Yhdessä maassa vakuuttamisen periaate
Tärkein vakuuttamista koskeva periaate on yhdessä maassa vakuuttamisen periaate, jonka mukaisesti henkilö vakuutetaan aina vain yhden maan lainsäädännön mukaan kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että vakuutusmaksut maksetaan ja etuudet saadaan kulloinkin vain yhden EU-maan lainsäädännön mukaan.
EU-asetuksen vakuuttamista koskevien säännösten avulla turvataan työntekijän tai yrittäjän kuuluminen jonkin EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.
Jonkun maan lainsäädännön piiriin kuuluminen ei kuitenkaan sinällään tuo oikeutta etuuksiin vaan oikeus etuuksiin määräytyy kansallisen lainsäädännön perusteella.
Työskentelymaan periaate
EU-alueella työntekijöiden ja yrittäjien sosiaaliturva järjestetään pääsääntöisesti henkilön työskentelymaassa (työskentelymaanperiaate = lex loci laboris –periaate).
Etuudet ja maksut määräytyvät lähtökohtaisesti sen valtion lainsäädännön mukaan, missä työntekijä tai yrittäjä tekee ansiotyötä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Suomeen työhön tuleva tulee välittömästi Suomen työeläke-, tapaturma- ja työttömyysturvalainsäädännön alaiseksi työskentelyn alusta lukien.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työskentelymaassa vakuuttaminen
Virolainen työntekijä tekee työtä Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa. Suomalainen työnantaja vakuuttaa virolaisen työntekijän Suomessa, Suomen lainsäädännön mukaan.
Esimerkki: Yrittäjän vakuuttaminen työskentelymaassa
Ruotsissa asuva henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa 3 kuukautta. Henkilö ei ole lähetetty yrittäjä vaan työskentelymaan periaatteen mukaan Suomen lainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Tämä EU-asetuksen lainvalintasäännös osoittaa Suomeen ja myös syrjäyttää Suomen kansallisen lainsäädännön vaatimuksen siitä, että yrittäjän tulee asua Suomessa. Ruotsalainen henkilö ei voi kuitenkaan vakuuttaa yrittäjätoimintaansa Suomessa, koska työskentely kestää alle 4 kuukautta. Yrittäjätoiminnan tulee kestää vähintään 4 kuukautta, jotta se voidaan vakuuttaa YEL:n mukaan.
Poikkeuksia työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteesta
EU-asetuksessa on määritelty tiettyjä henkilöryhmiä koskevia periaatteita. Näitä henkilöitä ei aina vakuuteta työskentelymaan periaatteen mukaan vaan jossain toisessa, asetuksessa määritellyssä, maassa. Nämä henkilöryhmät ovat:
- Lähetetty työntekijä.
- Lähetetty yrittäjä.
- Kahdessa tai useammassa maassa työtä tekevät.
- Virkamies.
- Työttömyysetuutta saava henkilö.
- Rahaetuutta saavat henkilöt.
- Ei-aktiivi henkilö, perheenjäsen.
- Merimies.
- Lentohenkilökunta.
Lähetetty työntekijä
Jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö, jonka työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa tässä jäsenvaltiossa ja jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon tekemään siellä työtä kyseisen työnantajan lukuun, on edelleen tämän ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Edellyttäen lisäksi, että työskentelyn arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta ja että henkilöä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää.
Lähetetty yrittäjä
Jäsenvaltiossa tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja eli yrittäjä, joka lähtee tekemään samankaltaista työtä toiseen jäsenvaltioon, on edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen edellyttäen, että tämän toiminnan arvioitu kesto on enintään 24 kuukautta.
Kahdessa tai useammassa maassa työtä tekevä
Palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö. Näiden henkilöiden vakuuttaminen vaihtelee eri tilanteiden mukaan. Katso tarkemmat vakuuttamisperiaatteet ohjeesta työskentely useassa EU-maassa.
Virkamies
Virkamies on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu.
Työttömyysetuutta saava henkilö
Henkilö, joka saa työttömyysetuuksia asetuksen 65 artiklan mukaisesti asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen.
Rahaetuutta saava henkilö
Palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan tätä työtä tai ammattia. Tätä ei kuitenkaan sovelleta
- työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeisiin
- työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myönnettyihin eläkkeisiin
- rahana maksettaviin toistaiseksi jatkuvan hoidon kattaviin sairausetuuksiin.
Tällaiseen henkilöön, joka saa aikaisemman työskentelynsä perusteella rahaetuutta, esimerkiksi vanhempainpäivärahaa tai sairauspäivärahaa, sovelletaan siis työskentelymaan periaatetta.
Poikkeuksena kuitenkin esimerkiksi työttömyystukea saavat henkilöt, jotka vakuutetaan asuinmaassaan.
Ei-aktiivi henkilö, perheenjäsen
Ei-aktiivit henkilöt, kuten esimerkiksi työntekijän tai yrittäjän perheenjäsenet, vakuutetaan lähtökohtaisesti henkilön asuinmaassa. Tämä perusasetuksen säännös ei kuitenkaan rajoita asetuksen muita säännöksiä, joissa ei-aktiiveille henkilöille taataan etuuksia yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
Merimies
Jäsenvaltion lipun alla merellä purjehtivalla aluksella yleensä tapahtuvaa palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista pidetään kyseisessä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana. Kuitenkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö, jonka toiminnasta maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka tai liiketoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, on viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jos hän asuu tässä valtiossa. Mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa työnantajaksi katsotaan korvauksen maksava yritys tai henkilö.
Lentohenkilökunta
Toimintaa lentoliikenteen henkilö- tai rahtipalveluja suorittavana ohjaamomiehistön tai matkustamomiehistön jäsenenä pidetään siinä jäsenvaltiossa harjoitettavana toimintana, jossa Euroopan neuvoston asetuksen 3922/91 liitteessä III määritelty kotiasema sijaitsee.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää
- toiseen EU-maahan
- ETA-maahan tai
- Sveitsiin
tekemään siellä tilapäisesti työtä lähettävän työnantajan lukuun.
Ohjeistossa Edellytykset lähtömaassa vakuuttamiselle kerrotaan, millä edellytyksillä lähetetty työntekijä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.
Jos työntekijä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne. Lisätietoja useissa EU-maissa työskentelevän henkilön vakuuttamisesta on ohjeistossa Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön vakuuttaminen.
1 A1-todistus lähetetylle työntekijälle
Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta työntekijälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella työnantaja ja työntekijä välttyvät työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen johdosta sosiaalivakuutusmaksut maksetaan Suomeen ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että
- työntekijän eläke karttuu Suomeen
- työntekijä saa esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomesta.
A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos työntekijän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.
Jos työntekijällä ei ole A1-todistusta, tulee työnantajan järjestää työntekijän sosiaaliturva työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä työnantajan tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin työntekijä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta. Vastaavasti sosiaalivakuutusmaksuja ei tällöin voi maksaa Suomeen.
Säännöt, joilla määritetään, minkä EU-maan lainsäädäntöä lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan, on annettu asetuksen (EY) N:o 883/2004 11–16 artikloissa, ja niihin liittyvät täytäntöönpanosäännöt on annettu asetuksen (EY) N:o 987/2009 14–21 artikloissa. Näitä sääntöjä tulkitsee myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta päätöksessä N:o A2 ja Euroopan Komission julkaisema Käytännön opas.
Soveltamiskäytännössä seurataan myös Unionin tuomioistuimen ulkomaantyötilanteista antamia päätöksiä.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Lähettävänä työnantajana toimivan yrityksen tulee tavallisesti harjoittaa toimialansa mukaista toimintaa Suomessa. Toimialan mukaisen toiminnan tulee lisäksi olla merkittävää. Yrityksen ei katsota tavallisesti harjoittavan toimintaansa Suomessa jos yrityksen toiminta Suomessa liittyy ainoastaan yrityksen sisäiseen hallintoon.
Merkittävän toiminnan arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja
Kun arvioidaan, harjoittaako yritys merkittävää toimintaa Suomessa, otetaan huomioon muun muassa seuraavia seikkoja:
• yrityksen rekisteröity kotipaikka
• yrityksen hallinnollinen keskus
• missä lähetetyt työntekijät palkataan
• miten yrityksen liikevaihto jakautuu lähettävän valtion ja vastaanottavan valtion kesken
• minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan yrityksen työntekijöiden työsopimuksiin ja yrityksen asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin
Toiminnan laajuuden arviointi
Toiminnan laajuuden arvioinnissa otetaan huomioon kunkin yrityksen erityispiirteet ja harjoitetun toiminnan todellinen luonne sekä yrityksen koko.
Perusteita, joita otetaan huomioon arvioitaessa sitä, harjoittaako yritys merkittävää toimintaa, sisältyy asetuksiin. Lisäksi niitä on käsitelty
• hallintotoimikunnan päätöksessä A2
• Käytännön oppaassa
• Unionin tuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä, muun muassa päätöksessä C-202/97 Fitzwilliam.
Yrityksen ei tarvitse olla rekisteröity Suomeen, mutta toimintaa pitää olla Suomessa
Lähettävänä työnantajana toimivan yrityksen ei tarvitse olla rekisteröity Suomeen eikä muuhunkaan EU-maahan. Yrityksen on kuitenkin esitettävä näyttö siitä, että yritys harjoittaa säännöllistä toimintaa Suomessa. Osoituksena säännöllisestä toiminnasta on esimerkiksi se, että yrityksellä on työntekijöitä Suomessa ja että yritys on järjestänyt työntekijöilleen työeläkevakuutuksen Suomessa.
Jos yritys on perustettu ainoastaan ulkomaantyötä varten, ei yrityksen voida katsoa tavallisesti harjoittavan toimintaansa Suomessa.
Työntekijän tulee kuulua välittömästi ennen ulkomaille lähtöään Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.
Käytännössä riittää, että työntekijä on työskennellyt Suomessa vähintään kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.
Jos työntekijä ei ole työskennellyt Suomessa, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että työntekijä on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ennen tilapäisen ulkomaantyöskentelyn aloittamista.
Työnantaja voi myös palkata työntekijän lähetettäväksi suoraan ulkomaantyöhön. Työntekijä voi kuulua ulkomaantyön aikana Suomen sosiaaliturvaan, kunhan työntekijä ennen työn aloittamista
- kuuluu Suomen sosiaaliturvaan aiemman työskentelyn tai Suomessa asumisen kautta ja
- muut lähettämisen edellytykset täyttyvät.
Jos työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.
Suomessa vakuuttamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei työntekijää lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.
Työkomennusta koskevien järjestelyjen on tarkoitus auttaa työnantajia ja työntekijöitä kun työntekijä lähetetään työskentelemään toiseen EU-maahan. Näin ollen järjestelyä ei voida soveltaa henkilöyrityksiin tai pysyviin sopimuksiin, joissa eri työntekijöitä lähetetään toistuvasti samoihin työpaikkoihin ja samoihin työtehtäviin.
Esimerkki: työntekijä palkataan suoraan ulkomaantyöhön
Työntekijä työskentelee hitsaajana A Oy:ssä. Kun B Oy:ssä avautuu houkutteleva työpaikka, jossa työkohteena on iso tehdastyömaa Espanjassa, päättää työntekijä hakea paikkaa ja irtisanoutuu A Oy:n palveluksesta. B Oy hakee työntekijälle todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, koska työntekijän työ Espanjassa kestää 1,5 vuotta ja työntekijä kuuluu Espanjan työn alkaessa aikaisemman työskentelynsä johdosta Suomen sosiaaliturvaan. Työntekijälle voidaan myöntää A1-todistus.
Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää ulkomaille tilapäisesti, enintään 24 kuukauden pituiseksi ajaksi, työskentelemään tämän työnantajan lukuun. Työtä pidetään lähettävän työnantajan lukuun tehtynä, kun työ tehdään kyseiselle työnantajalle ja työntekijän ja työnantajan välillä säilyy kiinteä yhteys koko ulkomaantyöskentelyn ajan.
Osoituksena kiinteän yhteyden säilymisestä on se, että työntekijä on edelleen lähettävän työnantajan johdon ja valvonnan alainen. Kiinteän yhteyden säilymistä tarkasteltaessa otetaan huomioon
- onko alkuperäinen työsopimus edelleen voimassa
- kenen kanssa työsopimus on tehty ja kenen kanssa on sovittu ulkomaantyöstä
- kenellä on valta irtisanoa työsopimus ja ulkomaantyötä koskeva sopimus
- kenellä on valta päättää lähetetyn työntekijän työn luonteesta
- kenellä on viimekätinen palkanmaksuvelvollisuus (käytännössä palkan voi sopimuksesta maksaa myös vastaanottava yritys)
- onko sovittu työntekijän paluusta Suomeen.
Kiinteän yhteyden voidaan katsoa säilyvän, jos työntekijä on tehnyt sopimuksen ulkomaantyöstä lähettävän työnantajan kanssa tai on olemassa ns. kolmikantasopimus työntekijän, lähettävän työnantajan ja vastaanottavan työnantajan välillä.
Työnantajan on tarvittaessa annettava selvitys siitä, että kiinteä yhteys lähettävän työnantajan ja työntekijän välillä on olemassa koko ulkomaantyöskentelyn ajan. Työntekijällä on siis oltava Suomessa lähettävä työnantaja koko ulkomaantyöskentelyn ajan.
Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta henkilöä voitaisiin pitää asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijänä. Lähetetty työntekijä voi työskennellä ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan. Tämä 24 kuukauden kokonaisaika on maakohtainen.
Eläketurvakeskus voi myöntää työntekijälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.
Esimerkki 24 kuukauden työskentelystä:
Suomessa toimiva työnantaja lähettää työntekijänsä työskentelemään tilapäisesti Ruotsissa 24 kuukaudeksi. Työntekijälle myönnetään A1-todistus kyseiselle 24 kuukauden ajanjaksolle.
Esimerkki peräkkäisistä todistuksista:
Suomessa toimiva työnantaja lähettää työntekijänsä työskentelemään tilapäisesti Ruotsissa 12 kuukaudeksi. Työntekijälle myönnetään A1-todistus kyseiselle 12 kuukauden ajanjaksolle. Ennen 12 kuukauden ajanjakson umpeutumista työnantaja hakee jatkoa A1-todistukselle. Työntekijälle voidaan myöntää uusi A1-todistus Ruotsiin enintään 12 kuukauden ajanjaksolle.
Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta.
Jos lähetetty työntekijä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voidaan työntekijälle myöntää poikkeuslupa Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Poikkeusluvan myöntämisen edellytysten tulee tällöin olla olemassa.
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty ohjeeseen maininta etätyöstä.
Poikkeuslupaa käytetään yleensä tilanteissa, joissa
- komennus kestää 2-5 vuotta
- on muita erityisiä syitä poiketa lainvalintasäännöistä.
Poikkeuslupa voi tulla kyseeseen myös tietyissä etätyötä koskevissa tilanteissa, kun työntekijä tekee säännöllisesti etätyötä asuinmaassaan ja työskentelee lisäksi työnantajansa kotimaassa. Katso erillinen ohjeistus etätyöstä.
Poikkeuslupa koskee koko sosiaaliturvaa eli Suomen osalta sekä työskentelyyn liittyvää että asumiseen perustuvaa sosiaaliturvaa.
Eläketurvakeskus harkitsee poikkeuslupahakemuksen saatuaan, hakeeko se poikkeuslupaa työskentelymaasta. Poikkeuslupa vaatii aina työntekomaan viranomaisen suostumuksen. Eläketurvakeskus hankkii sen kirjallisesti. Työskentelymaan viranomainen ratkaisee aina, myönnetäänkö poikkeuslupa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Yhdistetty useassa EU-maassa työntekijänä työskentelyä koskevat ohjeet yhdeksi ohjeeksi.
Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.
Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan
Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä
- työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.
Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
- Esimerkki 1: Työntekijä työskentelee Suomessa toimivalle työnantajalleen Suomessa ja Ruotsissa. Työntekijä työskentelee Suomessa noin puolet ajasta. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja Ruotsiin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- Esimerkki 2: Muusikko työskentelee työntekijänä pääsääntöisesti Suomessa suomalaisille työnantajille. Vapaa-aikoinaan muusikko käy keikoilla ja soittaa erilaisilla festivaaleilla ympäri Eurooppaa useille eri maalaisille työnantajille. Koska muusikko tekee huomattavan osan työstään Suomessa, sovelletaan muusikkoon asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää muusikolle hakemuksesta A1-todistuksen. Muusikon kaikki työnantajat, myös ulkomaiset, ovat tällöin velvollisia järjestämään työntekijän sosiaaliturvan vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.
Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle
Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan
- joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
- työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työnantajat yhdessä maassa
Suomessa asuva työntekijä ajaa suomalaisen kuljetusliikkeen rekkaa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Virossa asuva työntekijä ajaa rekkaa kahden suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa Keski-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Virossa. Työntekijään sovelletaan työnantajien kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan. Eläketurvakeskus on kuitenkin se, joka myöntää työntekijälle A1-todistuksen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Suomessa asuva työntekijä työskentelee ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kaikissa Baltian maissa ja Suomessa. Työntekijä tekee työtä Suomessa vain 3 päivää kuukaudessa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan työntekijään työnantajan kotipaikan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja Suomessa ja toisessa EU-maassa
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa suomalaiselle työnantajalleen 3 päivää kuukaudessa. Työntekijällä on myös ruotsalainen työnantaja, jolle työntekijä työskentelee Ruotsissa. Työntekijään sovelletaan molemmille työnantajille tehdyn työn osalta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
- työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle. Työntekijä ei tee siten lainkaan työtä asuinmaassaan. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijä työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle, Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee asuinmaassaan Suomessa alle 25 % kaikesta työstään. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja EU:n ulkopuolella
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee turkkilaiselle työnantajalleen eri Pohjoismaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan asuinmaassaan. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja sosiaaliturvasopimusmaassa
Työntekijä asuu Suomessa ja tekee työtä yhdysvaltalaiselle työnantajalle Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään Suomessa vai ei. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työnantajan kotipaikan määrittely
Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.
Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:
- paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
- aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
- kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
- paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
- toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
- paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
pankkipalvelut, sijaitsevat - EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
vaatimusten mukaan - paikka, jossa työntekijöitä palkataan.
Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.
Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.
Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa
Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.
Kuljetusyritysten henkilökunta
Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.
Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.
Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012
EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.
Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjetta poikkeuslupamenettelyn osalta.
Jos henkilö on ulkomaantyöskentelyn aikana virheellisesti työeläkevakuutettu Suomessa, tulee virheellinen vakuutus purkaa ja vakuuttaminen korjata oikeaan maahan.
Poikkeustilanteissa, jos kyseessä on esimerkiksi pitkä takautuva aika eikä vakuuttamista voida takautuvasti enää korjata, Eläketurvakeskus ja toisen maan viranomaiset voivat mahdollisesti sopia keskenään siitä, että virheellinen vakuuttaminen jätetään ennalleen ns. poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa voidaan käyttää, kun kyseessä on ollut työskentely EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai sosiaaliturvasopimusmaassa. Edellytyksenä tälle sopimiselle on se, että se on henkilön edun mukaista ja että molempien valtioiden viranomaiset tähän suostuvat.
Jos työnantaja haluaa, voidaan joissain tilanteissa virheellisesti Suomesta otettu lakisääteinen työeläkevakuutus muuttaa vapaaehtoiseksi työeläkevakuutukseksi. Katso ohjeet vapaaehtoisesta työeläkevakuutuksesta.
Virheellistä vakuuttamista ei voida ottaa uuden lähettämisen perusteeksi. Jos työntekijän kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan perustuu virheelliselle vakuuttamiselle, ei työntekijälle voida myöntää ajassa eteenpäin todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskentelyn ajalle.
Jos työnantaja tai työntekijä huomaa jälkikäteen, että ulkomaantyöskentely on todennäköisesti vakuutettu väärässä maassa, tulee asiasta olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Päivitetty ohje sosiaaliturvasopimusmaista palkattujen perheenjäsenten osalta, kun työnantaja on konserniyritys. Lisätty tietoa Japanin sopimuksen määräyksistä.
Perheenjäsenen vakuuttaminen
Perheenjäsen ei työskentele ulkomailla
Kela ratkaisee, voiko ulkomailla oleskeleva lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, jos perheenjäsen ei lainkaan työskentele ulkomailla. Ulkomaille lähetetyn työntekijän tai yrittäjän mukaan lähtevän perheenjäsenen tulee tehdä Kelalle hakemus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumiseksi.
Perheenjäseninä pidetään henkilön aviopuolisoa ja hänen tai hänen puolisonsa alle 18-vuotiasta lasta; puolisoihin rinnastetaan kaksi henkilöä, jotka jatkuvasti elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa.
Käytännössä lähetetyn työntekijän ja yrittäjän mukana seuraavat perheenjäsenet säilyvät yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa.
Joissakin sosiaaliturvasopimuksissa voi olla määräyksiä lähetetyn työntekijän mukana seuraavista perheenjäsenistä, jotka eivät työskentele. Esimerkiksi Japanin sosiaaliturvasopimuksen mukaan lähetetyn työntekijän mukana Japanissa oleviin perheenjäseniin ei sovelleta Japanin kansaneläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntöä, jollei perheenjäsen itse pyydä Japanin kansaneläkejärjestelmän soveltamista.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä EU-maassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa
Jos lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen aloittaa työskentelyn oleskellessaan ulkomailla, arvioidaan perheenjäsenen tilanne työnteon perusteella. Perheenjäsenen työskentely EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa katkaisee yleensä perheenjäsenen Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumisen.
Jos lähetetyn työntekijän perheenjäsen aloittaa työskentelyn tilapäisesti suomalaisen työnantajan palveluksessa EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa, voi Eläketurvakeskus hakemuksesta myöntää perheenjäsenelle todistuksen Suomen sosiaaliturvassa pysymiseksi. Edellytyksenä on, että
- perheenjäsen on kuulunut Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ennen työskentelyn alkamista,
- työskentely on tilapäistä ja
- työnantajan täyttää lähettävää työnantajaa koskevat edellytykset.
Se, mitä pidetään tilapäisenä työskentelynä tai mitä työnantajalta edellytetään, riippuu siitä, missä maassa työtä tehdään. Katso tarkemmin lähetettyjä työntekijöitä koskevat EU-ohjeet tai kyseisen sosiaaliturvasopimusmaan ohjeet.
Jos suomalainen työnantaja ei hae Eläketurvakeskukselta todistusta tai todistusta ei voida jostakin syystä myöntää, perheenjäsen vakuutetaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Jos perheenjäsenen työnantaja on suomalaisen yrityksen ulkomainen tytäryhtiö tai jokin muu ulkomainen työnantaja, joka ei toimi Suomessa, perheenjäsen ei voi lähtökohtaisesti kuulua Suomen sosiaaliturvaan vaan perheenjäsen vakuutetaan pääsäännön mukaan työskentelymaassa. Eräiden sosiaaliturvasopimusten mukaan ulkomailta palkattu perheenjäsen voidaan kuitenkin katsoa lähetetyksi työntekijäksi ja perheenjäsen voi siten kuulua Suomen sosiaaliturvaan sopimuksen kattamien sosiaaliturvaetuuksien osalta, vaikka työoikeudellinen työnantaja onkin paikallinen yritys. Edellytys on tuolloin, että perheenjäsen solmii työsuhteen suomalaisen yrityksen konserniyrityksen kanssa ja suomalainen yritys vastaa lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista. Lisäksi edellytetään, että työskentely on tilapäistä ja että perheenjäsen on kuulunut Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ennen työskentelyn alkamista. Tällainen määräys on seuraavissa sosiaaliturvasopimuksissa: Japani, USA, Australia, Intia, Kanada, Quebec, Israel ja Chile. Katso tarkemmin edellytyksistä kyseisen maan lähetettyjä työntekijöitä koskevista ohjeista.
Jos perheenjäsen aloittaa työskentelyn useassa eri EU-maassa, määräytyy perheenjäsenen vakuuttaminen useassa EU-maassa tavallisesti työskenteleviä henkilöitä koskevien perusasetuksen määräysten mukaisesti. Katso erillinen ohjeisto asiasta.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa
Yritystoiminnan EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa aloittava perheenjäsen vakuutetaan lähtökohtaisesti työskentelymaassa.
Yrittäjätoiminnan EU-tai sosiaaliturvasopimusmaassa aloittava lähetetyn työntekijän perheenjäsen voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan vain poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa haetaan Eläketurvakeskukselta. Eläketurvakeskus tutkii poikkeusluvan edellytykset tapauskohtaisesti. Harkinnassa on merkitystä esimerkiksi sillä, onko perheenjäsen harjoittanut samaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaille lähtöään ja mille ajalle perheenjäsenellä on ollut aikaisemmin YEL:n mukainen vakuutus. Yrittäjätoiminnan ulkomailla tulee olla myös tilapäistä.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä sopimuksettomassa maassa
Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa, Kela ratkaisee voiko perheenjäsen edelleen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Työnantaja ei ole velvollinen järjestämään TyEL:n mukaista eläketurvaa perheenjäsenelle, jonka työnantaja palkkaa sopimuksettomasta maasta siellä tehtävään työhön. TyEL:n mukaisen eläketurvan järjestäminen ei ole pakollista paikalta palkatulle perheenjäsenelle, vaikka perheenjäsen palkkaamishetkellä olisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.
Jos paikalta palkattu perheenjäsen kuuluu työsuhteen alkaessa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen, voi suomalainen työnantaja järjestää perheenjäsenelle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä sopimuksettomassa maassa
Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa yrittäjänä, Kela ratkaisee, voiko perheenjäsen edelleen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Ulkomailla sopimuksettomassa maassa yrittäjätoiminnan aloittava perheenjäsen ei voi järjestää YEL:n mukaista vakuutusta Suomessa.
Opiskelijan vakuuttaminen
Opiskelija ei työskentele ulkomailla
Kela ratkaisee, voiko ulkomailla opiskeleva henkilö kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Opiskelijana ulkomaille lähtevän henkilön tulee tehdä Kelalle hakemus Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi.
Opiskelija aloittaa työskentelyn työntekijänä tai yrittäjänä ulkomailla
Jos opiskelija aloittaa työskentelyn ollessaan ulkomailla, arvioidaan opiskelijan tilanne työnteon perusteella. Opiskelijan vakuuttaminen määräytyy samalla tavalla kuin paikalta palkatun perheenjäsenen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Jos Suomesta ulkomaille lähetetyn työntekijän Suomessa oleva työnantaja vaihtuu työskentelymaan pysyessä samana, työntekijälle voidaan hakemuksesta antaa uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Edellytyksenä tällöin on, että molemmat ulkomaantyöskentelyjaksot kestävät yhteenlaskettuina enintään 24 kuukautta.
Jos työntekijälle on myönnetty A1-todistus eikä komennuksessa tapahdu muita muutoksia kuin, että Suomessa toimivan lähettävän työnantajan nimi tai osoite vaihtuu, ei työntekijälle tarvitse hakea uutta A1-todistusta, vaan aiemmin myönnetty todistus pysyy voimassa. Jos työskentelymaan viranomainen tai jokin muu taho kuitenkin vaatii A1-todistuksen korjausta, Eläketurvakeskus myöntää uuden todistuksen pyynnöstä.
Esimerkki: Suomessa toimiva työnantaja vaihtuu, kokonaisaika alle 24 kuukautta
Suomessa toimiva yritys A Oy on lähettänyt työntekijän Saksaan 11 kuukaudeksi. Työntekijä vaihtaa ulkomailla ollessaan toisen Suomessa toimivan yrityksen B Oy:n palvelukseen. B Oy hakee työntekijälle uutta todistusta A1 Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Todistus voidaan myöntää, jos ulkomaankomennus B:n palveluksessa on tarkoitettu kestämään enintään 13 kuukautta.
Esimerkki: Suomessa toimiva työnantaja vaihtuu, kokonaisaika yli 24 kuukautta
Suomessa toimiva yritys X Oy on lähettänyt työntekijän Saksaan 9 kuukaudeksi. Työntekijä siirtyy ulkomailla ollessaan Suomessa toimivan yrityksen Y Oy:n palvelukseen ja työnantaja Y hakee työntekijälle uutta todistusta 18 kuukaudeksi (1,5 vuotta). Todistusta ei voida antaa niin sanotun lähettämisartiklan nojalla (kesto yli 24 kuukautta), vaan työntekijän Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on sovittava poikkeuslupamenettelyllä Saksan toimivaltaisen viranomaisen kanssa.
Eläketurvakeskus voi myöntää ulkomaantyöhön lähetetylle työntekijälle useita peräkkäisiä A1-todistuksia samaan työskentelymaahan kun ulkomaantyöjaksojen yhteenlaskettu pituus ei ylitä 24 kuukautta.
Kuhunkin työkohteeseen on kuitenkin yleensä haettava erikseen A1-todistusta, ellei jo hakemuksessa Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ole ilmoitettu, että kyseisessä työskentelymaassa on useita työkohteita.
Esimerkki: jokaiselle ulkomaantyöjaksolle haettava oma A1-todistuksensa
Yritys A Oy lähettää työntekijänsä 11 kuukaudeksi ruotsalaiseen tytäryhtiöönsä Göteborgiin ja hakee työntekijälle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Kun työntekijä on työskennellyt A Oy:n lukuun Göteborgissa 6 kuukautta, tarvitaan A Oy:n Tukholmassa sijaitsevassa asiakasyrityksessä työntekijän osaamista 5 kuukauden ajan. Yritys A ilmoittaa Eläketurvakeskukselle, että työskentely Göteborgissa on päättynyt, mutta työntekijälle tarvitaan uusi todistus Tukholman kohteeseen, koska paikallinen asiakasyritys ei kelpuuta Göteborgissa työskentelyä varten myönnettyä A1-todistusta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta uuden A1-todistuksen koskien työskentelyä Tukholmassa.
Esimerkki: A1-todistus myönnetään heti koko ulkomaantyöjaksolle
Yritys B lähettää työntekijänsä 11 kuukaudeksi työhön Ruotsiin. Työntekijä tulee työskentelemään ensimmäiset 5 kuukautta Göteborgissa ja sen jälkeen 3 kuukautta sekä Tukholmassa että Uppsalassa. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle A1-todistuksen koko ajanjaksolle. A1-todistus kattaa työskentelyn Göteborgissa, Tukholmassa ja Uppsalassa.
Jos henkilö työskentelee lähetettynä työntekijänä ulkomailla ja aloittaa rinnakkaisen työskentelyn kyseisessä maassa työntekijänä tai yrittäjänä, sovelletaan häneen kaiken työn osalta työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki rinnakkaisesta työskentelystä kohdemaassa:
Työntekijä työskentelee lähetettynä työntekijänä Saksassa. Hän palkkautuu viikonlopputyöhön paikalliselle työnantajalle Saksassa. Hänelle myönnetyn A1-todistuksen voimassaolo päättyy paikallisen työsuhteen alkamiseen. Tämän jälkeen myös Suomessa toimivan työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva Saksan lainsäädännön mukaisesti.
Maasta toiseen siirtyviä työntekijöitä voidaan työskentelymaan vaihtumisesta huolimatta pitää Suomesta lähetettyinä työntekijöinä, jos lähettämistä koskevat edellytykset edelleen täyttyvät.
Sopimusmaalla tarkoitetaan tässä ohjeessa EU/ETA-maita ja Sveitsiä sekä niitä maita, joiden kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Työntekijä siirtyy sopimusmaasta toiseen sopimusmaahan
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos työntekijä on lähetetty ulkomaantyöhön sopimusmaahan A ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, kuuluu työntekijä edelleen Suomen sosiaaliturvaan kun työntekijä siirtyy työskentelemään suomalaisen työnantajan palveluksessa toiseen sopimusmaahan B sosiaaliturvaa säätelevien sopimusten aikarajojen puitteissa. Jos työskentely ulkomailla ylittää sosiaaliturvasopimuksessa säädetyn aikarajan, haetaan työntekijälle poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi normaalin poikkeuslupamenettelyn mukaisesti. Katso tarkemmin ohjeistosta Poikkeuslupa.
Suomessa oleva työnantaja saa vaihtua
Suomessa olevan työnantajan vaihtumisella ei ole merkitystä Suomen sosiaaliturvassa säilymisen kannalta, kunhan koko ulkomailla työskentelyn ajan kiinteät siteet Suomessa toimivaan työnantajaan säilyvät. Työnantajana voi olla tietyissä tilanteissa myös suomalaisen yhtiön konserniyhtiö.
Esimerkki: Työskentelymaa vaihtuu sosiaaliturvasopimusmaasta EU-maaksi, Suomen sosiaaliturva säilyy
Työntekijä työskentelee 5 vuotta lähetettynä työntekijänä Yhdysvalloissa ja hänellä on todistus FI/ USA1A Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Tämän jälkeen hänelle voidaan myöntää todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta Ranskaan 24 kuukaudeksi ja edelleen vielä Saksaan tai muuhun EU/ETA-maahan enintään 24 kuukaudeksi.
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa
Työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A (esimerkiksi työntekijä on lähetetty toistaiseksi ulkomaantyöhön, tai työntekijä on ollut jo yli 5 vuotta lähetettynä työntekijänä sopimusmaassa). Jos työntekijä lähetetään suoraan sopimusmaasta A sopimusmaahan B, työntekijä ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan työntekijän työskennellessä sopimusmaassa B.
Työntekijälle ei voida myöntää todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta sopimusmaassa B, koska Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen on jo katkennut kun työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A.
Esimerkki: Ei Suomen sosiaaliturvaa, koska yhteys Suomen sosiaaliturvaan on katkennut ennen työskentelymaan vaihtumista
Työntekijä on työskennellyt Suomessa toimivan työnantajansa X Oy:n lukuun Saksassa 7 vuotta. Työntekijä kuuluu työskentelymaansa Saksan sosiaaliturvaan. X Oy lähettää työntekijän työskentelemään Ruotsiin 2 vuodeksi. Työntekijä ei voi kuulua Ruotsissa X Oy:n lukuun tekemänsä työn osalta Suomen sosiaaliturvaan, koska hän ei kuulunut Suomen sosiaaliturvaan kun työskentely Ruotsissa alkoi. Sosiaalivakuutusmaksut Ruotsissa tehtävän työn osalta on tällöin maksettava Ruotsiin.
Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus
Työnantajan on mahdollista ottaa työntekijälle Ruotsissa työskentelyn osalta vapaaehtoinen TyEL-vakuutus, jos työntekijälle oli järjestetty Saksan työskentelyn osalta Saksan sosiaaliturvan rinnalle vapaaehtoinen TyEL-vakuutus. Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus ei kuitenkaan riitä pitämään yllä Suomen sosiaaliturvaan kuulumista silloin kun tarkastellaan edellytyksiä sille, voiko työntekijä kuulua uudessa maassa Suomen sosiaaliturvaan ja saada lähetetyn työntekijän todistuksen Suomesta.
Työntekijä siirtyy sopimusmaasta maahan, jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos työntekijä on suomalaisen työnantajan lähettämänä sopimusmaassa ja sama työnantaja lähettää työntekijän edelleen ei-sopimusmaahan, kyseessä on edelleen TyEL 5 §:n tarkoittama Suomesta lähetetty työntekijä. Työntekijää ei pidetä paikalta palkattuna, koska työsuhde suomalaiseen työnantajaa on jatkunut keskeytymättä. Kun työnantaja ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana on suomalainen, on TyEL-vakuutus pakollinen.
Esimerkki: EU-maahan lähetetty työntekijä lähetetään edelleen ei-sopimusmaahan, vakuutetaan pakollisesti TyEL:ssä
Espanjassa suomalaisen työnantajan lähettämänä työskentelevä Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa Meksikoon. Suomalaisen työnantajan on vakuutettava Meksikoon lähettämänsä työntekijä pakollisesti TyEL:n mukaan.
Vapaaehtoinen TyEL
Sopimusmaahan lähetettyä Suomessa vakuutettua työntekijää, joka palkataan ei-sopimusmaahan toisen suomalaisen yrityksen tai suomalaisen yrityksen konserni- tai osakkuusyhtiön palvelukseen, ei pakollinen TyEL koske. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan ottaa työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen.
Esimerkki: Sopimusmaahan lähetetty työntekijä palkataan ei-sopimusmaahan suomalaisen yrityksen osakkuusyhtiön palvelukseen, vapaaehtoinen TyEL on mahdollinen
Työntekijä on työskennellyt lähetettynä työntekijänä 2 vuotta Itävallassa. Työntekijä kuuluu työskentelyn aikana Suomen sosiaaliturvaan. Työntekijä palkataan Venäjälle toisen suomalaisen yrityksen venäläisen tytäryrityksen palvelukseen. Suomalainen emoyhtiö voi tällöin halutessaan ottaa hänelle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen.
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa
Kun suomalaisen työnantajan sopimusmaahan lähettämä ja sopimusmaassa vakuutettu työntekijä siirtyy työsuhteen katkeamatta työskentelemään saman työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaahan, on edelleen kyse Suomesta lähetetystä työntekijästä. Työsuhde jatkuu keskeytyksettä eikä voida katsoa, että kyseessä olisi niin sanottu paikalta palkattu työntekijä. Näin siitäkin huolimatta, että työntekijä on EU-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen perusteella vakuutettu välillä sopimusmaan lakien mukaan.
Vakuuttamisvelvollisuuteen ei vaikuta se, kuinka pitkän ajan työntekijä on työskennellyt ulkomailla. Työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea vapautusta vakuuttamisvelvollisuudesta kun ulkomaantyöskentely ei-sopimusmaassa on jatkunut vähintään 2 vuotta.
Esimerkki: Sopimusmaassa vakuutettu lähetetty työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaahan, vakuutetaan pakollisesti TyEL:ssä
Espanjassa suomalaisen työnantajan lähettämänä 7 vuotta työskennellyt työntekijä, joka on vakuutettu Espanjassa, siirtyy saman työnantajan palveluksessa Meksikoon. Suomalaisen työnantajan on vakuutettava Meksikoon lähettämänsä työntekijä pakollisesti TyEL:n mukaan, koska työsuhde kyseiseen suomalaiseen työnantajaan ei ole missään vaiheessa katkennut.
Esimerkki: Työntekijä työskentelee suomalaiselle työnantajalle, mutta ei ole Suomesta lähetetty, vapaaehtoinen TyEL on tietyin edellytyksin mahdollinen
Espanjassa vakuutettu suomalaisen työnantajan paikalta palkkaama työntekijä ei kuulu pakollisen TyEL:n piiriin kun työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa työskentelemään Meksikoon. Vapaaehtoinen TyEL on kuitenkin mahdollinen, jos ei-sopimusmaata edeltävä Espanjassa työskentely oli Espanjan sosiaaliturvan lisäksi vakuutettu vapaaehtoisessa TyEL:ssä.
Esimerkki: Side Suomen sosiaaliturvaan ei ole katkennut, vapaaehtoinen TyEL on mahdollinen
Alankomaissa vakuutettu Suomesta lähetetty työntekijä palkataan toisen suomalaisen työnantajan palveluksessa Etelä-Afrikkaan. Alankomaissa työskennellessään työntekijälle oli järjestetty vapaaehtoinen TyEL-vakuutus Alankomaiden lakisääteisen sosiaaliturvan rinnalle. Uusi suomalainen työnantaja voi järjestää työntekijälle uuden vapaaehtoisen TyEL- vakuutuksen, koska työntekijällä on katkeamaton TyEL- historia (pakollinen-vapaaehtoinen-vapaaehtoinen).
Ei-sopimusmaasta sopimusmaahan
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos Suomesta ei-sopimusmaahan lähetetty työntekijä siirtyy ei-sopimusmaasta sopimusmaahan, työntekijää voidaan hakemuksesta pitää sopimusmaassa edelleen lähetettynä työntekijänä edellyttäen että, työntekijä on kuulunut ei-sopimusmaassa työskennellessään
• pakollisen TyEL:n tai
• Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin (esimerkiksi vapaaehtoinen TyEL, opiskelijana).
A1-todistuksen saamiseen ei vaikuta ei-sopimusmaassa työskennelty aika. Myöskään työnantajan vaihdoksella ei välttämättä ole merkitystä.
Esimerkki 1: Henkilö on työskennellyt Brasiliassa Suomesta lähetettynä työntekijänä 5 vuotta ja hän on kuulunut tänä aikana pakollisen TyEL:n piiriin. Hänelle voidaan hakemuksesta myöntää Espanjaan lähetetyn työntekijän todistus enintään 5 vuodeksi (poikkeuslupa). Tämänkin jälkeen hänelle voidaan hakemuksesta myöntää lähetetyn työntekijän todistus Yhdysvaltoihin 5 vuodeksi. Henkilö voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan, vaikka Yhdysvalloissa työnantajana toimisi suomalaisen yrityksen paikallinen tytäryritys.
Esimerkki 2: Työntekijä on työskennellyt suomalaisen A Oy:n lähettämänä 6 vuotta Venäjällä ja työntekijä on vakuutettuna pakollisessa TyEL:ssä. Suomalainen B Oy palkkaa hänet suoraan Venäjältä työskentelemään Saksassa 16 kuukautta. Työntekijä voi saada A1-todistuksen Saksan työskentelyä varten. Jos työskentely Saksassa kestää yli 24 kuukautta, mahdollisuuteen kuulua Suomen sosiaaliturvaan käytetään normaalia poikkeuslupaharkintaa.
Alkutilanne: Työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana
Suomalaisen työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaassa työskennellyt työntekijä ei ulkomaantyön aikana kuulunut pakollisen TyEL:n piiriin eikä Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Vaikka työnantaja olisi ottanut työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen, ei se riitä siihen, että työntekijää voitaisiin pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä hänen siirtyessään työskentelemään saman työnantajan palveluksessa sopimusmaahan.
Esimerkki: Työntekijä ei voi kuulua sopimusmaassa työskentelynkään aikana Suomen sosiaaliturvaan, vapaaehtoinen TyEL mahdollinen tietyin edellytyksin
Työntekijä työskentelee suomalaisen A Oy:n paikalta palkattuna työntekijänä Saudi-Arabiassa. A Oy lähettää työntekijän suoraan Saudi-Arabiasta Saksaan 2 vuodeksi. Työntekijä ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan Saksassa työskentelyn aikana, koska työntekijä ei kuulunut Saudi-Arabiassa työskentelyn aikana pakollisen TyEL:n piiriin eikä hänellä ollut oikeutta Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Jos työntekijälle oli järjestetty vapaaehtoinen TyEL-vakuutus Saudi-Arabiassa työskentelyn aikana, työntekijälle voidaan järjestää vapaaehtoinen TyEL-vakuutus myös Saksassa työskentelyn ajalle.
Muutokset edelliseen versioon
Päivitetty ohjetta vuorotteluvapaan ja opintovapaan osalta.
Jos työntekijä saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja työntekijä työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee työntekijän ottaa yhteyttä Eläketurvakeskukseen sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.
Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet.
Jos henkilölle on jo myönnetty A1-todistus ulkomaantyötä varten, työnantajan tai henkilön itsensä tulee ilmoittaa Eläketurvakeskukselle työskentelyn keskeytymisestä sairastumisen, lomautuksen, perhevapaan, vuorotteluvapaan tai opintovapaan vuoksi.
Lähtökohtaisesti Eläketurvakeskus ei myönnä A1-todistusta henkilölle, joka saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa rahaetuutta, mutta ei lainkaan työskentele.
Sairastuminen
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö jää ulkomailla työskennellessään sairauslomalle, pysyy henkilölle myönnetty todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Todistus on voimassa työntekijälle myönnetyn sairaus-, liikenne-, tapaturma- tai sotilastapaturmavakuutuslain mukaisen päivärahakauden tai korvauksen päättymiseen saakka.
Lomautus
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä ei palaa toistaiseksi jatkuvan lomautuksen alkaessa Suomeen, päätetään A1-todistuksen voimassaolo lomautuksen alkamispäivään. Tämän jälkeen oikeudesta Suomen sosiaaliturvaan päättää Kela.
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä lomautetaan määräajaksi, mutta kuitenkin enintään 3 kuukaudeksi, voidaan A1-todistus pitää voimassa lomautuksen ajan. Jos lomautusta kuitenkin jatketaan niin, että sen yhteenlaskettu kesto ylittää 3 kuukautta, päättyy A1-todistuksen voimassaolo siihen päivään, jolloin lomautusta on jatkettu. A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn A1-todistuksen voimassaolon päättymispäivään.
Jos työntekijä ei palaa Suomeen A1-todistuksen voimassa olon päätyttyä, oikeudesta Suomen sosiaaliturvaan päättää Kela.
Perhevapaat
Vanhempainvapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä vanhempainvapaalle, pysyy myönnetty A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta voimassa niin pitkään, kun henkilö saa Suomesta näitä perhe-etuuksia. Todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään.
Hoitovapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä hoitovapaalle, voidaan A1-todistus pitää voimassa 3 kuukauden ajan. Edellytyksenä A1-todistuksen voimassa ololle on lisäksi, että työoikeudellinen työsuhde lähettävään työnantajaan säilyy ja ulkomaantyö tämän työnantajan lukuun jatkuu hoitovapaan jälkeen.
Jos kyse on 3 kuukautta pidemmästä hoitovapaajaksosta, päätetään A1-todistuksen voimassaolo lähtökohtaisesti hoitovapaan alkuun. A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään.
Vuorotteluvapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä vuorotteluvapaalle, Eläketurvakeskus päättää A1-todistuksen vuorotteluvapaan alkuun. Henkilön sosiaaliturvan vuorotteluvapaan ajalta ratkaisee Kela.
Opintovapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä opintovapaalle, Eläketurvakeskus päättää A1-todistuksen opintovapaan alkuun. Henkilön sosiaaliturvan opintovapaan ajalta ratkaisee Kela.
Kun lähetetyn työntekijän työsuhde lähettävään Suomessa toimivaan työnantajaan päättyy, myönnetyn A1-todistuksen voimassaolo päättyy työoikeudellisen työsuhteen päättymispäivään.
Jos työntekijä irtisanotaan esimerkiksi ilman työntekovelvoitetta, mutta työsuhde pysyy voimassa irtisanomisajan, päättyy A1-todistuksen voimassaolo irtisanomisajan päättymispäivään. Suomen työoikeuslainsäädäntö hyväksyy enintään 6 kuukauden irtisanomisajan. Näin ollen A1-todistuskaan ei voi olla voimassa tätä pidempään.
Jos työntekijä solmii irtisanomisaikana uuden työsuhteen toiseen työnantajaan, päätetään A1-todistus uuden työsuhteen alkamista edeltävään päivään.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on tarkennettu työntekijän Suomeen paluun ilmoittamista koskeva kohta.
Työntekijän paluusta Suomeen ei tarvitse ilmoittaa Eläketurvakeskukselle, kun paluu tapahtuu
- A1-todistuksen voimassaolon päättyessä tai
- enintään 30 päivää ennen A1-todistuksen voimassaolon päättymistä.
Mikäli työntekijä palaa Suomeen ja A1-todistuksen päättymiseen olisi vielä yli 30 päivää, tulee paluusta ilmoittaa Eläketurvakeskukselle.
Suomeen paluusta tulee aina ilmoittaa Kelaan.
Jos työntekijän komennus ulkomailla jatkuu A1-todistuksen päättymisen jälkeen enintään 30 päivää ja työskentelymaa vaatii uutta todistusta, tulee työnantajan tehdä Eläketurvakeskukselle uusi todistushakemus. Hakemus on suositeltavaa tehdä Eläketurvakeskuksen sähköisessä asiointipalvelussa Jatkohakemus-toiminnolla. Muissa tilanteissa jos komennus jatkuu enintään 30 päivää ja tilanteessa ei ole muita muutoksia, pidennyksestä voi ilmoittaa Eläketurvakeskukselle sähköisessä asiointipalvelussa ilmoita muutoksesta-toiminnolla.
Komennukselle, joka jatkuu yli 30 päivää edellisen A1-todistuksen päättymisestä, tulee hakea jatkoa uudella hakemuksella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Eläketurvakeskus myöntää todistuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta aina määräajaksi.
Jos ulkomaantyöhön liittyvät olosuhteet muuttuvat todistuksen voimassaoloaikana, tulee esimerkiksi seuraavat muutokset ilmoittaa Eläketurvakeskukselle:
- Suomeen paluu tai komennuksen keskeytyminen yli 30 päivää ennen todistuksen voimassaolon päättymistä
- työsuhteen päättyminen
- työnantajan vaihtuminen tai uuden rinnakkaisen työsuhteen tai yrittäjätoiminnan aloittaminen
- pysyvä muutto ulkomaille
- ulkomailla työskentelyn keskeytyminen lomautuksen, sairauden tai palkattoman vapaan, perhevapaan, vuorotteluvapaan tai muun vastaavan vapaan perusteella
- lentohenkilökuntaan kuuluvan henkilön kotiaseman vaihtuminen.
Kun työnantaja ja työntekijä sopivat ulkomaantyötä koskevista työ- ja palkkaehdoista, tulisi heidän samalla yhdessä määritellä ulkomaantyön vakuutuspalkka.
Työnantaja ja työntekijä eivät voi keskenään vapaasti sopia vakuutuspalkan määrästä, vaan se on määriteltävä TyEL:n 72 §:n mukaisesti.
Vakuutuspalkkaa määriteltäessä siihen sisällytetään vain ne erät ja palkanlisät, jotka Suomessakin kartuttavat eläkettä TyEL:n 70 §:n mukaisesti.
Vakuutuspalka määritellään seuraavalla tavalla:
- määritetään, kuinka paljon palkkaa ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin,
- määritetään palkkaan rinnastettavat erät kuten bonukset ja luontoisedut, joita vastaavan työn palkkaukseen Suomessa liittyy,
- arvioidaan, onko työ ulkomailla vaativampaa kuin vastaava työ Suomessa tai liittyykö siihen mahdollisesti muita vakuutuspalkkaa nostavia erityisvaatimuksia,
- voiko jokin seikka vaikuttaa alentavasti vakuutuspalkan määrään.
Pohdinnan tuloksena työnantaja ja työntekijä yhdessä määrittelevät, mikä on juuri tämän kyseisen työn vakuutuspalkka.
Vakuutuspalkan määrittelyllä pyritään siihen, että eläkkeen perusteena oleviin ansioihin eivät vaikuta:
- kotimaantyöstä poikkeavat palkkaustavat tai -järjestelyt
- ulkomaan komennusten erityisolosuhteista aiheutuvat olosuhdelisät
- lähinnä kustannusten korvauksiksi katsottavat suoritukset
- verotuksen taso asemamaassa.
Esimerkki: Kaavio, kuinka vakuutuspalkka määritellään käytännössä.
Vakuutuspalkka on määriteltävä kirjallisesti
Ulkomaantyötä koskevat työsopimukset on aina syytä tehdä kirjallisesti. Sopimuksessa on myös aina mainittava vakuutuspalkan määrä. Vakuutuspalkan määrä ilmoitetaan euroina (€/kk).
Sopimuksella voidaan jälkikäteisesti osoittaa osapuolten yhteinen käsitys vakuutuspalkasta, eli siitä, minkä verran ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin palkkaa.
Työntekijän on tärkeää tietää vakuutuspalkan määräytymisestä ja merkityksestä. Työntekijän tulee tietää, että esimerkiksi asemamaan erityisolosuhteista johtuvia palkanlisiä ei oteta huomioon vakuutuspalkassa eivätkä ne kartuta eläkettä.
Työntekijän on tärkeää tietää myös, että vakuutuspalkka on mm. sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen peruste.
Työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen ehdoista
Työsopimuslain mukaan työnantajan tulee aina antaa työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisimmistä ehdoista, jos työsopimus on suullinen tai tiedot eivät sisälly kirjallisesti tehtyyn sopimukseen.
Jos työntekijän työ tapahtuu ulkomailla ja se jatkuu yli kuukauden, tulee työntekijällä olla mainittu selvitys käytettävissään ennen ulkomaille lähtöä. Selvityksestä on käytävä ilmi mm.
• palkka tai muu vastike ja
• ulkomaantyössä palkan maksussa käytettävä valuutta.
Työnantajan ja työntekijän tulisi säilyttää lisäksi ulkomaantyötä koskeva sopimus, jossa vakuutuspalkka on määritelty.
Vakuutuspalkan määrittely jälkikäteen
Jos vakuutuspalkkaa ei ole mainittu työntekijän ja työnantajan kesken tehdyssä ulkomaantyön sopimuksessa tai muussa sopimuksessa tai sopimusta ei ole tehty kirjallisesti, eläkelaitos voi jälkikäteen määritellä vakuutuspalkan. Apuna arvioinnissa voidaan käyttää muun muassa eri työtehtävien keskimääräisiä palkkoja. Muun selvityksen puuttuessa voidaan ottaa huomioon myös työntekijän saamat todelliset ansiot.
Vakuutuspalkassa voidaan esimerkiksi bonukset ottaa huomioon keskimääräisinä. Myös työsuhteen kestäessä tapahtuneet muutokset työtehtävissä ja niistä johtuvat ansiomuutokset voidaan ottaa huomioon vakuutuspalkkaa jälkikäteen arvioitaessa.
Jälkikäteinen arvio ei kuitenkaan saa asettaa työntekijää edullisempaan tai heikompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos vakuutuspalkka olisi määritelty jo ennen komennuksen alkua.
Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 ( ELK3306/99)
Virheellisesti määritelty vakuutuspalkka
Jos vakuutuspalkka eroaa olennaisesti siitä ansiosta, jota työntekijä saisi Suomessa vastaavasta työstä, vakuutuspalkkaa voidaan pitää virheellisesti määriteltynä ja se tulee korjata.
Jos vakuutuspalkasta on erimielisyyttä, työntekijä tai työnantaja voi pyytää eläkelaitokselta valituskelpoista päätöstä ulkomaan työskentelyn aikana käytettävästä eläkkeen perusteena olevana työansiosta.
Työnantajan tulisi huolehtia siitä, että vakuutuspalkka on ulkomaan työsopimuksessa määritelty kirjallisesti.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta tarkennettu ja lisätty esimerkki kohtaan 12.2.1.1.6 Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Vakuutuspalkka on se palkka, joka vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan palkkaa, jota työntekijä saisi Suomessa samaa tai samanlaista työtä tehdessään.
Tarkemmat tiedot
Jos työntekijä tekee ulkomailla vastaavanlaista työtä kuin Suomessa ennen ulkomaantyöskentelyn (komennuksen) alkua, vakuutuspalkan määrittelyn lähtökohtana käytetään työntekijälle Suomessa ennen komennusta maksettua palkkaa.
Suomen palkkatason valitseminen vakuutuspalkan lähtökohdaksi takaa työntekijälle Suomen tasoa vastaavan eläkekarttuman myös ulkomaan työkomennuksen ajalta. Työskentelymaassa mahdollisesti palkan määräytymiseen korottavasti tai alentavasti vaikuttavia asuin- tai elinkustannuksia taikka verotusta ei näin ollen oteta huomioon vakuutuspalkassa eivätkä ne vaikuta työntekijän eläkkeen määrään.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Todellinen palkka komennuksen ajalta.
Suomalainen emoyritys lähettää kaksi samaa työtä tekevää työntekijäänsä työskentelemään kahteen eri tytäryhtiöön maihin A ja B. Työntekijöiden lähtöpalkka on sama, ja emoyhtiön tavoite on, että nettopalkka myös komennuksen aikana pysyy samana, koska työntekijöiden tehtävät ulkomailla ovat samanlaisia. Maassa A verokanta on 45 % ja maassa B 25 %. Tämän johdosta maassa A työskentelevälle työntekijälle maksetaan suurempaa bruttopalkkaa kuin työntekijälle, joka työskentelee maassa B. Jos vakuutuspalkkasäännöstä ei käytettäisi, muodostuisi työntekijöiden eläkekarttuma ulkomaantyöstä erisuuruiseksi riippuen siitä, työskenteleekö työntekijä maassa A vai maassa B.
Vakuutuspalkka voi olla pienempi tai suurempi kuin tosiasiallisesti ulkomaantyöstä maksettava palkka. Ulkomaantyöstä maksettavalla todellisella palkalla lisineen ja etuineen ei siis ole merkitystä vakuutuspalkkaa määrättäessä.
Vakuutuspalkan määrään vaikuttavia seikkoja
Työn vaativuuden huomioon ottaminen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Jos ulkomaan palkka on kotimaan palkkaa korkeampi esimerkiksi siitä syystä, että
- työ ulkomailla vaatii erityistietoja tai -taitoja tai
- on kotimaista työtä vastuullisempaa,
otetaan nämä seikat huomioon vakuutuspalkassa.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkassa oli huomioitu ulkomaantyön pidempi työaika ja laajempi vastuu.
Luontoisedut otetaan huomioon vakuutuspalkassa
Ne luontoisedut, jotka kuuluvat Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, otetaan huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä, jos ulkomaantyötä vastaavaan työhön Suomessa liittyy vastaavia luontoisetuja. Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkassa huomioon otettavat luontoisedut osana vakuutuspalkkaa myös tulorekisteriin.
Esimerkki: Yritys palkkaa työntekijän toimimaan myyntiedustajana Saksassa. Työntekijällä on käytössään auto ja työnantaja järjestää hänelle myös asunnon. Yrityksellä on Suomessakin vastaavissa tehtävissä toimivia myyntiedustajia, joilla on autoetu. Autoetu tulee siis huomioida vakuutuspalkassa, mutta asuntoetua ei.
Luontoisedut huomioidaan enintään verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.
Jos luontoiseduille ei ole vahvistettu verotusarvoa, kyseiset edut arvioidaan käyvän arvon mukaan.
Pidempi työaika voi nostaa vakuutuspalkkaa
Jos työaika ulkomailla on olennaisesti pitempi kuin normaali työaika Suomessa, tämä huomioidaan vakuutuspalkkaa nostavana tekijänä vakuutuspalkkaa etukäteen määrättäessä.
Yksittäisistä ylityökorvauksista ei makseta työeläkevakuutusmaksuja vakuutuspalkan lisäksi.
Ulkomaanlisät ja olosuhdelisät eivät vaikuta vakuutuspalkan määrään
Vakuutuspalkan määrittelyssä ei oteta huomioon erilaisia ulkomaan- ja olosuhdelisiä.
Vuosilomaan liittyvät vastikkeet vakuutuspalkkaa määritettäessä
Lomakorvaukset ja muut sitä vastaavat suoritukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa etukäteen määritettäessä vakuutuspalkan osatekijänä.
Työsuhteen kestäessä maksettavista lomakorvauksista ja muista sitä vastaavista suorituksista ei makseta työeläkevakuutusmaksuja vakuutuspalkan lisäksi.
Määräaikaisen työsuhteen päättyessä maksettavat lomakorvaukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa etukäteen määritettäessä vakuutuspalkan osatekijänä.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä
Työnantajan työntekijän puolesta maksamia palkkaan perustuvia veroja tai työnantajan työntekijän puolesta maksamaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määrättäessä, jos tällaista etua ei ole vastaavassa työssä Suomessa.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot katsotaan lähtökohtaisesti vastikkeeksi työnteosta ja myös työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi. Jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua, ei sitä kuitenkaan oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantajan työntekijän puolesta maksamia veroja ei oteta huomioon vakuutuspalkassa, jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua
Suomalaisen työnantajan palveluksessa on Tanskassa komennuksella oleva työntekijä. Vakuutuspalkka on määritelty komennuksen alkaessa. Työntekijä maksaa palkastaan veroa Tanskan 40 %:n verokannan mukaan, Suomessa samasta työstä maksettavan palkan verokanta on 30 %. Koska Tanskalla on korkeampi verokanta, työnantaja korvaa työntekijälle Tanskan korkeammasta verotuksesta johtuvan 10 %:n erotuksen. Työnantajan työntekijälleen maksamaa 10 %:n korvausta ei oteta huomioon vakuutuspalkassa.
Jos työnantaja ja työntekijä ovat etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän puolesta työntekijän työeläkevakuutusmaksun, se katsotaan vastikkeeksi työstä ja otetaan huomioon työntekijän eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua, sitä ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijän puolesta ja jos työnantaja joutuu esimerkiksi jälkikäteen maksamaan työntekijän työeläkevakuutusmaksun eikä peri sitä työntekijältä, kyseistä etua
- ei katsota vastikkeeksi työstä
- eikä työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi
- eikä sitä oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Muut kuin palkaksi nimetyt vastikkeet vakuutuspalkkaa määritettäessä
Kun työntekijä työskentelee työsuhteessa lähettävään työnantajaan ja työntekijä saa työstään vastiketta, vakuutuspalkka on määritettävä riippumatta siitä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty.
Esimerkki: A oli työskennellyt lähetettynä työntekijänä Namibiassa, ja hänen kuukausipalkakseen oli sovittu 5 000 euroa, joka vastasi vastaavan työn palkkausta Suomessa. A:lle oli maksettu noin 5 000 euroa siten, että maksettuun kuukausittaiseen määrään sisältyi sekä palkkaa että päivärahaa. Päivärahan osuus kuukausiansioista oli melko suuri. A:n vakuutuspalkkana pidetään 5 000 euroa/kk, sillä tämä vastaa sitä palkkaa, jota Suomessa vastaavasta työstä maksettaisiin. Vakuutuspalkkana ei siis pidetä todellista rahapalkkaa. Sillä, että todellinen palkkaus muodostuu osin päivärahoista, ei siis ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Palkkatulon verottomuudella ei ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Palkankorotukset vakuutuspalkkaa määritettäessä
Vakuutuspalkkaa määritettäessä työsuhteen kestäessä maksettavat yksilölliset palkankorotukset tulisi etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten näkemystä Suomessa vastaavan työn palkkakehitykstä komennuksen aikana.
Esimerkki: Komennuksesta sovittaessa tiedetään, että työntekijä tulee työskentelemään ulkomailla pitkään ja että vastaavan työn palkkaus Suomessa tulee nousemaan. Vakuutuspalkka tulee jo alun perin sopia sellaiseksi, että siihen on sisällytetty keskimääräisesti arvioituna ulkomaanvuosien aikainen palkkakehitys Suomessa.
Tulospalkkiot, bonukset vakuutuspalkkaa määritettäessä
Vakuutuspalkassa bonukset otetaan huomioon keskimääräisinä, osana kiinteää vakuutuspalkkaa. Vakuutuspalkka määritetään siis jo alun alkaen sen suuruiseksi, että siihen sisältyvät ulkomaankomennuksen aikana kertyvät bonukset. Siten vakuutuspalkan suuruutta arvioitaessa bonukset tulisi jo etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten näkemystä bonusten määrästä komennuksen aikana. Sillä, toteutuvatko bonukset vai eivät, ei ole merkitystä.
Tarkemmat tiedot
Ennen vuotta 2005 bonusten huomioiminen tapahtui käytännössä kahdella vaihtoehtoisella tavalla:
- vakuutuspalkka määritettiin alun perin niin suureksi, että se piti sisällään arvioidut keskimääräiset bonukset tai
- vakuutuspalkka määritettiin ilman bonuksia ja siihen lisättiin todelliset toteutuneet bonukset.
Vuodesta 2005 lähtien bonukset on huomioitu jo alun perin osaksi vakuutuspalkkaa.
Bonusten kohdentaminen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Kun työskentely tapahtuu Suomessa, lähtökohtana on, että bonukset otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksamisvuoden ansiona.
Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaantyökomennusta, ei viimeiseltä ulkomaantyövuodelta tai karttumisajalta ansaittua bonusta oteta huomioon maksamisvuoden työansioissa Suomeen palaamisen jälkeen. Viimeisen ulkomaantyövuoden bonukset on otettava huomioon etukäteen vakuutuspalkassa, koska bonus kohdistuu ulkomailla työskentelyn ajalle.
Sen sijaan Suomessa ennen ulkomaantyökomennusta ansaituista bonuksista, jotka maksetaan työntekijän ulkomailla työskentelyn aikana, maksetaan erikseen työeläkevakuutusmaksut, koska bonukset kohdistuvat Suomessa työskentelyn ajalle. Bonukset kartuttavat siten eläkettä vakuutuspalkan lisäksi.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaankomennusta
Jos henkilöllä ei ole ollut bonuspalkkausta käytössä ennen ulkomaankomennusta, Suomeen paluun jälkeen maksettavista bonuksista ei erikseen makseta työeläkevakuutusmaksuja. Bonukset on jo arvioitu osaksi vakuutuspalkkaa, jonka perusteella myös työeläkevakuutusmaksu määräytyy.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Henkilöllä ei ole ollut bonuspalkkausta käytössä ennen ulkomaankomennusta
Verotuskohtelu ei vaikuta bonusten huomioon ottamiseen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Osa bonuksista voi Suomessa olla verovapaita ja vain osaa verotetaan Suomessa. Verokohtelulla ei ole merkitystä siihen, miten bonukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Irtisanomiskorvaus vakuutuspalkkaa määritettäessä
Jos työntekijä irtisanotaan siten, että hänen työsuhteensa päättyy ulkomailla työskentelyyn, irtisanomisajalta eläkkeen perusteena oleva ansio määräytyy vakuutuspalkan mukaan. Edellytyksenä on, että:
- työsuhde on voimassa irtisanomisajan
- työnantaja maksaa työntekijälle normaalia palkka irtisanomisajalta
- työntekijä ei työskentele Suomessa irtisanomisaikana.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Irtisanomisajan palkka
Harjoittelijan vakuutuspalkka
Jos työtä tehdään esimerkiksi harjoitteluna, pitää vakuutuspalkka määrittää saman suuruiseksi kuin mitä vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin.
Esimerkki: Suomalainen yritys lähettää opiskelijan harjoittelijaksi saksalaiselle tehtaalle. Harjoittelija tekee insinöörin tehtäviä vastaavia tehtäviä Saksassa. Lähtökohtana on, että vakuutuspalkka määrtään pidetään sellaisen palkan mukaan, jota vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin. Vakuutuspalkkaa määrätään siis alemmaksi kuin vastaavaa työtä tekevän insinöörin palkka olisi Suomessa.
Aupairin vakuutuspalkka
Suomalaisen perheen Suomesta kotitalouteensa ulkomaille palkkaamalle aupairille on määriteltävä vakuutuspalkka, jos lähetettyä työntekijää koskevat edellytykset täyttyvät.
Aupairin työ ei vastaa kodinhoitajan työtä Suomessa, vaan ennemmin työtä, jota Suomessa oleva perhe tarjoaa ulkomaiselle aupairille.
Vakuutuspalkka määritellään vastaamaan Suomessa työskentelevän aupairin kokonaispalkkausta. Vakuutuspalkassa otetaan huomioon siis palkan (taskurahan) lisäksi asumis- ja ateriaetu. Asumis- ja ateriaetu voidaan määrittää verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.
Ulkomailla järjestetty päällekkäinen eläketurva voi alentaa vakuutuspalkkaa
Työnantaja voi alentaa vakuutuspalkan määrää lakisääteisessä eläkevakuutuksessa, jos
- työntekijän ulkomaantyö on jatkunut kaksi vuotta ja
- työnantaja on järjestänyt työntekijälleen myös muun eläketurvan ulkomailla työskentelyn ajaksi.
Työnantajan työntekijälleen järjestämä muu eläketurva voi olla työskentelymaan lakisääteinen turva tai esimerkiksi Suomessa otettu vapaaehtoinen vakuutus.
Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa enintään siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi.
Eläkelaitoksen tulee viime kädessä huolehtia eläketurvan tason säilymisestä ja siitä, että alennettu vakuutuspalkka on määritelty oikein.
Työnantajan on esitettävä selvitys ulkomailla järjestetystä tai muusta eläketurvasta.
Alennettu vakuutuspalkka ei siis ole lainmukainen, jos työntekijän kokonaiseläketurvan taso alenee.
Vakuutuspalkka, kun Suomessa ei ole ulkomaantyötä vastaavaa työtä
Jos ulkomaan työtä vastaavaa työtä ei ole Suomessa, vakuutuspalkan määrä arvioidaan siten, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Vakuutuspalkan voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä, kun vakuutuspalkan määrittelyssä käytetään lähtökohtana asianomaisesta työstä maksettavaksi sovittua vastiketta. Tällöin selvitetään, mitä eriä Suomessa pidettäisiin eläkkeeseen oikeuttavina työansioina, ja määritetään vakuutuspalkka tämän mukaisesti.
Yksittäisistä työkomennuksen aikana maksetuista vastike-eristä ei erikseen makseta työeläkevakuutusmaksuja.
Vakuutuspalkka toimitusjohtajan työssä
Jos toimitusjohtaja on jo Suomessa toiminut vastaavissa tehtävissä, joita tekemään hänen lähetetään ulkomaille, voidaan vakuutuspalkka määrittää niiden työansioiden perusteella, joita hänelle on maksettu Suomessa.
Jos toimitusjohtaja palkataan ulkomaille lähettämistä varten, käytettävissä ei välttämättä ole sellaista Suomessa maksettua työansiota tai työansiota vastaavasta työstä Suomessa, jota voitaisiin käyttää vakuutuspalkan määrittelyssä. Vakuutuspalkka määritellään tällöin sen mukaan, mitä arvioidaan toimitusjohtajalle maksettavan, jos hän hoitaisi vastaavaa toimitusjohtajan tehtävää Suomessa.
Vakuutuspalkan määrittelyssä yhtenä osatekijänä voidaan tällaisessa erityistilanteessa käyttää asianomaisesta työstä sovittua todellista palkkaa.
Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (ELK 3306/99).
Vakuutuspalkka kehitysyhteistyössä ja lähetystyössä
Myös kehitysyhteistyössä ja lähetystyössä vakuutuspalkan määrittelyssä lähtökohtana on vastaavan työn palkka Suomessa.
Se, että kyse on kehitysyhteistyöstä tai lähetystyöstä, ei yksinään ole peruste alentaa vakuutuspalkan määrää. Jos kyseinen työ on kuitenkin vapaaehtoistyötä, vakuutuspalkan määrittelyssä otetaan huomioon se, mitä vastaavasta vapaaehtoistyöstä Suomessa maksettaisiin.
Jollei Suomessa ole kehitysyhteistyötä tai lähetystyötä vastaavaa työtä, vakuutuspalkan määrittelyssä otetaan huomioon työntekijälle tosiasiassa maksava palkka. Ulkomaan työskentelystä johtuvia lisä ei kuitenkaan oteta huomioon.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty kohta Muutetun vakuutuspalkan ilmoittaminen tulorekisteriin.
Vakuutuspalkkaa ei tulisi muuttaa ulkomaan työskentelyn aikana.
Työssä itsessään voi kuitenkin tapahtua sellaisia muutoksia, joiden perusteella vakuutuspalkka voidaan arvioida uudelleen. Esimerkiksi jos työtehtävät ulkomailla muuttuvat tai Suomessa tehtävää vastaavan työn palkkaus muuttuu, voidaan vakuutuspalkkaa muuttaa vastaavasti.
Vakuutuspalkkaa muuttamalla huolehditaan siitä, ettei vakuutuspalkan taso jää jälkeen vastaavan työn palkasta Suomessa.
Jos vakuutuspalkkaa muutetaan komennuksen aikana, tulisi muutos tehdä kirjallisesti. Näin vältetään mahdolliset epäselvyydet jälkikäteen.
Ulkomaan työtä vastaavan työn palkan muutokset Suomessa vaikuttavat vakuutuspalkkaan
Jos työntekijän palkka nousee sen vuoksi, että
- ulkomaantyötä vastaavan työn palkkaus Suomessa nousee tai
- Suomessa palkat nousevat yleiskorotusten vuoksi
on vakuutuspalkkaa muutettava vastaavasti.
Vakuutuspalkan korottamiseen vaikuttava yleiskorotus voi olla myös:
- yhtiön sisäinen yleiskorotus
- muu työnantajan vakuutuspalkkaa vuosittain korottava järjestely.
Yleiskorotuksen ei siis tarvitse olla valtakunnallinen tai työehtosopimuksiin sidottu korotus, vaan merkityksellistä on se, että vastaavan työn palkkaa Suomessa korotetaan.
Vakuutuspalkkaa ei kuitenkaan tule muuttaa esimerkiksi yksittäisten ulkomaan työsuhteen kestäessä maksettujen yksilöllisten palkankorotusten, bonusten tai vastaavien suoritusten perusteella.
Vakuutuspalkan uudelleen määritteleminen työtehtävissä tai komennuksessa tapahtuneiden muutosten perusteella
Jos työntekijän tehtävät ulkomailla muuttuvat tai komennuksessa tapahtuu muita olennaisia muutoksia, voivat työnantaja ja työntekijä yhdessä määritellä vakuutuspalkan uudelleen komennuksen aikana.
Olennaisina muutoksina voidaan pitää esimerkiksi:
- työntekijän vastuualueen kasvua
- päivittäisen työajan merkittävää pitenemistä.
Esimerkki: Työtehtävien muutoksen vaikutus vakuutuspalkkaan.
Itävallan myynnistä vastaava lähetetty työntekijä saa vastuualueekseen myös Sveitsin. Tehtävät ja vastuut saattavat tällöin kasvaa, ja vakuutuspalkkaa tulee myös vastaavasti korottaa.
Muutetun vakuutuspalkan ilmoittaminen tulorekisteriin
Työnantaja ilmoittaa muutetun vakuutuspalkan tulorekisteriin viimeistään vakuutuspalkan muutosta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Jos vakuutuspalkkaa joudutaan muuttamaan takautuvasti, tiedot muutetusta vakuutuspalkasta on ilmoitettava tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana peruste vakuutuspalkan muuttamiseen on ilmennyt. Tämä jälkeen tiedot vakuutuspalkasta ilmoitetaan kuukausittain normaaliin tapaan viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Vaikka työnantajalla ei olisi velvollisuutta järjestää lakisääteistä työeläketurvaa Suomessa, voi suomalainen yritys tietyin edellytyksin järjestää ulkomailla työskentelevälle työntekijälle TyEL:n mukaisen eläketurvan vapaaehtoisesti.
Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa eläkkeen perusteena olevana työansiona käytetään vakuutuspalkkaa. Vakuutuspalkan määrää on kuitenkin mahdollista alentaa jäljempänä kuvatulla tavalla.
Vaikka työnantajana ulkomaantyöskentelyn aikana olisi ulkomainen yritys, on vakuutuksenottajana aina suomalainen yritys (henkilö tai yhteisö), joka myös vastaa työeläkevakuutusmaksuista.
Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa työeläkevakuutusmaksu määräytyy ja se peritään samalla tavalla kuin pakolliseen vakuutukseen perustuva työeläkevakuutusmaksu. Myös työntekijän työeläkevakuutusmaksu peritään työntekijän palkasta samalla tavalla kuin lakisääteisessä TyEL-vakuutuksessa.
Vakuutuspalkan alentaminen vapaaehtoisessa vakuutuksessa
Vakuutuspalkkaa voidaan alentaa ulkomaantyön perusteella saatavan muun eläketurvan perusteella.
Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa vain siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin Suomen työeläkelainsäädännön mukainen eläketurva.
Esimerkki: Vakuutuspalkan alentaminen työntekijälle järjestetyn muu eläketurvan perusteella.
Lähetetty työntekijä on työskennellyt Ranskassa viisi vuotta, ja säilynyt Suomen sosiaaliturvassa Eläketurvakeskuksen myöntämän poikkeusluvan perusteella. Viiden vuoden jälkeen komennus jatkuukin. Työntekijä ei enää voi kuulua pakollisen TyEL:n mukaisen eläketurvan piiriin. Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä Ranskan lainsäädännön mukaisesti. Työnantaja voi kuitenkin järjestää TyEL-turvan vapaaehtoisesti. Määritettäessä vapaaehtoisen TyEL:n mukaista vakuutuspalkkaa voidaan ottaa huomioon se eläketurva, joka työntekijälle muodostuu Ranskassa.
Jos eläketurva on järjestetty toisessa EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja sen lisäksi virheellisesti myös Suomessa, voidaan Suomen TyEL-vakuutus muuttaa takautuvasti vapaaehtoiseksi. Tällöin voidaan ottaa huomioon ulkomailla karttuva eläketurva ja vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin mitä se normaalisti olisi.
Työntekijä tai työnantaja voi hakea myös vapaaehtoiseen TyEL-vakuutuksen vakuutuspalkasta TyEL:n 75 b §:n 3 momentin mukaista päätöstä (SITO-päätöstä).
Vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen vakuutuspalkkaa ei lähtökohtaisesti tule määrätä suuremmaksi kuin miksi vakuutuspalkka muodostuisi pakollisessa vakuutuksessa.
Jos vakuutuspalkkaa on alennettu ulkomailta karttuvan eläketurvan perusteella, työeläkevakuutusmaksu määräytyy alennetun vakuutuspalkan perusteella. Työnantajan pidättää työntekijän palkasta alennetun vakuutusmaksun perusteella määräytyvän työntekijän työeläkevakuutusmaksun.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun ja työntekijän sairausvakuutusmaksun perusteeksi verottajalle ilmoitetaan alentamaton vakuutuspalkka. Tarkemmin asiasta neuvoo verottaja.
Esimerkki: Alennettu vakuutuspalkka, TyEL-vakuutusmaksu ja muut sosiaaliturvamaksut.
Suomalainen työnantaja palkkaa Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään Venäjällä. Työntekijä on työskennellyt Venäjällä jo ennen tätä uutta työsopimusta. Aikaisempi työnantaja on lähettänyt kyseisen työntekijän Suomesta Venäjälle, ja siksi työntekijä on säilynyt sekä Suomen työeläkelainsäädännön että asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.
Uusi työnantaja ei voi vakuuttaa tätä paikalta palkattua työntekijää pakollisen TyEL:n mukaisesti. Työntekijälle voidaan kuitenkin järjestää TyEL-eläketurva vapaaehtoisesti ja vakuutuspalkkaa voidaan alentaa ottaen huomioon Venäjällä työskentelystä mahdollisesti karttuva eläketurva. Tällöin myös työeläkevakuutusmaksu määräytyy alennetun vakuutuspalkan perusteella.
Henkilö säilyy yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa, ja näin ollen hänen työskentelystään tulee maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu. Kyseiset maksut tulee kuitenkin maksaa siitä palkasta, joka vastaisi Suomessa tehtyä työtä, eli alentamattomasta vakuutuspalkasta.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty tarkennus, että vakuutuspalkka ulkomaantyöskentelystä on ilmoitettava tulorekisteriin työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, vaikka työntekijälle ei olisi ehditty maksaa tosiasiassa vielä palkkaa ko. kuukauden aikana.
Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkan tulorekisteriin
Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteriin kuukausittain viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Merkitystä ei ole sillä, onko työntekijälle ehditty maksaa tosiasiassa vielä palkkaa ulkomaantyöskentelystä kyseisen kuukauden aikana. Myös näissä tilanteissa vakuutuspalkka on ilmoitettava.
Eläkelaitokselle vakuutuspalkkaa ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Eläkelaitos saa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteristä.
Jos vakuutuspalkkaa tarkistetaan kesken komennuksen, työnantaja ilmoittaa myös tarkistetun vakuutuspalkan vastaavalla tavalla tulorekisteriin.
Jos vakuutuspalkka tulee määritettäväksi tai tarkistettavaksi takautuvalle ajalle, työnantajan on ilmoitettava tiedot takautuvasta vakuutuspalkasta tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana velvollisuus vakuutuspalkan määrittämiseen tai tarkistamiseen on ilmennyt.
Vakuutuspalkka näkyy työeläkeotteella työsuhteen vuosiansiona. Työntekijän tulisi tarkistaa työeläkeotteeltaan, että työnantaja on ilmoittanut vakuutuspalkan oikein tulorekisteriin.
Eläkkeen perusteet vahvistetaan yleensä vasta eläkepäätöksellä, jolloin ulkomaankomennuksesta on voinut kulua jo useita vuosia. Riidattoman näytön esittäminen vakuutuspalkasta voi jälkikäteen olla hankalaa.
Jos työntekijä toteaa työeläkeotteen tiedoissa virheen tai puutteen, otteen lähettänyt eläkelaitos selvittää työntekijän vaatimuksesta tietojen oikeellisuuden. Eläkelaitoksella ei ole velvollisuutta selvittää näitä tietoja takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kuudelta työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.6.2002 (ETK 12284) Kirjallisesti sovittua ansiota oli muun selvityksen puuttuessa pidettävä TEL:n 7 e §:n 2 momentin mukaisena työansiona.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkasta oli sovittu laissa tarkoitetulla tavalla.
Edellä mainituissa tapauksissa on sovellettu ennen vuotta 2007 voimassa olleen TEL:n 10 a §:n säännöstä työsuhdetietojen selvittämisestä.
Työeläkevakuutusmaksu ja vakuutuspalkka, kun ulkomainen yritys palkanmaksajana
Jos työntekijän palkan ulkomaantyön ajalta maksaa ulkomainen yritys, suomalainen lähettävä yritys on kuitenkin velvollinen järjestämään työntekijän työeläketurvan Suomessa, jos
- työskentely vakuutetaan Suomessa ja
- työsuhde suomalaiseen lähettävään yritykseen säilyy komennuksen ajan ja
- suomalaisella lähettävällä yrityksellä on keskeisiä työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja velvoitteita.
Myös näissä tilanteissa eläkkeen perusteena olevana työansiona käytetään vakuutuspalkkaa.
Työntekijän palkan maksava ulkomainen yritys pidättää työntekijän palkasta vakuutuspalkan perusteella määräytyvän työntekijän työeläkevakuutusmaksun. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii työntekijältä pidätetyn työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle.
Myös työnantajan työeläkevakuutusmaksu määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle, vaikka työntekijän palkan maksaa ulkomainen yritys. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii myös vakuutuspalkan ilmoittamisesta tulorekisteriin.
Työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle vastaa siis kokonaisuudessaan vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.2.1997 (ETK 11916).
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on tarkennettu tietoja siitä, milloin vakuutuspalkkaa käytetään työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksujen perusteena ja milloin ne määräytyvät työntekijälle tosiasiallisesti maksettavan palkan perusteella.
Vakuutuspalkkaa käytetään myös useiden sosiaalivakuutusmaksujen ja -etuuksien perusteena
Vakuutuspalkan perusteella määräytyviä sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia ovat:
- sairauspäiväraha
- äitiysraha
- erityisäitiysraha
- isyysraha
- vanhempainraha
- erityishoitoraha
- kuntoutusrahalain mukainen kuntoutusraha.
Esimerkki: Työntekijä on lähetettynä työntekijänä Saksassa vuoden 2013 ja hänelle on määritetty vakuutuspalkka. Vuonna 2015 alkanut äitiyspäiväraha määräytyy vakuutuspalkan perusteella.
Kansaneläkelaitos saa päivärahan perusteena käytettävää vakuutuspalkkaa koskevat tiedot verohallinnolta, joka puolestaan saa tiedot työnantajan verohallinnolle antamasta vuosi-ilmoituksesta.
Jos vakuutettu vaatii 6 kuukauden tuloa käytettäväksi päivärahan perusteena, hänen tulee itse esittää selvitys kuuden kuukauden tulona käytettävästä vakuutuspalkasta. Tällöin on erityisen tärkeää, että vakuutuspalkan määrästä on esittää kirjallinen työnantajan ja työntekijän välinen sopimus.
Vakuutuspalkka on myös seuraavien sosiaalivakuutusmaksujen perusteena:
- tapaturmavakuutusmaksu
- työttömyysvakuutusmaksu
- ryhmähenkivakuutusmaksu
Vakuutuspalkkaa käytetään myös työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksun määräytymisperusteena paitsi, jos ulkomaantyöskentelystä saatuun palkkaan ei sovellu tuloverolain 77 §:n mukainen verovapaussäännös. Tällöin työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyy ennakkoperintälain 13 §:n mukaisen todellisen palkan perusteella.
Jos ulkomailla työskentelevä Suomessa vakuutettu henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyvät vakuutuspalkan perusteella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on tarkennettu tietoja siitä, milloin vakuutuspalkkaa käytetään työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksujen perusteena ja milloin ne määräytyvät työntekijälle tosiasiallisesti maksettavan palkan perusteella.
Työeläkelainsäädännössä on ollut vuodesta 1994 lähtien vakuutuspalkkaa koskeva säännös.
Kun työnantaja vakuuttaa ulkomaille lähettämänsä työntekijän Suomessa ns. lähetettynä työntekijänä tai vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, määräytyy työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio pääsääntöisesti vakuutuspalkan perusteella.
Vakuutuspalkasta säädetään TyEL:n 72 §:ssä. Sen mukaan ulkomaantyössä työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään sitä palkkaa, joka vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Vastaavan sisältöinen vakuutuspalkkaa koskeva säännös on myös JuEL:n 86 §:ssä. MEL:ssa ei ole säännöstä vakuutuspalkasta. MEL:n mukaan lähetetyn työntekijän eläkkeen perusteena oleva ansio määräytyy näin ollen työntekijälle maksetun todellisen palkan mukaan.
Vakuutuspalkkasäännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä työskenteleekö työntekijä
- EU-maassa
- maissa, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus
- maissa, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta.
Vakuutuspalkan perusteella määräytyy myös työnantajan ja työntekijän työeläkevakuutusmaksu. Lähettävä työnantaja tai työntekijän vastaanottava ulkomainen yritys pidättää työntekijän palkasta työntekijän työeläkevakuutusmaksun. Työeläkevakuutusmaksun suorittamisesta eläkelaitokselle vastaa kuitenkin kokonaisuudessaan vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.
Kun vakuutuspalkka on ulkomaan työskentelyn aikana on käytössä, määrytyvät sairausvakuutuslain mukaiset etuudet vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkkaa käytetään myös seuraavien sosiaalivakuutusmaksujen määräytymisperusteena:
- tapaturmavakuutusmaksu
- työttömyysvakuutusmaksu
- ryhmähenkivakuutusmaksu
Vakuutuspalkkaa käytetään myös työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksun määräytymisperusteena paitsi, jos ulkomaantyöskentelystä saatuun palkkaan ei sovellu tuloverolain 77 §:n mukainen verovapaussäännös. Tällöin työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyy ennakkoperintälain 13 §:n mukaisen todellisen palkan perusteella.
Jos ulkomailla työskentelevä Suomessa vakuutettu henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyvät vakuutuspalkan perusteella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty tiedot vakuutuspalkan takautuvan korjaamisen ilmoittamisesta tulorekisteriin.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä alle 6 kuukautta jatkuvalle työkomennukselle
Vakuutuspalkkaa ei erikseen tarvitse määritellä lyhyelle alle 6 kuukautta kestävälle työkomennukselle, jos
- komennuksen ajaksi ei ole sovittu erillistä palkkaa ja
- työntekijän palkka maksetaan normaaliin tapaan Suomesta lisättynä mahdollisilla verottomilla ulkomaan päivärahoilla ja
- työntekijän tehtävät ulkomailla vastaavat hänen Suomessa tekemäänsä työtä.
Tällöin eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy samoin, kuin työntekijä tekisi työn Suomessa.
Tarkoitus on lyhyissä työkomennuksissa yksinkertaistaa palkkahallintoa yrityksessä.
Vakuutuspalkka on määriteltävä takautuvasti, jos työkomennus jatkuu yli 6 kuukautta
Jos työntekijän komennus jatkuu ennalta arvaamattomasta syystä yli 6 kuukautta, pitää vakuutuspalkka määritellä takautuvasti työkomennuksen alusta lukien.
Työnantajan on ilmoitettava tiedot takautuvasta vakuutuspalkasta tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana velvollisuus vakuutuspalkan määrittämiseen on ilmennyt.
Tämän jälkeen työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteriin kuukausittain viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä, kun työntekijä työskentelee useassa maassa suomalaiselle työnantajalle alle 6 kuukautta
Vakuutuspalkkaa ei määritellä, jos
- työntekijä toistuvasti työskentelee ulkomailla,
- suomalaiselle työnantajalle,
- yksittäiset komennukset kestävät alle 6 kuukautta ja
- lyhyen työkomennuksen muut palkanmaksua ja työtehtävää koskevat edellytykset täyttyvät.
Eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy tällöin samalla tavalla kuin Suomessa tehdystä työstä.
Esimerkki:
Suomalainen yritys huoltaa paperikoneita eri maissa. Yrityksen suomalaiset työntekijä työskentelevät kotimaan työskentelyjaksojen lisäksi eri maissa lyhyitä alle 6 kuukauden jaksoja. Työntekijät tekevät paperikoneiden huoltotöitä ulkomailla sen mukaan kuin tarvetta ilmenee. Työntekijöille ei määritellä vakuutuspalkkaa, vaan heidän eläkkeen perusteena oleva työansio ulkomaan työskentelystä määräytyy todellisten työansioiden perusteella.
Vakuutuspalkka on määriteltävä, jos
• työntekijä on lähetetty ulkomaille ja
• hän työskentelee samalla suomalaiselle työnantajalle useissa maissa (vaikka palkaa maksetaan esimerkiksi konserniyrityksestä),
• työskentely ulkomailla jatkuu yhdenjakoisesti yli 6 kuukautta.
Eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyy tällöin vakuutuspalkan perusteella.
Esimerkki:
Suomalainen metsäalan yritys on lähettänyt työntekijänsä koulutustehtäviin Ranskaan 8 kuukaudeksi. Osa työstä tehdään Belgiassa. Koulutustehtävät päättyvät Ranskassa 5 kuukauden jälkeen, mutta jatkuvat Belgiassa vielä 3 kuukautta. Koska ulkomaan työskentely kahdessa eri maassa jatkuu yhdenjaksoisesti yli 6 kuukautta, vakuutuspalkka on määriteltävä.
Jos työntekijä on lähetetty työskentellemään esimerkiksi Kiinaan 8 kuukauden ajaksi, jonka jälkeen hän työskentelee Suomessa 2 kuukautta ja edelleen sen jälkeen saman työnantajan lähettämänä Ranskassa 7 kuukautta, Suomen työskentelyjakson osalta eläkkeen perusteena oleva työansio määrytyy todellisten ansioiden perusteella. Kiinan ja Ranskan työskentelyjakosille on määrättävä vakuutuspalkka.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä, kun kuljetustyöntekijä on ulkomailla alle 6 kuukautta kerrallaan
Suomalaisten yritysten palveluksessa olevat kuljettajat kuuluvat yleensä Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Jos kuljettaja kuuluu TyEL:n soveltamisalaan ja on ulkomailla kerrallaan alle 6 kuukautta, vakuutuspalkkaa ei määrätä. Kuljettajan eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy tällöin samoin kuin Suomessa tehdystä työstä.
Jos kuljettaja kuuluu TyEL:n soveltamisalaan ja on ulkomailla kerrallaan yli 6 kuukautta, vakuutuspalkkaa määrätään. Eläkevakuutusmaksun ja kuljettajan eläkkeen perusteena olevana työansiona on tällöin vakuutuspalkka.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot katsotaan lähtökohtaisesti vastikkeeksi työnteosta ja myös työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.
Jos työnantaja ja työntekijä ovat etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän puolesta työntekijän työeläkevakuutusmaksun, se katsotaan vastikkeeksi työstä ja otetaan huomioon työntekijän eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijän puolesta ja jos työnantaja joutuu esimerkiksi jälkikäteen maksamaan työntekijän työeläkevakuutusmaksun eikä peri sitä työntekijältä, kyseistä etua
- ei katsota vastikkeeksi työstä
- eikä työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamia palkkaan perustuvia veroja tai työnantajan työntekijän puolesta maksamaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määrättäessä, jos tällaista etua ei ole vastaavassa työssä Suomessa.
Työskentely useassa eri EU-maassa ulkomaiselle työnantajalle
Henkilö, joka työskentelee asuinmaansa lisäksi muissakin EU-maissa, vakuutetaan asuinmaassaan, jos
• hän tekee työstään huomattavan osan asuinmaassa tai
• hän työskentelee useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa.
Työnantajan on suoritettava tällöin lakisääteiset sosiaaliturvamaksut työntekijän asuinmaahan riippumatta työnantajan kotimaasta.
Ratkaisu sovellettavasta lainsäädännöstä
Kun työtä tehdään kahdessa tai useammassa EU-maassa, ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa työntekijän asuinmaan laitos. Suomessa vakuutettavalla työntekijällä on tällöin Eläketurvakeskuksen myöntämä lähetetyn työntekijän todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä usean maan työskentelyn perusteella.
Ulkomainen työnantaja maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen työntekijän todellisten työansioiden perusteella
Esimerkki:
Suomessa asuva lääkäri työskentelee Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa ja työskentelee loma-aikoinaan lyhyempiä jaksoja Ruotsissa yksityisessä sairaalassa. Ruotsalaisen sairaalan tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen. Maksujen perusteena ei ole vakuutuspalkka, vaan työansiot, jotka Suomessakin kartuttaisivat eläkettä.
Esimerkki:
Suomessa asuvat ja työskentelevät muusikot vakuutetaan Suomessa myös ulkomaisilla kiertueilla tehdyn työn osalta. Ulkomaisten työnantajien tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen muusikon todellisten ansioiden perusteella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Poistettu ohjeesta alle 1 kk työmatkoille todistuksen hakemista koskeva kohta.
Yrittäjän tulee järjestää eläke- ja muu sosiaaliturvansa työskentelymaansa lainsäädännön mukaisesti. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan työskentelymaan edellyttämällä tavalla. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan kerrallaan.
Yrittäjätoiminta on tilapäistä toisessa EU-maassa
Yrittäjä, joka siirtää yrittäjätoimintansa tilapäisesti toiseen EU-maahan voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos niin sanotut lähetetyn yrittäjän edellytykset täyttyvät.
Lähetetty yrittäjä on henkilö, joka toimii tavanomaisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Suomessa ja lähtee tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä
- toiseen EU-maahan tai
- ETA-maahan tai
- Sveitsiin.
Ohjeistossa Edellytykset yrittäjän lähtömaassa vakuuttamiselle EU-tilanteessa kerrotaan tarkemmin edellytyksistä, joiden täyttyessä tilapäisesti toisessa EU-maassa työskentelevä yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.
Yrittäjä työskentelee EU-maassa rinnakkain yrittäjänä ja työ- tai virkasuhteessa
Yrittäjää ei voida pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, jos
- yrittäjä aloittaa rinnakkaisen työskentelyn työntekijänä tai virkamiehenä tai
- yrittäjä aloittaa työskentelymaassa yrittäjätoiminnan, joka ei ole samankaltaista kuin se työ, jota yrittäjä on harjoittanut ennen lähtöään Suomessa.
Kun yrittäjää ei voida pitää lähetettynä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan lainsäädäntöä.
Jos yrittäjä työskentelee tilapäisesti ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa ja harjoittaa yrittäjätoimintaa, voi yrittäjä kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos sekä yrittäjätoiminnassa että työntekijätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset.
Esimerkki: Lähetetty yrittäjä ja lähetetty työntekijä
Henkilö lähtee tilapäisesti alle 2 vuodeksi työskentelemään Ruotsiin. Henkilö työskentelee yrittäjänä ja lisäksi henkilö tekee työtä Suomessa toimivalle yksityiselle työnantajalle. Henkilön kanssa on sovittu, että henkilö palaa tilapäisen Ruotsissa työskentelyn jälkeen takaisin Suomeen. Henkilö on harjoittanut samankaltaista yrittäjätoimintaa Suomessa ennen lähtöään ja henkilö täyttää myös muut lähetetyn yrittäjän ja lähetetyn työntekijän edellytykset. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Eläketurvakeskus myöntää henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Yrittäjätoimintaa useassa EU-maassa
Yrittäjä, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa samanaikaisesti tai vuorotellen useassa EU-maassa voi tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Katso erillinen ohje.
A1-todistus lähetetylle yrittäjälle ja useassa EU-maassa työskentelevälle yrittäjälle
Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta yrittäjälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella yrittäjä välttyy työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen voimassaoloaikana yrittäjä maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen ja yrittäjä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että
- yrittäjän eläke karttuu Suomeen ja
- yrittäjä saa sosiaaliturvaetuutensa kuten esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomen lainsäädännön mukaisesti.
Yrittäjän, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa tavanomaisesti ja toistuvasti useassa EU-maassa, tulee hakea A1-todistusta myös lyhyille vain muutaman päivän kestäville ulkomaantyöjaksoille. A1-todistus myönnetään tällöin useassa maassa työskentelyn ajanjaksoksi, kuitenkin enintään 2 vuodeksi kerrallaan.
A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos yrittäjän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.
Jos yrittäjällä ei ole A1-todistusta, tulee yrittäjän järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä yrittäjän tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin yrittäjä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Liitetty samaan ohjeeseen aikaisemmin erillisenä olleet ohjeet Lähetetyn yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa, Yritystoiminnan samankaltaisuus Suomessa ja toisessa EU-maassa ja Lähetetyn yrittäjän ulkomaan työskentelyn kesto EU-tilanteessa.
Lähetetty yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Lähetettynä yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka
- tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa
- on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa
- harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa ja
- työskentelee toisessa EU-maassa tilapäisesti alle 24 kuukautta.
Yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa
Yrittäjän tulee olla harjoittanut yrittäjätoimintaa tavallisesti Suomessa jo jonkin aikaa ennen ulkomaille lähtöään, jotta yrittäjä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään tilapäisesti toisessa EU-maassa.
Käytännössä yrittäjältä edellytetään, että
- yrittäjä on harjoittanut toimintaansa Suomessa ja
- yrittäjällä on YEL:n tai MYEL:n mukainen eläkevakuutus voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä.
Lisäksi yrittäjän tulee säilyttää edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa ulkomaantyöskentelyn päätyttyä.
Kun tutkitaan, harjoittaako yrittäjä tavallisesti toimintaa Suomessa ja säilyttääkö yrittäjä edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa, otetaan huomioon seuraavia seikkoja:
- onko yrittäjällä toimitiloja Suomessa
- maksaako yrittäjä veroja Suomeen
- onko yrittäjällä arvonlisäverotunniste Suomessa (alv-numero tai Y-tunnus) ja
- onko yrittäjä jäsenenä Suomessa kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä.
Kun harkitaan näiden edellytysten täyttymistä, otetaan huomioon yrittäjän toiminnan luonne kokonaisuudessaan.
Jos yrittäjä ei ole YEL-tai MYEL-vakuuttamisvelvollinen, voi yrittäjä kuitenkin kuulua Suomen sosiaaliturvaan muiden edellytysten täyttyessä, jos yrittäjällä on voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä
- yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus
- työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukainen yrittäjän työajan vakuutus
- yrittäjän vapaaehtoinen MYEL-vakuutus tai
- maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (MATAL) mukainen vapaaehtoinen MATA-työtapaturma ja ammattitautivakuutus.
YEL-vakuutus voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua
Vaikka YEL-vakuutus ei olisi ollut voimassa 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua, voi yrittäjä mahdollisesti olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelynsä aikana. Kokonaisharkinnassa voidaan tällöin ottaa huomioon seuraavia seikkoja:
- yrittäjällä on aikaisempia, vastaavaan toimintaan liittyviä YEL-vakuutusjaksoja, mutta nykyinen YEL-vakuutus ei ole ehtinyt olla voimassa 4 kuukautta juuri ennen ulkomaille lähtöä ja
- yrittäjä työskentelee hyvin lyhyen ajanjakson ulkomailla ja palaa tämän jälkeen jatkamaan yrittäjätoimintaa pysyvästi Suomeen
Jos henkilö on lähtenyt ulkomaantyöhön lähetettynä työntekijänä ja yrityksen omistussuhteiden muutoksesta johtuen henkilöön tuleekin soveltaa jatkossa yrittäjäeläkelakeja, voidaan henkilölle hakemuksesta myöntää uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.
Esimerkki: YEL-vakuutus on voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua
Yrittäjällä on ollut YEL-vakuutus voimassa Suomessa 3 kuukautta ennen kuin yrittäjä lähtee tilapäisesti harjoittamaan yrittäjätoimintaa Viroon. Yrittäjän aikaisempi YEL-vakuutus on päättynyt vuosi sitten. Yrittäjätoiminta Virossa kestää muutaman kuukauden, jonka jälkeen yrittäjä palaa jatkamaan toimintaansa Suomessa. Yrittäjä hakee A1-todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Koska ulkomaantyöjakso on hyvin lyhyt ja yrittäjä jatkaa yrittäjätoimintaa sen jälkeen pysyvästi Suomessa, voidaan kokonaisharkinnan perustella A1-todistus myöntää Virossa työskentelyn ajalle.
Esimerkki: YEL-vakuutusta ei ole ollut ennen ulkomaantyön alkua, mutta henkilö on ollut lähetettynä työntekijänä
Henkilö on lähetettynä työntekijänä Ruotsissa. Kesken ulkomaantyön lähettävän yrityksen omistussuhteet muuttuvat siten, että henkilöön tulee soveltaa YEL:ä. Ulkomaantyö jatkuu edelleen Ruotsissa, joten henkilö hakee yrittäjänä Eläketurvakeskukselta jatkoa A1-todistukselle. Henkilölle voidaan myöntää A1-todistus ilman edeltävää 4 kuukauden YEL-vakuuttamista, koska henkilö työskentelee edelleen samalle suomalaiselle yritykselle ja jatkaa samassa työtehtävässä kuin aiemman A1-todistuksen voimassa ollessa.
Yritystoiminnan tulee olla samankaltaista Suomessa ja toisessa EU-maassa
Suomessa yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö voi lähteä tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä toiseen EU-maahan ja kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan.
Kun määritellään, onko yrittäjän ulkomailla tekemä työ samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemänsä työ, käytetään perusteena työn todellista laatua. Merkitystä ei ole sillä, määritelläänkö tehtävä työ toisessa EU-maassa palkkatyöksi tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtäväksi työksi.
Yleensä yrittäjän tekemä työ samalla alalla katsotaan olevan samankaltaista työtä. Samallakin alalla työ voi olla myös hyvin erilaista, joten aina ei ole mahdollista soveltaa tätä yleistä sääntöä.
Esimerkki: työ ei ole samankaltaista
Henkilö työskentelee ravintoloitsijana (yrittäjä) Suomessa ja henkilö muuttaa tilapäisesti Viroon, jossa henkilö tekee työtä teurastajana (yrittäjä). Henkilön ei katsota tekevän ”samankaltaista työtä”, sillä henkilön Virossa tekemä työ ei muistuta henkilön Suomessa tekemää työtä. Näin ollen henkilö ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan lähetettynä yrittäjänä.
Esimerkki: työ on samankaltaista
Henkilö on asianajajana toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on erikoistunut rikoslainsäädäntöön Suomessa. Henkilö saa Ruotsissa toimeksiannon, jossa henkilö neuvoo suuryritystä omistajaohjauksessa. Koska henkilö toimii edelleen juridiikan parissa, henkilö voi olla lähetetty yrittäjä Ruotsissa ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos lähettämisen edellytykset muutoin täyttyvät.
Ulkomaan työskentelyn tulee olla tilapäistä
Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta yrittäjää voitaisiin pitää lähetettynä yrittäjänä.
Lähetetty yrittäjä voi harjoittaa yrittäjätoimintaa ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan.
Jos lähetetty yrittäjä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voi yrittäjä kuulua Suomen sosiaaliturvaan poikkeusluvalla, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa.
Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.
Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta
Esimerkki työskentelymaan vaihtumisesta:
Suomessa toimiva yrittäjä lähtee tilapäisesti 18 kuukaudeksi harjoittamaan samaa yrittäjätoimintaa Ruotsissa. Ruotsissa työskentelyn jälkeen hän lähtee vielä 10 kuukaudeksi Norjaan laajentamaan yrittäjätoimintaansa. Tämän jälkeen hän palaa Suomeen jatkaakseen yrittäjätoimintaa Suomesta käsin. Yrittäjä hakee molemmille työskentelyjaksoille Eläketurvakeskukselta A1-todistusta osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Yrittäjälle voidaan myöntää A1-todistukset Ruotsiin 18 kuukaudeksi ja tämän jälkeen vielä Norjaan 10 kuukaudeksi
Katso lisää poikkeuslupamenettelystä ohjeistosta Poikkeuslupa EU-tilanteissa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä A1-todistuksia kun ulkomaantyöjaksojen yhteenlaskettu pituus samassa maassa ei ylitä 24 kuukautta.
Jos yrittäjällä on jo hakemusvaiheessa tiedossaan, että hänellä tulee olemaan kyseisessä työskentelymaassa useita työkohteita, hänelle voidaan myöntää A1-todistus, joka kattaa kaikki työkohteet. Ellei yrittäjällä ole hakemusvaiheessa tietoa kaikista työkohteista, on usein jokaiseen työkohteeseen haettava oma A1-todistuksensa.
Esimerkki: peräkkäiset ulkomaantyöjaksot samassa maassa
Yrittäjälle on myönnetty A1-todistus Ruotsiin Göteborgissa sijaitsevaan työkohteeseen 5 kuukaudeksi. Yrittäjä tekee Göterborgissa työskentelyn aikana sopimuksen uudesta välittömästi tämän jälkeen alkavasta urakasta Uppsalassa. Koska Göterborgiin myönnetty A1-todistus ei kata työskentelyä Uppsalassa, Eläketurvakeskus voi myöntää hakemuksesta uuden A1-todistuksen enintään 19 kuukaudeksi Uppsalan kohteeseen.
Esimerkki: A1-todistus myönnetään samanaikaisesti useaan työkohteeseen
Yrittäjä lähtee 11 kuukaudeksi harjoittamaan yrittäjätoimintaa Ruotsiin. Ensimmäiset 5 kuukautta yrittäjä työskentelee Göteborgissa ja sen jälkeen 3 kuukautta sekä Tukholmassa että Uppsalassa. Eläketurvakeskus myöntää yrittäjälle todistuksen A1 koko ajanjaksolle. A1-todistus kattaa yrittäjätoiminnan harjoittamisen Göteborgissa, Tukholmassa ja Uppsalassa.
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty että myös rinnakkainen työskentely virkamiehenä vaikuttaa sosiaaliturvaan.
Jos henkilö työskentelee lähetettynä yrittäjänä ulkomailla ja aloittaa rinnakkaisen työskentelyn kyseisessä maassa työntekijänä tai virkamiehenä, sovelletaan häneen kaiken työn osalta työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaaliturva yrittäjätoiminnakin osalta tulee työskentelymaasta.
Yrittäjään sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä myös siinä tapauksessa, jos yrittäjä aloittaa työskentelymaassa yrittäjätoiminnan, joka ei ole samankaltaista kuin se työ, jota yrittäjä on harjoittanut ennen lähtöään Suomesta. Sosiaaliturva tulee tässä tilanteessa kaiken yrittäjätoiminnan osalta työskentelymaasta.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Jos yrittäjä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan tilapäisen ulkomailla työskentelyn ajan, hän voi kuulua hakemuksesta edelleen Suomen sosiaaliturvaan kun hän siirtyy harjoittamaan yrittäjätoimintaa tilapäisesti toiseen ja kolmanteenkin EU-maahan. Edellytyksenä on, että
• työskentely kussakin maassa kestää enintään 24 kuukautta
• YEL-vakuutus on voimassa koko ulkomailla työskentelyn ajan.
Kun työskentelymaa vaihtuu, tulee yrittäjän täyttää uusi hakemus uutta A1-todistusta varten.
Esimerkki työskentelymaan vaihtuminen:
Yrittäjä harjoittaa yrittäjätoimintaa tilapäisesti Ruotsissa ja yrittäjällä on A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Tämän jälkeen yrittäjälle voidaan myöntää A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta Ranskaan 24 kuukaudeksi ja edelleen vielä Saksaan tai muuhun EU-maahan enintään 24 kuukaudeksi.
Jos ulkomaantyöskentely jossain työskentelymaassa kestää yli 24 kuukautta, voidaan yrittäjälle hakea poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi samaan tapaan kuin ulkomailla työskentelevälle lähetetylle työntekijällekin.
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty otsikkoon, että ohje koskee lähetetyn yrittäjän tilannetta ja lisätty myös jokaiseen kohtaan tieto, että Kela päättää Suomen sosiaaliturvasta A1-todistuksen päättymisen jälkeen. Korjattu tapaturmavakuutuksen nimeksi työtapaturma- ja ammattitautilaki.
Sairastuminen
Jos Suomen sosiaaliturvaan kuuluva yrittäjä jää ulkomailla työskennellessään sairauslomalle, pysyy yrittäjälle myönnetty A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta voimassa yrittäjälle myönnetyn sairaus-, liikenne-, työtapaturma- ja ammattitautilain tai sotilastapaturmavakuutuslain mukaisen päivärahakauden tai korvauksen päättymiseen saakka. Edellytyksenä on lisäksi, että yrittäjän YEL-vakuutus ei katkea vapaan aikana.
A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Jos sairausloma jatkuu A1-todistuksen päättymisen jälkeen, yrittäjän oikeuden Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ratkaisee Kela.
Vanhempainvapaa
Jos Suomen sosiaaliturvaan kuuluva yrittäjä jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä vanhempainvapaalle, pysyy yrittäjälle myönnetty A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta voimassa niin pitkään kun yrittäjän YEL-vakuutus on voimassa tai niin pitkään kun yrittäjä saa Suomesta näitä perhe-etuuksia.
A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn A1-todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Jos perhevapaa jatkuu A1-todistuksen päättymisen jälkeen, yrittäjän oikeuden Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ratkaisee Kela.
Hoitovapaa
Jos ulkomailla työskentelevä Suomen sosiaaliturvaan kuuluva yrittäjä jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä hoitovapaalle, voidaan A1-todistus pitää voimassa 3 kuukauden ajan. Edellytyksenä A1-todistuksen voimassa ololle on lisäksi, että YEL-vakuutus on voimassa ja ulkomaantyö jatkuu hoitovapaan jälkeen.
Jos kyse on 3 kuukautta pidemmästä hoitovapaajaksosta, päätetään A1-todistuksen voimassaolo lähtökohtaisesti hoitovapaan alkuun.
A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Jos hoitovapaa jatkuu A1-todistuksen päättymisen jälkeen, yrittäjän oikeuden Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ratkaisee Kela.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Täsmennetty otsikkoon, että ohje koskee lähetettyä Suomen sosiaaliturvaan kuuluvaa yrittäjää.
Jos ulkomailla työskentelevän yrittäjän yrittäjätoiminta ja siten myös yrittäjän YEL-vakuutus päättyy, päättyy myös yrittäjälle myönnetyn A1-todistuksen voimassaolo YEL-vakuutuksen päättymiseen.
Yrittäjän tulee ilmoittaa yrittäjätoimintansa päättymisestä Eläketurvakeskukselle, jos yrittäjällä on voimassa oleva A1-todistus.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen otsikkoon on lisätty että kyseessä on lähetetyn yrittäjän tilanne. Ohjeeseen on lisätty myös tieto siitä, että yrittäjä voi ilmoittaa tiedon Suomeen paluustaan puhelimitse.
Kun ulkomailla tilapäisesti työskennellyt yrittäjä palaa Suomeen A1-todistuksen voimassaolon päättyessä, ei paluusta tarvitse ilmoittaa Eläketurvakeskukselle.
Jos yrittäjä palaa Suomeen aikaisemmin kuin 30 päivää ennen A1-todistuksen umpeutumista, tulee Suomeen paluusta ilmoittaa Eläketurvakeskukselle esimerkiksi puhelimitse.
Jos yrittäjä palaa Suomeen kuukauden sisällä A1-todistuksen umpeutumisesta, ei uutta A1-todistusta tarvitse välttämättä hakea. Eläketurvakeskus myöntää kuitenkin hakemuksesta A1-todistuksia myös hyvin lyhyille ajoille. Jos ulkomaantyö kestää yli kuukauden aikaisemman A1-todistuksen umpeutumisesta, tulee yrittäjän hakea aikaisemmalle A1-todistukselle jatkoa.
Yrittäjän tulee ilmoittaa Kelaan Suomeen paluusta silloinkin kun hän palaa Suomeen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, eli A1-todistuksen päättymisajankohtana.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Muokattu ohjeen rakennetta. lisätty kaaviokuva ja lisätty tietoa mm. EU:n ulkopuolella asuvasta yrittäjästä.
Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.
Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa
Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee
- fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.
Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.
Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattava osa asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee 3 viikkoa kuukaudessa. Yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään.
Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan
Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti
- yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
- harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
- asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.
Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattavaa osaa ei asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee vain 4 päivää kuukaudessa. Yrittäjän yritys on rekisteröity Ruotsissa. Yrityksellä on Ruotsissa myös toimipaikka ja suurin osa yrityksen asiakkaista on ruotsalaisia. Koska yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan yrittäjän toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Toiminnan keskuspaikka on tässä tapauksessa Ruotsi. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään eikä yrittäjä saa YEL-vakuuttaa toimintaansa Suomessa.
Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa
Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.
Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen sisältöä siirretty ja täsmennetty ohjeessa Apurahansaajan Suomessa vakuuttamisen edellytykset EU-tilanteissa.
EU-asetusten tarkoittamana yrittäjänä pidetään myös MYEL:ssä tarkoitettua apurahansaajaa.
Apurahansaajaan sovelletaan perusasetuksen yrittäjiä koskevia säännöksiä, vaikka apurahansaaja ei perinteisessä mielessä olekaan yrittäjä. Siten tilapäisesti ulkomailla työskentelevään apurahansaajaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin tilapäisesti ulkomailla työskentelevään yrittäjään.
Toisessa EU-maassa työskentelevä apurahansaaja voi ottaa itselleen MYEL-vakuutuksen ulkomaantyönsä ajaksi, jos apurahansaajalla on Eläketurvakeskuksen antama A1-todistus.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta edellytyksistä tarkennettu ja täydennetty.
Tilapäisesti toisessa maassa työskentelevä apurahansaaja
Toiseen EU-maahan enintään 24 kuukaudeksi lähtevä apurahansaaja voi edelleen kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos hän
- täyttää MYEL:n vakuuttamisen edellytykset ja
- on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaille lähtöään.
Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ennen apurahatyön alkua tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.
Käytännössä riittää, että henkilö on työskennellyt Suomessa vähintään 1 kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.
Jos henkilö ei ole työskentelynsä perusteella kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että hän on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ajan ennen tilapäisen ulkomaantyön aloittamista.
Jos henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.
Poikkeusluvan perusteet EU-tilanteissa
EU-maiden viranomaisilla on mahdollisuus sopia keskenään poikkeuksista kaikkiin vakuuttamista koskeviin sääntöihin. Jos työskentely ulkomailla kestää esimerkiksi yli 24 kuukautta, apurahansaaja voi edelleen pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä poikkeusluvalla.
Useassa maassa tavallisesti työskentelevä apurahansaaja
Useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevään apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen säännösten mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Kun henkilö tekee työtä ulkomailla ja
- saa sekä Suomesta myönnettyä apurahaa että
- on työsuhteessa ulkomaiseen työnantajaan (työ- tai virkasuhteessa)
ei henkilön suomalaista apurahaa voida vakuuttaa Suomessa vaan kaikki työ tulee tällöin vakuuttaa pääsäännön mukaisesti kokonaisuudessaan työntekomaassa.
Jos työntekomaan lainsäädännön mukaan henkilön ei ole mahdollista vakuuttaa Suomesta myönnettyä apurahaa kyseisessä työskentelyvaltiossa, voi Eläketurvakeskus hakea hänelle poikkeuslupaa ja sopia Suomessa vakuuttamisesta työskentelymaan viranomaisen kanssa. Eläketurvakeskus harkitsee poikkeusluvan hakemisen edellytykset. Tällöin apurahansaajan tuloista pääosan on tultava Suomesta myönnetystä apurahasta. Lisäksi ulkomaisen työnantajan tulee olla halukas hoitamaan vakuutuksensa Suomessa.
Henkilöllä saattaa apurahan lisäksi olla työ- tai virkasuhde suomalaiseen työnantajaan, joka lähettää hänet työhön ulkomaille.
Jos henkilö työskentelee ulkomailla apurahan turvin ja lisäksi lähetettynä työntekijänä, voi apurahansaaja kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Hänelle voidaan myöntää A1-todistus, jos lähettämisen tai poikkeusluvan edellytykset täyttyvät. A1-todistusta tulee tällöin hakea Eläketurvakeskuksesta. Eläketurvakeskus tutkii täyttyvätkö lähettämisen edellytykset.
Henkilölle voidaan siten myöntää A1-todistus tilanteessa, jossa hän on samanaikaisesti apurahansaaja ja lähetetty työntekijä.
Apurahansaaja voi tietyin edellytyksin keskeyttää MYEL-vakuutuksensa muun asiotyön vuoksi myös silloin kun hän työskentelee EU-maassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa.
Apurahansaaja työskentelee paikalliselle työnantajalle tai aloittaa yrittäjätoiminnan ulkomailla
Jos apurahansaaja työskentelee EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja hän keskeyttää apurahalla työskentelynsä muun ansiotyön vuoksi, sovelletaan häneen lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan siitä alkaen, kun henkilö aloittaa työskentelyn paikalliselle työnantajalle tai yrittäjätoiminnan. Vastaavana aikana apurahansaajaan ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Apurahansaaja aloittaa työskentelyn paikallisen työnantajan palveluksessa
Apurahansaaja työskentelee Saksassa ja hänellä on Eläketurvakeksuksen myöntämä A1-todistus osoituksena Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Apurahansaaja aloittaa työskentelyn saksalaisen työnantajan palveluksessa ja keskeyttää MYEL-vakuutuksensa. Henkilöön sovelletaan työskentelyn alkamisesta lukien Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus peruuttaa antamansa A1-todistuksen siitä alkaen eikä henkilö voi kuulua enää Suomen sosiaaliturvaan
Keskeytyksen jälkeiseen apurahatyöskentelyyn sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Se, tuleeko apurahatyöskentely vakuuttaa työskentelymaassa, riippuu kyseisen maan kansallisesta lainsäädännöstä.
Jos apurahansaaja työskentelee EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja haluaa MYEL-vakuuttaa keskeytyksen jälkeen apurahatyönsä Suomessa, tulee apurahansaajan hakea siihen poikkeuslupaa Eläketurvakeskukselta. Eläketurvakeskus voi sopia Suomessa vakuuttamisesta työskentelymaan viranomaisen kanssa. Keskeytyksen jälkeinen apuraha voidaan siis vakuuttaa MYEL:n mukaan Suomessa ainoastaan, jos työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen suostuu Eläketurvakeskuksen poikkeuslupapyyntöön.
Apurahansaaja työskentelee suomalaiselle työnantajalle keskeytyksen aikana
Jos apurahansaaja keskeyttää apurahalla työskentelynsä ulkomailla työskennelläkseen suomalaiselle työnantajalle, voi hän kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos hänen työskentelynsä täyttää lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Työnantajan tulee siinä tapauksessa hakea Eläketurvakeskukselta A1-todistusta. Jos A1-todistusta ei voida myöntää tai työnantaja ei hae sitä, henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Apurahansaaja aloittaa työskentelyn Suomessa toimivan työnantajan palveluksessa
Apurahansaaja työskentelee Saksassa ja hänellä on Eläketurvakeskuksen myöntämä A1-todistus osoituksena Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Apurahansaajan työskentely Saksassa on kestänyt 6 kuukautta, kun hän aloittaa työskentelyn Suomessa toimivan työnantajan palveluksessa ja keskeyttää MYEL-vakuutuksensa. Saksassa työskentely on tilapäistä ja kestää 1 vuoden. Työnantaja hakee henkilölle Eläketurvakeskuksesta A1-todistusta työsuhteen alkamisesta alkaen.
Eläketurvakeskus peruuttaa henkilölle apurahansaajana antamansa A1-todistuksen keskeytyksestä alkaen ja myöntää uuden A1-todistuksen lähetettynä työntekijänä 1 vuodeksi.
Jos apurahansaaja on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan keskeytyksen aikana, Eläketurvakeskus voi tietyissä tilanteissa myöntää A1-todistuksen myös kuulematta työskentelymaan viranomaisia.
Apurahatyö, joka on kestänyt alle 4 kuukautta ennen keskeytystä
Jos apurahatyö on kestänyt alle 4 kuukautta ennen keskeytystä, MYEL-vakuutus poistetaan. Tällöin Eläketurvakeskus peruuttaa henkilölle apurahatyötä varten antamansa A1-todistuksen ja henkilön oikeuden Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kyseiseltä alle 4 kuukauden apurahatyöjaksolta ratkaisee Kela.
Kun apurahansaaja on lähdössä ulkomaille työskentelemään apurahan turvin, hänen tulee tehdä hakemus
- Melaan apurahan vakuuttamisesta MYEL:n mukaan ja
- Eläketurvakeskukseen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskenneltäessä.
Eläketurvakeskukseen tehdystä hakemuksesta välittyy tieto automaattisesti myös Kelaan.
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, hänen vakuuttamisensa ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, hänen vakuuttamisensa ratkeaa kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkeaa hänen vakuuttamisensa omien sääntöjensä mukaan.
Useassa EU-maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan. Henkilöä tulee kohdella ikään kuin henkilö työskentelisi ja saisi tulonsa vain siinä EU-maassa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, tulee hänen YEL-työtulossa ottaa huomioon kaikissa EU-maissa tehty työ. Vastaavasti vaikka henkilöllä olisi useita ulkomaisia työnantajia, tulee kaikkien työnantajien maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut siihen maahan, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Seuraavilla asioilla on merkitystä kun ratkaistaan se, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan:
- Missä maassa henkilö asuu.
- Työskenteleekö henkilö työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä.
- Missä maassa henkilö harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan.
- Minkä maalaisille työnantajille henkilö työskentelee.
- Missä henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee, jos henkilö toimii yrittäjänä.
- Milloin hänen työskentelynsä on alkanut, ennen vai jälkeen 1.5.2010 tai 28.6.2012.
- Onko hänen työskentelytilanteensa pysynyt muuttumattomana.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on muutettu, että jos henkilö saa rahaetuutta ja työskentelee toisessa EU-maassa, tulee henkilön ottaa yhteyttä Kelaan. Aiemmin ohjeistus oli ottaa yhteyttä Eläketurvakeskukseen. Tarkennettu tilannetta, jossa henkilö työskentelee virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa.
Useassa EU-maassa työskentelyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee työsuhteessa tai harjoittaa yrittäjätoimintaa säännönmukaisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa. Työskentely eri maissa voi olla samanaikaista tai vuorottelevaa. Jotta työskentelyä voidaan pitää tavallisesti useassa maassa tapahtuvana, tulee työskentelyn eri maissa olla jatkuvaa ja toistuvaa.
Arvio siitä, onko kyseessä useassa maassa työskentely vai yhdessä maassa työskentely, perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Ratkaisevaa kuitenkin on harjoitetun toiminnan kesto eli onko toiminta eri maissa luonteeltaan pysyvää vai tilapäistä.
Työskentely toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella katsotaan kyseisessä maassa työskentelyksi. Henkilö, joka työskentelee tavallisesti esimerkiksi sekä maissa Suomessa että Ruotsin lipun alla olevalla aluksella, on useassa maassa työskentelevä henkilö.
Tarkasteluaika 12 kuukautta
Määritettäessä sovellettavaa lainsäädäntöä otetaan huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kahden tai useamman maan tilanteen on jatkuttava vähintään 12 kuukautta, vaan lyhyemmälläkin aikavälillä henkilö saattaa työskennellä useassa EU-maassa. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tulevien 12 kuukauden lisäksi edeltävien 12 kuukauden toteutunut tilanne.
Työntekijänä useassa maassa
Työntekijä työskentelee useassa EU-maassa, jos
- hänellä on yksi työnantaja, jolle hän työskentelee useassa maassa tai
Esimerkkejä: Työskentely yhdelle työnantajalle useassa maassa
Henkilö työskentelee suomalaiselle työnantajalleen 2 päivää viikossa Ruotsissa ja 3 päivää viikossa Suomessa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö ajaa rekka-autoa Saksasta eri Etelä-Euroopan maihin. Henkilön työskentelymaat vaihtuvat siten lähes päivittäin. Henkilö on useassa EU-maassa työskentelevä työntekijä.
- hän työskentelee eri maissa useille työnantajille; työsuhteiden eri työnantajiin ei tarvitse olla voimassa samanaikaisesti vaan kyseessä voi olla myös vuorotteleva toiminta eri maissa.
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle eri maissa
Henkilö työskentelee lääkärinä suomalaiselle työnantajalleen Suomessa. Vapaapäivinään ja loma-aikoinaan hän tekee sijaisuuksia norjalaiselle työnantajalleen Norjassa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö työskentelee ensin 3 kuukautta Suomessa suomalaiselle työnantajalle, minkä jälkeen hän lähtee 2 kuukaudeksi työskentelemään Ruotsiin ruotsalaiselle työnantajalle. Tämän jälkeen hän palaa taas Suomeen töihin 5 kuukaudeksi ja lähtee sen jälkeen uudestaan Ruotsiin töihin 2 kuukaudeksi paikallisen työnantajan palvelukseen. Hän työskentelee tällä tavalla esimerkiksi 2 vuoden ajan ja on siten useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Muusikko työskentelee Suomessa suomalaisille työnantajille. Lisäksi hän käy esiintymiskeikoilla eri EU-maissa useita kertoja vuodessa. Työskentely tapahtuu työsuhteessa paikallisiin työnantajiin. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.
Yrittäjänä useassa maassa
Yrittäjä harjoittaa toimintaa useassa maassa, jos hän harjoittaa samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana kahden tai useamman EU-maan alueella.
Esimerkkejä: Työskentely yrittäjänä useassa maassa
Henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa. Parina viikonloppuna kuukaudessa hän käy asiakaskäynneillä Ruotsissa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.
Henkilö toimii 8 kuukautta vuodessa yrittäjänä Suomessa. Talvisin hän työskentelee yrittäjänä Ruotsissa 4 kuukautta. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.
Yrittäjätoiminnan luonteella ei ole merkitystä, mutta pienimuotoista työskentelyä ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.
Työntekoa eri EU-maissa eri rooleissa
Useassa maassa työskentelevä henkilö voi olla myös esimerkiksi
- yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä tai
- työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa.
Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevia määräyksiä noudatetaan myös silloin, jos henkilö työskentelee lentohenkilökunnan jäsenenä ja
- hänellä on kotiasema useammassa kuin yhdessä EU-maassa tai
- hänellä on kotiasema yhdessä EU-maassa ja hän työskentelee toisessa EU-maassa työntekijänä tai yrittäjänä.
Myös näissä tilanteissa tarkastellaan onko työskentely eri maissa jatkuvaa ja toistuvaa.
Pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon myöskään näissä tilanteissa, kun määritellään sovellettavaa lainsäädäntöä.
Milloin ei ole kyseessä useassa maassa työskentely
Kyseessä ei ole useassa maassa työskentely, jos
- työ tosiasiallisesti tehdään vain yhdessä maassa. Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten soveltaminen edellyttää, että henkilö fyysisesti työskentelee useassa EU-maassa. Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin tietyissä tilanteissa useissa maissa työskenteleviä koskevia sääntöjä.
Esimerkkejä: Työtä vain yhdessä maassa
Henkilö tekee työtä Suomessa työntekijänä. Lisäksi hän omistaa yrityksen, joka on rekisteröity Virossa, mutta hän ei tee tälle yritykselleen lainkaan töitä Virossa vaan ainoastaan Suomessa. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.
Henkilö työskentelee Saksassa saksalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän tekee etätyötä kotoaan Saksasta käsin suomalaiselle työnantajalle. Koska työ tosiasiallisesti tehdään vain Saksassa, kyseessä ei ole useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö työskentelee Ruotsissa suomalaiselle työnantajalle. Joka kolmas viikko hän on vapaalla, jonka ajaksi hän palaa asuinmaahansa Suomeen. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.
- kyseessä on yksittäinen työskentelyjakso toisessa EU-maassa.
Esimerkki: Yksittäinen työskentelyjakso
Henkilö työskentelee tavallisesti Suomessa sairaanhoitajana. Hän lähtee työskentelemään kesäksi Norjaan sairaanhoitajana paikallisen työnantajan palvelukseen. Kesän aikana hän työskentelee vain Norjassa, minkä jälkeen hän palaa asuinmaahansa Suomeen jatkamaan työskentelyään suomalaiselle työnantajalleen. Norjalaisen työnantajan kanssa ei ole sovittu useammasta kuin yhdestä työskentelyjaksosta. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö. Häneen sovelletaan kesän aikana työskentelymaan Norjan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus ei myönnä hänelle A1-todistusta.
- Työskentelymaat vaihtuvat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta työskentelyjakso kerrallaan yhdessä maassa on pitkä (esimerkiksi 1 vuosi).
Rahaetuutta yhdestä maasta ja työskentelyä toisessa maassa
Jos henkilö saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja hän työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee hänen ottaa yhteyttä Kelaan sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.
Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet. Eläke ei ole tällainen etuus.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu vakinaisesti. Henkilön asuinmaalla on suuri merkitys, kun määritellään, minkä maan sosiaaliturvaan useassa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu.
Asuinmaata määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kokonaistilanne. Asuinmaana pidetään maata, jossa henkilö asuu tavanomaisesti ja pysyvästi ja johon hänellä on kiinteät siteet. Asuinmaa on siis se maa, jossa hänen intressiensä keskuksen voidaan katsoa olevan.
Asuinmaan määrittelyssä otetaan huomioon seuraavia seikkoja:
- oleskelun kesto ja jatkuvuus
- harjoitetun toiminnan luonne; erityisesti paikka, jossa toimintaa tavanomaisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto
- perheasema ja perhesiteet
- muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen
- asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus
- missä maassa henkilön katsotaan verotustarkoituksissa asuvan.
Asumista määriteltäessä käytetään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettua asumiskäsitettä, jota unionin tuomioistuin on tulkinnut ja joka on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton. Asuinmaata ei siten ratkaista esimerkiksi Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla, vaikka asumisen käsitteet EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja kyseisessä laissa ovat hyvin samankaltaiset.
Asumista ratkaistaessa eivät tule myöskään sovellettaviksi kotikuntalain säännökset, joten yksinomaan väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun määritellään missä maassa henkilö asuu. Henkilön asuinmaa määritellään siten tosiasiallisen oleskelun perusteella.
Asuinmaan määrittely, jos siitä on erimielisyyttä
Jos kahden tai useamman EU-maan laitosten välillä on erimielisyyttä henkilön asuinmaan määrittämisessä, laitosten on vahvistettava asuinmaa yhteisellä sopimuksella. Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen tosiseikkojen perusteella, ratkaisevana pidetään
- henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja
- erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Miten määritellään huomattava osa työntekijän toiminnasta
Siihen, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan, vaikuttaa se, työskenteleekö työntekijä huomattavan osan asuinmaassaan vai ei. Jos työntekijän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan työntekijän työskentelevän siellä huomattavan osan.
Kun määritellään harjoittaako työntekijä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon
- työaika ja/tai
- palkka
- henkilön tilanne kokonaisuudessaan.
Jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että vähintään 25 prosenttia työntekijän työajasta täyttyy asuinmaassa ja/tai vähintään 25 prosenttia henkilön ansiotuloista ansaitaan asuinmaassa, on se osoitus siitä, että työntekijä harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan.
Kun määritellään, minkä maan sosiaaliturvaan useassa maassa työskentelevä työntekijä kuuluu, otetaan yllä mainittujen perusteiden lisäksi huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kuukauden aikana.
Jos päätöstä ei voida tehdä seuraavien 12 kuukauden suunniteltujen työaikajärjestelyjen tai työvuorolistojen perusteella, voidaan tarkastella myös edellisten 12 kuukauden aikana toteutunutta tilannetta. Aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan siten käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana. Jos kyseessä on vasta perustettu yritys, arvioinnissa voidaan käyttää myös sopivaa lyhyempää ajanjaksoa.
Esimerkkejä huomattavasta osasta työntekijän toimintaa:
- Henkilö työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa viikon kuukaudessa. Kyseessä on huomattava työskentely asuinmaassa.
- Henkilö työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa yhden päivän viikossa. Kyseessä ei ole huomattava työskentely asuinmaassa.
- Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijällä on ruotsalainen työnantaja, joka myös maksaa palkan. Työntekijä työskentelee 4 päivää kuukaudessa Suomessa, 6 päivää Ruotsissa ja 10 päivää Tanskassa. Työskentely 4 päivää kuukaudessa asuinvaltio Suomessa on vähemmän kuin 25 prosenttia työskentelystä. Tämä ja Ruotsista tapahtuva palkan maksu huomioon ottaen työntekijä ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan Suomessa.
Mitä tarkoitetaan työajalla
Työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana
- työntekijä tekee työtä,
- on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.
Näin ollen päivystysaika, jolloin työntekijän on oltava fyysisesti läsnä työnantajan määrittämässä paikassa, katsotaan kokonaistyöajaksi riippumatta siitä, että päivystysajan aikana on hetkiä, jolloin kyseinen työntekijä ei jatkuvasti harjoita ammatillista toimintaa.
Miten määritellään huomattava osa yrittäjän toiminnasta
Sillä, että yrittäjä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan jossakin EU-maassa, tarkoitetaan sitä, että määrällisesti merkittävä osa kaikesta toiminnasta tapahtuu siellä. Työskenteleekö useassa EU-maassa työskentelevä yrittäjä huomattavan osan asuinmaassaan vai ei, vaikuttaa siihen, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä häneen sovelletaan.
Kun määritellään, harjoittaako yrittäjä huomattavaa osaa toiminnastaan tietyssä EU-maassa, otetaan huomioon seuraavat seikat:
- liikevaihto
- työaika
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja/tai tulo
- yrittäjän tilanne kokonaisuudessaan.
Jos kokonaisarviointia tehtäessä ilmenee, että vähintään 25 prosenttia edellä esitetyistä perusteista täyttyy yrittäjän asuinmaassa, se on osoitus siitä, että yrittäjä harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan. Näin siitäkin huolimatta, että kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.
Esimerkki: Huomattavan osan määrittely
Henkilö asuu ja toimii yrittäjänä Suomessa. Henkilö toimii yrittäjänä myös Ruotsissa 1 päivän viikossa. Koska henkilö työskentelee muun ajan Suomessa, katsotaan hänen tekevän huomattavan osan toiminnastaan Suomessa.
Jos henkilö työskentelee useassa EU-maassa, henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon.
Siten henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään niin kuin hän työskentelisi vain niissä maissa, joissa hän työskentelee enemmän kuin pienimuotoisesti.
Käytännössä sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään määrittelyssä huomioimatta, on merkitystä, kun henkilö työskentelee yhdessä maassa työntekijänä ja toisessa maassa yrittäjänä ja työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista.
Esimerkki: Työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista
Henkilö työskentelee Ruotsissa työntekijänä ja yrittäjänä Suomessa. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä, koska henkilö on siellä työsuhteessa. Jos työsuhteessa tehtävä työ on pienimuotoista, henkilöön sovelletaankin Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, koska henkilö työskentelee täällä pääasiallisesti. Myös Ruotsissa tehty työ tulee siten vakuuttaa Suomessa.
Sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, voi olla merkitystä myös silloin, jos
- henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
- henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
- hänellä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.
Esimerkki: Pienimuotoinen toiminta ja työskentely usealle työnantajalle
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee suomalaiselle, ruotsalaiselle ja virolaiselle työnantajalle useassa eri EU-maassa. Henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos esimerkiksi virolaiselle työnantajalle tehtävä työ olisi pienimuotoista, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään kuten, jos henkilö tekisi työtään vain suomalaiselle ja ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaankin tuolloin Ruotsin lainsäädäntöä. Henkilön kaikkien työnantajien tulee tällaisessa tilanteessa vakuuttaa henkilö Ruotsissa.
Millainen työskentely on pienimuotoista?
Pienimuotoisena pidetään työskentelyä, joka on jatkuvaa, mutta ajallisesti ja taloudellisesti merkityksetöntä. Ohjeellisesti pienimuotoisena voidaan pitää työtä, jonka osuus työntekijän kaikesta työskentelystä on
- alle 5 prosenttia työntekijän säännöllisesti työajasta ja/tai
- alle 5 prosenttia työntekijän kokonaispalkasta.
Kun arvioidaan onko työskentely pienimuotoista, otetaan aina huomioon työntekijän työskentely kokonaisuutena.
Vaikka henkilön työskentely toisessa EU-maassa on pienimuotoista, koskee henkilöä sama ilmoitusvelvollisuus kuin muitakin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä. EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa henkilölle A1-todistuksen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Muutettu ohjeen otsikko ja täsmennetty tietoja A1-todistuksen hakemisesta.
Useassa maassa työskentelystä on ilmoitettava asuinmaalle
Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään asuinmaansa toimivaltaiselle viranomaiselle. Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään Eläketurvakeskukselle hakemuksella Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi. Henkilön tulee siis hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Sähköinen hakemuspalvelu ja hakemuslomakkeet löytyvät Eläketurvakeskuksen Internet-sivuilta.
Ilmoittamisvelvollisuus perustuu täytäntöönpanoasetuksen 16.1 artiklaan. Myös täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan mukaan henkilöllä on velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot sovellettavan lainsäädännön määrittelemiseksi.
Vaikka henkilö ei jättäisikään hakemusta Eläketurvakeskukselle, Eläketurvakeskus voi viime kädessä ratkaista henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ns. viran puolesta, jos se on saanut tiedon henkilön useassa EU-maassa työskentelystä muualta. Eläketurvakeskus voi saada tällaisen tiedon esimerkiksi toisen maan laitokselta tai Kelalta.
Asuinmaa ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön
Kahden tai useamman EU-maan tilanteissa ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa aina henkilön asuinmaa. Jos henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Jos henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen. Jos henkilöön ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen EU-maahan, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Tuolloin kyseinen maa antaa henkilölle A1-todistuksen.
Jos henkilö ei asu Suomessa, Eläketurvakeskus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Tällöin Eläketurvakeskus siirtää sille tulleen hakemuksen käsiteltäväksi henkilön asuinmaahan.
Ratkaisu on aluksi väliaikainen
Asuinmaan tekemä ratkaisu sovellettavasta lainsäädännöstä on aluksi väliaikainen. Kun asuinmaa on tehnyt ratkaisunsa, se ilmoittaa asiasta muille EU-maille, joissa henkilö työskentelee. Ratkaisu tulee lopulliseksi 2 kuukauden kuluttua asuinmaan ilmoituksesta. Ainoastaan jos jokin toinen työskentelymaa ilmoittaa 2 kuukauden kuluessa, että se on eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, ei ratkaisu tule lopulliseksi. Tällöin maat aloittavat neuvottelun siitä, kumman maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Ratkaisu voi tulla lopulliseksi myös aikaisemmin, jos maat ovat keskenään sopineet sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä yhdessä.
Erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä
Jos maat ovat erimielisiä henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee niiden sopia yhdessä asiasta. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa määritellään, minkä EU-maan lainsäädäntöä sovelletaan tällaisessa tilanteessa tilapäisesti.
Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön A1-todistus
EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa useassa EU-maassa työskentelevälle henkilölle A1-todistuksen. Tämä todistus esitetään tarvittaessa muissa työskentelymaissa.
Vaikka useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevissa määräyksissä ei ole määräaikoja, annetaan A1-todistus määräaikaisena, jotta henkilön tilanne voidaan tarkistaa tietyin väliajoin. Henkilöllä itsellään on myös velvollisuus ilmoittaa A1-todistuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tapahtuvista muutoksista todistuksen myöntäneelle maalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi
- työnantajan vaihdos
- asuinmaan vaihdos
- työskentely vain yhdessä maassa.
Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Jos henkilön työskentely jatkuu A1-todistuksen päätyttyä, tulee henkilön hakea uutta A-todistusta.
Tietyillä aloilla, kuten kansainvälisessä kuljetustoiminnassa, työntekijöiden työaikajärjestelyt saattavat muuttua tiuhaan. Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa.
A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä, koska sovellettavan lainsäädännön tarkistaminen joka kerta työvuorolistan muuttuessa ei ole käytännöllistä eikä työntekijän etujen mukaista. Edellytyksenä on kuitenkin, että työnantaja tai asianomainen henkilö ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja. Näin pystytään varmistamaan päätöksen laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä, että henkilön sosiaaliturva vaihtuisi maasta toiseen 12 kuukauden tarkastelujakson aikana. Tarvittaessa Eläketurvakeskuksella on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Yhdistetty useassa EU-maassa työntekijänä työskentelyä koskevat ohjeet yhdeksi ohjeeksi.
Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.
Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan
Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä
- työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.
Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
- Esimerkki 1: Työntekijä työskentelee Suomessa toimivalle työnantajalleen Suomessa ja Ruotsissa. Työntekijä työskentelee Suomessa noin puolet ajasta. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja Ruotsiin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- Esimerkki 2: Muusikko työskentelee työntekijänä pääsääntöisesti Suomessa suomalaisille työnantajille. Vapaa-aikoinaan muusikko käy keikoilla ja soittaa erilaisilla festivaaleilla ympäri Eurooppaa useille eri maalaisille työnantajille. Koska muusikko tekee huomattavan osan työstään Suomessa, sovelletaan muusikkoon asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää muusikolle hakemuksesta A1-todistuksen. Muusikon kaikki työnantajat, myös ulkomaiset, ovat tällöin velvollisia järjestämään työntekijän sosiaaliturvan vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.
Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle
Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan
- joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
- työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työnantajat yhdessä maassa
Suomessa asuva työntekijä ajaa suomalaisen kuljetusliikkeen rekkaa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Virossa asuva työntekijä ajaa rekkaa kahden suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa Keski-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Virossa. Työntekijään sovelletaan työnantajien kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan. Eläketurvakeskus on kuitenkin se, joka myöntää työntekijälle A1-todistuksen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Suomessa asuva työntekijä työskentelee ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kaikissa Baltian maissa ja Suomessa. Työntekijä tekee työtä Suomessa vain 3 päivää kuukaudessa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan työntekijään työnantajan kotipaikan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja Suomessa ja toisessa EU-maassa
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa suomalaiselle työnantajalleen 3 päivää kuukaudessa. Työntekijällä on myös ruotsalainen työnantaja, jolle työntekijä työskentelee Ruotsissa. Työntekijään sovelletaan molemmille työnantajille tehdyn työn osalta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
- työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle. Työntekijä ei tee siten lainkaan työtä asuinmaassaan. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijä työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle, Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee asuinmaassaan Suomessa alle 25 % kaikesta työstään. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja EU:n ulkopuolella
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee turkkilaiselle työnantajalleen eri Pohjoismaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan asuinmaassaan. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja sosiaaliturvasopimusmaassa
Työntekijä asuu Suomessa ja tekee työtä yhdysvaltalaiselle työnantajalle Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään Suomessa vai ei. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työnantajan kotipaikan määrittely
Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.
Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:
- paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
- aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
- kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
- paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
- toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
- paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
pankkipalvelut, sijaitsevat - EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
vaatimusten mukaan - paikka, jossa työntekijöitä palkataan.
Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.
Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.
Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa
Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.
Kuljetusyritysten henkilökunta
Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.
Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.
Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012
EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.
Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Muokattu ohjeen rakennetta. lisätty kaaviokuva ja lisätty tietoa mm. EU:n ulkopuolella asuvasta yrittäjästä.
Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.
Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa
Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee
- fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.
Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.
Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattava osa asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee 3 viikkoa kuukaudessa. Yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään.
Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan
Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti
- yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
- harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
- asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.
Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattavaa osaa ei asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee vain 4 päivää kuukaudessa. Yrittäjän yritys on rekisteröity Ruotsissa. Yrityksellä on Ruotsissa myös toimipaikka ja suurin osa yrityksen asiakkaista on ruotsalaisia. Koska yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan yrittäjän toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Toiminnan keskuspaikka on tässä tapauksessa Ruotsi. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään eikä yrittäjä saa YEL-vakuuttaa toimintaansa Suomessa.
Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa
Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.
Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee
- työntekijänä yhdessä EU-maassa ja
- yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa,
sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen maan lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä. Työsuhteessa yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu siis vain yhden EU-maan sosiaaliturvaan. Jotta tätä määräystä voidaan soveltaa, edellytetään, että työskentely tapahtuu fyysisesti useassa EU-maassa.
Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee Suomessa työsuhteessa ja lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa, häneen sovelletaan kaiken työn osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja. Sillä ei ole merkitystä, missä henkilö asuu.
Jos henkilö työskentelee yrittäjätoimintansa lisäksi työntekijänä useammassa kuin yhdessä EU-maassa, sovelletaan häneen sen EU-maan lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkkejä: Työntekijänä useassa maassa ja yrittäjänä yhdessä maassa
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa. Työsuhteessa tapahtuvasta työstään henkilö tekee huomattavan osan asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.
Henkilö asuu Suomessa ja harjoittaa täällä yrittäjätoimintaa. Lisäksi hän tekee työtä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työsuhteessa tapahtuvasta työskentelystä hän ei tee huomattavaa osaa asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilön tulee siten järjestää eläketurvansa yrittäjätoiminnastaan Ruotsissa. Myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Kun työnantajana on yksi suomalainen julkinen työnantaja
Henkilö on virkasuhteessa julkiseen työnantajaan
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa virkasuhteessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Yksi julkinen työnantaja ja virkasuhde
Suomalaiseen kuntaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Saksassa ja asuu vakinaisesti Saksassa. Kunnan virkamieheen sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, ei työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua.
Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Suomalaiseen kuntaan työsuhteessa oleva henkilö työskentelee Suomessa ja Virossa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja asuu Virossa. Henkilöön sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan muissa EU-maissa paitsi Suomessa
Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.
Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä.
Esimerkki: Työsuhteessa julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan henkilön. Henkilö tekee työnsä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Henkilöä pidetään virkamiehenä ja henkilö kuuluu siten Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään kyseisissä Baltian maissa.
Jos kyseessä on työsuhde julkiseen työnantajaan eikä työntekijä ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen.
Esimerkki: Yksi julkinen työnantaja ja työsuhde
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Ruotsissa asuvan ja Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään sekä Ruotsissa että Norjassa. Henkilö ei voi olla virkamiehenä pidettävä, koska henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua eikä henkilö työskentele lainkaan Suomessa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö riippuu useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ratkaisee henkilön asuinmaan Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. A1-todistusta tulee siten hakea Ruotsista Försäkringskassanista.
Kun työnantajina on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja
Kun virkamies työskentelee kahdessa maassa suomalaiselle ja ulkomaalaiselle julkiselle työnantajalle, Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kahdessa maassa toimiva virkamies voidaan rinnastaa kahdessa maassa toimivaan työntekijään.
Virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan siten useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Virkamiehenä useassa maassa
Suomessa asuva henkilö työskentelee virkasuhteessa Suomen valtioon Suomessa ja lisäksi henkilö luennoi Ruotsissa yliopistolla virkasuhteisena luennoitsijana. Koska henkilön työnantajat ovat eri EU-maista, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Koska henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee asian.
Virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä toisessa maassa
Jos henkilö työskentelee yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä, määräytyy sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö eri määräysten mukaan.
Henkilöllä ilmoitusvelvollisuus useassa EU-maassa työskentelystä
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, hän kuuluu sen EU-maan sosiaaliturvaan, jossa häntä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja työtekijä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja hän työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on työsuhde virolaiseen työnantajaan, jolle hän työskentelee Virossa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen valtion ja virolaisen työnantajan tulee maksaa henkilöä koskevat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Ruotsissa ja työntekijä Suomessa
Esimerkki: Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle suomalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän työskentelee Ruotsissa virkamiehenä paikalliselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja yrittäjä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi hän toimii yrittäjänä Virossa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä molemmissa maissa tehdyn työn osalta. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja.
Tarkemmat tiedot: Työskentely yhdessä maassa
Esimerkki: Henkilö työskentelee yksityiselle suomalaiselle työnantajalle ja virkasuhteessa ruotsalaiseen työnantajaan. Hän tekee kaiken työn Suomessa. Kaikkeen työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisenmaalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisenmaalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, hän kuuluu sen EU-maan sosiaaliturvaan, jossa häntä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja työtekijä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja hän työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on työsuhde virolaiseen työnantajaan, jolle hän työskentelee Virossa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen valtion ja virolaisen työnantajan tulee maksaa henkilöä koskevat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Ruotsissa ja työntekijä Suomessa
Esimerkki: Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle suomalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän työskentelee Ruotsissa virkamiehenä paikalliselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja yrittäjä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi hän toimii yrittäjänä Virossa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä molemmissa maissa tehdyn työn osalta. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja.
Tarkemmat tiedot: Työskentely yhdessä maassa
Esimerkki: Henkilö työskentelee yksityiselle suomalaiselle työnantajalle ja virkasuhteessa ruotsalaiseen työnantajaan. Hän tekee kaiken työn Suomessa. Kaikkeen työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisenmaalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisenmaalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, hänen vakuuttamisensa ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, hänen vakuuttamisensa ratkeaa kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkeaa hänen vakuuttamisensa omien sääntöjensä mukaan.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen otsikosta on poistettu termi ”julkisen työnantajan palveluksessa oleva”, koska toisessa ohjeessa on kerrottu, ketkä ovat virkamiehiä. Lisäksi ohjeeseen on tehty tyylillisiä muutoksia.
Virkamies on sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön alainen, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu. Jokainen EU-maa määrittelee kansallisen lainsäädäntönsä perusteella sen, ketkä ovat virkamiehiä kyseisessä maassa.
Suomessa virkamiehenä pidettävä henkilö kuuluu siten Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan virkamieheen ilman aikarajaa.
Työnantajan kotimaan lainsäädäntöä sovelletaan siitä riippumatta, missä EU-maassa tai EU-maissa työ tehdään tai missä virkamies asuu. Virkamiehen kansalaisuudella ei myöskään lähtökohtaisesti ole merkitystä.
Esimerkki: Suomen valtion palveluksessa työskentelevä virkamies
Suomen valtion palveluksessa työskentelevä virkamies asuu ja työskentelee Ruotsissa toistaiseksi. Virkamieheen sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä koko hänen työskentelynsä ajan. Työnantajan tulee hakea Eläketurvakeskukselta A1-todistus.
Säännös virkamiehen vakuuttamisesta on pakottava, joten virkamies ja hänen työnantajansa eivät voi valita, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamieheen sovelletaan.
Jos virkamies työskentelee virkatyönsä lisäksi myös muille työnantajille tai toimii yrittäjänä, on sillä merkitystä siihen, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä häneen sovelletaan. Katso tarkemmin ohjeet:
- Virkamiehenä useassa EU-maassa
- Virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä useassa EU-maassa
- Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä EU-maassa.
Virkamiehelle on haettava A1-todistus
Toisessa EU-maassa työskentelevälle virkamiehelle tulee hakea A1-todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta A1-todistuksen määräajaksi. Eläketurvakeskus myöntää A1-todistuksen yleensä 3 vuodeksi, jollei kyseessä ole lyhyempi määräaikainen työskentely. Määräajan jälkeen henkilölle tulee hakea uudelleen A1-todistusta, jos ulkomailla työskentely jatkuu.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Kun työnantajana on yksi suomalainen julkinen työnantaja
Henkilö on virkasuhteessa julkiseen työnantajaan
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa virkasuhteessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Yksi julkinen työnantaja ja virkasuhde
Suomalaiseen kuntaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Saksassa ja asuu vakinaisesti Saksassa. Kunnan virkamieheen sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, ei työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua.
Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Suomalaiseen kuntaan työsuhteessa oleva henkilö työskentelee Suomessa ja Virossa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja asuu Virossa. Henkilöön sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan muissa EU-maissa paitsi Suomessa
Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.
Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä.
Esimerkki: Työsuhteessa julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan henkilön. Henkilö tekee työnsä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Henkilöä pidetään virkamiehenä ja henkilö kuuluu siten Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään kyseisissä Baltian maissa.
Jos kyseessä on työsuhde julkiseen työnantajaan eikä työntekijä ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen.
Esimerkki: Yksi julkinen työnantaja ja työsuhde
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Ruotsissa asuvan ja Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään sekä Ruotsissa että Norjassa. Henkilö ei voi olla virkamiehenä pidettävä, koska henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua eikä henkilö työskentele lainkaan Suomessa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö riippuu useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ratkaisee henkilön asuinmaan Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. A1-todistusta tulee siten hakea Ruotsista Försäkringskassanista.
Kun työnantajina on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja
Kun virkamies työskentelee kahdessa maassa suomalaiselle ja ulkomaalaiselle julkiselle työnantajalle, Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kahdessa maassa toimiva virkamies voidaan rinnastaa kahdessa maassa toimivaan työntekijään.
Virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan siten useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkki: Virkamiehenä useassa maassa
Suomessa asuva henkilö työskentelee virkasuhteessa Suomen valtioon Suomessa ja lisäksi henkilö luennoi Ruotsissa yliopistolla virkasuhteisena luennoitsijana. Koska henkilön työnantajat ovat eri EU-maista, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Koska henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee asian.
Virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä toisessa maassa
Jos henkilö työskentelee yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä, määräytyy sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö eri määräysten mukaan.
Henkilöllä ilmoitusvelvollisuus useassa EU-maassa työskentelystä
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty ohjeeseen tietoa vuosiloman aikaisesta työskentelystä.
Työskentely virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa
Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies
- on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
- ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
- lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
- solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
- ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.
Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.
Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos
- henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
- henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
- henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
- kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.
Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille.
Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Virkavapaajaksot ja useassa maassa työskentely
Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos
- henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
- henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
- työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.
Jos henkilöä voidaan pitää useassa maassa työskentelevänä, kuuluu henkilö tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvaan myös niiden virkavapaajaksojensa aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.
Esimerkki 1: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa työntekijänä
Henkilö työskentelee virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 3 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Jaksot kestävät 1-2 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee työntekijänä Saksassa paikalliselle yksityiselle työnantajalle. Kyseisten virkavapaajaksojen aikana henkilö ei saa lainkaan palkkaa Suomesta. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti virkamiehenä Suomessa ja työntekijänä Saksassa, vakuutetaan myös saksalaiselle työnantajalle tehtävä työ virkasuhdemaassa Suomessa.
Esimerkki 2: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa virkamiehenä
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee täällä virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 2 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Kumpikin jakso kestää 3 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa ja henkilö tekee huomattavan osan työstään asuinmaastaan, kuuluu henkilö asuinmaansa Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsalainen julkinen työnantaja on siis velvollinen järjestämään henkilön sosiaaliturvan Suomessa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Päivitetty Ahvenanmaa maakuntaa koskevan lain nimi.
Julkisena työnantajana Suomessa pidetään lähtökohtaisesti julkisten alojen työeläkelaeissa tarkoitettuja työnantajia. Vain julkiseen työnantajaan palvelussuhteessa oleva henkilö voi olla virkamies tai sellaisena pidettävä.
Julkisten alojen eläkelakeja ovat seuraavat:
- Julkisten alojen eläkelaki (81/2016)
- Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006)
- Suomen Pankista annetun lain (214/1998) 11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla annettu eläkesääntö (SPELAS)
- Eräiden valtakunnassa voimassa olevien julkisten alojen eläkkeitä koskevien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettu maakuntalaki (Ålands författningssamling 2016:76).
Mainituissa laeissa tarkoitetut työnantajat ovat julkisia työnantajia.
Julkisia työnantajia ovat Suomessa seuraavat:
- Valtio
- Eduskunta
- Kevan jäsenyhteisöt
- Ahvenanmaan maakuntahallitus
- Evankelis-luterilainen kirkko
- Ortodoksinen kirkko
- Kansaneläkelaitos (Kela)
- Suomen Pankki
Valtiotyönantajat
Valtiotyönantajana pidetään Suomen valtion lisäksi valtion virastoja, laitoksia ja liikelaitoksia sekä diplomaatti- ja konsuliedustustoja.
Julkisia valtiotyönantajia ovat esimerkiksi
- Diplomaatti- ja konsuliedustustot
- Eduskunta
- Ministeriöt
- Puolustusvoimat
- Maanpuolustuskorkeakoulu
- Keskusrikospoliisi
- Tilastokeskus
- Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT
- Suomen Akatemia
- Suomen ympäristökeskus SYKE
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
- Metsähallitus
- Senaattikiinteistöt
Lisäksi kansanedustajien, valtioneuvoston jäsenten, tasavallan presidentin ja Suomesta Euroopan parlamenttiin valittujen edustajien työnantajana voidaan katsoa myös olevan Suomen valtio.
Kevan jäsenyhteisöt
Kevan jäsenyhteisöjä ovat kunnat ja kuntayhtymät. Kevan jäsenyhteisöjä voi tietyin edellytyksin olla myös osakeyhtiöt, säätiöt ja yhdistykset. Kevan jäsenyhteisöt vakuuttavat työntekijänsä julkisten alojen eläkelain mukaisesti.
Kevan jäsenyhteistöjä ovat esimerkiksi:
- Kunnat
- Kuntayhtymät
- Maakuntien liitot
- Useat ammattikorkeakoulut
Lisätietoja siitä, millä edellytyksin jokin taho voi liittyä Kevan jäsenyhteisöksi ja vakuuttaa työntekijänsä julkisten alojen eläkelain mukaan saa Kevasta.
Maakuntien liitot
Maakuntien liitot ovat aluekehitysviranomaisia. Maakunnan liitto on alueensa lakisääteinen kuntayhtymä, jossa jokaisen kunnan on oltava jäsenenä.
Ammattikorkeakoulut
Ammattikorkeakoulu on julkinen työnantaja, jos se on Kevan jäsenyhteisö. Muut ammattikorkeakoulut eivät ole julkisia työnantajia.
Ahvenanmaan maakunta
Ahvenanmaan maakuntahallitus on julkinen työnantaja riippumatta siitä, minkä eläkelain mukaan työntekijöiden vakuuttaminen on järjestetty.
Julkisia työnantajia ovat esimerkiksi:
- Ahvenanmaan maakuntahallitus (Ålands landskapsregering)
- Ahvenanmaan valtionvirasto (Statens ämbetsverk på Åland)
- Ahvenanmaan maakunnanvoudinvirasto (Landskapsfogdeämbetet i landskapet Åland)
- Ahvenanmaan sairaanhoitopiiri (Ålands hälso- och sjukvård)
- Ahvenanmaan poliisi (Ålands polismyndighet)
- Ahvenanmaan käräjäoikeus (Ålands tingsrätt)
- Oikeusaputoimisto (Rättshjälpsbyrån på Åland)
- tietyt maakunnan koulut (Ålands gymnasium, Ålands folkhögskola, Ålands musikinstitut ja Högskolan på Åland)
Kirkot
Julkisena työnantajana pidetään evankelisluterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkoa.
Julkisena työnantajana pidetään evankelisluterilaisen kirkon työnantajia kuten seurakuntia, seurakuntayhtymiä, tuomiokapitulia sekä kirkkohallitusta.
Ortodoksinen kirkko ja sen hiippakunnat, seurakunnat sekä luostarit ovat julkisia työnantajia.
Muut kirkot eivät ole julkisena työnantajana pidettäviä.
Esimerkkejä yksityisistä työnantajista Suomessa
Jos työnantaja ei ole julkinen työnantaja, sen palveluksessa olevien työntekijöiden vakuuttamista ei ratkaista virkamiehiä koskevien määräysten mukaan. Asia ratkaistaan tuolloin työntekijöiden vakuuttamista koskevien määräysten mukaan.
Työntekijöitä koskevien määräyksien soveltaminen tarkoittaa sitä, että jos työntekijä työskentelee vain yhdessä maassa, sovelletaan häneen lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tiettyjen edellytysten täyttyessä työntekijää voidaan pitää myös ns. lähetettynä työntekijänä ja hän voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Edellytyksistä on kerrottu ohjeistossa Työntekijänä tilapäisesti ulkomailla.
Jos työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa työnantajalle, jota ei voida pitää julkisena työnantajana, ratkeaa hänen vakuuttamisensa niiden sääntöjen mukaan, joista on kerrottu ohjeistossa Työntekijänä useassa EU-maassa.
Julkisia työnantajia eivät ole esimerkiksi seuraavat:
- yliopistot
- yksityiset ammattikorkeakoulut
- Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto)
- Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
- lakisääteistä tai harkinnanvaraista valtion apua saavat laitokset (ns. VAL- ja VALTAVA-laitokset) kuten liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot), kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot, musiikkioppilaitokset, yksityiset päiväkodit ja yksityiset kehitysvammalaitokset
- valtioyhtiöt ts. valtion osittain tai kokonaan omistamat osakeyhtiöt tai julkiset osakeyhtiöt.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on päivitetty kohtaa työskentelystä työsuhteisena työntekijänä julkiselle työnantajalle Suomessa ja ulkomailla.
Suomessa virkamiehenä pidetään henkilöä, joka on virka- tai työsuhteessa julkiseen työnantajaan. EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä tulkitaan kuitenkin eri tavoin riippuen siitä, millaisesta palvelussuhteesta on kyse, eli onko henkilö virka- vai työsuhteessa.
Virkamiehen käsite on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksissa. Virkamiehellä tarkoitetaan paitsi virkamiestä myös henkilöä, jota kohdellaan virkamiehenä siinä jäsenvaltiossa, johon henkilön työnantajana toimiva hallinto kuuluu. Jokainen maa siis soveltaa omaa kansallista lainsäädäntöään virkamiehen määrittelyssä.
Eläketurvakeskus ratkaisee ensiasteena sen, ketä pidetään Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluvana virkamiehenä tai ketä kohdellaan virkamiehenä.
Virkasuhteessa julkiseen työnantajaan
Virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan oleva henkilö on aina EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittama virkamies. Näin ollen virkasuhteinen henkilö vakuutetaan aina virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella työnantajamaassa.
Virkasuhteessa oleva henkilö voi olla Suomesta lähetetty työntekijä tai henkilö on voitu palkata suoraan ulkomailta. Kummassakin tilanteessa henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana.
Esimerkki: Työskentely virkasuhteessa
Suomen valtio palkkaa Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluneen Norjan kansalaisen virkasuhteeseen työskentelemään Ruotsissa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehenä. Eläketurvakeskus myöntää henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Työsuhteessa julkiseen työnantajaan
Työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan oleva henkilö on virkamiehenä pidettävä, jos henkilö välittömästi ennen työsuhteensa alkua ulkomailla kuuluu Suomen sosiaaliturvaan
- joko työntekonsa tai
- Suomessa asumisensa perusteella
Henkilön tulee kuulua Suomen sosiaaliturvaan vähintään kuukauden ajan ennen ulkomaantyön alkua, jotta henkilöä voidaan pitää virkamiehenä. Henkilön tulee olla Suomessa työeläkevakuutettu tai henkilön tulee olla oikeutettu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Esimerkki: Virkamiehenä pidettävä henkilö
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen henkilön työskentelemään Ruotsissa. Henkilö on välittömästi ennen työsuhteen alkua opiskellut Ruotsissa. Kelan päätöksellä henkilöllä on ollut opiskelunsa aikana oikeus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Henkilö on siten virkamiehenä pidettävä ja henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Jos julkisen työnantajan palveluksessa työsuhteessa oleva henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen ulkomaantyön alkua, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä ulkomaantyön aikana. Henkilön vakuuttaminen ratkaistaan tuolloin työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos henkilö työskentelee vain yhdessä maassa, sovelletaan henkilöön työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, ratkeaa henkilön vakuuttaminen niiden sääntöjen mukaan, joista on kerrottu ohjeistossa Työntekijänä useassa EU-maassa.
Esimerkkejä: Henkilöä ei pidetä virkamiehenä
- Suomen valtio palkkaa työsuhteeseen Norjasta työntekijän työskentelemään Norjassa. Työntekijä kuuluu Norjan sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua, koska työntekijä on työskennellyt Norjassa paikallisen työnantajan palveluksessa. Työntekijä ei ole virkamiehenä pidettävä vaan työntekijään tulee soveltaa työskentelymaan Norjan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Suomen valtion tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva Norjan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
- Suomen valtio palkkaa työsuhteeseen Ruotsista työntekijän työskentelemään Ruotsissa ja Tanskassa. Työntekijä asuu Ruotsissa ja kuuluu Ruotsin sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua. Työntekijä ei ole virkamiehenä pidettävä vaan työntekijään tulee soveltaa useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevia määräyksiä. Se, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä tilanteessa sovelletaan, riippuu siitä, miten työntekijän työskentely jakaantuu eri maiden kesken. A1-todistusta tulee hakea työntekijän asuinmaasta.
Työskentely työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa
Kun henkilö työskentelee työsuhteessa julkiselle työnantajalle Suomessa, pidetään henkilöä aina EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamana virkamiehenä. Henkilöltä ei siis edellytetä, että henkilö olisi kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työskentelyn alkua. Tämä ero tulee siitä, että kun työ fyysisesti tehdään Suomessa, on yhteys Suomen järjestelmään läheisempi.
Esimerkki: Työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa
Suomen valtio palkkaa työsuhteeseen Virosta työntekijän työskentelemään Virossa ja Suomessa. Työntekijä asuu Virossa ja kuuluu Viron sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua. Työntekijä on virkamiehenä pidettävä henkilö ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään sekä Suomessa ja Virossa. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Suomen ulkoministeriö ja Suomen diplomaatti- ja konsuliedustustot ovat julkisia työnantajia ja niiden palveluksessa olevat henkilöt voivat olla virkamiehiä tai sellaisena pidettäviä.
Virkasuhteessa ulkoministeriöön tai Suomen diplomaatti- tai konsuliedustustoon oleva henkilö vakuutetaan Suomen lainsäädännön mukaan.
Työsuhteessa oleva henkilö vakuutetaan myös Suomen lainsäädännön mukaan, jos henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua.
Jos ulkoministeriön tai diplomaatti- tai konsuliedustuston palveluksessa työsuhteessa oleva työntekijä ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua, työntekijää ei voida pitää virkamiehenä. Työntekijän vakuuttaminen ratkaistaan tuolloin työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijään sovelletaan työntekijän työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, eikä työntekijää voida vakuuttaa Suomessa.
Suomen diplomaatti- ja konsuliedustustot
Luettelo Suomen edustustoista löytyy ulkoministeriön Internet-sivuilta.
Diplomaatti- ja konsuliedustustoon rinnastetaan mm. Brysselissä sijaitsevat Suomen edustustot:
- Suomen pysyvä edustusto Euroopan Unionissa eli EU-edustusto sekä
- Suomen edustusto NATO:ssa
A1-todistus diplomaateille ja konsuliedustuston henkilökunnalle
Toisessa EU-maassa työskentelevälle virkamiehelle ja sellaisena pidettävälle henkilölle tulee hakea A1-todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta A1-todistuksen määräajaksi edellytysten täyttyessä.
Ennen 1.5.2010 ulkoasianministeriön tai diplomaatti- tai konsuliedustuston palveluksessa työsuhteessa aloittanut työntekijä
Ennen 1.5.2010 diplomaatti- tai konsuliedustustossa työskentelynsä aloittanut Suomen kansalainen, jota ei ole voitu pitää virkamiehenä, on voinut valita Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen. Tällainen työntekijä voi jatkaa valintaansa 1.5.2010 alkaen seuraavat kymmenen vuotta 30.4.2020 saakka, jos työntekijän tilanne pysyy muuttumattomana.
A1-todistuksen (ennen E103) valintaoikeuden käyttämisestä myöntää hakemuksesta Eläketurvakeskus.
EU:n sosiaaliturva-asetusten suhde Wienin sopimukseen
Toisessa EU-maassa sijaitsevassa Suomen diplomaatti- tai konsuliedustustossa työskentelevään henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetusten määräysten mukaisesti. Tuolloin ei sovelleta ns. Wienin yleissopimuksen määräyksiä.
Suomi on mukana diplomaattisuhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa sekä konsulisuhteita koskevassa yleissopimuksessa. Kyseiset sopimukset ovat saatettu Suomessa voimaan lailla. EU-lainsäädäntö on ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden, joten EU-maiden kohdalla sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä ei noudateta Wienin yleissopimuksen määräyksiä.
Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, hän kuuluu sen EU-maan sosiaaliturvaan, jossa häntä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja työtekijä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja hän työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on työsuhde virolaiseen työnantajaan, jolle hän työskentelee Virossa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen valtion ja virolaisen työnantajan tulee maksaa henkilöä koskevat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Ruotsissa ja työntekijä Suomessa
Esimerkki: Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle suomalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän työskentelee Ruotsissa virkamiehenä paikalliselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja yrittäjä Virossa
Esimerkki: Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi hän toimii yrittäjänä Virossa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä molemmissa maissa tehdyn työn osalta. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja.
Tarkemmat tiedot: Työskentely yhdessä maassa
Esimerkki: Henkilö työskentelee yksityiselle suomalaiselle työnantajalle ja virkasuhteessa ruotsalaiseen työnantajaan. Hän tekee kaiken työn Suomessa. Kaikkeen työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisenmaalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisenmaalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty ohjeeseen tietoa vuosiloman aikaisesta työskentelystä.
Työskentely virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa
Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies
- on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
- ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
- lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
- solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
- ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.
Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.
Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos
- henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
- henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
- henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
- kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.
Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille.
Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Virkavapaajaksot ja useassa maassa työskentely
Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos
- henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
- henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
- työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.
Jos henkilöä voidaan pitää useassa maassa työskentelevänä, kuuluu henkilö tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvaan myös niiden virkavapaajaksojensa aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.
Esimerkki 1: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa työntekijänä
Henkilö työskentelee virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 3 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Jaksot kestävät 1-2 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee työntekijänä Saksassa paikalliselle yksityiselle työnantajalle. Kyseisten virkavapaajaksojen aikana henkilö ei saa lainkaan palkkaa Suomesta. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti virkamiehenä Suomessa ja työntekijänä Saksassa, vakuutetaan myös saksalaiselle työnantajalle tehtävä työ virkasuhdemaassa Suomessa.
Esimerkki 2: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa virkamiehenä
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee täällä virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 2 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Kumpikin jakso kestää 3 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa ja henkilö tekee huomattavan osan työstään asuinmaastaan, kuuluu henkilö asuinmaansa Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsalainen julkinen työnantaja on siis velvollinen järjestämään henkilön sosiaaliturvan Suomessa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on täsmennetty, että artikla 11.4 koostuu kahdesta osasta.
Vakuuttamisen pääsääntö eli lippusääntö
Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevät henkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti Suomen sosiaaliturvaan.
Merimiehiin ja muihin laivoilla työskenteleviin henkilöihin sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka lipun alla työskentelyalus purjehtii. Määräys koskee kaikkia aluksilla työskenteleviä henkilöitä niin merimiehiä kuin muitakin työntekijöitä ja yrittäjiä. Lippusääntö on todettu perusasetuksen artiklan 11.4 alkuosassa.
Esimerkkejä: Työskentely EU-maan lipun alla olevalla aluksella
Suomessa asuva merimies työskentelee ruotsalaisen varustamon palveluksessa Ruotsin lipun alla purjehtivalla aluksella. Merimieheen sovelletaan Ruotsin lainsäädäntöä.
Suomessa asuva henkilö työskentelee Ruotsin lipun alla purjehtivalla aluksella kampaamoyrittäjänä. Häneen sovelletaan lippumaan Ruotsin lainsäädäntöä, jollei hän voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ns. lähetettynä yrittäjänä.
Liettuassa asuva merimies työskentelee työntekijänä Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. Häneen sovelletaan lippumaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Hänet tulee työeläke- ja tapaturmavakuuttaa heti työsuhteen alusta lukien Suomessa. Kela puolestaan ratkaisee hänen oikeutensa Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Lippusäännöstä poiketaan ainoastaan silloin kun henkilöllä on A1-todistus jostakin muusta maasta. Henkilöllä voi olla A1-todistus esimerkiksi silloin kun
- hänen palkkansa maksetaan asuinmaasta
- hän on lähetetty työntekijä tai yrittäjä
- hän työskentelee tavallisesti usean eri EU-maan lipun alla purjehtivilla aluksilla tai
- hän työskentelee tavallisesti sekä maissa että aluksella.
Työntekijän palkka maksetaan asuinmaasta
EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin hänen asuinmaansa lainsäädäntöä, jos hän saa palkkansa asuinmaassaan koti- tai liiketoimipaikan omaavalta yritykseltä tai henkilöltä. Tämä poikkeus on todettu lippusääntöä koskevan artiklan 11.4 loppuosassa. Näissä tilanteissa työnantajaksi katsotaan palkan maksava yritys tai henkilö.
Esimerkki: Palkka asuinmaasta
Suomessa asuva työntekijä työskentelee suomalaisen työnantajan palveluksessa Saksan lippua käyttävällä aluksella. Koska sekä työnantajan että työntekijän kotipaikka on Suomessa, työntekijään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ja kaikki sosiaalivakuutusmaksut maksetaan Suomeen. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Kyseisessä määräyksessä ei ole aikarajaa, vaan henkilöön sovelletaan hänen asuinmaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä niin kauan kuin hänen tilanteensa pysyy samanlaisena.
Lähetettynä työntekijänä tai yrittäjänä aluksella
Jos henkilön työskentely toisen EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella on tilapäistä, voi hän tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua edelleen lähtömaansa sosiaaliturvaan. Näistä edellytyksistä on kerrottu omissa ohjeistoissa.
Esimerkkejä: Lähetetty merimies
Suomalainen varustamo lähettää Suomessa asuvan ja Suomen sosiaaliturvaan kuuluneen työntekijänsä Suomesta Viron lipun alla purjehtivalle alukselle töihin alle 2 vuodeksi. Palkan maksaa virolainen varustamo, mutta työoikeudellinen työsuhde säilyy suomalaiseen varustamoon. Henkilöä voidaan pitää lähetettynä työntekijänä ja hän voi tilapäisen Viron lipun alla olevalla aluksella työskentelynsä ajan kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Koska henkilön palkkaa ei makseta hänen asuinmaastaan, häneen ei voida suoraan soveltaa hänen asuinmaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Virossa asuva merimies on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. Välittömästi tämän jälkeen hänen työnantajanaan toimiva suomalainen varustamo lähettää hänet 2 vuodeksi työhön Ruotsin lipun alla purjehtivalle alukselle. Palkanmaksaja on suomalainen varustamo. Koska henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työskentelyään Ruotsin lipun alla ja koska työ on tilapäistä, pidetään henkilöä lähetettynä työntekijänä ja hän kuuluu Suomen sosiaaliturvaan kyseisen työskentelynsä aikana. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Työskentely ruoppaajalla
Kun kyseessä on työskentely ruoppaajalla ja ruoppaus tapahtuu alukselta, sovelletaan lippusääntöä.
Esimerkki: Ruoppaustyö tehdään ruoppausalukselta
Henkilö työskentelee Belgian lipun alla olevalla ruoppausaluksella satama-alueella Saksassa. Henkilöön sovelletaan lippumaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Kun on kyseessä ruoppaus, jota ei suoriteta alukselta, sovelletaan henkilöön EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaan hänen työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Ruoppaustyö
Henkilö työskentelee ruoppaajana satamassa Saksassa ja työtä ei suoriteta alukselta. Henkilöön sovelletaan hänen työskentelymaansa Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
A1-todistus aluksella työskentelevälle
Kun henkilön sosiaaliturva määräytyy merimiehiä ja muita aluksilla työskenteleviä henkilöitä koskevan pääsäännön eli lippusäännön mukaan, henkilön ei ole välttämätöntä hakea A1-todistusta kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan, jos
- henkilö asuu vakituisesti Suomessa ja
- työskentelee Suomen lipun alla olevalla aluksella eikä
- tee mitään muuta työtä kyseisen aluksella työskentelyn lisäksi seuraavien 12 kk aikana.
Esimerkki: Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomen lipun alla
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee ainoastaan Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. A1-todistusta Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ei tarvitse hakea Eläketurvakeskuksesta.
Esimerkki: Henkilö ei asu Suomessa ja työskentelee Suomen lipun alla
Henkilö asuu Ruotsissa ja työskentelee Suomen lipun alla. Henkilölle tulee hakea Eläketurvakeskuksesta A1-todistusta Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.
Esimerkki: Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsin lipun alla
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsin lipun alla. Henkilölle tulee hakea Ruotsin Försäkringskassalta A1-todistusta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.
Jos henkilön palkka maksetaan hänen asuinmaastaan Suomesta ja henkilö työskentelee jonkin muun EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella, tulee työnantajan hakea työntekijälle A1-todistusta Eläketurvakeskuksesta. Näissä tilanteissa Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä määräaikaisena enintään 2 vuodeksi kerrallaan.
A1-todistus tulee hakea Eläketurvakeskuksesta myös Suomesta lähetettynä työntekijänä tai yrittäjänä toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella työskentelevälle henkilölle.
Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa Kelalle, jos hän tekee työtä jonkin toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Jos henkilö työskentelee säännöllisesti aluksilla, jotka liikennöivät kahden eri lipun alla, tai hän merimiestyönsä lisäksi työskentelee työntekijänä tai yrittäjänä Suomessa tai jossakin muussa EU-maassa, sovelletaan häneen kuitenkin vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien vakuuttamissääntöjen mukaan. Näistä säännöistä on kerrottu ohjeistossa Työskentely useassa EU-maassa.
Työskentely EU-maan lipun alla olevalla aluksella katsotaan kyseisessä maassa työskentelyksi. Jos henkilö työskentelee maissa Suomessa ja lisäksi hän tekee työtään esimerkiksi Ruotsin lipun alla olevalla aluksella, katsotaan henkilön työskentelevän Suomessa ja Ruotsissa. Työskentelyn maissa ja aluksella ei tarvitse olla täysin samanaikaista vaan se voi olla myös vuorottelevaa.
Suomessa asuvien henkilöiden osalta Eläketurvakeskus ratkaisee sen, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan, kun työtä tehdään säännöllisesti sekä merillä että maissa. Se, että henkilö asuu Suomessa tai että verot maksetaan Suomeen, ei automaattisesti tarkoita, että hän kuuluu Suomen sosiaaliturvaan.
Ratkaisuun vaikuttaa mm.
- missä maissa/minkä maalaisilla aluksilla henkilö työskentelee
- missä hän asuu
- työskenteleekö hän työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä
- minkä maalaisille työnantajille hän työskentelee
- tekeekö hän huomattavan osan työstään asuinmaassaan
- milloin hänen työskentelynsä on alkanut, ennen vai jälkeen 1.5.2010 tai 28.6.2012 ja
- onko hänen työskentelytilanteensa pysynyt muuttumattomana.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Esimerkkejä laivalla ja maissa työskentelystä
Merimies asuu Suomessa ja työskentelee osan vuodesta Italiaan liputetulla aluksella. Osan vuodesta hän työskentelee Suomen lipun alla kulkevalla aluksella. Jos henkilö tekee huomattavan osan työstään Suomen lipun alla olevalla aluksella, häneen sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös Italian lipun alla tapahtuva työskentely tulee siten vakuuttaa Suomessa.
Merimies asuu Suomessa ja purjehtii Ruotsin lipun alla, mutta samaan aikaan vapaapäivinään ja lomillaan hän ajaa työsuhteisena taksia huomattavan osan työajastaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös Ruotsin lipun alla tapahtuva työskentely tulee siten vakuuttaa Suomessa.
Suomessa asuva muusikko keikkailee sekä Suomen että Ruotsin lipun alla purjehtivilla aluksilla. Hänen työnantajansa on ruotsalainen ohjelmatoimisto. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos hän tekee huomattavan osan työstään Suomen lipun alla olevilla aluksilla. Ruotsalaisen ohjelmatoimiston tulee vakuuttaa henkilö Suomessa.
Ruotsin lipun alla kulkevalla aluksella kampaamoyrittäjätoimintaa harjoittava henkilö tekee vapaapäivinään muuta työtä työsuhteisena Suomessa. Henkilöön sovelletaan työsuhdemaan Suomen lainsäädäntöä. Henkilön tulee vakuuttaa myös yrittäjätoimintansa Suomessa.
Ruotsin lipun alla olevalla aluksella työntekijänä työskentelevä henkilö työskentelee lisäksi asuinmaassaan Suomessa maatalousyrittäjänä. Henkilöön sovelletaan työsuhdemaan Ruotsin lainsäädäntöä myös hänen maatalousyrittäjänä tekemänsä työn osalta. Henkilön tulee siis maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maatalousyrittäjätoiminnastaan Ruotsiin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on päivitetty tieto siitä, että Sveitsi on alkanut soveltaa lentohenkilökunnan kotiasemasääntöä 1.1.2015 alkaen.
Lentohenkilökuntaan kuuluviin työntekijöihin sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa heidän kotiasemansa sijaitsee. Lentoyhtiö nimeää henkilökuntansa jäsenelle kotiaseman.
Kotiasema määräytyy neuvoston (ETY) N:o 3922/91 teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla antaman asetuksen liitteessä III: ”Kotiasemalla tarkoitetaan lentotoiminnanharjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisen työjaksojen sarjan, ja jossa lentotoiminnanharjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.”
Esimerkiksi EU-alueella lentävään lentäjään, jonka kotiasema on Helsinki, sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka hän asuisi jossain toisessa EU-maassa.
Kotiasemasääntöä sovelletaan myös vuokrattuun henkilökuntaan sekä yrittäjiin. Se, vakuutetaanko lentohenkilökunnan jäsen työeläkelakien mukaan yrittäjänä vai työntekijänä, arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti työoikeudellisin perustein.
A1-todistusta haetaan ja sen myöntää maa, jossa henkilön kotiasema sijaitsee
A1-todistusta haetaan siitä maasta, jossa kotiasema sijaitsee. Hakemuksen voi tehdä joko työnantaja tai työntekijä.
Lentohenkilökunnan jäsenelle tulee hakea A1-todistus jos
- kotiasema on eri maassa kuin missä henkilö asuu tai
- muun maan viranomainen pyytää A1-todistusta.
Esimerkiksi Virossa asuvalle lentäjälle, jonka kotiasema on Helsingissä, tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskuksesta.
Asuinmaa ja kotiasema Suomessa
Jos lentohenkilökunnan jäsen asuu Suomessa ja hänen kotiasemansa on Suomessa, ei A1-todistusta tarvitse hakea. Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen kuitenkin näissäkin tapauksissa työntekijän tai työnantajan hakemuksesta.
Tilanteet, joissa kotiasemasääntöä ei sovelleta
Seuraavissa tilanteissa ei sovelleta kotiasemasääntöä:
- Henkilöllä on kotiasemia useissa eri maissa tai henkilön kotiasema vaihtuu toistuvasti 12 kuukauden tarkastelujakson aikana.
Tällöin sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä ja hakemus sosiaaliturvaan kuulumisesta (A1-hakemus) tulee jättää henkilön asuinmaahan.
Esimerkiksi Suomessa asuva lentäjä, jonka kotiasema on ensin 4 kuukautta Suomessa, sitten 4 kuukautta Norjassa, jälleen 4 kuukautta Suomessa ja taas 4 kuukautta Norjassa, kuuluu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen myös niinä aikoina, jolloin kotiasema on Norjassa.
- Henkilöllä on työnantajia useissa eri maissa tai hän harjoittaa lentotyönsä lisäksi yrittäjätoimintaa jossakin muussa maassa.
Tällöin sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä ja hakemus sosiaaliturvaan kuulumisesta (A1-hakemus) tulee jättää henkilön asuinmaahan.
Esimerkiksi Virossa asuva lentoemäntä, jolla on kotiasema Suomessa, työskentelee lentotyönsä ohessa huomattavassa määrin kotimaassaan Virossa paikallisessa hotellissa. Hän kuuluu Viron sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen myös lentotyönsä osalta.
- EU-alueella asuvan henkilön kotiasema on EU-alueen ulkopuolella.
Tällöin EU-alueella työskentelyyn sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä.
- Henkilö on lähetetty kotiasemamaastaan toiselle kotiasemalle.
Tällöin sovelletaan lähettämistä koskevia sääntöjä.
Esimerkiksi lentokapteeni, jolla on kotiasema Suomessa, siirretään lentämään 4 kuukaudeksi lähtöpaikkanaan Pariisi. Lähettämistä koskevien edellytysten täyttyessä kapteeni voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan kyseisen ajan ja saada Eläketurvakeskuksesta A1-todistuksen.
- Työskentely on alkanut ennen 28.6.2012 ja työskentelyyn liittyvät olosuhteet ovat pysyneet muuttumattomina. Tällöinkin työntekijä voi kuitenkin valita, että häneen sovelletaan kotiasemasääntöä.
Tällöin sovelletaan ennen 28.6.2012 voimassa olleita useassa maassa työskentelyä koskevia säännöksiä sekä siirtymäsäännöstä.
Kotiasemasääntö tuli asetukseen 28.6.2012. Tätä ennen lentohenkilökuntaan sovellettiin samoja sääntöjä kuin muihinkin useassa maassa työskenteleviin henkilöihin.
28.6.2012 muuttuneisiin säännöksiin liittyy siirtymäsäännös:
- Lentohenkilökunnan jäseneen sovelletaan ennen 28.6.2012 voimassa olleita useassa maassa työskentelyä koskevia sääntöjä 10 vuotta, jos työskentelyyn liittyvät olosuhteet pysyvät muuttumattomina ja jos sovellettava lainsädääntö muuttuisi 28.6.2012 voimaan tulleiden muutosten johdosta.
- Lentohenkilökunnan jäsen voi kuitenkin valita, että häneen sovellettaan kotiasemasääntöä. Lentohenkilökunnan jäsenen tulee ilmoittaa tästä Eläketurvakeskukselle.
- Henkilö työskentelee julkisen työnantajan palveluksessa (esimerkiksi Puolustusvoimat).
Julkisen työnantajan palveluksessa olevaan henkilön sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa hänen työnantajansa on.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisellä sopimuksella tehdä poikkeuksia kaikista sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista säännöistä. Tämä koskee lähtökohtaisesti kaikkia EU:n sosiaaliturva-asetuksen piiriin kuuluvia henkilöitä.
Poikkeus voi koskea yksittäistä henkilöä tai määrättyä ryhmää. Ainoa asetuksen asettama edellytys on, että poikkeuksen tulee koitua niiden henkilöiden eduksi, joita se koskee.
Työnantajan tai asianomaisen henkilön pyyntö poiketa EU:n sosiaaliturva-asetuksen 11 – 15 artiklasta on toimitettava mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion viranomaiselle, jonka lainsäädännön soveltamista työnantaja tai asianomainen henkilö pyytää. Suomessa tämä viranomainen on Eläketurvakeskus.
Käytännössä Eläketurvakeskus sopii poikkeuksista yksittäisten henkilöiden osalta.
Muutokset edelliseen versioon
Lisätty ohjeeseen maininta etätyöstä.
Poikkeuslupaa käytetään yleensä tilanteissa, joissa
- komennus kestää 2-5 vuotta
- on muita erityisiä syitä poiketa lainvalintasäännöistä.
Poikkeuslupa voi tulla kyseeseen myös tietyissä etätyötä koskevissa tilanteissa, kun työntekijä tekee säännöllisesti etätyötä asuinmaassaan ja työskentelee lisäksi työnantajansa kotimaassa. Katso erillinen ohjeistus etätyöstä.
Poikkeuslupa koskee koko sosiaaliturvaa eli Suomen osalta sekä työskentelyyn liittyvää että asumiseen perustuvaa sosiaaliturvaa.
Eläketurvakeskus harkitsee poikkeuslupahakemuksen saatuaan, hakeeko se poikkeuslupaa työskentelymaasta. Poikkeuslupa vaatii aina työntekomaan viranomaisen suostumuksen. Eläketurvakeskus hankkii sen kirjallisesti. Työskentelymaan viranomainen ratkaisee aina, myönnetäänkö poikkeuslupa.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Koskee myös yrittäjiä ja apurahansaajia, lisätty tekstiin
Eläketurvakeskus hakee yleensä poikkeuslupaa kun työntekijän työkomennus tai yrittäjän tai apurahansaajan ulkomaan työskentely kestää yli 24 kuukautta tai kun jo 24 kuukaudeksi myönnettyyn A1-todistukseen haetaan jatkoa. Eläketurvakeskus hakee poikkeuslupaa komennukselle, jonka arvioitu kesto ei ylitä 5 vuotta.
Lisäksi muidenkin lähettämisen edellytysten tulee täyttyä. Jos työskentelymaa ei suostu Eläketurvakeskuksen hakemukseen, tulee henkilö vakuuttaa työskentelymaassa, eikä Eläketurvakeskus voi antaa A1-todistusta.
Yli 5 vuotta kestävä ulkomailla työskentely tulee komennuksen alusta lukien vakuuttaa työskentelymaassa.
Toiset EU-maat suostuvat ainoastaan poikkeuslupiin, joissa kommennuksen arvioitu kesto ei ylitä 3 vuotta. Jokaisella maalla on oikeus itsenäisesti määritellä, milloin se hakee tai suostuu poikkeuksiin.
Katso myös ohjeistus: Edellytyksen lähtömaassa vakuuttamiselle.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Kun komennuksen arvioitu kesto on enintään 5 vuotta, Suomi ja useat EU-maat hakevat lähtökohtaisesti poikkeusluvan, jonka perusteella henkilö vakuutetaan lähtömaassaan.
Yli 5 vuotta pidemmäksi ajaksi poikkeuslupa voidaan myöntää vain erityistapauksissa. Tällaisia ovat esimerkiksi terveydelliset ja elämäntilanteeseen liittyvät syyt.
Komennusaika arvioidaan maakohtaisesti
Poikkeusluvan 5 vuoden enimmäisaika arvioidaan maakohtaisesti eikä työskentelyä eri maissa lasketa yhteen kokonaiskomennusaikaan.
Poikkeusluvan edellytysten arviointi perustuu aina kokonaisharkintaan. Menettelyn edellytyksenä on, että se koituu työntekijän tai yrittäjän eduksi. Tällöin on otettava huomioon, kuinka kiinteät siteet henkilöllä on Suomeen vai onko hänelle muodostunut jo kiinteämmät siteet johonkin muuhun maahan. Jos henkilö vaihtaa työskentelymaata useita kertoja, hänelle ei välttämättä muodostu kiinteitä siteitä muualle, vaan hänellä voi edelleen olla kiinteimmät siteet Suomeen.
Esimerkki: Maakohtainen arviointi
Työntekijä on ollut suomalaisen työnantajan lähettämänä työntekijänä poikkeusluvalla Italiassa 5 vuotta ja sen jälkeen Saksassa lähetetyn työntekijän todistuksella vuoden. Eläketurvakeskus voi hakea hänelle poikkeuslupaa Saksasta vielä 4 vuodeksi.
Työntekijän, virkamiehen, yrittäjän tai työnantajan tulee toimittaa hakemuslomake Eläketurvakeskukseen. Hakemusmenettely on sama kuin haettaessa lähetetyn työntekijän todistusta. Jos työnantaja hakee poikkeuslupaa, hakemukseen on oltava myös työntekijän suostumus.
Poikkeuslupaprosessi kestää kauemmin kuin normaalin lähetetyn työntekijän todistuksen antaminen, joten poikkeuslupaa on syytä hakea hyvissä ajoin ennen työkomennusta.
Eläketurvakeskus sopii poikkeusluvista kirjallisesti työskentelymaan viranomaisen kanssa, joka päättää suostumisesta poikkeuslupaan.
Eläketurvakeskus antaa poikkeusluvan saaneille A1-todistuksen samoin kuin lähetetyille työntekijöille. Tieto välittyy sähköisesti Kelaan.
Poikkeusluvan hakeminen sen jälkeen, kun työntekijä on jo aloittanut työn toisessa EU-maassa
Edellytyksenä poikkeusluvan hakemiselle on, että Eläketurvakeskus olisi hakenut poikkeuslupaa työskentelymaan viranomaiselta, jos sitä olisi haettu ennen työn aloittamista.
Työnantajan on varmistettava, että sosiaaliturvamaksuja ei ole suoritettu kyseisenä aikana työskentelymaahan.
Jos työskentelymaassa on jo maksettu vakuutusmaksuja ja työkomennus on jatkunut pitkään, tai se on päättynyt, ei poikkeuslupaa yleensä haeta takautuvasti. Jos työntekijä tai yrittäjä on vakuutettu työskentelymaassa, oletuksena on, että työskentely on tarkoitettu jatkumaan yli 24 kuukautta.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on päivitetty poikkeuslupa-asioita koskeva toimivallan muutos. Muutos on voimassa 1.1.2021 alkaen.
Silloin kun poikkeuslupaa hakee työntekijä, työnantaja, yrittäjä tai virkamies, Eläketurvakeskus on toimivaltainen käsittelemään EU/ETA-maita ja kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimusmaita koskevan poikkeuslupa-hakemuksen.
Silloin kun poikkeuslupaa hakee työelämän ulkopuolella oleva henkilö, Kela on toimivaltainen ratkaisemaan poikkeuslupa-hakemuksen.
Eläketurvakeskus voi antaa poikkeuslupa-asiassa valituskelpoisen päätöksen. Toimivalta antaa poikkeuslupa-asiassa valituskelpoinen päätös siirtyi Eläketurvakeskukselle STM:ltä 1.1.2021.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Maasta toiseen siirtyviä työntekijöitä voidaan työskentelymaan vaihtumisesta huolimatta pitää Suomesta lähetettyinä työntekijöinä, jos lähettämistä koskevat edellytykset edelleen täyttyvät.
Sopimusmaalla tarkoitetaan tässä ohjeessa EU/ETA-maita ja Sveitsiä sekä niitä maita, joiden kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Työntekijä siirtyy sopimusmaasta toiseen sopimusmaahan
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos työntekijä on lähetetty ulkomaantyöhön sopimusmaahan A ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, kuuluu työntekijä edelleen Suomen sosiaaliturvaan kun työntekijä siirtyy työskentelemään suomalaisen työnantajan palveluksessa toiseen sopimusmaahan B sosiaaliturvaa säätelevien sopimusten aikarajojen puitteissa. Jos työskentely ulkomailla ylittää sosiaaliturvasopimuksessa säädetyn aikarajan, haetaan työntekijälle poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi normaalin poikkeuslupamenettelyn mukaisesti. Katso tarkemmin ohjeistosta Poikkeuslupa.
Suomessa oleva työnantaja saa vaihtua
Suomessa olevan työnantajan vaihtumisella ei ole merkitystä Suomen sosiaaliturvassa säilymisen kannalta, kunhan koko ulkomailla työskentelyn ajan kiinteät siteet Suomessa toimivaan työnantajaan säilyvät. Työnantajana voi olla tietyissä tilanteissa myös suomalaisen yhtiön konserniyhtiö.
Esimerkki: Työskentelymaa vaihtuu sosiaaliturvasopimusmaasta EU-maaksi, Suomen sosiaaliturva säilyy
Työntekijä työskentelee 5 vuotta lähetettynä työntekijänä Yhdysvalloissa ja hänellä on todistus FI/ USA1A Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Tämän jälkeen hänelle voidaan myöntää todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta Ranskaan 24 kuukaudeksi ja edelleen vielä Saksaan tai muuhun EU/ETA-maahan enintään 24 kuukaudeksi.
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa
Työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A (esimerkiksi työntekijä on lähetetty toistaiseksi ulkomaantyöhön, tai työntekijä on ollut jo yli 5 vuotta lähetettynä työntekijänä sopimusmaassa). Jos työntekijä lähetetään suoraan sopimusmaasta A sopimusmaahan B, työntekijä ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan työntekijän työskennellessä sopimusmaassa B.
Työntekijälle ei voida myöntää todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta sopimusmaassa B, koska Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen on jo katkennut kun työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A.
Esimerkki: Ei Suomen sosiaaliturvaa, koska yhteys Suomen sosiaaliturvaan on katkennut ennen työskentelymaan vaihtumista
Työntekijä on työskennellyt Suomessa toimivan työnantajansa X Oy:n lukuun Saksassa 7 vuotta. Työntekijä kuuluu työskentelymaansa Saksan sosiaaliturvaan. X Oy lähettää työntekijän työskentelemään Ruotsiin 2 vuodeksi. Työntekijä ei voi kuulua Ruotsissa X Oy:n lukuun tekemänsä työn osalta Suomen sosiaaliturvaan, koska hän ei kuulunut Suomen sosiaaliturvaan kun työskentely Ruotsissa alkoi. Sosiaalivakuutusmaksut Ruotsissa tehtävän työn osalta on tällöin maksettava Ruotsiin.
Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus
Työnantajan on mahdollista ottaa työntekijälle Ruotsissa työskentelyn osalta vapaaehtoinen TyEL-vakuutus, jos työntekijälle oli järjestetty Saksan työskentelyn osalta Saksan sosiaaliturvan rinnalle vapaaehtoinen TyEL-vakuutus. Vapaaehtoinen TyEL-vakuutus ei kuitenkaan riitä pitämään yllä Suomen sosiaaliturvaan kuulumista silloin kun tarkastellaan edellytyksiä sille, voiko työntekijä kuulua uudessa maassa Suomen sosiaaliturvaan ja saada lähetetyn työntekijän todistuksen Suomesta.
Työntekijä siirtyy sopimusmaasta maahan, jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos työntekijä on suomalaisen työnantajan lähettämänä sopimusmaassa ja sama työnantaja lähettää työntekijän edelleen ei-sopimusmaahan, kyseessä on edelleen TyEL 5 §:n tarkoittama Suomesta lähetetty työntekijä. Työntekijää ei pidetä paikalta palkattuna, koska työsuhde suomalaiseen työnantajaa on jatkunut keskeytymättä. Kun työnantaja ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana on suomalainen, on TyEL-vakuutus pakollinen.
Esimerkki: EU-maahan lähetetty työntekijä lähetetään edelleen ei-sopimusmaahan, vakuutetaan pakollisesti TyEL:ssä
Espanjassa suomalaisen työnantajan lähettämänä työskentelevä Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa Meksikoon. Suomalaisen työnantajan on vakuutettava Meksikoon lähettämänsä työntekijä pakollisesti TyEL:n mukaan.
Vapaaehtoinen TyEL
Sopimusmaahan lähetettyä Suomessa vakuutettua työntekijää, joka palkataan ei-sopimusmaahan toisen suomalaisen yrityksen tai suomalaisen yrityksen konserni- tai osakkuusyhtiön palvelukseen, ei pakollinen TyEL koske. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan ottaa työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen.
Esimerkki: Sopimusmaahan lähetetty työntekijä palkataan ei-sopimusmaahan suomalaisen yrityksen osakkuusyhtiön palvelukseen, vapaaehtoinen TyEL on mahdollinen
Työntekijä on työskennellyt lähetettynä työntekijänä 2 vuotta Itävallassa. Työntekijä kuuluu työskentelyn aikana Suomen sosiaaliturvaan. Työntekijä palkataan Venäjälle toisen suomalaisen yrityksen venäläisen tytäryrityksen palvelukseen. Suomalainen emoyhtiö voi tällöin halutessaan ottaa hänelle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen.
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa
Kun suomalaisen työnantajan sopimusmaahan lähettämä ja sopimusmaassa vakuutettu työntekijä siirtyy työsuhteen katkeamatta työskentelemään saman työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaahan, on edelleen kyse Suomesta lähetetystä työntekijästä. Työsuhde jatkuu keskeytyksettä eikä voida katsoa, että kyseessä olisi niin sanottu paikalta palkattu työntekijä. Näin siitäkin huolimatta, että työntekijä on EU-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen perusteella vakuutettu välillä sopimusmaan lakien mukaan.
Vakuuttamisvelvollisuuteen ei vaikuta se, kuinka pitkän ajan työntekijä on työskennellyt ulkomailla. Työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea vapautusta vakuuttamisvelvollisuudesta kun ulkomaantyöskentely ei-sopimusmaassa on jatkunut vähintään 2 vuotta.
Esimerkki: Sopimusmaassa vakuutettu lähetetty työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaahan, vakuutetaan pakollisesti TyEL:ssä
Espanjassa suomalaisen työnantajan lähettämänä 7 vuotta työskennellyt työntekijä, joka on vakuutettu Espanjassa, siirtyy saman työnantajan palveluksessa Meksikoon. Suomalaisen työnantajan on vakuutettava Meksikoon lähettämänsä työntekijä pakollisesti TyEL:n mukaan, koska työsuhde kyseiseen suomalaiseen työnantajaan ei ole missään vaiheessa katkennut.
Esimerkki: Työntekijä työskentelee suomalaiselle työnantajalle, mutta ei ole Suomesta lähetetty, vapaaehtoinen TyEL on tietyin edellytyksin mahdollinen
Espanjassa vakuutettu suomalaisen työnantajan paikalta palkkaama työntekijä ei kuulu pakollisen TyEL:n piiriin kun työntekijä siirtyy saman työnantajan palveluksessa työskentelemään Meksikoon. Vapaaehtoinen TyEL on kuitenkin mahdollinen, jos ei-sopimusmaata edeltävä Espanjassa työskentely oli Espanjan sosiaaliturvan lisäksi vakuutettu vapaaehtoisessa TyEL:ssä.
Esimerkki: Side Suomen sosiaaliturvaan ei ole katkennut, vapaaehtoinen TyEL on mahdollinen
Alankomaissa vakuutettu Suomesta lähetetty työntekijä palkataan toisen suomalaisen työnantajan palveluksessa Etelä-Afrikkaan. Alankomaissa työskennellessään työntekijälle oli järjestetty vapaaehtoinen TyEL-vakuutus Alankomaiden lakisääteisen sosiaaliturvan rinnalle. Uusi suomalainen työnantaja voi järjestää työntekijälle uuden vapaaehtoisen TyEL- vakuutuksen, koska työntekijällä on katkeamaton TyEL- historia (pakollinen-vapaaehtoinen-vapaaehtoinen).
Ei-sopimusmaasta sopimusmaahan
Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa
Jos Suomesta ei-sopimusmaahan lähetetty työntekijä siirtyy ei-sopimusmaasta sopimusmaahan, työntekijää voidaan hakemuksesta pitää sopimusmaassa edelleen lähetettynä työntekijänä edellyttäen että, työntekijä on kuulunut ei-sopimusmaassa työskennellessään
• pakollisen TyEL:n tai
• Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin (esimerkiksi vapaaehtoinen TyEL, opiskelijana).
A1-todistuksen saamiseen ei vaikuta ei-sopimusmaassa työskennelty aika. Myöskään työnantajan vaihdoksella ei välttämättä ole merkitystä.
Esimerkki 1: Henkilö on työskennellyt Brasiliassa Suomesta lähetettynä työntekijänä 5 vuotta ja hän on kuulunut tänä aikana pakollisen TyEL:n piiriin. Hänelle voidaan hakemuksesta myöntää Espanjaan lähetetyn työntekijän todistus enintään 5 vuodeksi (poikkeuslupa). Tämänkin jälkeen hänelle voidaan hakemuksesta myöntää lähetetyn työntekijän todistus Yhdysvaltoihin 5 vuodeksi. Henkilö voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan, vaikka Yhdysvalloissa työnantajana toimisi suomalaisen yrityksen paikallinen tytäryritys.
Esimerkki 2: Työntekijä on työskennellyt suomalaisen A Oy:n lähettämänä 6 vuotta Venäjällä ja työntekijä on vakuutettuna pakollisessa TyEL:ssä. Suomalainen B Oy palkkaa hänet suoraan Venäjältä työskentelemään Saksassa 16 kuukautta. Työntekijä voi saada A1-todistuksen Saksan työskentelyä varten. Jos työskentely Saksassa kestää yli 24 kuukautta, mahdollisuuteen kuulua Suomen sosiaaliturvaan käytetään normaalia poikkeuslupaharkintaa.
Alkutilanne: Työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana
Suomalaisen työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaassa työskennellyt työntekijä ei ulkomaantyön aikana kuulunut pakollisen TyEL:n piiriin eikä Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Vaikka työnantaja olisi ottanut työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen, ei se riitä siihen, että työntekijää voitaisiin pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä hänen siirtyessään työskentelemään saman työnantajan palveluksessa sopimusmaahan.
Esimerkki: Työntekijä ei voi kuulua sopimusmaassa työskentelynkään aikana Suomen sosiaaliturvaan, vapaaehtoinen TyEL mahdollinen tietyin edellytyksin
Työntekijä työskentelee suomalaisen A Oy:n paikalta palkattuna työntekijänä Saudi-Arabiassa. A Oy lähettää työntekijän suoraan Saudi-Arabiasta Saksaan 2 vuodeksi. Työntekijä ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan Saksassa työskentelyn aikana, koska työntekijä ei kuulunut Saudi-Arabiassa työskentelyn aikana pakollisen TyEL:n piiriin eikä hänellä ollut oikeutta Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Jos työntekijälle oli järjestetty vapaaehtoinen TyEL-vakuutus Saudi-Arabiassa työskentelyn aikana, työntekijälle voidaan järjestää vapaaehtoinen TyEL-vakuutus myös Saksassa työskentelyn ajalle.
Muutokset edelliseen versioon
Italia liittynyt mukaan etätyösopimukseen.
Etätyötä tekevät työntekijät
Se, missä maassa etätyöntekijä tekee työtään fyysisesti, vaikuttaa etätyöntekijään sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön. Etätyöntekijään sovellettava sosiaaliturva ratkaistaan samojen määräysten mukaan kuin ns. läsnätyötä tekevien työntekijöiden. EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Poikkeuksena ovat eräät EU-tilanteet, joissa etätyöntekijä tekee työtä asuinmaassaan sekä työnantajan kotipaikan sijaintimaassa.
Jos etätyöntekijä tekee työtä vain suomalaiselle julkiselle työnantajalle kuten valtiolle tai kunnalle, voi etätyöntekijä tietyin edellytyksin kuulua virkamiehenä Suomen sosiaaliturvaan. Katso virkamiehiä koskeva ohjeistus, jota sovelletaan sellaisenaan myös etänä työskenteleviin virkamiehiin.
Muiden etätyöntekijöiden osalta lähtökohta on, että etätyötä EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai Iso-Britanniassa tekevään työntekijään sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, missä työntekijä tekee työnsä fyysisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi suomalaisen työnantajan tulee järjestää etätyöntekijänsä sosiaaliturva työntekijän fyysisessä työskentelymaassa eikä Suomessa, ellei etätyöntekijään sovellu jokin alla kuvatuista poikkeussäännöistä.
Tilapäisesti toisesta EU-maasta käsin etätyötä tekevä työntekijä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan ja etätyöntekijää voidaan pitää EU-asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijänä. Etätyötä toisessa EU-maassa tekevää työntekijää voidaan pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä, jos
- etätyö ulkomailla on tilapäistä (enintään 24 kk, poikkeusluvalla enintään 5 vuotta)
- työnantaja harjoittaa tavallisesti toimintaa Suomessa
- työ ulkomailla tehdään Suomessa toimivan työnantajan lukuun
- työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaantyön alkua ja
- etätyöntekijää ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää.
Edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi ovat siis samat kuin lähetetyillä työntekijöillä, jotka tekevät ulkomailla ns. läsnätyötä.
Etätyöntekijää voidaan pitää EU-asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijä, vaikka etätyö ulkomailla tapahtuisi työntekijän itsensä aloitteesta. Työnantajan tulee kuitenkin suostua ulkomailla tehtävään etätyöhön ja siihen, että etätyöstä sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Työnantajan tulee hakea etätyöntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Jos työnantaja ei hae työntekijälle A1- todistusta tai sitä ei jostain syystä voida myöntää, tulee työnantajan järjestää etätyöntekijän sosiaaliturva työskentelymaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: etätyössä toisessa EU-maassa
Suomalainen työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijä voi lähteä 4 kuukaudeksi Espanjaan ja tehdä työnsä etänä Espanjasta loma-asunnoltaan käsin. Työntekijä palaa Suomeen työskentelemään Espanjan jakson jälkeen. Työnantajalla on toimintaa Suomessa ja työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen Espanjan työn alkamista. Työnantajan tulee hakea työntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta, jos työnantaja haluaa järjestää työntekijän sosiaaliturvan Suomessa eikä Espanjassa.
Esimerkki: etätyötä toisessa EU-maassa loman yhteydessä
Suomalainen työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijä tekee etänä työtään 2 viikkoa Espanjassa ja jää sen jälkeen vuosilomalleen Espanjaan 3 viikoksi. Työntekijä palaa Suomeen työskentelemään lomansa jälkeen. Työnantajalla on toimintaa Suomessa ja työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen Espanjan työn alkamista. Työnantajan tulee hakea työntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta, jos työnantaja haluaa järjestää työntekijän sosiaaliturvan Suomessa eikä Espanjassa. A1-todistusta tulee hakea vain etätyöskentelyn ajalle. Vuosiloman aikana A1-todistusta ei tarvita.
Jos etätyöntekijä tekee työtä fyysisesti useasta eri EU-maasta käsin etä- tai läsnätyönä, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU-asetuksen ns. useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaisesti. Sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa tällöin mm.
- etätyöntekijän vakituinen asuinmaa,
- tekeekö etätyöntekijä huomattavan osan työstään (25 % tai enemmän) asuinmaassaan
- minkä maalaiselle työnantajalle/työnantajille etätyöntekijä tekee työtään ja
- työskenteleekö etätyöntekijä lisäksi esimerkiksi virkamiehenä tai yrittäjänä.
Jos etätyöntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan, sovelletaan etätyöntekijään asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos etätyöntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan tai jos etätyöntekijällä on lisäksi erilaisia töitä esimerkiksi virkamiehenä tai yrittäjänä, tutustu useassa EU-maassa työskentelyä koskevaan ohjeistukseen. Kyseisissä ohjeissa kerrotaan, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi eri tilanteissa. Useassa eri EU-maassa työskentelevälle etätyöntekijälle, tulee hakea A1-todistusta etätyöntekijän vakituisesta asuinmaasta. Suomessa asuville etätyöntekijöille A1-todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: työtä useassa eri EU-maassa ja asuinmaan lainsäädäntö soveltuu
Työntekijä asuu Iso-Britanniassa ja tekee työtä vain suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee fyysisesti työtään etänä asuinmaassaan Iso-Britanniassa ja työnantajansa toimitiloissa Suomessa. Työntekijä tekee asuinmaassaan etätyötä 2 päivää viikossa, mikä on huomattava osa työajasta. Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan Iso-Britannian sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta asuinmaasta Iso-Britanniasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Iso-Britannian sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti.
Esimerkki: työtä useassa eri EU-maassa ja työnantajan kotipaikan lainsäädäntö soveltuu
Työntekijä asuu Iso-Britanniassa ja tekee työtä vain suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee fyysisesti työtään etänä asuinmaassaan Iso-Britanniassa ja työnantajansa toimitiloissa Suomessa. Työntekijä tekee asuinmaassaan etätyötä 1 päivän viikossa, mikä jää alle huomattavan osan työajasta. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta asuinmaasta Iso-Britanniasta, mutta Suomi myöntää A1-todistuksen. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti.
Etätyötä ulkomailla tehtäessä tulee työntekijälle määrittää vakuutuspalkka samoilla ehdoilla kuin lähetetyillä työntekijöillä. Katso vakuutuspalkkaa koskeva ohjeistus.
Kahdessa EU-maassa työskentelevien työntekijöiden etätyösopimus ja poikkeuslupa
EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista EU-asetuksen sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka EU:n sosiaaliturva-asetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Rajat ylittävää etätyötä koskeva sopimus on nimeltään ” Framework Agreement on the application of Article 16 (1) of Regulation (EC) No. 883/2004 in cases of habitual cross-border telework.“ jäljempänä ”etätyösopimus”. Etätyösopimus perustuu EU-asetuksen 16 artiklaan (ns. poikkeuslupa).
Etätyösopimusta sovelletaan sopimuksen allekirjoittaneiden maiden välillä liikkuviin etätyöntekijöihin, jotka täyttävät tietyt edellytykset. Etätyösopimus koskee vain rajat ylittävissä tilanteissa olevia etätyöntekijöitä, jotka tekevät etätyötä asuinmaassaan tietotekniikan välityksellä ja jotka työskentelevät muun ajan työnantajansa kotimaassa. Etätyösopimus ei siten vaikuta esimerkiksi rakennustyömailla tai asiakkaiden tiloissa ulkomailla työskentelevien työntekijöiden vakuuttamiseen. Etätyösopimus ei myöskään vaikuta tilanteisiin, joissa työntekijä tekee työtään vain yhdessä maassa, tai joissa työntekijä työskentelee virkamiehenä.
Etätyösopimuksessa ovat mukana 1.7.2023 alkaen seuraavat maat:
- Suomi
- Saksa
- Sveitsi
- Liechtenstein
- Kroatia
- Tsekki
- Itävalta
- Alankomaat
- Slovakia
- Belgia
- Luxembourg
- Malta
- Norja
- Puola
- Portugali
- Espanja
- Ruotsi
- Ranska
Mukana myös:
- 1.9.2023 alkaen Slovenia.
- 1.1.2024 alkaen Italia.
Tarkemmat tiedot
Belgia on sopimuksen ns. säilyttäjä ja ylläpitää tietoja etätyösopimuksessa mukana olevista EU-maista.
Jos jokin EU-maa liittyy etätyösopimukseen myöhemmin, etätyösopimus tulee voimaan kyseisen EU-maan osalta allekirjoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.
Mikä tahansa allekirjoittajamaa voi irtisanoa etätyösopimuksen noudattamisen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Belgialle kolme kuukautta aikaisemmin.
Etätyösopimus maiden välillä on voimassa 1.7.2023 alkaen seuraavat viisi vuotta ja etätyösopimusta jatketaan automaattisesti seuraavat viisi vuotta.
Etätyösopimus koskee seuraavanlaisia tilanteita, joissa työntekijä tekee etätyötä asuinmaassaan ja läsnätyötä työnantajan kotimaassa:
- työntekijä asuu yhdessä EU-maassa, joka on etätyösopimuksessa mukana
- työntekijän työnantajan kotipaikka sijaitsee toisessa EU-maassa, joka on etätyösopimuksessa mukana. Työntekijällä voi olla myös useita työnantajia, mutta kaikkien työnantajien tulee sijaita samassa maassa.
- työntekijä tekee etätyötä asuinmaassaan ja asuinmaassa tehtävän työn osuus on 25 % tai yli, mutta alle 50 % kokonaistyöajasta.
- työntekijän tekemän etätyön tulee olla sellaista toimintaa/työtä, jota voidaan harjoittaa mistä tahansa paikasta käsin. Etätyöntekijän tulee hoitaa työtehtäviään ja yhteydenpito työnantajaan ja asiakkaisiin/sidosryhmiin tietoteknisesti.
- muun ajan eli 50 % tai yli työajasta työntekijä tekee työtä maassa, jossa työnantajan kotipaikka on.
- työnantaja ja työntekijä haluavat poiketa normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä ja
- työskentelytilanne voi olla määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva.
EU:n sosiaaliturva-asetuksen määräysten mukaan normaalisti tällaisessa tilanteessa tulee soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, koska työntekijä tekee työstään huomattavan osan (25 % tai yli) asuinmaassaan. Jos työnantaja ja työntekijä haluavat, työntekijän sosiaaliturva voidaan kuitenkin etätyösopimuksen perusteella poikkeuksellisesti järjestää työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Sekä työntekijän että työnantajan tulee suostua normaaleista säännöistä poikkeamiseen. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen edellyttää, että työnantaja hakee A1-todistusta ja poikkeuslupaa työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisilta.
Kun työntekijän molemmat työskentelymaat ovat mukana etätyösopimuksessa, työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaiset voivat myöntää A1-todistuksen ilman työntekijän asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisten nimenomaista suostumusta, jos etätyösopimuksen edellytykset täyttyvät. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaiset ilmoittavat työntekijän asuinmaalle myönnetystä A1-todistuksesta.
Etätyösopimuksen perusteella työntekijä voi tehdä etätyötä asuinmaassaan yli 25 % mutta alle 50 % kokonaistyöajastaan ja pysyä edelleen työnantajansa kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan vakuutettuna. Etätyöntekijän työskentelymaa voi vaihdella esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain. Työn jakaantumista asuinmaan ja työnantajan kotipaikan välillä arvioidaan 12 kuukauden tarkastelujaksolla. Työnantajan ja työntekijän tulee itse arvioida A1-todistushakemuksella, kuinka työntekijän työ maiden välillä tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työn jakautumisesta tulee tarvittaessa esittää selvitys sosiaaliturvaviranomaisille.
Esimerkkejä erilaisista tilanteista tarkemmissa tiedoissa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä tilanteista, joissa etätyösopimusta voidaan soveltaa:
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa työnantajansa toimistolla. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Suomesta Eläketurvakeskukselta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
- Työntekijä asuu vakituisesti Sveitsissä. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee vuorotellen etätyötä kotoaan Sveitsistä käsin ja Suomessa työtä työnantajan tiloissa. Työntekijä vaihtaa työskentelymaataan siten, että työntekijä tekee vuorotellen kaksi viikkoa etätyötä asuinmaassaan ja kolme viikkoa työnantajansa kotipaikassa. Työntekijän asuinmaassa tehtävän työn osuus on siten yli 25 %, mutta alle 50 %. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Sveitsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Sveitsi ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Suomesta Eläketurvakeskukselta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
- Työntekijä asuu vakituisesti Suomessa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Saksassa. Työntekijä ja työnantaja ovat sopineet, että työntekijän tulee tehdä työtä Saksassa vähintään 50 % työajastaan. Muun ajan työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Saksasta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Saksassa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
Esimerkkejä tilanteista, joissa etätyösopimusta ei voida soveltaa
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työntekijällä on sekä suomalainen että saksalainen työnantaja. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan Saksassa kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa suomalaisen työnantajansa toimistolla ja saksalaisen työnantajansa suomalaisten asiakkaiden tiloissa. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska henkilön työnantajat sijaitsevat eri maissa. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Saksasta. Myös suomalainen työnantaja vakuuttaa Suomessa tehdyn työn Saksassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Saksan lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Belgiassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee vuorotellen työtä Suomessa työnantajan tiloissa sekä Belgiassa suomalaisen työnantajansa asiakkaiden tiloissa ja rakennustyömailla. Työntekijä vaihtaa työskentelymaataan kuukausittain siten, että asuinmaassa tehtävän työn osuus on yli 25 %, mutta alle 50 %. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että Belgia ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska työntekijä ei tee asuinmaassaan etätyötä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Belgiasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Belgiassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Belgian lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Suomessa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Sveitsissä. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Sveitsissä työnantajansa toimistolla sekä asiakkaiden tiloissa Alankomaissa ja Belgiassa. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että työntekijän muut työskentelymaat ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska työntekijä tekee työtään myös muissa maissa kuin asuinmaassaan ja työnantajansa kotimaassa. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Suomesta. Sveitsiläisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan päivän viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa työnantajansa toimistolla ja asiakkaiden tiloissa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Etätyösopimusta ei sovelleta, koska normaalit EU:n sosiaaliturva-asetuksen lainvalintasäännöt tuovat työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön sovellettavaksi. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Saksasta, mutta A1-todistuksen myöntää Suomi. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu Belgiassa ja tekee Belgiassa etätyötä 40 % työajasta ja 60 % työajasta työnantajansa toimitiloissa Alankomaissa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Etätyösopimusta ei voida soveltaa tilanteessa, koska työntekijä ei tee työtä työnantajansa kotipaikan sijaintimaassa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä ja työntekijälle tulee hakea A1-todistusta Belgiasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Belgiassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Belgian lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu perheineen vakituisesti Suomessa. Työnantaja on suomalainen yritys. Työntekijä tekee työtä Suomessa yli 25 % työajastaan työnantajan tiloissa sekä etänä. Lisäksi työntekijä tekee etätyötä Saksassa loma-asunnollaan ja isovanhempiensa luona. Etätyösopimusta ei sovelleta tilanteessa vaan työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU-asetuksen normaalien lainvalintaa koskevien määräysten mukaan. Kyseessä ei ole etätyösopimuksen tarkoittama rajat ylittävä etätyö, koska työnantaja sijaitsee samassa maassa, missä työntekijä asuu vakituisesti. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Yrittäjä asuu Saksassa ja tekee Saksassa etätyötä Suomeen rekisteröidylle yritykselleen. Lisäksi yrittäjä käy tekemässä työtä Suomessa yrityksensä toimitiloissa. Saksassa tehtävän työn osuus on yli 25 % työajasta, mutta alle 50 %. Etätyösopimusta ei voida soveltaa tilanteessa, koska etätyösopimus ei koske lainkaan yrittäjäasemassa työskenteleviä henkilöitä. Yrittäjään sovelletaan asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja yrittäjän tulee hakea A1-todistusta Saksasta.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista voi hakea 1.7.2023 alkaen. Etätyösopimuksen perusteella työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä ei voida soveltaa tätä edeltävänä aikana.
Työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista tulee hakea etukäteen ja etätyösopimuksen mukainen A1-todistus voidaan antaa hakuhetkestä ajassa eteenpäin. Takautuvasti työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen on mahdollista vain tiettyjen kriteerien täyttyessä. Asiaan vaikuttaa se, mihin maahan sosiaalivakuutusmaksut on maksettu ja milloin työnantaja ja työntekijä tekevät hakemuksen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisille.
Jos etätyösopimuksen edellytykset eivät täyty, työntekijän sosiaaliturva ratkaistaan normaalien EU-asetuksen lainvalintaa koskevien sääntöjen mukaisesti.
Miten työnantajan tulee toimia, jos työnantaja ja työntekijä haluavat hakea etätyösopimuksen mukaista poikkeuslupaa Suomesta?
A1-todistusta ja poikkeuslupaa tulee aina hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisilta, jos työnantaja ja työntekijä haluavat, että työntekijään sovelletaan etätyösopimusta. Suomessa hakemus tulee tehdä Eläketurvakeskukselle.
Työnantajan tulee tehdä hakemus Eläketurvakeskuksen sähköisessä asiointipalvelussa. Työnantajan tulee täyttää A1-todistushakemus ja ilmoittaa hakemuksen lisätietoja-kohdassa seuraavat asiat:
- työnantaja ja työntekijä haluavat, että työntekijän sosiaaliturva järjestetään etätyösopimuksen nojalla Suomessa ja
- työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä 25 %- 49 % työajastaan ja muun ajan työskentelee Suomessa työnantajan kotimaassa.
Eläketurvakeskus voi myöntää A1-todistuksen etätyösopimuksen perusteella enintään 3 vuodeksi kerrallaan. Jos työntekijän työskentely ja asuminen jatkuvat samanlaisena A1-todistuksen päättymisen jälkeen, työntekijälle voi hakea uuden A1-todistuksen. Etätyösopimuksessa ei ole aikarajaa, kuinka kauan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta voidaan poiketa. Jos työntekijän tilanteessa tapahtuu muutoksia todistuksen voimassaoloaikana, tulee muutoksista ilmoittaa Eläketurvakeskukselle.
Etätyösopimuksen soveltamista tulee lähtökohtaisesti hakea etukäteen. Etätyösopimusta voidaan soveltaa takautuvasti vain tietyin kriteerein.
Etätyö EU-maassa, joka ei ole mukana etätyösopimuksessa
Etätyösopimus koskee vain maita, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Eläketurvakeskus voi kuitenkin hakea EU:n sosiaaliturva-asetuksen 16.1. artiklan mukaista poikkeuslupaa myös siinä tapauksessa, että työntekijän asuinmaa ei ole mukana etätyösopimuksessa, jos etätyösopimuksen asettamat muut kriteerit täyttyvät. Näiden maiden osalta normaaleista lainvalintaa koskevista säännöistä poikkeaminen ja työntekijän vakuuttaminen työnantajan kotipaikassa edellyttää, että myös toinen EU-maa suostuu 16.1. artiklan mukaiseen menettelyyn. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen ei siten ole varmaa samalla tavalla kuin etätyösopimuksessa mukana olevien maiden osalta.
A1-todistusta ja poikkeuslupaa haetaan kuitenkin samalla tavalla kuin etätyösopimuksessa mukana olevien maiden osalta.
Etätyötä tekevät yrittäjät ja apurahansaajat
Se, missä maassa yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään fyysisesti, vaikuttaa henkilöön sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön. Etätyötä tekevään yrittäjään tai apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturva ratkaistaan samojen määräysten mukaan kuin ns. läsnätyötä tekevien yrittäjien tai apurahansaajien.
Yrittäjien ja apurahansaajien osalta lähtökohta on, että etätyötä EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai Iso-Britanniassa tekevään henkilöön sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, missä henkilö tekee työnsä fyysisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi suomalaisen yrittäjän tulee järjestää sosiaaliturvansa ja YEL-vakuutuksensa fyysisessä työskentelymaassaan eikä Suomessa, ellei yrittäjään sovellu jokin poikkeussäännöistä.
Tilapäisesti toisesta EU-maasta käsin etätyötä tekevä yrittäjä ja apurahansaaja voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan tietyin edellytyksin. Katso erilliset ohjeistukset lähetetyistä yrittäjistä ja apurahansaajista. Jotta tilapäisesti toisessa EU-maassa etätyötä tekevä yrittäjä tai apurahansaaja voi kuulua lähtömaansa Suomen sosiaaliturvaan, tulee yrittäjän tai apurahansaajan hakea itse Eläketurvakeskukselta A1-todistusta. Jos henkilö ei hae A1- todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, tulee henkilön sosiaaliturva järjestää työskentelymaassa.
Jos yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään fyysisesti useasta eri EU-maasta käsin, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU-asetuksen ns. useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa tällöin mm.
- henkilön vakituinen asuinmaa
- tekeekö henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan
- missä maassa yrittäjän tai apurahansaajan toiminnan keskuspaikka sijaitsee ja
- työskenteleekö henkilö lisäksi esimerkiksi virkamiehenä tai työntekijänä.
Katso tarkemmin useassa EU-maassa työskentelyä koskevasta ohjeistuksesta, minkä maan sosiaaliturva tulee sovellettavaksi eri tilanteissa. Useassa eri EU-maassa työskentelevän yrittäjän tai apurahansaajan tulee hakea A1-todistusta vakituisesta asuinmaastaan. Suomessa asuville A1-todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta.
Tiettyjen EU-maiden solmima etätyösopimus ei koske yrittäjiä tai apurahansaajia.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
EU:n palveluksessa työskentelevät henkilöt kuuluvat joko EU:n omaan sosiaaliturvajärjestelmään tai työskentelymaansa sosiaaliturvaan. Eräillä työntekijäryhmillä voi myös olla oikeus valita sovelletaanko heihin
- työskentelymaan lainsäädäntöä
- sen jäsenvaltionlainsäädäntöä, jota häneen on sovellettu viimeksi
- kansalaisuutensa mukaista lainsäädäntöä.
EU:n palveluksessa on virkamiehiä sekä muuta henkilökuntaa. EU määrittelee itse EU:n henkilökuntasäännöissä, missä asemassa sen palkkaama työntekijä on ja missä hänen sosiaaliturvansa siten järjestetään.
EU:lla on oma eläkejärjestelmä, joka mahdollistaa tiettyjen henkilöiden eläkeoikeuden siirron kansallisesta eläkejärjestelmästä EU:n eläkejärjestelmään.
EU:n jäsenmaissa sijaitsevien kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevista henkilöistä ei ole erityissäännöksiä EU:n sosiaaliturva-asetuksessa. Pääsääntönä on työskentelymaan lainsäädännön soveltaminen.
Päämajasopimus
Jos työskentelymaa on tehnyt kansainvälisen järjestön kanssa ns. päämajasopimuksen, järjestön palveluksessa olevia henkilöitä ei vakuuteta työskentelymaassa, vaan järjestö huolehtii itse heidän sosiaaliturvastaan oman eläkejärjestelynsä avulla.
Kansainvälisen järjestön henkilökunta ei tällöin ole myöskään sijaintivaltion lainsäädännön alainen EU:n sosiaaliturva-asetuksen tarkoittamalla tavalla, jos sijaintivaltio on sopimuksella luopunut soveltamasta lainsäädäntöään järjestöön ja sen työntekijöihin.
Yleensä kansainvälisen järjestön palveluksessa olevia työntekijöitä ei voida pitää lähetettyinä työntekijöinä, koska heidän työnantajansa on kyseinen järjestö eikä lähettävää suomalaista työnantajaa ole.
Esimerkki: Työsuhde Suomessa ja kansainvälisessä järjestössä
Suomalainen henkilö on tehnyt työsopimuksen kansainvälisen järjestön kanssa. Järjestöllä on päämajasopimus. Henkilö asuu Suomessa ja hänellä on lisäksi työsuhde myös suomalaiseen työnantajaan. Suomessa tehty työ vakuutetaan Suomessa ja kansainvälisen järjestön palvelus vakuutetaan järjestön omien säännösten mukaisesti.
Jos henkilö on lähetetty Suomesta, sovelletaan Suomen kansallista lainsäädäntöä ikään kuin hänet olisi lähetetty ei-sopimusmaahan.
Asumisperusteinen sosiaaliturva
Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat eivät voi kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Yleensä tällaisilla järjestöillä on oma sosiaaliturvajärjestelmä, johon henkilöllä on mahdollisuus kuulua. Joissakin tapauksissa valtioiden välisessä järjestössä työskenteleviin voidaan kuitenkin edelleen soveltaa sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos heidän tehtävänsä liittyvät kehitysyhteistyötehtäviin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on päivitetty A1-todistuksen myöntömahdollisuus myös tilanteissa, joissa henkilö työskentelee vain Suomessa. Ohjeeseen on lisätty linkki etk.fi-sivuille A1-todistuksen lukuohjeeseen.
Mikä on A1-todistus ja mihin sitä käytetään?
A1-todistus on osoitus henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. A1-todistus osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan hänen työskennellessään EU/ETA-maissa tai Sveitsissä.
A1-todistus vastaa ja korvaa aiemmat todistukset E101 ja E103. Aiemmin annetut E101 ja E103 -todistukset ovat kuitenkin voimassa niiden voimassaoloajan eli niiden tilalle ei tarvitse hakea A1-todistusta.
EU:n sosiaaliturva-asetusten mukaisesti henkilöön sovelletaan vain yhden maan lainsäädäntöä kerrallaan. Pääsääntö on, että henkilö kuuluu työskentelymaan sosiaaliturvaan. Tähän pääperiaatteeseen on kuitenkin olemassa poikkeuksia, jolloin A1-todistuksella osoitetaan kuuluminen jonkin muun kuin työskentelymaan sosiaaliturvaan.
A1-todistus koskee vain EU:n sosiaaliturva-asetusten kattamia etuuksia ja maksuja, joten voi olla että työskentelymaassa peritään joitain muita maksuja, joista ei vapaudu A1-todistuksella.
A1-todistuksen kieli
Jäsenmaat antavat A1-todistuksia omilla virallisilla kielillään. A1-todistus on vakiomuotoinen lomake ja siten identtinen kaikilla kielillä.
Suomessa A1-todistus annetaan suomeksi tai ruotsiksi riippuen siitä, kummalla kielellä todistusta on haettu. Eläketurvakeskus ei voi antaa esimerkiksi englanninkielistä A1-todistusta.
Miten A1-todistusta luetaan?
A1-todistuksen lukemisesta ja tulkitsemista löytyy ohjeet Eläketurvakeskuksen verkkosivuilta Ulkomaantyön vakuuttaminen -osiossa. Katso linkki ohessa.
Missä tilanteissa A1-todistus voidaan myöntää?
A1-todistus koskee työskentelyä EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä. A1-todistusta ei käytetä työskenneltäessä muissa maissa.
Työskentely ulkomailla ja A1-todistus
A1-todistus voidaan edellytysten täyttyessä myöntää seuraaville henkilöryhmille:
- lähetetyt työntekijät ja yrittäjät
- kahdessa tai useassa maassa työskentelevät henkilöt
- merimiehet ja muut laivalla työskentelevät
- lentohenkilökunnan jäsenet
- virkamiehet
Näissä poikkeustilanteissa tarvitaan A1-todistus osoittamaan, että
- henkilöön sovelletaan jonkin muun maan kuin työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja
- lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja ei makseta työskentelymaahan. Kaikki lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain todistuksen myöntäneeseen maahan.
Näistä poikkeustilanteista ja A1-todistuksen myöntöedellytyksistä on omat ohjeet Kansainväliset asiat -ohjeistossa.
Työskentely vain Suomessa ja A1-todistus
Lähtökohta on, että henkilö kuuluu työskentelymaansa sosiaaliturvaan. A1-todistus on perinteisesti tarkoitettu osoittamaan ulkomailla työskentelevän henkilön kuuluminen jonkin toisen maan sosiaaliturvaan. Kuitenkin elokuusta 2018 lähtien on ollut mahdollista saada A1-todistus myös sellaisessa tilanteessa, jossa henkilön vakuuttaminen järjestetään työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaisesti. Joskus tällaisissa tilanteissa voi olla tarve osoittaa esimerkiksi asuinmaan viranomaiselle, että henkilö kuuluu työskentelymaansa sosiaaliturvaan.
A1-todistusta on tarkoituksenmukaista hakea edellä kuvatun kaltaisessa erityistilanteessa osoittamaan, että henkilö vakuutetaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta. Hakemuslomakkeella on kerrottava, miksi todistus tarvitaan. Eläketurvakeskus myöntää todistuksen määräaikaisena.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Työnantaja tai työntekijä hakee A1-todistusta lähtömaan, tai kahden maan työskentelytilanteissa asuinmaan, toimivaltaiselta laitokselta (Suomessa Eläketurvakeskus) ennen ulkomaille töihin lähtöä. A1-todistusta on haettava kaikille seuraaville henkilöryhmille:
- työntekijät
- yrittäjät
- virkamiehet
- apurahansaajat
- useassa maassa työskentelevät
- lentohenkilökunta
- merimiehet
- henkilöt, jotka työskentelevät samanaikaisesti työntekijänä yhdessä ja yrittäjänä toisessa maassa.
Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta, onko EU:n sosiaaliturva-asetusten sosiaaliturvaa koskevien säännösten mukaan ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, ja antaa ratkaisusta asianosaisen pyynnöstä valituskelpoisen päätöksen
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole määritelty alarajaa sille, kuinka lyhyille ulkomaantyöskentelyjaksoille A1-todistusta on haettava.
Jos työntekijä tai yrittäjä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne.
Työnantajan tai työntekijän tulee hakea todistusta mahdollisuuksien mukaan ennen ulkomaille työskentelemään lähtemistä, mutta se voidaan antaa hakemuksesta myös jälkikäteen, jos todistuksen antamisen edellytykset täyttyvät. Todistusta voi kuitenkin hakea aikaisintaan 6kk ennen ulkomaantyön alkamista tai edellisen todistuksen päättymistä.
Todistusta voi hakea sähköisellä tai paperisella hakemuslomakkeella.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen päivitetty tiedot unionin tuomioistuimen ratkaisusta C-359/16 Altun ym. Lisätty unionin tuomioistuimen ratkaisu C-370/17 CRPNPAC
EU-maan myöntämä A1-todistus on hyväksyttävä muissa EU-maissa. Tämä tarkoittaa, että toinen maa ei saa periä henkilöltä sosiaalivakuutusmaksuja siltä ajalta, jolle jokin toinen maa on antanut A1-todistuksen.
Jos toisella EU-maalla on syytä epäillä
- asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta
- todistuksen tai todisteen pätevyyttä tai
- todistuksessa olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä
Todistuksen vastaanottaneen EU-maan laitoksen on pyydettävä todistuksen antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia. Todistuksen vastaanottaneen maan laitos voi tarvittaessa myös pyytää todistuksen peruuttamista. A1-todistuksen antaneen laitoksen on toisen EU-maan pyynnöstä tarkistettava pyydetyt tiedot ja asiakirjat sekä harkittava uudelleen todistuksen antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava todistus.
Työskentelyvaltio voi jättää huomiotta A1-todistuksen, jos A1-todistuksen myöntänyt jäsenvaltio peruuttaa tai julistaa todistuksen mitättömäksi.
Tapauksessa C-359/16 Altun ym. unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion tuomioistuin voi tietyin edellytyksin sivuuttaa myönnetyt todistukset, kun A1-todistus on hankittu tai siihen on vedottu vilpillisesti ja kun todistuksen antanut laitos on jättänyt huomioimatta sille esitetyt tosiseikat. Tapauksessa C-370/17 CRPNPAC unionin tuomioistuin vahvisti, että petoksen perusteella myönnettyjen todistusten sivuuttaminen on mahdollista tietyin edellytyksin.
Työnantajan ja työskentelymaan tulee muutoin noudattaa A1-todistusta. Jos todistuksen oikeellisuudesta syntyy epäselvyyttä, tulee työnantajan tai kohdemaan viranomaisen olla yhteydessä viranomaiseen, Suomessa Eläketurvakeskukseen.
Esimerkiksi jos herää epäilys, että työntekijälle jonkin toisen maan viranomaisen antama A1-todistus ei ole asianmukainen (siitä puuttuu esimerkiksi ajanjakso tai Suomessa on päällekkäin työeläkevakuutus samalle henkilölle), tulee asiassa olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen, joka tarvittaessa selvittää asian toisen maan viranomaisen kanssa.
Jäsenvaltioiden erimielisyys A1-todistuksen oikeellisuudesta
Jos eri maiden viranomaiset eivät pääse sopimukseen sovellettavasta lainsäädännöstä, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat 6 kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.
Jäsenvaltioiden erimielisyystilanteista ja niitä koskevasta sovittelumenettelystä on annettu Hallintotoimikunnan päätös A1. Sen mukaan erimielisyystilanteissa (esimerkiksi jos jäsenvaltio kyseenalaistaa toisen jäsenvaltion antaman A1-todistuksen) lähtökohtana on yhteyslaitosten välinen vuoropuhelu.
Menettelyä pyytävä laitos ottaa yhteyttä ja pyytää vastaanottavaa laitosta antamaan selvityksen tai tarvittaessa peruuttamaan asiakirjat tai julistamaan sen mitättömäksi. Pyynnön vastaanottava laitos vahvistaa pyynnön saapumisen viipymättä viimeistään 10 työpäivän kuluttua ja ilmoittaa asian yhdyshenkilön. Ko. laitos ilmoittaa menettelyä pyytäneelle laitokselle päätöksensä mahdollisimman pian, viimeistään 3 kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Laitos myös ilmoittaa henkilölle ja työnantajalle päätöksestä sekä siitä, miten siihen voi hakea muutosta.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Päivitetty ohjeeseen poikkeuslupatoimivallan muutos. Lakimuutos on voimassa 1.1.2021 alkaen.
Eläketurvakeskuksen toimivalta ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa
Eläketurvakeskus on ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa toimivaltainen (ns. toimivaltainen laitos) antamaan päätöksen työntekijän tai yrittäjän kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan. Eläketurvakeskus on toimivaltainen myös poikkeuslupa-asioissa 1.1.2021 alkaen.
Useassa EU-maassa työskentelevien henkilöiden osalta toimivaltainen laitos on henkilön vakituisen asuinmaan laitos. Eläketurvakeskus on toimivaltainen silloin, kun henkilön vakituinen asuinmaa on Suomi.
Eläketurvakeskuksen antamat päätökset ulkomaantyön vakuuttamisasioissa
Myönteinen ratkaisu – todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta
Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta, jos ulkomailla työskentelevään henkilöön voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ei ole valituskelpoinen päätös, joten ratkaisuun ei ole mahdollista hakea muutosta suoraan. Jos työnantaja tai työntekijä haluaa valittaa ratkaisusta, antaa Eläketurvakeskus asiassa poikkeuksellisesti valituskelpoisen myönteisen päätöksen. Asianosaisen on otettava yhteyttä Eläketurvakeskukseen valituskelpoisen päätöksen saamiseksi.
Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi antaa myönteistä päätöstä niissä tilanteissa, joissa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön on määrittänyt toinen valtio. Kun henkilö työskentelee useassa EU-maassa, ja asuinvaltio on toimivaltaisena laitoksena määrittänyt sovellettavaksi sosiaaliturva lainsäädännöksi Suomen, niin Eläketurvakeskus antaa todistuksen. Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi tässä tapauksessa antaa valituskelpoista myönteistä päätöstä, koska asiaratkaisu on toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tekemä.
Kielteiset ratkaisut – hylkäävä päätös
Jos ulkomailla työskentelevään henkilöön ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa kielteisen päätöksen hakemukseen eikä haettua todistusta voida antaa. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).
Eläketurvakeskuksen kielteinen päätös tarkoittaa aina sitä, että henkilölle ei kerry ulkomaantyöstä työeläkettä Suomeen. Oikeus muihin etuuksiin riippuu siitä, koskeeko EU:n sosiaaliturva-asetus tai kyseinen sosiaaliturvasopimus kyseistä etuutta.
Asetuksien tai sosiaaliturvasopimuksen ulkopuolelle jäävien sosiaaliturva-alojen osalta Kela tai muu taho (esim. tapaturmavakuutusyhtiö) ratkaisee oikeuden etuuteen itsenäisesti kansallisen lainsäädännön nojalla.
Tieto päätöksestä välittyy automaattisesti Kelaan ja Kela toimii päätöksen mukaisesti.
Poikkeuslupa-asioita koskeva menettely
Jos poikkeuslupa myönnetään, Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) tai ilmoittaa hyväksytystä poikkeusluvasta asianosaisille. Menettelytapa riippuu haetusta poikkeusluvasta.
Jos poikkeuslupahakemus hylätään Eläketurvakeskus antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).
Ennen 1.1.2021 Eläketurvakeskus ei ollut toimivaltainen antamaan poikkeuslupa-asioissa valituskelpoista päätöstä. Valituskelpoisen päätöksen antoi erillisestä pyynnöstä sosiaali- ja terveysministeriö.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen täsmennetty A1-todistuksen jakelua koskevia kohtia.
A1-todistuksen tiedot menevät Eläketurvakeskuksesta suoraan sähköisesti Kelaan.
Kela informoi henkilöä automaattisesti etuuksista, joita perusasetus koskee, ja antaa henkilölle eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Lisäksi Kela ratkaisee muut kuin EU:n sosiaaliturva-asetusten piiriin kuuluvat etuudet ja toimittaa niiden osalta oman päätöksensä henkilölle.
A1-todistus lähetetään työnantajalle ja työntekijälle, mutta sitä ei tarvitse erikseen toimittaa työskentelymaan viranomaisille vaan ainoastaan pyydettäessä, esimerkiksi vero- tai sosiaaliturvaviranomaiselle. Todistus osoittaa, että työskentelymaahan ei kuulu maksaa sosiaaliturvamaksuja.
Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna
Voimassaolo: alkaen – päättyen
Eläketurvakeskus myöntää todistuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta aina määräajaksi.
Jos ulkomaantyöhön liittyvät olosuhteet muuttuvat todistuksen voimassaoloaikana, tulee esimerkiksi seuraavat muutokset ilmoittaa Eläketurvakeskukselle:
- Suomeen paluu tai komennuksen keskeytyminen yli 30 päivää ennen todistuksen voimassaolon päättymistä
- työsuhteen päättyminen
- työnantajan vaihtuminen tai uuden rinnakkaisen työsuhteen tai yrittäjätoiminnan aloittaminen
- pysyvä muutto ulkomaille
- ulkomailla työskentelyn keskeytyminen lomautuksen, sairauden tai palkattoman vapaan, perhevapaan, vuorotteluvapaan tai muun vastaavan vapaan perusteella
- lentohenkilökuntaan kuuluvan henkilön kotiaseman vaihtuminen.
Muutokset edelliseen versioon
Rajatyöntekijöistä kertova osuus siirretty omaan ohjeeseen 1.1.2015