrittelee ja määrää työntekemisen tavat
  • työhön ei liity toimintaan sidottua taloudellista riskiä
  • työnsuorittajan asema ei poikkea työnteettäjän palvelukskessa olevan työsuhteisen henkilöstön asemasta

Työntekosuhteen olosuhteissa on selvästi yrittäjätoimintaan viittaavia piirteitä, jos työnsuorittajan toimintaa leimaa:

  • toiminnan itsenäisyys, julkisuus, yleisyys,
  • taloudellinen sitoutuminen toimintaan ja
  • vapaus ja oikeus järjestellä työ ja toimintansa puitteet pääosin itsenäisesti.

Työnsuorittajan aseman itsenäisyyteen voi viitata työnsuorittajan oikeus tarjota palveluksiaan ja tehdä toimeksiantoja muille tahoille.

Työstä maksettavan vastikkeen peruste ja suuruus suhteessa muille työnteettäjän palveluksessa oleville maksettavaan vastikkeeseen on yleensä osoitus siitä, että tarkoitus on ollut, että työnsuorittaja itse hoitaa vakuuttamisvelvollisuutensa.

Työstä maksettavan vastikkeen tai korvauksen verotus voidaan ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. Verotus ei sellaisenaan ratkaise, pidetäänkö suoritusta työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa tehdystä työstä saatuna vastikkeena.

Freelancerit

Freelancer-nimikkeen käyttö on vaihtelevaa. Freelancer-nimikkeen saatetaan mieltää tarkoittavan itsenäistä yrittäjää tai esimerkiksi henkilöä, joka tekee työsuhteessa työtä usealle työnantajalle.

Freelancer-nimikkeestä tai freelancerina tehdyn työn verotuskohtelusta ei sellaisenaan voida päätellä, kuuluuko henkilö työsuhde- vai yrittäjäeläkelakien soveltamisalaan.

Jokaisen työntekosuhteen työeläkevakuuttaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Eri työt voivat kuulua eri työeläkelakien mukaan vakuutettavaksi. On esimerkiksi mahdollista, että henkilö on samaan aikaan yhteen työnteettäjään nähden työsuhteessa ja toiseen työnteettäjään nähden toimeksiantosuhteessa. Myös peräkkäiset työntekosuhteet voivat kuulua eri työeläkelakien piiriin.    

Freelancer-nimikkeellä työtä tekevä henkilö työskentelee työsuhteessa, jos työskentelyssä täyttyvät työsuhteen tunnusmerkit.  Muutoin kuin työsuhteessa ansiotyötä tekevät freelancerit voivat olla YEL:ssä tarkoitettuja yrittäjiä. YEL:n soveltaminen ei edellytä, että työnsuorittajalla olisi toimintaansa varten yritys tai toiminimi.

Työvoiman vuokrauksessa työnsuorittaja on työsuhteessa työvoiman vuokrausyritykseen  

Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa järjestelyä, jossa työvoiman vuokrausyritys luovuttaa (vuokraa) työntekijänsä määräajaksi asiakasyrityksen (käyttäjäyrityksen) käyttöön vuokraussopimuksessa sovituin ehdoin.

Työvoiman vuokrauksessa työntekijän työsuhde säilyy järjestelyn ajan työvoiman vuokrausyritykseen. Työvoiman vuokrausyrityksen ja (vuokra)työntekijän välillä on työsopimus ja työsuhde. Työvoiman vuokrausyritys on (vuokra)työntekijän työnantaja.

Käyttäjäyrityksen ja (vuokra)työntekijän välillä ei ole työsopimusta eikä työsuhdetta eikä käyttäjäyritys ole (vuokra)työntekijän työnantaja. 

Työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyövoimaa käyttävän käyttäjäyrityksen välillä on järjestelyn mahdollistava sopimussuhde.

Tarkemmat tiedot

Työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyövoimaa käyttävän käyttäjäyrityksen välillä on sopimussuhde, jonka perusteella käyttäjäyritys maksaa (vuokra)työvoimasta korvauksen (vuokran) työvoiman vuokrausyritykselle. Työvoiman vuokrausyritys on (vuokra) työntekijöiden työnantajana vastuussa käyttäjäyritykselle vuokraamiensa (vuokra)työntekijöiden palkanmaksusta. Käytännössä saatetaan sopia, että käyttäjäyritys huolehtii ns. teknisestä palkanmaksusta (vuokra)työntekijöille.

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittaja ei ole työsuhteessa työtä tai työvoimaa välittävään tahoon, työnsuorittaja voi olla työ- tai toimeksiantosuhteessa tahoon jolle hän tekee työtä  

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työtä / työvoimaa välittävän tahon välillä ei ole työsopimusta eikä työsuhdetta, joten työtä / työvoimaa välittävä taho ei ole työnsuorittajan työnantaja.

Työnsuorittajalle voi muodostua työsuhde siihen tahoon, jolle hän tekee työtä. Jos työnsuorittajan ja työvoimaa tarvitsevan tahon välille muodostuu työsuhde, työvoimaa tarvitseva taho on työnsuorittajan työnantaja.

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työvoimaa tarvitsevan tahon välille voi muodostua toimeksiantosuhde. Toimeksiantosuhteessa työnsuorittaja yleensä työskentelee työeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä.

Laskutuspalveluyrityksen kautta laskuttavat työnsuorittajat 

Työnsuorittaja voi laskuttaa työstään saamansa korvauksen (palkan) laskutuspalveluyrityksen kautta.

Usein laskutuspalveluyrityksen palveluja käyttävät niin sanotun kevytyrittäjän nimikkeellä työtä tekevät työnsuorittajat.

Työoikeudellisesta näkökulmasta ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on mahdollista tehdä joko työsuhteessa tai yrittäjänä (itsenäisenä ammatinharjoittajana). Työeläkelainsäädäntö ei tunne termiä kevytyrittäjä tai kevytyrittäjyys. Työeläkelakeja sovellettaessa kevytyrittäjäksi itseään kutsuvan työnsuorittajan asema määräytyy joko yrittäjätyötä tai palkkatyötä koskevien säännösten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Kevytyrittäjä on laskutuspalveluyritysten lanseeraama käsite, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka työllistää itsensä yrittäjämäisesti ilman omaa yritys- tai yhteisötunnusta käyttäen laskutuspalvleuyritysten palveluita. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Laskutuspalveluyritys-toimintamalleja voi olla erilaisia. Pelkistetysti kuvaten laskutuspalveluyritys-mallissa työnsuorittaja hankkii itse toimeksiantajat (tilaajat, asiakkaat) ja sopii näiden kanssa toimeksiannoista ja palkkioista. Kun työ on tehty, työnsuorittaja toimittaa laskutustiedot laskutuspalveluyritykselle, joka laskuttaa toimeksiantajaa. Kun toimeksiantaja on maksanut laskun, laskutuspalveluyritys vähentää maksetusta summasta muun muassa ennakonpidätyksen ja laskutuspalveluyrityksen perimän palkkion ja maksaa jäljelle jäävän summan työnsuorittajalle.

Laskutuspalveluyritys-toimintamallissa laskutuspalveluyrityksen ja palvelun käyttäjäksi rekisteröityneen työnsuorittajan välillä ei yleensä ole työsopimusta eikä siten työsuhdetta, joten laskutuspalveluyritys ei ole työnsuorittajan työnantaja.

Laskutuspalveluyrityksen laskutuspalvelua käyttävälle työnsuorittajalle saattaa muodostua työsuhde siihen tahoon (toimeksiantaja, asiakas, tilaaja), jolle hän tekee työn, ja jolta saamansa korvauksen (palkan) hän laskuttaa laskutuspalvelun kautta. Jos työnsuorittajan ja työnteettäjän välinen työntekosuhde täyttää työsuhteen tunnusmerkit, kyseessä on työsuhteessa tehty työ siitä huolimatta, että korvauksen laskutus ja maksaminen hoidetaan laskutuspalveluyrityksen kautta

Yleensä laskutuspalveluyritystä käyttävät itsensä työllistävät työnsuorittajat tekevät työtä työeläkelaeissa tarkoitettuina yrittäjinä.

Laskutuspalveluyritys-mallissa työn tekemiseen ja korvauksen maksuun liittyviä tahoja on useita: työnsuorittaja, työnteettäjä (toimeksiantaja, tilaaja, asiakas) ja laskutuspalveluyritys. Kaikkien toimijoiden asema on tarvittaessa määriteltävä, jotta:   

  • voidaan määritellä, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätoiminta
  • jos on kyseessä työsuhde, saadaan selville, mikä taho on työeläkevakuuttamisvelvollinen työnantaja 
  • työeläkevakuuttaminen sekä siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kohdentuvat oikein.

Oleellista on selvittää, keiden välillä on sopimus työn tekemisestä. Jos osapuolten välillä on sopimus työn tekemisestä, on tarkasteltava, onko sopimus työsopimuksen tunnusmerkit täyttävä sopimus työsuhteisesta työstä vai muu sopimus, esimerkiksi toimeksiantosopimus yrittäjänä tehtävästä työstä.

Jos osapuolen välillä ei ole työntekoa koskevaa sopimusta, osapuolten välille ei synny työsuhdetta eikä myöskään toimeksiantosuhdetta. Sellainen taho, joka ei ole osapuolena työntekoa koskevassa sopimuksessa, ei ole työnsuorittajaan nähden työnantajan eikä myöskään toimeksiantajan asemassa. 

Laskutuspalveluyritys-mallissa joidenkin tahojen välillä voi olla muu kuin työn tekemistä koskeva sopimus, esimerkiksi sopimus laskutuksen hoitamisesta.

Tarkemmat tiedot

Laskutuspalveluyritys -toimintamallissa (jossa työnsuorittaja hankkii itse toimeksiantajat (tilaajat, asiakkaat) ja sopii näiden kanssa toimeksiannoista ja palkkioista sekä laskuttaa saamansa korvauksen laskutuspalveluyrityksen kautta) laskutuspalveluyrityksen ja sen laskutuspalvelua käyttävän työnsuorittajan välillä ei ole kyse työsuhteesta, koska:

  • laskutuspalveluyrityksen ja työnsuorittajan välillä ei ole sopimusta työnteosta (työnsuorittaja sopii itse töistään ja työtään koskevista ehdoista tilaajan (asiakkaan) kanssa, työnsuorittaja hankkii yleensä itse asiakkaansa ja laskutuspalveluyrityksen kautta laskuttamansa työtehtävät, työtä koskeva sopimus on työnsuorittajan ja tilaajan välillä)
  • työnsuorittaja ei ole sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työtä laskutuspalveluyritykselle tai laskutuspalveluyrityksen lukuun jollekin muulle taholle
  • työnsuorittaja ei ole sitoutunut tekemään työtä laskutuspalveluyrityksen johdon ja valvonnan alaisena (laskutuspalveluyritys ei määrää mitä työtä tehdään, missä miten ja milloin työtä tehdään eikä valvo työntekoa)
  • laskutuspalveluyritys ei maksa työnsuorittajalle palkkaa työnsuorittajan laskutuspalveluyritykselle tekemästä työstä (laskutuspalveluyrityksen kautta kulkee työnsuorittajan toimeksiantajan työnsuorittajalle maksama korvaus).

Laskutuspalveluyritys-mallissa laskutuspalveluyrityksellä ei yleensä ole laskutuspalvelua käyttävän työnsuorittajan toimeksiantajaan nähden vastuuta työnsuorittajan työsuorituksesta (esim. sijaisjärjestelyt työnsuorittajan ollessa estynyt tekemästä työtä, työnsuorittajan virheellinen työsuoritus). Laskutuspalveluyrityksellä ei yleensä myöskään ole laskutuspalvelun käyttäjäksi rekisteröityneeseen työnsuorittajaan nähden vastuuta laskutetun suorituksen maksamisesta työnsuorittajan toimeksiantajan maksukyvyttömyystilanteissa. Työsuhteessa puolestaan työnantajalla on vastuuta työntekijän työsuorituksesta ja työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.

Laskutuspalveluyrityksen käyttäjäksi rekisteröitymisen ja laskutuksen hoitamisen perusteella ei synny työsuhdetta laskutuspalveluyrityksen ja palvelun käyttäjän välille.

Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saatavan korvauksen maksamiseen ja laskuttamiseen ei sellaisenaan merkitse sitä, että kyse olisi yrittäjänä tehtävästä työstä ja siitä, että yrittäjä käyttää toiminnassaan laskutuspalveluyrityksen palvelua.

Jos työnsuorittajan ja työnteettäjän välinen työntekosuhde täyttää työsuhteen tunnusmerkit, kyseessä on työsuhteessa tehty työ siitä huolimatta, että korvauksen laskutus ja maksaminen hoidetaan laskutuspalveluyrityksen kautta.

Esimerkki: Henkilö työskenteli kuorma-auton kuljettajana A Oy:lle muutaman viikon ajan vuonna 2017. Henkilö ajoi A Oy:n omistamaa kuorma-autoa. Korvaus henkilön työstä laskutettiin ja maksettiin laskutuspalveluyrityksen (LPY) kautta. LPY laskutti A Oy:tä henkilön ajamista työtunneista. Laskutukseen sisältyi lakisääteisiä maksuja ja LPY:n palkkio. Kirjallista sopimusta työstä ei ollut. LPY:n mukaan LPY ei sopinut henkilön eikä muunkaan tahon kanssa henkilön työstä tai työskentelyn ehdoista, ei hankkinut tai hinnoitellut töitä, ei ohjannut tai valvonut työtä eikä vastannut henkilön työsuorituksesta toimeksiantajaan nähden eikä palkanmaksusta henkilöön nähden. LPY:n mukaan henkilö ei työskennellyt työsuhteessa LPY:hyn eikä LPY maksanut henkilölle palkkaa työsuhteen perusteella. LPY:n mielestä henkilö toimi ns. kevytyrittäjänä. LPY katsoi toimineensa laskutuspalveluyrityksenä. A Oy:n mielestä henkilö ei ollut työsuhteessa A Oy:öön. A Oy katsoi ostaneensa suullisen sopimuksen perusteella kuljettajapalveluja LPY:ltä ja henkilön olleen LPY:n lähettämä kuljettaja. LPY:n mukaan LPY ei ollut myynyt kuljettajapalveluja eikä lähettänyt henkilöä työskentelemään A Oy:lle.

Asiassa arvioitiin henkilön ja LPY:n välistä suhdetta. Henkilön ja LPY:n välillä ei todettu olleen sopimusta työn tekemisestä. Asiassa ei voitu todeta, että henkilö olisi työskennellyt työsuhteessa LPY:een tai että LPY olisi työnantajana vuokrannut tai välittänyt henkilön työskentelemään A Oy:lle. LPY:n ei katsottu olleen henkilön työnantaja. LPY:n katsottiin toimineen laskutuspalveluyrityksen roolissa. LPY:n toimintaan liittyneet työvoiman välitykseen viittaavat piirteet eivät muuttaneet arviota LPY:n asemasta, koska työvoiman välityksessä työvoimaa välittävän tahon ja työnsuorittajan välillä ei ole työsuhdetta. Koska henkilön ja LPY:n välillä ei todettu olleen sopimusta työn tekemisestä, LPY:n ei voitu todeta olleen henkilöön nähden myöskään toimeksiantajan asemassa.

Asiassa arvioitiin henkilön ja A Oy:n välistä suhdetta. Henkilön tehtävänä oli ollut kuorma-auton ajaminen. Henkilö teki työn A Oy:n ajokalustolla. Henkilö teki kuljetustyön henkilökohtaisesti. Henkilön ei näytetty omistaneen ajokalustoa tai vuokranneen toimintaansa varten kalustoa tai tehneen investointeja järjestääkseen kuljetuspalveluja taikka järjestäneen kuljetuspalveluja itsenäisesti ja yrittäjämäisesti. Henkilöllä ei ollut toiminnassaan yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä. A Oy:n katsottiin päättäneen kuljetuksista ja niiden aikatauluista. A Oy:llä oli ollut mahdollisuus henkilön työn johtoon ja valvontaan. Henkilö oli saanut vastikkeen työstä tekemiensä työtuntien perusteella. Henkilön katsottiin työskennelleen työsuhteessa A Oy:ön, joten  A Oy:n tuli järjestää henkilölle TyEL:n mukainen työeläketurva LPY:n kautta henkilölle maksamastaan palkasta.  (ETK:n päätös 3.12.2018)

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 2.5.2022 – toistaiseksiJulkaistu 2.5.2022
Muutokset edelliseen versioon

Lisätty ohjeeseen kohtaan 2.1.1 tarkentaviin tietoihin, että Ukrainasta Suomeen pakeneva henkilö voi saada oleskeluluvan Suomessa tilapäistä suojelua koskevan päätöksen perusteella. Näissäkin tilanteissa eläkelaitos arvioi YEL:n edellytyksenä olevan Suomessa asumisen kriteerit kokonaisarvion perusteella kuten muiden yrittäjien kohdalla.

Tämä ohje koskee YEL:n mukaisten yrittäjien lisäksi myös MYEL:n tarkoittamia maatalousyrittäjiä ja apurahansaajia. Kun ohjeessa puhutaan YEL-vakuutuksesta, koskee se myös MYEL-vakuutusta, ellei toisin ole mainittu.

Suomessa harjoitettu yrittäjätoiminta vakuutetaan pääsääntöisesti Suomessa

Työeläkelainsäädännössä lähtökohtana on, että Suomessa tehtävä työ vakuutetaan Suomessa.

Myös ulkomailta Suomeen tuleva yrittäjä on velvollinen vakuuttamaan Suomessa harjoittamansa yrittäjätoiminnan YEL:n mukaan, jos YEL:n vakuuttamisen edellytykset täyttyvät. EU:n sosiaaliturva-asetuksista tai Suomea sitovien sosiaaliturvasopimusten määräyksistä voi kuitenkin seurata, että yrittäjätoimintaa ei vakuuteta Suomessa (esim. yrittäjällä on A1-todistus toisesta maasta). 

Yrittäjätoiminnan vakuuttaminen Suomessa edellyttää, että yrittäjä asuu ja harjoittaa toimintaansa Suomessa

Yrittäjätoiminnan vakuuttaminen YEL:n mukaan edellyttää, että yrittäjä asuu ja harjoittaa toimintaansa Suomessa. Suomessa työskentelevältä yrittäjältä ei kuitenkaan edellytetä Suomessa asumista, jos yrittäjä asuu EU-maassa.

Eläkelaitos ratkaisee, voidaanko yrittäjää pitää Suomessa asuvana ja yrittäjätoimintaa harjoittavana yrittäjänä.

Tarkemmat tiedot

YEL:n pakkovakuutustilanteessa arvoinnin siitä, asuuko yrittäjä Suomessa, tekee Eläketurvakeskus. MYEL:n osalta pakkovakuutuspäätöksen tekee Mela.

Esimerkki: EU-maasta Suomeen tuleva yrittäjä

Virossa asuva yrittäjä työskentelee vain Suomessa eikä yrittäjällä ole minkään muun maan myöntämää A1-todistusta. Yrittäjä vakuutetaan YEL:n mukaan, jos YEL:n muut ikään, työtuloon ja toiminnan kestoon liittyvät edellytykset täyttyvät. Eläkelaitoksen ei tarvitse tutkia yrittäjän asumista, koska yrittäjä asuu toisessa EU-maassa.

Esimerkki: Sosiaaliturvasopimusmaasta Suomeen tuleva yrittäjä

Yrittäjä tulee työskentelemään Suomeen Kanadasta. Yrittäjällä ei ole Kanadan viranomaisten myöntämää todistusta sosiaaliturvasta. Yrittäjä YEL-vakuutetaan Suomessa, jos yrittäjä asuu Suomessa ja muut ikään, työtuloon ja työskentelyn kestoon liittyvät edellytykset täyttyvät. Eläkelaitos tutkii, asuuko yrittäjä Suomessa.

Esimerkki: Sopimuksettomasta maasta Suomeen tuleva yrittäjä

Yrittäjä tulee työskentelemään Suomeen Venäjältä. Yrittäjä YEL-vakuutetaan Suomessa, jos yrittäjä asuu Suomessa ja muut ikään, työtuloon ja työskentelyn kestoon liittyvät edellytykset täyttyvät. Eläkelaitos tutkii, asuuko yrittäjä Suomessa.

Milloin yrittäjän katsotaan asuvan Suomessa

Lähtökohtana on tosiasiallinen Suomessa asuminen. Yrittäjää pidetään Suomessa asuvana, jos
    • yrittäjällä on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja
    • yrittäjä jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee Suomessa.

Määritelmä tulee asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain 5 §:stä ja sen hallituksen esityksen perusteluista.

Tarkemmat tiedot

YEL:ssa ei ole määritelty asumisen käsitettä. YEL:n hallituksen esityksessä 197/2006 on todettu, että yrittäjän asuminen ratkaistaan samoilla perusteilla kuin sovellettaessa asumiseen perustuvasta sosiaaliturvalainsäädännöstä annettua lakia (1573/1993; soveltamisalalaki). Soveltamisalalaki on kumottu ja 1.4.2019 alkaen sen on korvannut Laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa (16/2019, AspSotuL). AspSotuL:n hallituksen esityksen (HE 118/2018 vp.) mukaan eläkelaitos ratkaisee yrittäjän asumisen soveltuvin osin käyttäen AspSotuL:n 5§ kriteerejä, jotka ovat yhtenevät soveltamisalalain kanssa. Muita AspSotuL:n säännöksiä (esim. 4 § oleskeluluvasta ja 10 § muista Suomeen muuttotilanteista) eläkelaitos ei sovella YEL:n asumisvaatimusta arvioidessaan.

Soveltamiskäytännössä ”pääasiallisesti” tarkoittaa sitä, että yrittäjä oleskelee vähintään puolet ajasta Suomessa.

Kun yrittäjällä on henkilökohtaisia tai ammatillisia siteitä kahteen tai useampaan maahan, asuminen arvioidaan yrittäjän kokonaistilanteen perusteella. Kokonaisarvioinnissa selvitetään, onko yrittäjän olosuhteiden perusteella yrittäjällä olennaisemmat siteet Suomeen kuin muuhun valtioon.

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa otetaan Suomessa asumista arvioitaessa huomioon mm. seuraavia seikkoja, joihin yrittäjältä voidaan pyytää vastausta:

  • Mikä on ilmoitettu väestörekisteriin asuinpaikaksi? Onko osoite Suomessa tilapäinen vai vakituinen?
  • Onko yrittäjällä kotikunta Suomessa?
  • Oleskelun pituus ja luonne. Onko Suomessa oleskelu tilapäistä vai toistaiseksi tarkoitettua? Kuinka kauan yrittäjä on jo oleskellut Suomessa ja mistä syystä?
  • Onko yrittäjällä ollut aiempia työsuhteita Suomessa?
  • Oleskeleeko yrittäjä Suomessa vähintään puolet ajasta?
  • Missä yrittäjän perhe (puoliso ja alaikäiset lapset) asuu?
  • Missä lapset käyvät koulua?
  • Missä yrittäjätoiminta tapahtuu?
  • Missä maassa yritys on rekisteröity ja muut yhteydet viranomaisiin?
  • Missä maassa yrittäjä on yleisesti verovelvollinen?
  • Miten asuminen on järjestetty Suomessa ja ulkomailla (vuokra-asunto, omistusasunto tms.)?
  • Mihin maahan yrittäjä palaa työkeikoiltaan?

Mikään näistä tekijöistä ei yksinään ratkaise sitä, missä maassa yrittäjän katsotaan asuvan, vaan ne ovat yksittäisiä tekijöitä kokonaisarvioinnissa. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse saada vastausta. Ratkaisevaa on se, missä yrittäjä tosiasiallisesti asuu. Keskeisimmät seikat arvioinnissa ovat hakijan oma ilmoitus asuinmaasta, perheen asuinpaikka ja väestörekisteritiedot.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki

Yrittäjä tulee Suomeen Venäjältä ja rekisteröi toiminimen Suomessa. Yrittäjän perhe muuttaa myös Suomeen. Yrittäjän on tarkoitus työskennellä Suomessa toistaiseksi. Yrittäjää voidaan pitää Suomessa asuvana heti työskentelyn alusta alkaen.

Esimerkki

Yrittäjä tulee Suomeen Venäjältä ja rekisteröi toiminimen Suomessa. Yrittäjällä on Suomessa vakituinen osoite väestörekisterissä. Yrittäjän perhe, puoliso ja lapset jäävät Venäjälle. Yrittäjä työskentelee Suomessa muutaman kuukauden jaksoissa ja palaa aina keikan jälkeen Venäjälle. Yrittäjää ei voida pitää Suomessa asuvana.

Esimerkki

Yrittäjä muuttaa Suomeen ja maistraatti on katsonut, että yrittäjän kotikunta on Suomessa. Yrittäjä itse ilmoittaa asuvansa perheensä kanssa vakituisesti Suomessa. Yrittäjää pidetään Suomessa asuvana heti muutosta alkaen.

Oleskeluluvan vaikutus

YEL:n ja MYEL:n edellytyksenä ei ole sitä, että yrittäjällä tulisi olla oleskelulupa, eikä Suomessa asumista voida siten arvioida sen perusteella, onko yrittäjällä oleskelulupaa. Esim. turvapaikanhakijan kohdalla on tehtävä kokonaisarvio siitä, asuuko henkilö Suomessa siten, että henkilöllä on täällä YEL:n hakemisen aikaan varsinainen asunto ja koti, ja henkilö jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Asumisvaatimuksen arviointiin vaikuttaa esim. se, kuinka kauan turvapaikanhakija on ollut Suomessa ennen YEL-vakuutushakemusta (vrt. 2 viikkoa vs. 2 vuotta). Myös sillä on merkitystä, onko hakijalla ollut vakuutettuja työsuhteita ennen yrittäjätoimintaa. Asumisen arviointi tehdään siten yllä olevia kriteerejä käyttäen.

Tarkemmat tiedot

Kelaa koskevan lainsäädännön (AspSotuL 4 §) mukaan henkilöllä tulee olla oleskelulupa, mutta tätä säännöstä ei sovelleta YEL:n asumisvaatimusta arvioitaessa.

Tarkemmat tiedot

Ukrainasta Suomeen pakeneva henkilö voi saada oleskeluluvan Suomessa tilapäistä suojelua koskevan päätöksen perusteella. Näissäkin tilanteissa eläkelaitos arvioi YEL:n edellytyksenä olevan Suomessa asumisen kriteerit kokonaisarvion perusteella kuten muiden yrittäjien kohdalla

Toistuva ulkomailla oleskelu ja asuminen

Jos yrittäjä asuu vakituisesti Suomessa ja lähtee tilapäisesti enintään 6 kuukaudeksi ulkomaille, yrittäjää voidaan pitää edelleen Suomessa asuvana. Toistuvasti osan vuodesta ulkomailla oleskelevan yrittäjän Suomessa asuminen arvioidaan kokonaisarvion perusteella.

Kun yrittäjä työskentelee useassa eri EU-maassa, asuminen ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen asumismääritelmän perusteella. Tästä on oma ohjeensa.

YEL-vakuutushakemuksen hylkääminen tai YEL-vakuutuksen päättäminen asumisen perusteella

Eläkelaitos hylkää yrittäjän YEL-vakuutushakemuksen tai päättää yrittäjän YEL-vakuutuksen, jos saadun selvityksen perusteella yrittäjä ei asu Suomessa. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusta.

Yrittäjällä on velvollisuus ilmoittaa eläkelaitokselle ulkomaille muutostaan.

Esimerkkiteksti hylkäyspäätöksestä YEL-vakuutushakemukseen:

”Sinuun ei voida soveltaa yrittäjän eläkelakia (YEL), koska saadun selvityksen mukaan et asu vakituisesti Suomessa. Sinua ei voida pitää Suomessa asuvana, koska…”

EU-maasta Suomeen tulevan yrittäjän on vakuutettava itsensä Suomessa, ellei hänellä ole A1-todistusta

EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsääntö on, että yrittäjään sovelletaan hänen työskentelymaansa lainsäädäntöä. EU-maasta Suomeen tulevan yrittäjän tulee vakuuttaa itsensä YEL:n mukaan, jos YEL:n edellytykset asumista lukuunottamatta täyttyvät.

EU:n sosiaaliturvaa koskevien asetusten säännökset menevät kansallisen lainsäädännön edelle.

Suomessa työskentelevää yrittäjää ei kuitenkaan vakuuteta Suomessa, jos hän on

  • Suomeen lähetetty yrittäjä tai
  • useassa maassa työskentelevä henkilö.

Näissä tilanteissa henkilöllä tulee olla A1-todistus toisesta EU-maasta.

Tarkemmat tiedot

Esimerkkejä: EU-maasta Suomeen tuleva yrittäjä ja A1-todistus

Virossa asuva yrittäjä työskentelee vain Suomessa. Yrittäjällä on Viron myöntämä A1-todistus. Yrittäjää ei YEL-vakuuteta Suomessa.

Virossa asuva yrittäjä työskentelee Suomessa ja Virossa. Yrittäjällä ei ole vielä minkään maan myöntämää A1-todistusta. Yrittäjän tulee ilmoittaa työskentelystään Suomessa ja Virossa asuinmaansa Viron sosiaaliturvaviranomaisille. Asuinmaan viranomaiset ratkaisevat, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan ja mikä maa antaa A1-todistuksen. Jos A1-todistus annetaan Suomesta, yrittäjä YEL-vakuutetaan Suomessa.

Sosiaaliturvasopimusmaasta Suomeen tulevan yrittäjän on vakuutettava itsensä pääsääntöisesti Suomessa

Suomen solmimien sosiaaliturvasopimusten pääsääntö on, että sopimusmaassa työskentelevä yrittäjä vakuuttaa itsensä siinä maassa, jossa työ tehdään. Näin ollen yrittäjän, joka tulee toisesta sopimusmaasta Suomeen harjoittamaan yrittäjätoimintaansa ja joka myös asuu Suomessa, on pääsääntöisesti vakuutettava itsensä YEL:n mukaan. Poikkeusluvalla yrittäjä on mahdollista vakuuttaa myös lähtömaassa.

Muualta kuin EU- tai sosiaaliturvasopimusmaasta Suomeen tulevan yrittäjän on vakuutettava itsensä Suomessa

Muualta kuin EU- tai sosiaaliturvasopimusmaasta tulevan, yrittäjätoimintaa Suomessa harjoittavan ja Suomessa asuvan henkilön on otettava YEL:n mukainen vakuutus, jos yrittäjätoiminta täyttää muut YEL:n vakuuttamisen edellytykset.

YEL:n vaikutukset asumisperusteiseen sosiaaliturvaan

Ratkaistessaan Suomeen tulevan yrittäjän oikeutta Suomen asumisperusteisiin etuuksiin Kela katsoo ensisijaisesti sitä, onko henkilö YEL-vakuutettu. Lisäksi Kela arvioi laillisen oleskelun vaatimuksen täyttymisen etuusratkaisun yhteydessä, eli käytännössä tarkastaa, onko henkilöllä oleskeluun oikeuttava lupa.
 
Ulkomailta Suomeen tulevan yrittäjän oikeudesta asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin ohjeistaa Kela.

Epäselvissä tilanteissa voi pyytää Eläketurvakeskuksen ratkaisua

Ratkaisun YEL:n asumisvaatimuksen täyttymisestä tekee ensisijaisesti eläkelaitos. Jos syntyy epäselvyyttä siitä, sovelletaanko tiettyyn työhön YEL:ia, asian ratkaisee yrittäjän tai eläkelaitoksen hakemuksesta Eläketurvakeskus.

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 10.5.2017 – toistaiseksiJulkaistu 10.5.2017
Muutokset edelliseen versioon

Liitetty samaan ohjeeseen aikaisemmin erillisenä olleet ohjeet Lähetetyn yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa, Yritystoiminnan samankaltaisuus Suomessa ja toisessa EU-maassa ja Lähetetyn yrittäjän ulkomaan työskentelyn kesto EU-tilanteessa.

Lähetetty yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Lähetettynä yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka

  • tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa
  • on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa
  • harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa ja
  • työskentelee toisessa EU-maassa tilapäisesti alle 24 kuukautta.

Yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa

Yrittäjän tulee olla harjoittanut yrittäjätoimintaa tavallisesti Suomessa jo jonkin aikaa ennen ulkomaille lähtöään, jotta yrittäjä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään tilapäisesti toisessa EU-maassa.

Käytännössä yrittäjältä edellytetään, että

  •  yrittäjä on harjoittanut toimintaansa Suomessa ja
  •  yrittäjällä on YEL:n tai MYEL:n mukainen eläkevakuutus voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä.

Lisäksi yrittäjän tulee säilyttää edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa ulkomaantyöskentelyn päätyttyä.

Kun tutkitaan, harjoittaako yrittäjä tavallisesti toimintaa Suomessa ja säilyttääkö yrittäjä edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa, otetaan huomioon seuraavia seikkoja:

  • onko yrittäjällä toimitiloja Suomessa
  • maksaako yrittäjä veroja Suomeen
  • onko yrittäjällä arvonlisäverotunniste Suomessa (alv-numero tai Y-tunnus) ja
  • onko yrittäjä jäsenenä Suomessa kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä.

Kun harkitaan näiden edellytysten täyttymistä, otetaan huomioon yrittäjän toiminnan luonne kokonaisuudessaan.

Jos yrittäjä ei ole YEL-tai MYEL-vakuuttamisvelvollinen, voi yrittäjä kuitenkin kuulua Suomen sosiaaliturvaan muiden edellytysten täyttyessä, jos yrittäjällä on voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä

  • yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus
  • työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukainen yrittäjän työajan vakuutus
  • yrittäjän vapaaehtoinen MYEL-vakuutus tai
  • maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (MATAL) mukainen vapaaehtoinen MATA-työtapaturma ja ammattitautivakuutus.

YEL-vakuutus voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua

Vaikka YEL-vakuutus ei olisi ollut voimassa 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua, voi yrittäjä mahdollisesti olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelynsä aikana. Kokonaisharkinnassa voidaan tällöin ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

  • yrittäjällä on aikaisempia, vastaavaan toimintaan liittyviä YEL-vakuutusjaksoja, mutta nykyinen YEL-vakuutus ei ole ehtinyt olla voimassa 4 kuukautta juuri ennen ulkomaille lähtöä ja
  • yrittäjä työskentelee hyvin lyhyen ajanjakson ulkomailla ja palaa tämän jälkeen jatkamaan yrittäjätoimintaa pysyvästi Suomeen

Jos henkilö on lähtenyt ulkomaantyöhön lähetettynä työntekijänä ja yrityksen omistussuhteiden muutoksesta johtuen henkilöön tuleekin soveltaa jatkossa yrittäjäeläkelakeja, voidaan henkilölle hakemuksesta myöntää uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: YEL-vakuutus on voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua

Yrittäjällä on ollut YEL-vakuutus voimassa Suomessa 3 kuukautta ennen kuin yrittäjä lähtee tilapäisesti harjoittamaan yrittäjätoimintaa Viroon. Yrittäjän aikaisempi YEL-vakuutus on päättynyt vuosi sitten. Yrittäjätoiminta Virossa kestää muutaman kuukauden, jonka jälkeen yrittäjä palaa jatkamaan toimintaansa Suomessa. Yrittäjä hakee A1-todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Koska ulkomaantyöjakso on hyvin lyhyt ja yrittäjä jatkaa yrittäjätoimintaa sen jälkeen pysyvästi Suomessa, voidaan kokonaisharkinnan perustella A1-todistus myöntää Virossa työskentelyn ajalle.

Esimerkki: YEL-vakuutusta ei ole ollut ennen ulkomaantyön alkua, mutta henkilö on ollut lähetettynä työntekijänä

Henkilö on lähetettynä työntekijänä Ruotsissa. Kesken ulkomaantyön lähettävän yrityksen omistussuhteet muuttuvat siten, että henkilöön tulee soveltaa YEL:ä. Ulkomaantyö jatkuu edelleen Ruotsissa, joten henkilö hakee yrittäjänä Eläketurvakeskukselta jatkoa A1-todistukselle. Henkilölle voidaan myöntää A1-todistus ilman edeltävää 4 kuukauden YEL-vakuuttamista, koska henkilö työskentelee edelleen samalle suomalaiselle yritykselle ja jatkaa samassa työtehtävässä kuin aiemman A1-todistuksen voimassa ollessa.

Yritystoiminnan tulee olla samankaltaista Suomessa ja toisessa EU-maassa

Suomessa yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö voi lähteä tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä toiseen EU-maahan ja kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan.

Kun määritellään, onko yrittäjän ulkomailla tekemä työ samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemänsä työ, käytetään perusteena työn todellista laatua. Merkitystä ei ole sillä, määritelläänkö tehtävä työ toisessa EU-maassa palkkatyöksi tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtäväksi työksi.

Yleensä yrittäjän tekemä työ samalla alalla katsotaan olevan samankaltaista työtä. Samallakin alalla työ voi olla myös hyvin erilaista, joten aina ei ole mahdollista soveltaa tätä yleistä sääntöä.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: työ ei ole samankaltaista

Henkilö työskentelee ravintoloitsijana (yrittäjä) Suomessa ja henkilö muuttaa tilapäisesti Viroon, jossa henkilö tekee työtä teurastajana (yrittäjä). Henkilön ei katsota tekevän ”samankaltaista työtä”, sillä henkilön Virossa tekemä työ ei muistuta henkilön Suomessa tekemää työtä. Näin ollen henkilö ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan lähetettynä yrittäjänä.

Esimerkki: työ on samankaltaista

Henkilö on asianajajana toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on erikoistunut rikoslainsäädäntöön Suomessa. Henkilö saa Ruotsissa toimeksiannon, jossa henkilö neuvoo suuryritystä omistajaohjauksessa. Koska henkilö toimii edelleen juridiikan parissa, henkilö voi olla lähetetty yrittäjä Ruotsissa ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos lähettämisen edellytykset muutoin täyttyvät.
 

Ulkomaan työskentelyn tulee olla tilapäistä

Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta yrittäjää voitaisiin pitää lähetettynä yrittäjänä.

Lähetetty yrittäjä voi harjoittaa yrittäjätoimintaa ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan.

Jos lähetetty yrittäjä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voi yrittäjä kuulua Suomen sosiaaliturvaan poikkeusluvalla, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa.

Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.

Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta

Tarkemmat tiedot

Esimerkki työskentelymaan vaihtumisesta:
Suomessa toimiva yrittäjä lähtee tilapäisesti 18 kuukaudeksi harjoittamaan samaa yrittäjätoimintaa Ruotsissa. Ruotsissa työskentelyn jälkeen hän lähtee vielä 10 kuukaudeksi Norjaan laajentamaan yrittäjätoimintaansa. Tämän jälkeen hän palaa Suomeen jatkaakseen yrittäjätoimintaa Suomesta käsin. Yrittäjä hakee molemmille työskentelyjaksoille Eläketurvakeskukselta A1-todistusta osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Yrittäjälle voidaan myöntää A1-todistukset Ruotsiin 18 kuukaudeksi ja tämän jälkeen vielä Norjaan 10 kuukaudeksi
 

Katso lisää poikkeuslupamenettelystä ohjeistosta Poikkeuslupa EU-tilanteissa.

 

 

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 15.1.2021 – toistaiseksiJulkaistu 15.1.2021
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on tarkennettu, että jos yrittäjä lähtee harjoittamaan ulkomaille yrittäjätoimintaa sopimuksettomaan maahan yli vuoden pituiseksi määräajaksi tai toistaiseksi, hän ei voi pitää YEL-vakuutustaan voimassa edes ensimmäistä vuotta.

Tämä ohje koskee YEL:n mukaisten yrittäjien lisäksi myös MYEL:n tarkoittamia maatalousyrittäjiä. Sopimuksettomissa maissa työskentelevistä MYEL-vakuutettavista apurahansaajista on oma ohjeensa.

YEL:n mukaan vakuutettu yrittäjä voi pitää YEL-vakuutuksensa voimassa

  • jos hän lähtee enintään vuodeksi harjoittamaan yrittäjätoimintaa sopimuksettomaan maahan ja
  • häntä pidetään Suomessa asuvana, vaikka hän on tilapäisesti ulkomailla.

Yrittäjän on pitänyt olla Suomessa YEL:n mukaan vakuutettuna vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöään, jotta hän voi pitää YEL-vakuutuksensa voimassa tilapäisen ulkomaantyönsä aikana.

Suomessa asuminen arvioidaan työeläkelaitoksessa siten kuin ohjeessa Ulkomailta tulevan yrittäjän vakuuttaminen on kuvattu.

Jos yrittäjä lähtee ulkomaille yli vuoden kestäväksi määräajaksi tai toistaiseksi, hän ei voi pitää YEL-vakuutustaan voimassa edes ensimmäistä vuotta.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: Työskentely Venäjällä yrittäjänä toistaiseksi

Suomessa yrittäjätoimintaan harjoittanut henkilö muuttaa Venäjälle toistaiseksi ja jatkaa yrittäjätoimintaansa siellä. Henkilö ei voi vakuuttaa itseään Suomessa YEL:n mukaisesti. Hänen YEL-vakuutuksensa päättyy Venäjälle muuttoon.

Jos yrittäjä ei ole harjoittanut yrittäjätoimintaa Suomessa sopimuksettomaan maahan lähtiessään, hän ei voi vakuuttaa itseään YEL:n mukaisesti ulkomaantyön aikana, vaikka

  • ulkomaantyö on lyhytaikaista, alle vuoden kestävää, ja
  • yrittäjä on Suomessa asuva ja hänen tarkoituksensa on palata takaisin Suomeen.

Työtä Suomessa ja sopimuksettomassa maassa

Jos henkilö asuu Suomessa ja hän työskentelee sekä Suomessa että sopimuksettomassa maassa, vakuutetaan hänet YEL:n mukaan molemmissa maissa tehdyn työn osalta.

Jos henkilö ei asu Suomessa, hänen yrittäjätoimintaansa ei voida vakuuttaa lainkaan Suomessa.

 

Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.

Vaihda voimassaolopäivää.

Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.