Lähetetty työntekijä on työntekijä, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää tilapäisesti tekemään palkkatyötä toiseen EU/ETA-maahan tai Sveitsiin (jäljempänä EU-maahan). Lähetettyyn työntekijään voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ulkomaantyön aikana, jos lähettämisen edellytykset täyttyvät. Edellytykset on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 12.1. artiklassa.

Eläketurvakeskus myöntää työnantajan hakemuksesta työntekijälle A1-todistuksen lähettämisen edellytysten täyttyessä. A1-todistus osoittaa, että työntekijään sovelletaan ulkomaantyöskentelyn ajan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

A1-todistuksen voimassaoloaikana työnantaja ja työntekijä maksavat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut pelkästää Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen tarkoittaa myös sitä, että

• Työntekijän eläke karttuu Suomeen ja
• Työntekijä saa sosiaaliturvaetuutensa kuten esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomen lainsäädännön mukaisesti.

Jos työntekijällä ei ole A1-todistusta, tulee työnantajan järjestää työntekijän sosiaaliturva työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä työnantajan tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen EU-maahan eikä sosiaalivakuutusmaksuja saa maksaa samanaikaisesti Suomeen. Tällöin työntekijä ei voi myöskään saada esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksia Suomesta.

A1-todistusta tulee hakea ennen toisessa EU-maassa työskentelyn alkua, mutta A1-todistus voidaan myöntää myös takautuvasti lähettämisen edellytysten täyttyessä.

Jos Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle A1-todistuksen, tulee työnantajan yleensä määrittää lähetetylle työntekijälle vakuutuspalkka. Katso ohje Vakuutuspalkka eläkkeen perusteena olevana työansiona.

Työntekijän lähettämistä koskevat edellytykset

Toisessa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• Työnantaja on Suomessa tavallisesti toimiva yritys
• Työntekijä tekee ulkomailla töitä lähettävän Suomessa toimivan työnantajan lukuun (kiinteä yhteys säilyy)
• Työntekijän ulkomaantyö on etukäteen arvioitu tilapäiseksi ja kesto on enintään 24 kuukautta
• Työntekijään sovelletaan välittömästi ennen ulkomaantyöskentelyn aloittamista Suomen sosiaaliturva-lainsäädäntöä ja
• Työntekijää ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.

Kun kyseiset edellytykset täyttyvät työntekijää pidetään lähetettynä työntekijänä riippumatta siitä, miten ulkomailla tapahtuva työ on nimetty. Ulkomaantyössä voi siten olla kyse esimerkiksi tilapäisestä työkomennuksesta, työmatkasta tai työnantajan ja työntekijän keskenään sopimasta etätyöstä.

Jos työntekijä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne lähettämisen sijaan. Tällöin työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään eri sääntöjen perusteella. Katso erillinen ohjeistus useassa EU-maassa työskentelystä.

2.1.0.2 Lähettävää työnantajaa koskevat edellytykset

Lähettävänä työnantajana toimivan yrityksen tulee tavallisesti harjoittaa toimialansa mukaista merkittävää toimintaa Suomessa. Yrityksen ei katsota tavallisesti harjoittavan toimintaansa Suomessa, jos yrityksen toiminta Suomessa liittyy ainoastaan yrityksen sisäiseen hallintoon tai yritys on perustettu vain ulkomaantyötä varten. Lähettävän työnantajan ei tarvitse olla rekisteröity Suomeen tai muuhun EU-maahan, mutta työnantajan tulee harjoittaa toimintaansa tosiasiallisesti Suomessa.

Kun arvioidaan, harjoittaako työnantaja merkittävää toimintaa Suomessa, otetaan muun muassa huomioon Käytännön oppaassa ja hallintotoimikunnan päätöksessä A2 määriteltyjä, seuraavia seikkoja:

• Työnantajan rekisteröity kotipaikka
• Työnantajan hallinnollinen keskus
• Työnantajan hallintohenkilökunnan määrä lähettävässä valtiossa ja työskentelymaassa – jos lähettävässä valtiossa on vain hallintohenkilökuntaa, työnantajaan ei voida soveltaa lähettämistä koskevia sääntöjä
• Lähetettyjen työntekijöiden työhönottopaikka
• Paikka, jossa suurin osa sopimuksista asiakkaiden kanssa tehdään
• Lainsäädäntö, jota sovelletaan lähettävän työnantajan asiakkaidensa ja työntekijöidensä kanssa tekemiin sopimuksiin
• Lähettävässä valtiossa ja työskentelyvaltiossa tehtyjen sopimusten määrä
• Työnantajan kokonaisliikevaihdon suuruus lähettävässä valtiossa ja työskentelyvaltiossa tyypillisenä ajankohtana
• Sen ajan pituus, jonka työnantaja on sijoittautunut lähettävään jäsenvaltioon

Toiminnan laajuuden arvioinnissa otetaan huomioon kunkin yrityksen erityispiirteet ja harjoitetun toiminnan todellinen luonne sekä yrityksen koko. Arviointi perustuu siten kokonaisarvioon.

Käytännössä, jos työnantajalla on vakiintuneesti Suomessa työskenteleviä työntekijöitä, jotka on työeläkevakuutettu Suomessa ja jos työnantajan liikevaihto Suomessa on vähintään 25 prosenttia kokonaisliikevaihdosta, voidaan työnantajaa lähtökohtaisesti pitää lähettävänä työnantajana. Ratkaisu siitä, toimiiko työnantaja riittävässä määrin Suomessa, perustuu kuitenkin aina kokonaisharkintaan työnantajan tilanteesta.

Yrityksellä voi olla merkittävää toimintaa useammassa EU-maassa. Näin ollen sama yritys voi lähettää työntekijöitä eri EU-maista, jos sillä on kyseisissä EU-maissa EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamalla tavalla merkittävää toimintaa. Toiminnan merkittävyyttä arvioidaan siten maakohtaisesti.

2.1.0.3 Työsuhdetta koskevat edellytykset

Jotta työntekijää voidaan pitää lähetettynä työntekijänä, tulee työntekijän työoikeudellisen työsuhteen säilyä koko ulkomaantyöskentelyn ajan Suomessa toimivaan työnantajaan. Työntekijän ja työnantajan välillä tulee siten olla kiinteä yhteys.

Osoituksena kiinteän yhteyden säilymisestä on se, että työntekijä on edelleen lähettävän työnantajan johdon ja valvonnan alainen. Kiinteän yhteyden säilymistä tarkasteltaessa otetaan huomioon seuraavia seikkoja

• onko alkuperäinen työsopimus edelleen voimassa
• kenen kanssa työsopimus on tehty ja kenen kanssa on sovittu ulkomaantyöstä
• kenellä on valta irtisanoa työsopimus ja ulkomaantyötä koskeva sopimus
• kenellä on valta päättää lähetetyn työntekijän työn luonteesta
• kenellä on viimekätinen palkanmaksuvelvollisuus (käytännössä palkan voi sopimuksesta maksaa myös vastaanottava yritys)
• onko työntekijän paluusta Suomeen sovittu

Kiinteän yhteyden voidaan katsoa säilyvän, jos työntekijä on tehnyt sopimuksen ulkomaantyöstä lähettävän työnantajan kanssa. Kiinteän yhteyden voidaan myös katsoa säilyvän Suomessa toimivaan työnantajaan, jos työntekijä ja lähettävä suomalainen sekä vastaanottava ulkomainen työnantaja ovat tehneet ns. kolmikantasopimuksen. Tällöin esimerkiksi palkanmaksu voidaan sopia tapahtuvan käytännössä ulkomaisesta yrityksestä käsin. Pelkkä palkanmaksu ei ole siten osoitus kiinteästä yhteydestä, tai sen katkeamisesta. Lähettävän työnantajan on kuitenkin viime kädessä aina oltava vastuussa työsuhteeseen liittyvistä seikoista, kuten irtisanomisesta, palkanmaksusta sekä vastata lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista. Myös muut työsuhteeseen liittyvät vel-vollisuudet ja oikeudet tulee säilyä Suomessa toimivalla työnantajalla, jotta työntekijään voidaan soveltaa Suo-men sosiaaliturvalainsäädäntöä lähetettynä työntekijänä.

Työnantajan on tarvittaessa annettava selvitys siitä, että kiinteä yhteys lähettävän työnantajan ja työntekijän välillä on olemassa koko ulkomaantyöskentelyn ajan. Käytännössä tämä tapahtuu esittämällä esimerkiksi työ- ja/tai komennussopimukset, jos sosiaaliturvaviranomaiset pyytävät.

Jos työntekijä solmii työsopimuksen lisäksi paikallisen työnantajan kanssa tai aloittaa oman yritystoiminnan ulkomailla, ei työntekijää voida pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä. Lähetettynä työntekijänä voidaan pitää työntekijää, joka tekee työtä vain Suomessa toimivalle työnantajalle. Työntekijällä voi myös olla useampi Suomessa toimiva työnantaja, jotka lähettävät työntekijän tilapäisesti työskentelemään ulkomaille.

2.1.0.4 Työskentelyn ulkomailla tulee olla tilapäistä alle 24 kuukautta kestävää

Työntekijän työskentelyn ulkomailla tulee olla tilapäistä, jotta työntekijää voidaan pitää EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamana lähetettynä työntekijänä. Työnantajan ja työntekijän on tullut etukäteen sopia tilapäisestä alle 24 kuukautta kestävästä ulkomailla tapahtuvasta työstä. Tämä 24 kuukauden kokonaisaika on maakohtainen.

Eläketurvakeskus voi myöntää samaan EU-maahan useita peräkkäisiä A1-todistuksia Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltumisesta, kunhan kokonaistyöskentelyaika samassa EU-maassa on enintään 24 kuukautta.

Jos ulkomaantyö jatkuu toistaiseksi tai työntekijän kanssa ei ole etukäteen sovittu alle 24 kuukautta kestävästä ulkomaantyöstä, työntekijää ei voida pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä. Työnantajan tulee siinä tapauksessa järjestää työntekijän sosiaaliturva työntekijän työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat etukäteen sopineet tilapäisestä ulkomaantyöstä, joka kestää yli 24 kuukautta, mutta alle 5 vuotta, voidaan muiden edellytysten täyttyessä työntekijälle hakea poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseksi. Katso Poikkeuslupaa koskeva ohjeistus.

Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan EU-maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa, kun edellisen, samaan EU-maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta. Käytännössä henkilön tulee siten palata työskentelemään Suomeen vähintään 2 kuukaudeksi, jotta ulkomaantyöskentelyjaksojen pituutta ei lasketa yhteen ensimmäisen jakson alusta alkaen. Aikaraja perustuu hallintotoimikunnan päätökseen A2.

Poikkeuslupaa koskevissa tilanteissa henkilön tulee kuitenkin olla Suomessa pidempään kuin 2 kuukautta, jotta ulkomaantyöskentelyjaksoja ei lasketa yhteen poikkeuslupaharkinnassa. Katso poikkeuslupaa koskeva ohjeistus.

Jos työntekijä työskentelee tavallisesti sekä Suomessa että toisessa EU-maassa eli työntekijän työnkuvaan kuuluu säännöllinen toisessa EU-maassa työskentely, sovellettavaksi tulevat lähtökohtaisesti useassa EU-maassa tavallisesti työskenteleviä työntekijöitä koskevat määräykset eikä lähettämistä koskevat määräykset. Katso erillinen ohjeistus useassa EU-maassa työskentelystä.

Eri EU-maihin suuntautuvia peräkkäisiä ulkomaantyöskentelyjaksoja ei lasketa yhteen, koska työskentelyaikaa tarkastellaan maakohtaisesti.

Lähettämistä koskevissa määräyksissä ei ole vähimmäisaikaa. Työntekijä voi siten olla lähetetty työntekijä, vaikka työ toisessa EU-maassa kestäisi vain yksittäisiä päiviä tai viikkoja.

2.1.1 Lähetetty työntekijä jää työskentelymaahan tilapäisen ulkomaantyön päätyttyä

Lähtökohta on, että lähetetyn työntekijän tulee palata tilapäisen ulkomailla työskentelynsä jälkeen Suomeen. Jos työntekijä ei palaa ulkomailla työskentelyn jälkeen Suomeen, myönnetty A1-todistus pidetään voimassa, jos alun perin on kuitenkin sovittu tilapäisestä alle 24 kuukautta kestävästä työstä ja myös muut lähettämisen edellytykset täyttyvät. Lähettämistilanteissa tarkastellaan siten ensisijaisesti työntekijän työskentelyajan tilapäisyyttä eikä työntekijän ulkomailla oleskelun tilapäisyyttä.

A1-todistus voidaan myöntää lähetettynä työntekijänä edellytysten täyttyessä myös, jos etukäteen on tiedossa, että työntekijä tulee tilapäisen työskentelynsä jälkeen jäämään oleskelemaan ulkomaille. Tuolloin osapuolten tulee kuitenkin erityisesti pystyä esittämään selvitys siitä, että kyseessä on etukäteen tilapäiseksi sovittu työskentely, joka kestää alle 24 kuukautta.

Poikkeuslupaa ei lähtökohtaisesti puolleta, jos työntekijä ei ole palaamassa Suomeen tilapäisen työskentelynsä jälkeen.

2.1.2 Työntekijään tulee soveltua Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö välittömästi ennen ulkomaantyön aloittamista

Jotta työntekijää voidaan pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana lähetettynä työntekijänä, tulee työntekijään soveltua välittömästi ennen työskentelyn aloittamista ulkomailla Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö joko asumisen tai työskentelyn perusteella. Käytännössä vähintään 1 kuukauden kestänyt työskentely Suomessa ennen ulkomaan työskentelyä riittää, jos työntekijään on sovellettu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä Suomessa työskentelyn aikana.

Työnantaja voi myös palkata työntekijän lähetettäväksi suoraan ulkomaantyöhön, kunhan edellä mainitut lähettämisen edellytykset täyttyvät. Työntekijän ei siten tarvitse olla ollut nimenomaan lähettävän työnantajan palveluksessa ennen ulkomaantyötä, vaan työntekijä on voinut esimerkiksi

• Tehdä töitä toiselle Suomessa toimivalle työnantajalle
• Opiskella tai
• Ollut perheenjäsenenä Suomessa

Jos henkilö ei ole tehnyt työtä ennen ulkomaantyön alkamista, tulee Kelan olla katsonut, että henkilöllä on oikeus Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.

Vaatimus lähtömaan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ennen ulkomaantyön alkamista perustuu täy-täntöönpanoasetuksen 14.1. artiklaan. Kuukauden aikaraja on puolestaan määritelty hallintotoimikunnan pää-töksessä A2.

2.1.3 Työntekijää ei lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää

Jotta työntekijään voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä lähetettynä työntekijänä, edellytyksenä on lisäksi, ettei työntekijää lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.

Jos työkomennukselle lähetetty työntekijä korvataan välittömästi toisella lähetetyllä työntekijällä, soveltuu uuteen lähetettyyn työntekijään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntö työskentelyn alkamisesta lähtien eikä A1-todistusta voida myöntää. Korvaamiskiellon tarkoituksena on estää toiminnan pyörittäminen yhdessä EU-maassa lähetetyillä työntekijöillä käyttämällä hyväksi lähettävän EU-maan lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen alhaisempaa tasoa (ns. social dumping).

2.1.4 Henkilö työskentelee samanaikaisesti sekä työntekijänä että yrittäjänä yhdessä EU-maassa

Henkilö saattaa työskennellä myös yrittäjänä ulkomailla sen lisäksi, että on työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan, joka lähettää henkilön tilapäisesti työhön ulkomaille.

Lähtökohta on, että henkilöön, joka tekee työtä toisessa EU-maassa lähetettynä työntekijänä sekä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Lähtömaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö voi kuitenkin tulla sovellettavaksi, jos sekä työntekijä- että yrittäjätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset perusasetuksen 12.1. ja 12.2. artikloiden mukaisesti. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä katso erillinen ohje.

Mikäli lähettämisen edellytykset eivät täyty sekä työntekijä- että yrittäjätyössä, ei Eläketurvakeskus voi myöntää A1- todistusta. Tällöin henkilön yrittäjätoiminta ja työntekijänä työskentely tulee vakuuttaa työskentelymaassa.

Jos henkilö tekee yrittäjätyönsä yhdessä EU-maassa ja työntekijätyönsä toisessa EU-maassa/EU-maissa, EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on erilliset määräykset tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus tällaisesta useassa eri EU-maassa tapahtuvasta työstä.

2.1.4.1 Lähettämisen edellytykset eivät täyty yritystoiminnan osalta

Tyypillisin tilanne, etteivät lähettämisen edellytykset täyty henkilön yrittäjätoiminnassa, on se, että henkilö työskentelee samanaikaisesti sekä työntekijänä että yrittäjänä yhdessä EU-maassa, mutta henkilön YEL/MYEL-vakuutus ei ole ollut voimassa Suomessa 4 kuukautta ennen ulkomaantyöskentelyä. Eläketurvakeskus ei voi tällöin myöntää henkilölle A1-todistusta, vaikka lähettämisen edellytykset työntekijänä tapahtuvassa työssä täyttyisivätkin. Henkilön tulee tällöin itse järjestää sosiaaliturvansa yrittäjätoimintansa osalta työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Myös lähettävän työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänä tapahtuvat työ työskentelymaassa.

Toisessa EU-maassa harjoitettava yrittäjätoiminta voidaan jättää ottamatta huomioon vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Eläketurvakeskus voi myöntää A1-todistuksen, jos lähettämisen edellytykset täyttyvät lähetettynä työntekijänä tehtävän työn osalta ja henkilö esittää Eläketurvakeskukselle kirjallisen selvityksen työskentelymaan viranomaisilta, että yrittäjätyötä ei pidetä työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännössä yrittäjänä tai työntekijänä tapahtuvana työnä. Jos henkilö haluaa vedota tähän seikkaan, tulee henkilön

• Ottaa yhteyttä työskentelymaan sosiaaliturvaviranomaisiin ja selvittää, pidetäänkö yrittäjä-toimintaa kyseisen maan sosiaaliturvalainsäädännössä yrittäjänä tai työntekijänä tapahtuva-na työnä. Toisin sanoen, onko yrittäjänä työskentely sellaista, että yrittäjätoiminnasta tulisi maksaa lakisääteisiä pakollisia tai vapaaehtoisia sosiaalivakuutusmaksuja kyseisessä maassa ilman A1-todistusta ja
• Esittää A1-todistushakemuksen yhteydessä Eläketurvakeskukselle työskentelymaan viranomaisen kirjallinen selvitys asiasta.

2.1.4.2 Lähetetty työntekijä aloittaa yrittäjätyön A1-todistuksen voimassa oloaikana

Mikäli lähetty työntekijä, jolle on myönnetty A1-todistus Suomen sosiaaliturvan soveltumisesta, aloittaa yritystoiminnan samassa EU-maassa, peruuttaa Eläketurvakeskus henkilölle myönnetyn A1-todistuksen siihen päivään, jolloin yrittäjätoiminta on alkanut. Henkilön tulee tällöin itse järjestää sosiaaliturvansa yrittäjätoimintansa osalta työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Myös lähettävän työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänä tapahtuvat työ työskentelymaassa yrittäjätoiminnan alkamisesta alkaen.

2.1.4.3 Lähetetty työntekijä työskentelee lisäksi apurahansaajana

Henkilö saattaa työskennellä myös yrittäjänä ulkomailla sen lisäksi, että on työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan, joka lähettää henkilön tilapäisesti työhön ulkomaille.

Lähtökohta on, että henkilöön, joka tekee työtä toisessa EU-maassa lähetettynä työntekijänä sekä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Lähtömaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö voi kuitenkin tulla sovellettavaksi, jos sekä työntekijä- että yrittäjätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset perusasetuksen 12.1. ja 12.2. artikloiden mukaisesti. Apurahansaajan lähettämisen edellytyksistä katso erillinen ohje.

Jos henkilö tekee apurahansaajatyönsä yhdessä EU-maassa ja työntekijätyönsä toisessa EU-maassa/EU-maissa, EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on erilliset määräykset tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus tällaisesta useassa eri EU-maassa tapahtuvasta työstä.

Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.

Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.1 artiklan nojalla.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

2.3.1 Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan

Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä

• työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.

Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

2.3.1.1 Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.

2.3.1.2 Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle

Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.

2.3.2 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan

• joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
• työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.

2.3.2.1 Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.

• työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.

2.3.2.2 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
• työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.

2.3.2.3 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.

Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

2.3.3 Työnantajan kotipaikan määrittely

Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.

Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
• aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
• kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
• paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
• toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
• paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
  pankkipalvelut, sijaitsevat
• EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
  säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
  vaatimusten mukaan
• paikka, jossa työntekijöitä palkataan.

Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.

2.3.4 Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä

2.3.4.1 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.

2.3.4.2 Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

2.3.4.3 Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa

Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

2.3.4.4 Kuljetusyritysten henkilökunta

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.

Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.

2.3.5 Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.

Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.

Jos henkilö on ulkomaantyöskentelyn aikana virheellisesti työeläkevakuutettu Suomessa, tulee virheellinen vakuutus purkaa ja vakuuttaminen korjata oikeaan maahan.

Poikkeustilanteissa, jos kyseessä on esimerkiksi pitkä takautuva aika eikä vakuuttamista voida takautuvasti enää korjata, Eläketurvakeskus ja toisen maan viranomaiset voivat mahdollisesti sopia keskenään siitä, että virheellinen vakuuttaminen jätetään ennalleen ns. poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa voidaan käyttää, kun kyseessä on ollut työskentely EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai sosiaaliturvasopimusmaassa. Edellytyksenä tälle sopimiselle on se, että se on henkilön edun mukaista ja että molempien valtioiden viranomaiset tähän suostuvat.

Jos työnantaja haluaa, voidaan joissain tilanteissa virheellisesti Suomesta otettu lakisääteinen työeläkevakuutus muuttaa vapaaehtoiseksi työeläkevakuutukseksi. Katso ohjeet vapaaehtoisesta työeläkevakuutuksesta.

Virheellistä vakuuttamista ei voida ottaa uuden lähettämisen perusteeksi. Jos työntekijän kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan perustuu virheelliselle vakuuttamiselle, ei työntekijälle voida myöntää ajassa eteenpäin todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskentelyn ajalle.

Jos työnantaja tai työntekijä huomaa jälkikäteen, että ulkomaantyöskentely on todennäköisesti vakuutettu väärässä maassa, tulee asiasta olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.

Yrittäjän tulee järjestää eläke- ja muu sosiaaliturvansa työskentelymaansa lainsäädännön mukaisesti. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan työskentelymaan edellyttämällä tavalla. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan kerrallaan.

3.1.1 Yrittäjätoiminta on tilapäistä toisessa EU-maassa

Yrittäjä, joka siirtää yrittäjätoimintansa tilapäisesti toiseen EU-maahan voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos niin sanotut lähetetyn yrittäjän edellytykset täyttyvät.

Lähetetty yrittäjä on henkilö, joka toimii tavanomaisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Suomessa ja lähtee tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä

• toiseen EU-maahan tai
• ETA-maahan tai
• Sveitsiin.

Ohjeistossa Edellytykset yrittäjän lähtömaassa vakuuttamiselle EU-tilanteessa kerrotaan tarkemmin edellytyksistä, joiden täyttyessä tilapäisesti toisessa EU-maassa työskentelevä yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.

3.1.2 Yrittäjä työskentelee EU-maassa rinnakkain yrittäjänä ja työ- tai virkasuhteessa

Yrittäjää ei voida pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, jos

• yrittäjä aloittaa rinnakkaisen työskentelyn työntekijänä tai virkamiehenä tai
• yrittäjä aloittaa työskentelymaassa yrittäjätoiminnan, joka ei ole samankaltaista kuin se työ, jota yrittäjä on harjoittanut ennen lähtöään Suomessa.

Kun yrittäjää ei voida pitää lähetettynä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan lainsäädäntöä.

Jos yrittäjä työskentelee tilapäisesti ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa ja harjoittaa yrittäjätoimintaa, voi yrittäjä kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos sekä yrittäjätoiminnassa että työntekijätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset.

3.1.3 Yrittäjätoimintaa useassa EU-maassa

Yrittäjä, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa samanaikaisesti tai vuorotellen useassa EU-maassa voi tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Katso erillinen ohje.

3.1.4 A1-todistus lähetetylle yrittäjälle ja useassa EU-maassa työskentelevälle yrittäjälle

Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta yrittäjälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella yrittäjä välttyy työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen voimassaoloaikana yrittäjä maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen ja yrittäjä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että

• yrittäjän eläke karttuu Suomeen ja
• yrittäjä saa sosiaaliturvaetuutensa kuten esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomen lainsäädännön mukaisesti.

Yrittäjän, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa tavanomaisesti ja toistuvasti useassa EU-maassa, tulee hakea A1-todistusta myös lyhyille vain muutaman päivän kestäville ulkomaantyöjaksoille. A1-todistus myönnetään tällöin useassa maassa työskentelyn ajanjaksoksi, kuitenkin enintään 2 vuodeksi kerrallaan.

A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos yrittäjän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.

Jos yrittäjällä ei ole A1-todistusta, tulee yrittäjän järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä yrittäjän tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin yrittäjä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta.
 

Lähetetty yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Lähetettynä yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka

• tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa
• on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa
• harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa ja
• työskentelee toisessa EU-maassa tilapäisesti alle 24 kuukautta.

3.2.1 Yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa

Yrittäjän tulee olla harjoittanut yrittäjätoimintaa tavallisesti Suomessa jo jonkin aikaa ennen ulkomaille lähtöään, jotta yrittäjä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään tilapäisesti toisessa EU-maassa.

Käytännössä yrittäjältä edellytetään, että

•  yrittäjä on harjoittanut toimintaansa Suomessa ja
•  yrittäjällä on YEL:n tai MYEL:n mukainen eläkevakuutus voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä.

Lisäksi yrittäjän tulee säilyttää edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa ulkomaantyöskentelyn päätyttyä.

Kun tutkitaan, harjoittaako yrittäjä tavallisesti toimintaa Suomessa ja säilyttääkö yrittäjä edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa, otetaan huomioon seuraavia seikkoja:

• onko yrittäjällä toimitiloja Suomessa
• maksaako yrittäjä veroja Suomeen
• onko yrittäjällä arvonlisäverotunniste Suomessa (alv-numero tai Y-tunnus) ja
• onko yrittäjä jäsenenä Suomessa kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä.

Kun harkitaan näiden edellytysten täyttymistä, otetaan huomioon yrittäjän toiminnan luonne kokonaisuudessaan.

Jos yrittäjä ei ole YEL-tai MYEL-vakuuttamisvelvollinen, voi yrittäjä kuitenkin kuulua Suomen sosiaaliturvaan muiden edellytysten täyttyessä, jos yrittäjällä on voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä

• yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus
• työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukainen yrittäjän työajan vakuutus
• yrittäjän vapaaehtoinen MYEL-vakuutus tai
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (MATAL) mukainen vapaaehtoinen MATA-työtapaturma ja ammattitautivakuutus.

3.2.1.1 YEL-vakuutus voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua

Vaikka YEL-vakuutus ei olisi ollut voimassa 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua, voi yrittäjä mahdollisesti olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelynsä aikana. Kokonaisharkinnassa voidaan tällöin ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

• yrittäjällä on aikaisempia, vastaavaan toimintaan liittyviä YEL-vakuutusjaksoja, mutta nykyinen YEL-vakuutus ei ole ehtinyt olla voimassa 4 kuukautta juuri ennen ulkomaille lähtöä ja
• yrittäjä työskentelee hyvin lyhyen ajanjakson ulkomailla ja palaa tämän jälkeen jatkamaan yrittäjätoimintaa pysyvästi Suomeen

Jos henkilö on lähtenyt ulkomaantyöhön lähetettynä työntekijänä ja yrityksen omistussuhteiden muutoksesta johtuen henkilöön tuleekin soveltaa jatkossa yrittäjäeläkelakeja, voidaan henkilölle hakemuksesta myöntää uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.

3.2.2 Yritystoiminnan tulee olla samankaltaista Suomessa ja toisessa EU-maassa

Suomessa yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö voi lähteä tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä toiseen EU-maahan ja kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan.

Kun määritellään, onko yrittäjän ulkomailla tekemä työ samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemänsä työ, käytetään perusteena työn todellista laatua. Merkitystä ei ole sillä, määritelläänkö tehtävä työ toisessa EU-maassa palkkatyöksi tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtäväksi työksi.

Yleensä yrittäjän tekemä työ samalla alalla katsotaan olevan samankaltaista työtä. Samallakin alalla työ voi olla myös hyvin erilaista, joten aina ei ole mahdollista soveltaa tätä yleistä sääntöä.

3.2.3 Ulkomaan työskentelyn tulee olla tilapäistä

Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta yrittäjää voitaisiin pitää lähetettynä yrittäjänä.

Lähetetty yrittäjä voi harjoittaa yrittäjätoimintaa ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan.

Jos lähetetty yrittäjä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voi yrittäjä kuulua Suomen sosiaaliturvaan poikkeusluvalla, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa.

Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.

Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta

Katso lisää poikkeuslupamenettelystä ohjeistosta Poikkeuslupa EU-tilanteissa.

Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.

Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

3.3.1 Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa

Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee

• fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.

Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.

Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.

3.3.2 Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan

Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti

• yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
• harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
• asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.

Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.

3.3.3 Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa

Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.

3.3.4 Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

EU-asetusten tarkoittamana yrittäjänä pidetään myös MYEL:ssä tarkoitettua apurahansaajaa.

Apurahansaajaan sovelletaan perusasetuksen yrittäjiä koskevia säännöksiä, vaikka apurahansaaja ei perinteisessä mielessä olekaan yrittäjä. Siten tilapäisesti ulkomailla työskentelevään apurahansaajaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin tilapäisesti ulkomailla työskentelevään yrittäjään.

Toisessa EU-maassa työskentelevä apurahansaaja voi ottaa itselleen MYEL-vakuutuksen ulkomaantyönsä ajaksi, jos apurahansaajalla on Eläketurvakeskuksen antama A1-todistus.

4.2.1 Tilapäisesti toisessa maassa työskentelevä apurahansaaja

Toiseen EU-maahan enintään 24 kuukaudeksi lähtevä apurahansaaja voi edelleen kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos hän

• täyttää MYEL:n vakuuttamisen edellytykset ja
• on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaille lähtöään.

Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ennen apurahatyön alkua tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.

Käytännössä riittää, että henkilö on työskennellyt Suomessa vähintään 1 kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.

Jos henkilö ei ole työskentelynsä perusteella kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että hän on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ajan ennen tilapäisen ulkomaantyön aloittamista.

Jos henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.

4.2.2 Poikkeusluvan perusteet EU-tilanteissa

EU-maiden viranomaisilla on mahdollisuus sopia keskenään poikkeuksista kaikkiin vakuuttamista koskeviin sääntöihin. Jos työskentely ulkomailla kestää esimerkiksi yli 24 kuukautta, apurahansaaja voi edelleen pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä poikkeusluvalla.

4.2.3 Useassa maassa tavallisesti työskentelevä apurahansaaja

Useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevään apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen säännösten mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.

Kun apurahansaaja on lähdössä ulkomaille työskentelemään apurahan turvin, hänen tulee tehdä hakemus

• Melaan apurahan vakuuttamisesta MYEL:n mukaan ja
• Eläketurvakeskukseen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskenneltäessä.

Eläketurvakeskukseen tehdystä hakemuksesta välittyy tieto automaattisesti myös Kelaan.

Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.

• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.

Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.

Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a.  Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.

Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa) tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Useassa EU-maassa työskentelevää henkilöä kohdellaan ikään kuin henkilö työskentelisi ja saisi tulonsa vain siinä EU-maassa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. Useassa EU-maassa työskentelevään henkilöön ei siten voida soveltaa usean eri EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtä aikaa.

Kun henkilö tekee työtä useassa eri EU-maassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetuksen) 13 artiklan nojalla. Katso erillinen ohje siitä, milloin henkilön voidaan katsoa työskentelevän useassa eri EU-maassa.

Käytännössä yhden maan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi useissa eri EU-maissa työskentelevän työntekijän kaikkien työnantajien, myös ulkomaisten, tulee maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut yhteen ja samaan EU-maahan. Samoin, jos yrittäjä työskentelee useissa eri EU-maissa, tulee yrittäjän maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut vain yhteen EU-maahan ja sosiaalivakuutusmaksujen määrittelyssä tulee ottaa huomioon yrittäjän kaikissa EU-maissa tekemä työ. Sosiaaliturvaetuutensa useassa EU-maassa työskentelevä henkilö saa vastaavasti sen EU-maan lainsäädännön mukaisesti, mitä henkilöön sovelletaan.

5.1.1 Mitkä asiat vaikuttavat sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn

Perusasetuksen 13 artiklassa on erilliset lainvalintasäännöt seuraaviin tilanteisiin, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa

• työntekijänä yhdelle tai useammalle työnantajalle (13.1 artikla)
• yrittäjänä yhdelle tai useammalle yritykselleen (13.2. artikla)
• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa (13.3 artikla) ja
• virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa (13.4 artikla).

Lentohenkilökunta työskentelee usein myös useassa eri EU-maassa, mutta lentohenkilökuntaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 11.5 artiklan mukaisesti, jos henkilöllä on vain yksi kotiasema. 

Näistä eri tilanteista on omat erilliset ohjeensa, miten sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään.

Seuraavilla asioilla on merkitystä, kun ratkaistaan se, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan:

• missä maassa henkilö asuu
• työskenteleekö henkilö työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä
• harjoittaako henkilö huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan
• missä maassa henkilön työnantajien kotipaikat sijaitsevat ja
• missä henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee, jos henkilö toimii yrittäjänä.

Kun henkilö työskentelee useissa eri rooleissa eri EU-maissa, sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa eniten virkamiehenä työskentely. Toiseksi isoin painoarvo on työntekijäasemassa työskentelyllä. Yrittäjänä työskentely otetaan huomioon viimeisimpänä. Lainvalintasäännöt usean EU-maan työskentelytilanteissa noudattavat tätä hierarkiaa, ellei jossakin roolissa tapahtuva työskentely ole pienimuotoista. Katso erilliset ohjeet eri rooleissa tehtävästä työstä sekä pienimuotoisuudesta.

Lentohenkilökunnan jäsenen osalta ratkaisevaa sen sijaan on, missä maassa henkilön kotiasema sijaitsee. Lentohenkilökunnasta on erillinen ohjeensa, jossa on tarkempaa tietoa.

5.1.2 Useassa EU-maassa työskentelystä on ilmoitettava asuinmaalle

Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään asuinmaansa toimivaltaiselle viranomaiselle ja hakea A1-todistusta. Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään Eläketurvakeskukselle hakemalla A1-todistusta. Sähköinen hakemuspalvelu ja hakemuslomakkeet löytyvät Eläketurvakeskuksen nettisivuilta. Ilmoittamisvelvollisuus on siten henkilöllä itsellään, mutta Suomessa A1-todistushakemuksen voi tehdä myös henkilön työnantaja.

Ilmoittamisvelvollisuus perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2003 (täytäntöönpanoasetus) 16.1 artiklaan. Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan mukaan henkilöllä on myös velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot sovellettavan lainsäädännön määrittelemiseksi.

Vaikka henkilö ei jättäisikään hakemusta Eläketurvakeskukselle, Eläketurvakeskus voi viime kädessä ratkaista henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ns. viran puolesta, jos Eläketurvakeskus on saanut tiedon henkilön useassa EU-maassa työskentelystä muualta. Eläketurvakeskus voi saada tällaisen tiedon esimerkiksi toisen maan laitokselta tai Kelalta.

Jos henkilö ei asu missään EU-maassa, työnantaja tai henkilö itse voi tehdä A1-todistushakemuksen työnantajan kotimaahan tai EU-maalle, johon henkilöllä on eniten ammatillisia siteitä.

Katso asumisen määrittelystä on oma ohjeensa.

5.1.3 Asuinmaa ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön

Kun henkilö työskentelee tavallisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa, ratkaisun sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa aina henkilön asuinmaa. Jos henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Jos henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen. Jos henkilöön ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen EU-maahan, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Tuolloin kyseinen EU-maa antaa henkilölle A1-todistuksen.

Jos henkilö ei asu Suomessa vaan jossakin toisessa EU-maassa, Eläketurvakeskus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Tällöin Eläketurvakeskus siirtää sille tulleen hakemuksen käsiteltäväksi henkilön asuinmaahan.

5.1.3.1 Ratkaisu on aluksi väliaikainen

Asuinmaan viranomaisen tekemä ratkaisu sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä on aluksi väliaikainen. Kun asuinmaa on tehnyt ratkaisunsa, asuinmaa ilmoittaa asiasta muille EU-maille, joissa henkilö työskentelee. Ratkaisu tulee lopulliseksi 2 kuukauden kuluttua asuinmaan ilmoituksesta. Ainoastaan jos jokin toinen työskentelymaa ilmoittaa 2 kuukauden kuluessa olevansa eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, ei ratkaisu tule lopulliseksi. Tällöin maat aloittavat neuvottelun siitä, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Ratkaisu voi tulla lopulliseksi myös aikaisemmin, jos maat ovat keskenään sopineet sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä yhdessä.

5.1.3.2 Erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä

Jos EU-maat ovat erimielisiä henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee EU-maiden sopia yhdessä asiasta. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa määritellään, minkä EU-maan lainsäädäntöä sovelletaan tällaisessa tilanteessa tilapäisesti ja miten EU-maiden välillä neuvotellaan asiasta. Katso erillinen ohjeistus.

Kyseisiä menettelytapoja noudatetaan vain, jos EU-maiden välillä on erimielisyyttä sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tai henkilön asumisesta. Jos henkilö itse tai työnantaja on tyytymätön asuinmaan tekemään ratkaisuun sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee henkilön tai työnantajan valittaa ratkaisusta kansallisen lainsäädännön mukaisesti asuinmaan laitokselle.

5.1.4 Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön A1-todistus

EU-maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan, antaa useassa EU-maassa työskentelevälle henkilölle A1-todistuksen. Tämä A1-todistus esitetään tarvittaessa muissa työskentelymaissa.

Vaikka useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevissa määräyksissä ei ole määräaikoja, annetaan A1-todistus määräaikaisena, jotta henkilön tilanne voidaan tarkistaa tietyin väliajoin. Henkilöllä itsellään ja työnantajalla on myös velvollisuus ilmoittaa A1-todistuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tapahtuvista muutoksista todistuksen myöntäneelle maalle ja asuinmaalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi

• työnantajan vaihdos
• asuinmaan vaihdos
• työskentely vain yhdessä maassa
•  merkittävä muutos työskentelyn jakaantumisessa eri maiden välillä tai
• työskentelyn päättyminen eri EU-maissa ennen todistuksen voimassaolon päättymistä.

Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Jos henkilön työskentely jatkuu A1-todistuksen päätyttyä, tulee henkilön hakea uutta A-todistusta.

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on erilliset määräykset tilanteisiin, kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa). Kyseisten määräysten mukaan useassa eri EU-maassa tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä. EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.5, 14.6 ja 14.7 artikloissa on määritelty, millaisia tilanteita pidetään tavallisesti useassa EU-maassa työskentelynä. Myös unionin tuomioistuin on eräissä tapauksissa ottanut kantaa asian tulkintaan.

Useassa EU-maassa tavallisesti työskentelyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee säännönmukaisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa. Jotta työskentelyä voidaan pitää tavallisesti useassa EU-maassa tapahtuvana, tulee työskentelyn eri EU-maissa olla jatkuvaa ja säännöllistä 12 kuukauden tarkastelujakson aikana. 

Henkilön katsotaan työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa, jos henkilö harjoittaa samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa kahdessa tai useammassa EU-maassa. Työntekijä voi siten tehdä työtä joko saman työnantajan palveluksessa tai eri työnantajien palveluksessa eri EU-maissa. Myös yrittäjällä voi olla yksi tai useampi yrittäjätoiminta eri EU-maissa. Henkilö voi tehdä työtä myös useassa eri roolissa. Esimerkiksi

• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa tai
• työntekijänä/yrittäjänä yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa.

Samanaikaisella toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jonka harjoittaminen jatkuu eri EU-maissa samanaikaisesti esimerkiksi saman tai samojen työsopimusten puitteissa tai samana yritystoimintana keskeytyksettä. Henkilön työnkuva voi olla esimerkiksi sellainen, että henkilö vaihtaa työskentelymaataan säännöllisesti työsuhteensa tai yrittäjätoimintansa aikana. Henkilö voi toisaalta myös harjoittaa toista toimintaa esimerkiksi pääasiallisen toimintansa loma-aikoina tai viikonloppuisin.

Vuorottelevalla toiminnalla puolestaan tarkoitetaan toimintaa, jota henkilö harjoittaa peräkkäisinä työtehtävinä eri EU-maissa. Sillä ei ole merkitystä, miten usein vuorottelua tapahtuu 12 kuukauden tarkastelujakson aikana, mutta vuorottelun tulee olla säännöllistä ja ennakoitavissa.

Esimerkkejä tilanteista, jotka ovat useassa EU-maassa tavallisesti työskentelyä:

• henkilön työskentelymaa vaihtuu päivittäin
• henkilö työskentelee säännöllisesti osan viikkoa yhdessä EU-maassa ja osan viikkoa toisessa EU-maassa
• henkilö vaihtaa työskentelymaataan muutaman kuukauden välein saman työsuhteen tai yritystoiminnan kestäessä ja tällaisesta työjärjestelystä on sovittu etukäteen.
• henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa talvikauden yhdessä työssä ja kesäkauden toisessa EU-maassa toisessa työssä. Työskentely tapahtuu tällaisella vuorottelulla vuosittain ja töiden jatkumisestä tällä tavoin vuosittain on sovittu etukäteen.

Arvio siitä, onko kyseessä useassa EU-maassa työskentely vai yhdessä EU-maassa työskentely, perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Ratkaisevaa on harjoitetun toiminnan kesto eli onko toiminta eri EU-maissa luonteeltaan pysyvää vai tilapäistä. Myös toiminnan luonne ja työstä tehdyt sopimukset otetaan huomioon arvioinnissa.

5.2.1 Tarkasteluaika 12 kuukautta

Määritettäessä sovellettavaa lainsäädäntöä otetaan huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kahden tai useamman EU-maan tilanteen on jatkuttava vähintään 12 kuukautta, vaan lyhyemmälläkin aikavälillä henkilö saattaa työskennellä tavallisesti useassa EU-maassa. Esimerkiksi henkilö, joka tekee keikkatyötä muusikkona eri tapahtumissa useissa eri EU-maissa kesäkuusta elokuuhun, on useissa maissa työskentelevä henkilö 3 kuukauden jakson ajan.

Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tulevien 12 kuukauden lisäksi edeltävien 12 kuukauden toteutunut tilanne.

Tarkasteluaika on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.10 artiklassa.

5.2.2 Työntekijänä useassa EU-maassa

Työntekijä työskentelee useassa EU-maassa esimerkiksi, jos

• työntekijällä on yksi työnantaja, jolle työntekijä työskentelee fyysisesti useassa EU-maassa säännöllisesti tai

• työntekijä työskentelee eri EU-maissa useille työnantajille; työsuhteiden eri työnantajiin ei tarvitse olla voimassa samanaikaisesti vaan kyseessä voi olla myös vuorotteleva toiminta eri EU-maissa.

Erillisessä ohjeessa on kerrottu, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään.

5.2.3 Yrittäjänä useassa maassa

Yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa esimerkiksi, jos

• yrittäjä harjoittaa yhtä yritystoimintaa säännöllisesti useassa eri EU-maassa tai

• yrittäjä harjoittaa eri yrittäjätoimintoja säännöllisesti useassa eri EU-maassa.

Erillisessä ohjeessa on kerrottu, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään. Kyseiset ohjeet soveltuvat myös apurahansaajiin.

Apurahansaaja on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä henkilö, jos apurahansaaja tekee Suomesta myönnetyllä apurahallaan työtä fyysisesti säännöllisesti useassa eri EU-maassa.

5.2.4 Työnteko eri EU-maissa eri rooleissa

Useassa EU-maassa työskentelevä henkilö voi olla myös esimerkiksi

• yhdessä EU-maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä työskentelevä henkilö tai
• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja toisessa yrittäjänä työskentelevä henkilö.

Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevia määräyksiä noudatetaan myös silloin, jos henkilö työskentelee lentohenkilökunnan jäsenenä ja

• henkilöllä on kotiasema useammassa kuin yhdessä EU-maassa samanaikaisesti tai vuorotellen tai
• henkilöllä on kotiasema yhdessä EU-maassa ja henkilö työskentelee toisessa EU-maassa työntekijänä tai yrittäjänä.

Merenkulkijoita pidetään useassa EU-maassa työskentelevinä henkilöinä, jos

• henkilö työskentelee useiden eri EU-maiden lipun alla olevilla aluksilla samanaikaisesti tai vuorotellen tai
• henkilö työskentelee EU-maan lipun alla olevalla aluksella ja lisäksi maissa jossakin toisessa EU-maassa.

Myös näissä tilanteissa tarkastellaan, onko työskentely eri EU-maissa jatkuvaa ja toistuvaa.

Erillisissä ohjeissa on kerrottu, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan tällaisissa tilanteissa.

5.2.5 Milloin ei ole kyseessä useassa EU-maassa työskentely

Kyseessä ei ole useassa EU-maassa työskentely, jos työ tosiasiallisesti tehdään vain yhdessä EU-maassa. Useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten soveltaminen edellyttää lähtökohtaisesti, että henkilö työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa tarkastelujakson aikana. Pelkkä työsopimuksen kirjaus useassa EU-maassa tapahtuvasta työstä ei ole riittävä, vaan henkilön tulee tosiasiallisesti vaihtaa työskentelymaataan.

Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin tietyissä tilanteissa useissa EU-maissa työskenteleviä henkilöitä koskevia sääntöjä, vaikka henkilö tekisi kaiken työnsä fyysisesti yhdessä EU-maassa. Katso erillinen ohje virkamiehistä.

Kyseessä ei ole useassa EU-maassa työskentely, jos henkilö työskentelee vain yksittäisen jakson toisessa EU-maassa. Henkilöllä tulee siten olla sovittuna työskentelyä useissa EU-maissa 12 kuukauden tarkastelujakson aikana.

Jos henkilö tekee työnsä fyysisesti useassa eri EU-maassa, mutta henkilö työskentelee pääasiassa yhdessä EU-maassa ja muissa EU-maissa tapahtuva työ on pienimuotoista, jätetään pienimuotoinen työskentely ottamatta huomioon sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä. Katso erillinen ohjeistus pienimuotoisuudesta.

5.2.6 Rahaetuutta yhdestä EU-maasta ja työskentelyä toisessa EU-maassa

Jos henkilö saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja henkilö työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö selvittää tapauskohtaisesti. Katso erillinen ohje aiheesta.

Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet. Eläke ei ole tällainen etuus.

5.2.7 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä useassa EU-maassa työskentelystä

Unionin tuomioistuimen ratkaisuissa on käsitelty sovellettavaa lainsäädäntöä usean EU-maan työskentelytilanteissa esimerkiksi tapauksissa

• Hakenberg (C-13/73)
• Foot-Ball Club d’Andlau (C-8/75)
• Calle Grenzshop Andresen (C-425/93)
• Format (C-115/11) sekä
• Format (C-879/19). 

Milloin asuinmaalla on merkitystä EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa

Henkilön asuinmaalla on merkitystä esimerkiksi, kun

• henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa). Asuinmaa vaikuttaa siihen, mikä EU-maa on toimivaltainen ratkaisemaan sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ja minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi.
• henkilö ei työskentele lainkaan eli henkilö on ns. ei-aktiivi. Esimerkiksi eläkkeensaaja, opiskelija tai lapsi voi olla ei-aktiivi, jos henkilö ei työskentele. Ei-aktiiveihin henkilöihin sovelletaan henkilön asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. tai
• henkilö työskentelee EU-maan lipun alla olevalla aluksella merenkulkijana ja saa palkkansa asuinmaastaan. Henkilöön sovelletaan tällöin henkilön asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Henkilön asuminen vaikuttaa myös esimerkiksi henkilön sairaanhoito-oikeuteen, työttömyysetuuksiin ja ensisijaisuussääntöihin perhe-etuuksien päällekkäisyystilanteissa.

5.3.1 Miten asuinmaa määritellään

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa asuinmaalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu vakinaisesti. Asuinmaan määritelmä on EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 1 artiklan j kohdassa.

Asuinmaata määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kokonaistilanne. Asuinmaana pidetään maata, jossa henkilö asuu tavanomaisesti ja pysyvästi ja johon henkilöllä on kiinteät siteet. Asuinmaa on siis se maa, jossa henkilön intressien keskuksen voidaan katsoa olevan.

Asuinmaan määrittelyssä otetaan huomioon muun muassa seuraavia seikkoja:

• oleskelun kesto ja jatkuvuus
• harjoitetun toiminnan luonne ja erityispiirteet, erityisesti paikka, jossa toimintaa tavallisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto
• perheasema ja perhesiteet. Perheellä tarkoitetaan puolisoa (avio/avopuoliso tai rekisteröity puoliso) ja/tai alaikäisiä lapsia. Sen sijaan esimerkiksi vanhempia tai isovanhempia, ei asuinmaata tarkasteltaessa lähtökohtaisesti oteta huomioon täysikäisten henkilöiden kohdalla.
• muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen
• opiskelijoiden osalta tulolähde
• asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus;
• EU-maa, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös henkilön tarkoitus, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja erityisesti syyt, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.

Asumisen määrittelyyn liittyvät kriteerit ovat EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 11 artiklassa. Kriteereillä ei ole keskinäistä tärkeysjärjestystä vaan asuminen arvioidaan tapauskohtaisesti.

Asumista määriteltäessä käytetään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettua asumiskäsitettä, jota unionin tuomioistuin on tulkinnut ja joka on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton. Asuinmaata ei siten ratkaista esimerkiksi Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla, vaikka asumisen käsitteet EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja kyseisessä laissa ovat hyvin samankaltaiset.

Asumista ratkaistaessa eivät tule myöskään sovellettaviksi kotikuntalain säännökset, joten yksinomaan väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun määritellään missä maassa henkilö asuu. Vaikka rekisteröitymistä voidaankin jossain määrin pitää osoituksena henkilön aikomuksesta, rekisteröityminen ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä eikä rekisteröitymisen perusteella voida suoraan katsoa, että henkilö asuu tietyssä paikassa. Henkilön asuinmaa määritellään siten tosiasiallisen oleskelun perusteella. Lähtökohtaisesti henkilöllä tulee kuitenkin olla Suomessa vakituinen tai tilapäinen osoite, jotta henkilöä voidaan pitää Suomessa asuvana EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Henkilöllä voi olla vain yksi asuinmaa kerrallaan. Henkilön vakituinen asuinmaa voi olla EU-maassa tai EU:n ulkopuolella. EU:n sosiaaliturva-asetukset voivat tulla sovellettavaksi myös henkilöön, joka asuu EU:n ulkopuolella. Katso ohjeistus EU:n sosiaaliturva-asetusten henkilöllisestä soveltamisalasta.

Hallintotoimikunta on ohjeistanut asumisen määrittelyä EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa Käytännön oppaassa. Käytännön oppaassa on myös useita esimerkkitapauksia asumisesta.

5.3.2 Asuinmaan määrittely, jos asuinmaasta on erimielisyyttä

Eläketurvakeskus ottaa kantaa henkilön asumiseen, jos henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa, tai kyseessä on merenkulkija, joka saa palkkansa asuinmaastaan. Jos asianosaiset ovat tyytymättömiä Eläketurvakeskuksen ratkaisuun asumisesta, asianosainen voi pyytää Eläketurvakeskukselta valituskelpoista päätöstä asiasta.

Jos kahden tai useamman EU-maan laitosten välillä on erimielisyyttä henkilön asuinmaan määrittämisessä, kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa eri EU-maassa, laitosten on vahvistettava asuinmaa yhteisellä sopimuksella. Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen tosiseikkojen perusteella, ratkaisevana pidetään

• henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja
• erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.

Erimielisyystilanteissa EU-maiden tulee noudattaa tiettyjä toimintatapoja. Katso ohje Lainsäädännön tilapäisestä soveltamisesta EU-tilanteissa.

5.3.3 Unionin tuomioistuimen ratkaisuja asumisesta

Unionin tuomioistuin on käsitellyt asumista esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

• C-76/76 di Paolo
• C-13/73 Hakenberg
• C-216/89 Reibold
• C-102/91 Knoch
• C-90/97 Swaddling
• C-589/10 Wencel
• C-255/13 I.

Suurin osa tässä listatuista unionin tuomioistuimen antamista päätöksistä koskevat aikaa, jolloin on sovellettu EU:n sosiaaliturva-asetusta 1408/71. Näillä päätöksillä on siten erityisesti merkitystä määriteltäessä asumista aikana ennen 1.5.2010.

1.5.2010 alkaen voimassa oleviin EU:n sosiaaliturva-asetuksiin on kirjattu aikaisemmissa oikeustapauksissa otetut kannanotot.

Kun työntekijä, yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn vaikuttaa se, tekeekö kyseinen henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan vai ei. Huomattavan osan käsite on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.8. artiklassa.

Henkilön asuinmaassaan tekemän työn osuudella on siten vaikutusta siihen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Sillä, miten työ jakaantuu muiden EU-maiden välillä ei sen sijaan ole merkitystä, ellei jossakin EU-maassa työskentely ole pienimuotoista. Katso erillinen ohjeistus pienimuotoisuudesta. Asuinmaan määrittelystä on myös oma ohjeensa.

Henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen ratkaisee, katsotaanko henkilön tekevän huomattavan osan työstään asuinmaassaan. Ratkaisu perustuu asianosaisten henkilön tilanteesta antamiin tietoihin, arvioon tulevasta työskentelystä sekä jo toteutuneeseen työskentelyn jakaantumiseen eri maiden välillä.

5.4.1 Miten määritellään huomattava osa työntekijän toiminnasta

Jos työntekijän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan työntekijän työskentelevän siellä huomattavan osan.

Kun määritellään harjoittaako työntekijä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon

• työaika ja/tai
• palkka
• henkilön tilanne kokonaisuudessaan.

Työntekijä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että

• vähintään 25 prosenttia työntekijän työajasta täyttyy asuinmaassa ja/tai
• työntekijä ansaitsee vähintään 25 prosenttia ansiotuloistaan asuinmaassaan.

Kun määritellään, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään, otetaan yllä mainittujen perusteiden lisäksi huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työnantajan ja työntekijän tulee siten arvioida, miten työntekijän työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee työnantajan ja työntekijän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana.

Jos arviota ei voida tehdä seuraavien 12 kuukauden suunniteltujen työaikajärjestelyjen tai työvuorolistojen perusteella, voi asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen tarkastella myös edellisten 12 kuukauden aikana toteutunutta tilannetta. Aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan siten käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu henkilön työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

5.4.1.1 Mitä tarkoitetaan työntekijän työajalla

Työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana

• työntekijä tekee työtä tai
• on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Näin ollen päivystysaika, jolloin työntekijän on oltava fyysisesti läsnä työnantajan määrittämässä paikassa, katsotaan kokonaistyöajaksi riippumatta siitä, että päivystysajan aikana on hetkiä, jolloin kyseinen työntekijä ei jatkuvasti harjoita ammatillista toimintaa.

5.4.2 Miten määritellään huomattava osa yrittäjän toiminnasta

Jos yrittäjän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan yrittäjän työskentelevän siellä huomattavan osan. Edellytys on siten vastaava kuin työntekijöillä.

Kun määritellään, harjoittaako yrittäjä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon seuraavat seikat:

• työaika
• liikevaihto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja/tai tulo
• yrittäjän tilanne kokonaisuudessaan.

Yrittäjä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että vähintään 25 prosenttia edellä esitetyistä perusteista täyttyy yrittäjän asuinmaassa. Näin siitäkin huolimatta, että kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.

Yrittäjän tulee arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana eri EU-maiden välillä. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin ja sopimuksiin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee yrittäjän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana. Myös yrittäjien kohdalla aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon yrittäjän tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu yrittäjän työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

Yrittäjiä koskevia periaatteita noudatetaan Suomessa myös apurahansaajiin.

5.4.3 Huomattavan osan määrittely kun työtä tehdään työntekijänä ja yrittäjänä useassa EU-maassa

Jos henkilö tekee työtä useassa EU-maassa työntekijänä  ja lisäksi yrittäjänä, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota henkilön työntekijänä tekemään työhön tulee soveltaa. Tämä perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.3. artiklaan. Katso tarkemmin erillinen ohjeistus.

Tällaisessa tilanteessa, kun arvioidaan, tekeekö henkilö asuinmaassaan huomattavan osan työstään, otetaan huomioon vain työntekijäasemassa asuinmaassa tehtävä työ.

Esimerkki: Ei huomattavaa osaa työntekijänä

Henkilö työskentelee työntekijänä suomalaiselle työnantajalle asuinmaassaan Suomessa 2 päivää kuukaudessa. Suomessa henkilö harjoittaa lisäksi yrittäjätoimintaa noin 5 päivää kuukaudessa. Muun ajan henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö ei harjoita työntekijänä huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan siten Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.3. nojalla.

5.4.4 Muutokset huomattavassa osassa

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, jos asuinmaassa työskentelyn määrässä tapahtuu muutos A1-todistuksen voimassaolon aikana siten, että aikaisemmasta poiketen 25 % osuus ylittyy tai alittuu. Tilapäisestä muutoksesta työn jakaantumisessa eri EU-maiden välillä ei tarvitse ilmoittaa, jos kokonaisuutena arvio huomattavasta osasta seuraavien 12 kuukauden aikana pysyy ennallaan.

Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa. A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä. Näin pystytään varmistamaan ratkaisun laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä eri EU-maiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen soveltamisen välillä. Tämä on tärkeää varsinkin niiden henkilöiden osalta, jotka vaihtavat työskentelymaata hyvin usein ja joiden työtilanteet saattavat vaihdella hyvin paljon vuoden aikana, kuten esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevillä henkilöillä. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ja työnantajat ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja asuinmaan sosiaaliturvaviranomaiselle.

Tarvittaessa asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisilla on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu myös takautuvasti. Jos alkujaan sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi ei ole annettu tahallisesti vääriä tietoja, ratkaisun  uudelleentarkastelusta aiheutuvat muutokset tulevat lähtökohtaisesti voimaan tarkasteluhetkestä lukien.

Jos henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA -maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon lainvalintaratkaisussa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään tällöin niin kuin henkilö työskentelisi vain niissä maissa, joissa henkilö työskentelee enemmän kuin pienimuotoisesti. Pienimuotoisen työn jättämisestä huomiotta on säädetty EU:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.5b artiklassa.

Pienimuotoisuutta koskevan määräyksen tarkoitus EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on estää se, että pienimuotoinen työskentely siirtäisi henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön toiseen maahan kuin missä henkilö työskentelee muutoin.

Käytännössä sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään määrittelyssä huomioimatta, on merkitystä esimerkiksi, kun henkilö työskentelee eri rooleissa eri EU-maissa. Pienimuotoisuus vaikuttaa siten sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön esimerkiksi, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa työntekijänä ja toisessa maassa yrittäjänä/apurahansaajana ja työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista. Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan pienimuotoisuus vaikuttaa sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön myös silloin, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa virkamiehenä ja toisessa EU-maassa työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana ja virkamiestyö on pienimuotoista.

Sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, voi olla merkitystä myös silloin, kun

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Pienimuotoisen toiminnan jättäminen ottamatta huomioon voi vaikuttaa myös siihen, milloin henkilöön sovelletaan ns. lähetettyjä työntekijöitä tai yrittäjiä koskevia määräyksiä ja toisaalta milloin henkilöön sovelletaan useassa eri EU-maassa työskentelyä koskevia EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13 artiklan  määräyksiä.

5.5.1 Millainen työskentely on pienimuotoista?

Pienimuotoisena pidetään työskentelyä, joka on jatkuvaa, mutta ajallisesti ja taloudellisesti merkityksetöntä. Ohjeellisesti pienimuotoisena voidaan pitää työtä, jonka osuus henkilön kaikesta työskentelystä on

• alle 5 prosenttia säännöllisesti työajasta ja/tai
• alle 5 prosenttia kokonaispalkasta.

Kun arvioidaan, onko työskentely pienimuotoista, otetaan aina huomioon henkilön työskentely kokonaisuutena ja tulkinta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työn luonne.

Esimerkkejä pienimuotoisesta työstä :

• Henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa 1 työpäivän kuukaudessa, mikä tarkoittaa enintään 12 työpäivää vuodessa. Henkilön työstään saamat ansiot vastaavat työhön käytettyä aikaa. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa yrittäjänä. Työntekijätyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän yrittäjätyön perusteella.
• Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle työnantajalle kokoaikatyössä. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa osa-aikaisesti. Osa-aikaisen virkatyön osuus henkilön kaikesta yhteenlasketusta työajasta ja ansioista on alle 5 %. Osa-aikaista virkatyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän työntekijäasemassa tapahtuvan työn perusteella.

5.5.2 Pienimuotoinen työ työntekijänä ja lisäksi työtä yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilö työskentelee työntekijänä. Jos työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista, työntekijänä tehtävää työtä ei kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön yrittäjätyön mukaisesti.

Esimerkki: Pienimuotoinen työntekijätyö ja työtä yrittäjänä

Henkilö työskentelee kokoaikatyössä yrittäjänä asuinmaassaan Suomessa. Lisäksi henkilö käy 12 kuukauden tarkastelujaksolla töissä työntekijänä Ruotsissa ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kerran kuukaudessa 1 päivän. Henkilö ei tee työtä työntekijänä kyseiselle työnantajalle lainkaan Suomessa tai muissa maissa. Työntekijäasemassa tapahtuva työ on pienimuotoista ja jätetään siten ottamatta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä. Koska henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaansa vain Suomessa, henkilöön sovelletaan kaiken työn osalta Suomen lainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen.

5.5.3 Pienimuotoinen työ virkamiehenä ja lisäksi työtä työntekijänä tai yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilöä pidetään virkamiehenä. Jos virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista, sitä ei Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön muiden töiden mukaisesti.

Esimerkkejä: Virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista ja lisäksi henkilö toimii työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana

• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee vain Suomessa. Henkilö työskentelee työntekijänä kokoaikatyössä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä etänä Suomesta käsin. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö työskentelee pääasiallisesti kokoaikaisena työntekijänä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä Ruotsissa. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö ei tee ruotsalaiselle työnantajalle lainkaan työtä Suomessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Esimerkki: Virkamiehenä pidettävä työ ei ole pienimuotoista

• Henkilö työskentelee suomalaiselle yksityiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa. Virkamiesasemassa tehtävän työn henkilö tekee pääasiassa Suomessa, mutta lisäksi henkilö käy Ruotsissa enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö tekee virkamiesasemassa työtä osa-aikaisella 20 % työajan sisältävällä sopimuksella. Virkamiesasemassa tehtävää työtä ei voida pitää pienimuotoisena, koska työ kokonaisuudessaan työaikaa tarkastellen on enemmän kuin 5 %. Henkilöön sovelletaan perusasetuksen 13.4. artiklan nojalla Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä.

5.5.4 Lähetetty työntekijä tai yrittäjä tekee pienimuotoista työtä toisessa EU-maassa

Kun työntekijä tai yrittäjä tekee työtään fyysisesti useassa eri EU-maassa, ratkaistaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Jos työskentely jossakin EU-maassa on kuitenkin pienimuotoista, voidaan tilanne ratkaista perusasetuksen lähettämistä koskevan 12 artiklan mukaisesti, jos työssä täyttyvät lähettämisen edellytykset.

Esimerkki: Lähetetyllä työntekijällä on pienimuotoisia työmatkoja toiseen EU-maahan

• Henkilö on suomalaisen työnantajan lähettämä työntekijä Ruotsiin, ja työssä täyttyvät EU:n sosiaaliturva-asetuksen lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Lisäksi henkilö tekee pienimuotoisia työmatkoja Norjaan. Työ Norjassa on alle 5 % henkilön kokonaistyöajasta. Tilanteeseen voidaan soveltaa lähettämistä koskevia määräyksiä. Eläketurvakeskus myöntää tällöin työntekijälle A1-todistuksen 12 artiklan nojalla.

5.5.5 Pienimuotoinen työskentely ja työtä usealle eri maalaiselle työnantajalle

Pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, jos

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Esimerkki: Pienimuotoinen toiminta ja työskentely usealle työnantajalle

Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee suomalaiselle, ruotsalaiselle ja virolaiselle työnantajalle useassa eri EU-maassa. Henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos esimerkiksi virolaiselle työnantajalle tehtävä työ olisi pienimuotoista, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään kuten, jos henkilö tekisi työtään vain suomalaiselle ja ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan tällöin Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Ruotsi myöntää henkilölle A1-todistuksen. Henkilön kaikkien työnantajien tulee tällaisessa tilanteessa järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.

5.5.6 Ilmoitusvelvollisuus pienimuotoisesta toiminnasta ja A1-todistus

Vaikka henkilön työskentely toisessa EU-maassa on pienimuotoista, koskee henkilöä sama ilmoitusvelvollisuus kuin muitakin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä. Eli henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaalleen työskentelystään useissa eri EU-maissa, vaikka työskentely jossakin EU-maassa olisi pienimuotoista.

Henkilön asuinmaa määrittelee, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa henkilölle A1-todistuksen. Menettelytavat ovat näissä tilanteissa siten samat täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan mukaiset toimintatavat kuin muissakin useassa EU-maassa työskentelytilanteissa.

 Myös pienimuotoisesta työstä on maksettava lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maahan, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan ja joka on antanut A1-todistuksen, mikäli kyseisen maan sosiaaliturvalainsäädäntö sitä edellyttää.

5.5.7 Pienimuotoinen toiminta eri aikoina

5.5.7.1 Pienimuotoinen toiminta 28.6.2012 alkaen

28.6.2012 alkaen pienimuotoista toimintaa ei oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa yllä olevan ohjeistuksen mukaisesti.

ETA-maat ja Sveitsi ovat kuitenkin alkaneet soveltaa 28.6.2012 voimaantulleita EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

5.5.7.2 Pienimuotoinen toiminta aikana 1.5.2010 – 27.6.2012

Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei otettu huomioon 1.5.2010 – 27.6.2012 välisenä aikana, kun henkilö työskenteli useassa EU-maassa vain yhdelle työnantajalle. Pienimuotoisen toiminnan huomioimatta jättäminen koski siten vain 13.1 artiklan mukaisia tilanteita, kun työntekijällä oli vain yksi työnantaja.

Jos puolestaan työnantajia on 2 tai useampia, pienimuotoinenkin toiminta toisessa EU-maassa otettiin huomioon ajalla 1.5.2010 – 27.6.2012.

Kyseisenä aikana pienimuotoinen toiminta otettiin huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä myös niissä tilanteissa, kun

• henkilö työskenteli työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa maassa tai
• henkilö työskenteli virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa maassa.

Jos työskentely on alkanut ennen 28.6.2012, saattavat perusasetuksen siirtymäsäännökset soveltua tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.

Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.1 artiklan nojalla.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

5.6.1 Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan

Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä

• työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.

Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

5.6.1.1 Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.

5.6.1.2 Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle

Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.

5.6.2 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan

• joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
• työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.

5.6.2.1 Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.

• työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.

5.6.2.2 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
• työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.

5.6.2.3 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.

Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

5.6.3 Työnantajan kotipaikan määrittely

Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.

Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
• aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
• kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
• paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
• toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
• paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
  pankkipalvelut, sijaitsevat
• EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
  säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
  vaatimusten mukaan
• paikka, jossa työntekijöitä palkataan.

Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.

5.6.4 Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä

5.6.4.1 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.

5.6.4.2 Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

5.6.4.3 Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa

Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

5.6.4.4 Kuljetusyritysten henkilökunta

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.

Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.

5.6.5 Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.

Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.

Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.

Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

5.7.1 Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa

Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee

• fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.

Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.

Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.

5.7.2 Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan

Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti

• yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
• harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
• asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.

Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.

5.7.3 Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa

Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.

5.7.4 Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee

• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja
• yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa,

sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen maan lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä. Työsuhteessa yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu siis vain yhden EU-maan sosiaaliturvaan. Jotta tätä määräystä voidaan soveltaa, edellytetään, että työskentely tapahtuu fyysisesti useassa EU-maassa.

Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee Suomessa työsuhteessa ja lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa, häneen sovelletaan kaiken työn osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.  Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja. Sillä ei ole merkitystä, missä henkilö asuu.

Jos henkilö työskentelee yrittäjätoimintansa lisäksi työntekijänä useammassa kuin yhdessä EU-maassa, sovelletaan häneen sen EU-maan lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Henkilölle tulee hakea A1-todistusta, jos henkilö työskentelee esimerkiksi

• virkamiehenä yhdelle julkiselle työnantajalle useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
• usealle julkiselle työnantajalle virkamiehenä tai
• virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa.

Katso tarkempi ohjeistus eri tilanteista alla olevista ohjeista.

Tässä ohjeessa kerrotaan myös henkilön työskentelystä virkavapaan aikana.

5.9.1 Henkilö on virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan

Henkilöön sovelletaan työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun henkilö

• tekee työtä useassa EU-maassa ja
• on virkasuhteessa vain suomalaiseen työnantajaan.

Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) virkamiehiä koskevan 11.3.b artiklan perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

5.9.2 Työ työsuhteisena suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, henkilöä pidetään Suomessa virkamiehenä eikä työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

5.9.3 Työ työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle muissa EU-maissa kuin Suomessa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn vaikuttaa se, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.

Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä. Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

Jos henkilö ei ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää Suomessa virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen. Työntekijäasemassa työskentelevän henkilön kohdalla on merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta. Jos työnantajalla on epäselvyyttä siitä, pidetäänkö henkilöä työntekijänä vai virkamiehenä Suomessa, todistushakemuksen voi tehdä myös Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian.

5.9.4 Henkilö työskentelee ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Jos henkilö työskentelee virkamiehenä ainoastaan yhden ulkomaisen julkisen työnantajan palveluksessa Suomessa ja toisessa EU-maassa, henkilöön sovelletaan työnantajamaan sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta kotimaansa sosiaaliturvaviranomaisilta.

5.9.5 Työ suomalaiselle ja ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Virkamiehen työskennellessä suomalaiselle julkiselle työnantajalle sekä ulkomaiselle julkiselle työnantajalle, virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Merkitystä on sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Virkamiehen sosiaaliturva ratkaistaan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen perusteella myös siinä tilanteessa, jossa virkamiehellä on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja, mutta työ tehdään fyysisesti vain yhdessä EU-maassa.

Tällaisissa tilanteissa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

5.9.6 Työ virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa

Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.

Tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

5.9.7 Työskentely virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä fyysisesti yhdessä EU-maassa

Henkilön työskennellessä vain yhdessä EU-maassa ja tehdessä työtä virkamiehenä ja työntekijänä ja/tai yrittäjänä, sovelletaan henkilöön perusasetuksen 13.4 artiklaa siitä huolimatta , että kaikki työskentely tapahtuu yhdessä EU-maassa.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystä useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisen maalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisen maalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

5.9.8 Työ virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa

Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies

• on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
• ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
• lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
• solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
• ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.

Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.

Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos

• henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
• henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
• henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
• kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.

Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille. Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

5.9.9 Työ virkavapaan aikana useassa EU-maassa

Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos

• henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
• henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
• työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.

Jos henkilöä voidaan pitää useassa EU-maassa työskentelevänä, sovelletaan henkilöön tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä myös niiden virkavapaajaksojen aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.

Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.

• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.

Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.

Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a.  Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.

Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Henkilölle tulee hakea A1-todistusta, jos henkilö työskentelee esimerkiksi

• virkamiehenä yhdelle julkiselle työnantajalle useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
• usealle julkiselle työnantajalle virkamiehenä tai
• virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa.

Katso tarkempi ohjeistus eri tilanteista alla olevista ohjeista.

Tässä ohjeessa kerrotaan myös henkilön työskentelystä virkavapaan aikana.

6.1.1 Henkilö on virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan

Henkilöön sovelletaan työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun henkilö

• tekee työtä useassa EU-maassa ja
• on virkasuhteessa vain suomalaiseen työnantajaan.

Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) virkamiehiä koskevan 11.3.b artiklan perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

6.1.2 Työ työsuhteisena suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, henkilöä pidetään Suomessa virkamiehenä eikä työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

6.1.3 Työ työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle muissa EU-maissa kuin Suomessa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn vaikuttaa se, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.

Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä. Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

Jos henkilö ei ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää Suomessa virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen. Työntekijäasemassa työskentelevän henkilön kohdalla on merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta. Jos työnantajalla on epäselvyyttä siitä, pidetäänkö henkilöä työntekijänä vai virkamiehenä Suomessa, todistushakemuksen voi tehdä myös Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian.

6.1.4 Henkilö työskentelee ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Jos henkilö työskentelee virkamiehenä ainoastaan yhden ulkomaisen julkisen työnantajan palveluksessa Suomessa ja toisessa EU-maassa, henkilöön sovelletaan työnantajamaan sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta kotimaansa sosiaaliturvaviranomaisilta.

6.1.5 Työ suomalaiselle ja ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Virkamiehen työskennellessä suomalaiselle julkiselle työnantajalle sekä ulkomaiselle julkiselle työnantajalle, virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Merkitystä on sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Virkamiehen sosiaaliturva ratkaistaan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen perusteella myös siinä tilanteessa, jossa virkamiehellä on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja, mutta työ tehdään fyysisesti vain yhdessä EU-maassa.

Tällaisissa tilanteissa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

6.1.6 Työ virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa

Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.

Tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

6.1.7 Työskentely virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä fyysisesti yhdessä EU-maassa

Henkilön työskennellessä vain yhdessä EU-maassa ja tehdessä työtä virkamiehenä ja työntekijänä ja/tai yrittäjänä, sovelletaan henkilöön perusasetuksen 13.4 artiklaa siitä huolimatta , että kaikki työskentely tapahtuu yhdessä EU-maassa.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystä useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisen maalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisen maalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

6.1.8 Työ virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa

Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies

• on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
• ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
• lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
• solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
• ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.

Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.

Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos

• henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
• henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
• henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
• kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.

Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille. Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

6.1.9 Työ virkavapaan aikana useassa EU-maassa

Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos

• henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
• henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
• työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.

Jos henkilöä voidaan pitää useassa EU-maassa työskentelevänä, sovelletaan henkilöön tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä myös niiden virkavapaajaksojen aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.

Merenkulkijoille ja muille aluksilla työskenteleville henkilöille ei ole välttämätöntä hakea A1-todistusta kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan, jos

• henkilö asuu vakituisesti Suomessa ja
• työskentelee Suomen lipun alla olevalla aluksella eikä
• tee mitään muuta työtä kyseisen aluksella työskentelyn lisäksi seuraavien 12 kk aikana.

Merenkulkijalle tulee pääsääntöisesti hakea A1-todistusta tilanteissa, joissa henkilön asuinmaa on eri kuin lippumaa. A1-todistushakemus lippusäännön soveltamisesta tehdään ensisijaisesti lippumaahan.

Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa myös Kelalle, jos hän tekee työtä jonkin toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella.

7.1.1 Vakuuttamisen pääsääntö eli lippusääntö

Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevät henkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti Suomen sosiaaliturvaan.

Merenkulkijoihin ja muihin laivoilla työskenteleviin henkilöihin sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka lipun alla työskentelyalus purjehtii. Määräys koskee kaikkia aluksilla työskenteleviä henkilöitä niin merenkulkijoita kuin muitakin työntekijöitä ja yrittäjiä. Lippusääntö on todettu perusasetuksen artiklan 11.4 alkuosassa.

Lippusäännöstä poiketaan ainoastaan silloin kun henkilöllä on A1-todistus jostakin muusta maasta. Henkilöllä voi olla A1-todistus esimerkiksi silloin kun

• henkilön palkka maksetaan asuinmaasta
• henkilö on lähetetty työntekijä tai yrittäjä
• henkilö työskentelee tavallisesti usean eri EU-maan lipun alla purjehtivilla aluksilla tai
• henkilö työskentelee tavallisesti sekä maissa että aluksella.

Ns. merenkulkijamääräyksiä sovelletaan vain merellä purjehtivalla aluksella tapahtuvaan työskentelyyn. Siten esimerkiksi sisävesillä tapahtuvaa työskentelyä pidetään työskentelynä kyseisessä maassa eikä esim. lippusäännön mukaisena tilanteena.

7.1.2 Työntekijän palkka maksetaan asuinmaasta

EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevään henkilöön sovelletaan asuinmaan lainsäädäntöä, jos henkilön toiminnasta korvauksen maksavan yrityksen tai henkilön koti- tai liiketoimipaikka on henkilön asuinvaltiossa. Tämä poikkeus on todettu lippusääntöä koskevan artiklan 11.4 loppuosassa. Näissä tilanteissa työnantajaksi katsotaan palkan maksava yritys tai henkilö.

Kyseisessä määräyksessä ei ole aikarajaa, vaan henkilöön sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä niin kauan kuin hänen tilanteensa pysyy samanlaisena.

7.1.3 Lähetettynä työntekijänä tai yrittäjänä aluksella

Jos henkilön työskentely toisen EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella on tilapäistä, voi hän tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua edelleen lähtömaansa sosiaaliturvaan. Näistä edellytyksistä on kerrottu omissa ohjeissa.

7.1.4 Muita merenkulkija-asetuksen mukaisia tilanteita

7.1.4.1 Työskentely ruoppaajalla

Kun kyseessä on työskentely ruoppaajalla ja ruoppaus tapahtuu alukselta, sovelletaan lippusääntöä.

Kun on kyseessä ruoppaus, jota ei suoriteta alukselta, sovelletaan henkilöön EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaan hänen työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä.

7.1.4.2 Työskentely satama-alueella tai telakalla

Satama-alueella liikkuvalla aluksella tapahtuvan työskentelyn katsotaan olevan lippusäännön alaista merityötä.

Satama-alueella maissa, esimerkiksi sataman telakalla tai satamaterminaalissa, tehtävään työhön sovelletaan työskentelymaan pääsääntöä. Myös henkilöiden, jotka eivät yleensä työskentele aluksella sen purjehtiessa, katsotaan työskentelevän maissa. Esimerkiksi Suomen satamassa olevassa aluksessa satama-aikana käyvien laivasiivoojien tulkitaan työskentelevän Suomessa.

7.1.4.3 Useassa maassa tai usean maan lipun alla työskentelevä merenkulkija

Merenkulkijan, joka työskentelee usean lipun alla tai maissa merityön lisäksi, katsotaan työskentelevän useassa maassa. Tällöin työskentelyä koskevat merityötilanteet käsitellään useassa maassa työskentelyä koskevien vakuuttamissääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Henkilön asuessa Suomessa ja työskennellessä vain Suomen lipun alla kulkevalla aluksella tai maissa Suomessa, ei henkilö tarvitse A1-todistusta. Jos esimerkiksi Suomessa asuva ja Suomen lipun alla seilaava merenkulkija aloittaa työn toisen EU-maan lipun alla kulkevalla aluksella siten, että palkka maksetaan asuinmaasta Suomesta, ratkaistaan hakemus useassa maassa työskentelyn määräysten mukaisesti. A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta, sillä asuinmaa on toimivaltainen ratkaisemaan henkilön sosiaaliturva-asian usean maan tilanteissa.

Tarkemmin usean maan työn säännöistä löydät usean maan ohjeiden alta.

Lentohenkilökuntaan kuuluviin työntekijöihin sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa heidän kotiasemansa sijaitsee. Lentoyhtiö nimeää henkilökuntansa jäsenelle kotiaseman.

Esimerkiksi EU-alueella lentävään lentäjään, jonka kotiasema on Helsinki, sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka hän asuisi jossain toisessa EU-maassa.

Kotiasemasääntöä sovelletaan myös vuokrattuun henkilökuntaan sekä yrittäjiin. Se, vakuutetaanko lentohenkilökunnan jäsen työeläkelakien mukaan yrittäjänä vai työntekijänä, arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti työoikeudellisin perustein.

8.1.1 A1-todistusta haetaan ja sen myöntää maa, jossa henkilön kotiasema sijaitsee

A1-todistusta haetaan siitä maasta, jossa kotiasema sijaitsee. Hakemuksen voi tehdä joko työnantaja tai työntekijä.

Lentohenkilökunnan jäsenelle tulee hakea A1-todistus jos

• kotiasema on eri maassa kuin missä henkilö asuu tai
• muun maan viranomainen pyytää A1-todistusta.

Esimerkiksi Virossa asuvalle lentäjälle, jonka kotiasema on Helsingissä, tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskuksesta.

8.1.1.1 Asuinmaa ja kotiasema Suomessa

Jos lentohenkilökunnan jäsen asuu Suomessa ja hänen kotiasemansa on Suomessa, ei A1-todistusta tarvitse hakea. Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen kuitenkin näissäkin tapauksissa työntekijän tai työnantajan hakemuksesta.

8.1.2 Tilanteet, joissa kotiasemasääntöä ei sovelleta

Seuraavissa tilanteissa ei sovelleta kotiasemasääntöä:

• Henkilöllä on kotiasemia useissa eri maissa tai henkilön kotiasema vaihtuu toistuvasti 12 kuukauden tarkastelujakson aikana.

• Henkilöllä on työnantajia useissa eri maissa tai hän harjoittaa lentotyönsä lisäksi yrittäjätoimintaa jossakin muussa maassa.

• EU-alueella asuvan henkilön kotiasema on EU-alueen ulkopuolella.

• Henkilö on lähetetty kotiasemamaastaan toiselle kotiasemalle.

• Työskentely on alkanut ennen 28.6.2012 ja työskentelyyn liittyvät olosuhteet ovat pysyneet muuttumattomina. Tällöinkin työntekijä voi kuitenkin valita, että häneen sovelletaan kotiasemasääntöä.

• Henkilö työskentelee julkisen työnantajan palveluksessa (esimerkiksi Puolustusvoimat).

EU:n palveluksessa työskenteleviin henkilöihin sovelletaan joko EU:n omaan sosiaaliturvajärjestelmää tai työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eräillä henkilöryhmillä voi olla myös oikeus valita, minkä tietyn maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.

EU:n toimielimien palveluksessa on vakinaisia virkamiehiä sekä muuta henkilöstöä. EU määrittelee it-se EU:n henkilökuntasäännöissä, missä asemassa EU:n toimielimen palkkaama henkilö on ja missä henkilön sosiaaliturvan siten järjestetään. EU:n palveluksessa työskentelevän henkilön tulee ottaa yh-teyttä työnantajaansa oman sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.
Lisätietoa EU:n palveluksessa työskentelevistä henkilöstöryhmistä löytyy Euroopan unionin viralliselta nettisivulta. Katso linkki: EU:n henkilöstöluokat | EU Careers

11.1.1 EU:n henkilöstöryhmät

11.1.1.1 EU-virkamies

EU-virkamiehiin ei sovelleta työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaan EU-virkamiehet ovat yleensä oikeutettuja EU:n henkilöstöasetuksen mukaisiin sosiaaliturvaetuuksiin eli EU-virkamiesten sosiaaliturva järjestetään EU:n omassa sosiaaliturvajärjestelmässä.

EU-virkamiehiin sovellettavassa henkilöstöasetuksessa 259/68 tarkoitetulla henkilöllä on oikeus hakea eläkeoikeutensa siirtoa Suomesta EU:n eläkejärjestelmään. Eläkeoikeuden siirto toteutetaan siirtämällä EU:n eläkejärjestelmään Suomessa ansaittua työeläkeoikeutta vastaava pääoma-arvo. Katso erillinen ohjeistus. Eläketurvakeskuksen Suunnittelu-osasto huolehtii eläkeoikeuden siirtoon liittyvästä yhteydenpidosta ja käytännön toimenpiteistä.

11.1.1.2 EU:n sopimussuhteinen henkilökunta

EU:n palveluksessa oleva sopimussuhteinen henkilökunta voi valita, sovelletaanko henkilöön:

• työskentelymaan lainsäädäntöä
• sen jäsenvaltionlainsäädäntöä, jota henkilöön on sovellettu viimeksi vai
• kansalaisuutensa mukaista lainsäädäntöä.

Valintaoikeus on käytettävä sopimuksen tekohetkellä ja valintaoikeutta voi käyttää vain kerran. Valin-taoikeudesta on säädetty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 15 artiklassa.

Eläketurvakeskus käsittelee hakemuksen, jos henkilö on oikeutettu valitsemaan Suomen sosiaaliturva-lainsäädännön ja antaa A1-todistuksen.

11.1.1.3 Muut EU:n palveluksessa olevat

Tilapäishenkilöstö ja väliaikaiset toimihenkilöt saavat sosiaaliturvaetuudet heitä koskevien henkilö-kuntasäännösten mukaan EU:n omasta sosiaaliturvajärjestelmästä.

Paikalliseen henkilökuntaan sovelletaan lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja EU on työnantajana vastuussa vakuutusmaksuista paikallisten säännösten mukaisesti.

EU:n harjoitteluohjelmassa työskentelevään harjoittelijaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö riip-puu siitä, maksetaanko harjoittelijalle palkkaa vai ei. Palkallisessa harjoittelussa olevaan harjoittelijaan sovelletaan lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Palkattomassa harjoittelussa olevaan harjoittelijaan sen sijaan sovelletaan lähtökohtaisesti harjoittelijan asuinmaan sosiaaliturva-lainsäädäntöä.

EU:lla on palveluksessaan tulkkeja ja kääntäjiä, joiden sosiaaliturva hoidetaan EU:n henkilöstöasetuk-sen mukaisesti. Lisäksi joidenkin freelancetulkkien sosiaaliturvasta on sovittu erikseen. Tulkkien ja kääntäjien osalta tulee siten erikseen selvittää työnantajataholta, mihin ryhmään henkilö kuuluu.

Kansalliset asiantuntijat ovat yleensä julkishallinnon virkamiehiä, jotka lähtevät omasta kotimaastaan työskentelemään määräajaksi johonkin EU-toimielimeen. Ministeriön Suomesta EU:n komissioon lähettämä kansallinen asiantuntija katsotaan virkamieheksi ja henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Komissio vastaa tietyistä kulukorvauksista, elinkustannusten korvauksista ja asumiskustannuksista, mutta Suomen valtio vastaa palkkauksesta. Yleensä asiantuntijat sopivat komission kanssa siitä, että lähettävä ministeriö vastaa asiantuntijan sosiaaliturvasta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta A1-todistuksen henkilölle, joka katsotaan virkamieheksi Suomessa.

EU-parlamentaarikot eivät ole Suomesta lähetettyjä virkamiehiä, vaan EU-parlamentaarikkoihin sovelletaan EU:n henkilöstöasetuksen mukaista sosiaaliturvajärjestelmää.

EU-parlamentin jäsenten Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa työskentelevät avustajat palkataan suoraan parlamentin kanssa tehdyllä sopimuksella syksystä 2009 lähtien. Palkan maksaa parlamentti ja avustajat ovat parlamentin toimihenkilöryhmä. Tällaisten avustajiin sovelletaan EU:n henkilöstöasetuksen mukaista sosiaaliturvajärjestelmää eikä tällaisille avustajille voida myöntää A1-todistusta.

Euroopan parlamentin jäsenten ja heidän avustajien mahdollisen kuulumisen Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ratkaisee Kela.

11.1.1.4 Suomeen sijoittautuneet EU:n organisaatiot

Suomeen ovat sijoittautuneet seuraavat EU:n organisaatiot:

• Euroopan komission Suomen edustusto
• Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimisto
• Euroopan investointipankki, yhteyspiste
• ECHA Euroopan Kemikaalivirasto (European Chemicals Agency)

EU:n palveluksessa näissä organisaatioissa työskenteleviin virkamiehiin sovelletaan EU:n sosiaaliturva-järjestelmää.

Kela ratkaisee näiden organisaatioiden palveluksessa Suomessa työskentelevien henkilöiden oikeuden asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.

11.1.2 Muihin EU-organisaatioihin liittyviä tietoja

11.1.2.1 Euroopan keskuspankki (EKP)

Euroopan keskuspankin (EKP) henkilökunta on vakuutettu EKP:n järjestelmässä.

11.1.2.2 Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO)

Euroopan syyttäjäviraston palveluksessa työskentelevistä Euroopan syyttäjistä on säädetty laki Suomen osallistumisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimintaan Kyseisen lain 4 a §:ssä säädetään val-tuutetun Euroopan syyttäjän sosiaaliturvasta seuraavasti:
Euroopan syyttäjänviraston valtuutetulle Euroopan syyttäjälle maksamaan palkkaan sovelletaan, mitä vakuutuspalkkana ja vastaavasta työstä Suomessa palkkana tai muuna vastikkeena maksetun korvauk-sen perusteella määräytyvistä sosiaaliturvaetuuksista ja sosiaalivakuutusmaksuista säädetään. Syyttäjä-laitos maksaa valtuutetun Euroopan syyttäjän palkan perusteella määräytyvät työnantajan sosiaaliva-kuutusmaksut. Valtuutettu Euroopan syyttäjä maksaa työntekijän eläkemaksun ja työttömyysvakuu-tusmaksun Syyttäjälaitokselle, joka tilittää maksetut määrät valtion eläkerahastolle ja Työllisyysrahas-tolle. Syyttäjälaitos tekee palkkaa ja maksettuja maksuja koskevat ilmoitukset tulorekisteriin.
Ohjetta tarkennetaan, kun ensimmäinen tapaus tulee. Keskustele asiantuntijan kanssa. Käytännössä EPPO-syyttäjä työskentelee sekä kansallisen syyttäjälaitoksen palveluksessa että EPPO-syyttäjänä Suo-messa. Vakuutuspalkkaa koskevalla erityismääräyksellä myös EPPO-syyttäjänä tapahtuvasta työstä so-siaaliturva järjestetään Suomessa ja sosiaaliturvan järjestämisestä vastaa syyttäjälaitos.

EU/ETA- maissa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maissa) sijaitsevien kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevista henkilöistä ei ole erityissäännöksiä EU:n sosiaaliturva-asetuksissa. Pääsääntönä on työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen kuten muissakin EU-tilanteissa.

Jos työskentelymaa on tehnyt kansainvälisen järjestön kanssa ns. päämajasopimuksen, järjestön palveluksessa oleviin henkilöihin ei sovelleta työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaan järjestö huolehtii työntekijöidensä sosiaaliturva yleensä oman eläke- ja sosiaaliturvajärjestelynsä avulla. Päämajasopimuksesta voidaan käyttää myös esimerkiksi nimitystä isäntämaasopimus.

Kansainvälisen järjestön henkilökunta ei tällöin ole myöskään työskentelymaan lainsäädännön alainen EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamalla tavalla, jos työskentelymaa on sopimuksella luopunut soveltamasta lainsäädäntöään järjestöön ja sen työntekijöihin. Jos kansainvälisen järjestön työnteki-jä tekee työtä vain EU-maassa, johon tällaisen päämajasopimuksen järjestö on sijoittautunut, ei työntekijään sovelleta EU:n sosiaaliturva-asetuksia eikä työntekijälle voida myöntää A1-todistusta. Työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin kuten työntekijä työskentelisi so-pimuksettomassa maassa.

Yleensä kansainvälisen järjestön palveluksessa olevia työntekijöitä ei voida pitää Suomesta ulkomaille lähetettyinä työntekijöinä, koska työnantaja on kyseinen järjestö eikä lähettävää suomalaista työnantajaa ole.
Kansainväliselle järjestölle työskentelevän henkilön sosiaaliturvaan vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

• onko kansainvälinen järjestö tehnyt päämajasopimuksen työskentelymaan kanssa
• mikä kyseisen sopimuksen sisältö on; mitä henkilöryhmiä sopimus koskee ja miten sosiaaliturva on sovittu järjestettäväksi
• onko henkilö työsuhteessa suoraan kansainväliseen järjestöön vai onko henkilö työsuhteessa johonkin muuhun tahoon, vaikka työ tapahtuukin kansainvälisessä järjestössä ja
• missä maassa/maissa henkilö tekee työtä kyseiselle kansainväliselle järjestölle.

Päämajasopimusten sisällöt vaihtelevat paljon ja niissä on voitu sopia sosiaaliturvan järjestämisestä monelle eri tavalla.

Tarkemmissa tiedoissa on eräitä esimerkkejä.

Esimerkkejä kansainvälisistä järjestöistä, joilla on päämajasopimus Suomen kanssa tai jotka toimivat Suomessa ja toimintaan liittyy muuta erillistä säätelyä, joka vaikuttaa sosiaaliturvaan:

• Pohjoismaisia järjestöjä ja laitoksia Suomessa:
  • NAD Pohjoismainen päihdetutkimuslautakunta
  • NEFCO Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, Nordiska Miljöfinansieringsbolaget
  • NDF Pohjoismaiden kehitysrahasto, Nordiska Utvecklingsfonden
  • Pohjoismainen kulttuuripiste (Nordic Culture Point)
  • NIB Pohjoismaiden investointipankki
  • NIFCA Nordic Institute for Contemporary Art
  • NIPÅ Ahvenanmaan Pohjola-instituutti
  • NIVA Nordic Institute for advanced training
  • NORDINFO Nordic Council for Scientific Information
  • NOPEF Pohjoismaiden projektivientirahasto
• EFI Euroopan metsäinstituutti (European Forest Institute)
• Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, Hybridiosaamiskeskus
• HEUNI Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti (The European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations)
• IOM Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön alueellinen toimisto (International Organization for Migration)
• Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (Itämeren suojelukomissio, ns. Helsinki-komissio HELCOM)
• NATO, Pohjois-Atlantin liitto
• UNICEF Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto, innovaatiokeskus
• WIDER (World Institute for Development Economics Research / Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälinen instituutti)

Kaikkien näiden kansainvälisten järjestöjen sopimuksissa on eroja, joten tilanne tulee tutkia tapauskohtaisesti.

Esimerkkejä muista kansainvälisistä järjestöistä, joille työskentelyyn voivat soveltua päämajasopimukset tai muut kansainväliset sopimukset:

• Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN
• IIASA (International Institute for Applied Systems Analysis) 
• Punaisen Ristin liitto IFRC
• Yhdistyneet kansakunnat, YK
• Yliopistollinen Eurooppa-instituutti   

EU-elimissä työskentelystä katso erillinen ohje.

Ulkomailla työskentelevä henkilö tarvitsee tietyissä tilanteissa todistuksen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, kun työskentely tapahtuu:

• EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
• Isossa-Britanniassa tai
• sosiaaliturvasopimusmaassa (Australiassa, Chilessä, Etelä-Koreassa, Intiassa, Israelissa, Japanissa, Kanadassa, Kiinassa, Quebecissä tai Yhdysvalloissa).

Suomessa tämän todistuksen myöntää hakemuksesta Eläketurvakeskus.

Ulkomailla työtä tekevien henkilöiden velvollisuus hakea todistusta ja todistuksen myöntäminen perustuvat EU:n sosiaaliturva-asetuksiin ja Suomen solmimiin kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimuksiin. Todistusmenettely ei koske muita maita.

EU-maiden ja Ison-Britannian välillä liikuttaessa todistuksen nimi on A1-todistus. Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta kutakin maata varten on oma erillinen sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistuksensa. Sosiaaliturvasopimusten mukaisten todistusten nimet ovat seuraavat:

• Australia FI/AUS 1
• Chile FI/CL 1
• Etelä-Korea FI/KR 1
• Intia FI/IN 1
• Israel FI/ISR 1
• Japani FI/JP 1
• Kanada FI/CAN 1
• Kiina FI/CN 1
• Quebec FI/Q 1
• Yhdysvallat FI/USA 1A ja 1B

A1-todistuksella tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistuksella henkilö osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilön työskentelyyn sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten tai sosiaaliturvasopimusten kattamien sosiaaliturvan alojen osalta.

Käytännössä A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus:

• osoittaa minkä maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan sosiaalivakuutusmaksut tulee maksaa
• vapauttaa henkilön muiden maiden vastaavista lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista sekä
• osoittaa minkä maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan henkilö saa sosiaaliturvaetuutensa.

A1-todistus koskee vain EU:n sosiaaliturva-asetuksissa määriteltyjä sosiaaliturvan aloja. Velvollisuus maksaa muita kuin EU:n sosiaaliturva-asetusten kattamia sosiaalivakuutusmaksuja tai oikeus saada muita etuuksia määräytyy kunkin EU-maan kansallisen lainsäädännön perusteella.

Sama koskee myös sosiaaliturvasopimusten mukaisia todistuksia. On hyvä huomata, että sosiaaliturvasopimukset ovat suppeampia soveltamisalaltaan kuin EU:n sosiaaliturva-asetukset. Sosiaaliturvasopimusten osalta tulee siksi aina tarkastaa erillisistä ohjeista, mitä sosiaaliturvan aloja kukin sopimus kattaa.

12.1.1 Missä tilanteissa A1-todistus tai todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tarvitaan

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja sosiaaliturvasopimuksissa lähtökohta on, että henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun tästä lähtökohdasta poiketaan, henkilö tarvitsee A1-todistuksen tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen.

A1-todistus EU-maissa työskentelyyn voidaan edellytysten täyttyessä myöntää seuraaville henkilöryhmille:

• lähetetyt työntekijät ja yrittäjät
• kahdessa tai useassa EU-maassa työskentelevät henkilöt
• merenkulkijat ja muut laivalla työskentelevät
• lentohenkilökunnan jäsenet
• virkamiehet
• Euroopan yhteisöjen ylimääräisten toimihenkilöiden valintaoikeutta käyttäneet henkilöt
• poikkeusluvan saaneet henkilöt.

Katso erilliset ohjeet näihin henkilöryhmiin sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Ilman A1-todistusta EU-alueella henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta pääasiassa todistuksia voidaan muiden edellytysten täyttyessä myöntää samoille henkilöryhmille. Kuitenkin joidenkin sosiaaliturvasopimusmaiden osalta todistuksia ei esimerkiksi myönnetä virkamiehille tai yrittäjille. Sosiaaliturvasopimuksissa ei myöskään ole sovittu kahdessa tai useammassa maassa työskentelystä. Katso erilliset ohjeet sosiaaliturvasopimuksista.

12.1.1.1 Työskentelymaassa vakuuttamisen periaate ja A1-todistus

A1-todistus on perinteisesti tarkoitettu osoittamaan, että ulkomailla työskentelevään henkilöön sovelletaan jonkin muun EU-maan kuin työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. A1-todistusta voi kuitenkin hakea tilanteessa, jossa henkilön vakuuttaminen järjestetään työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaisesti, jos esimerkiksi henkilön asuinmaan viranomaiset vaativat A1-todistusta. Lähtökohta on, ettei A1-todistusta tarvita tällaisessa tilanteessa, mutta sellainen voidaan tarvittaessa myöntää edellytysten täyttyessä.

Sosiaaliturvasopimuksissa, pois lukien Yhdysvaltojen kanssa tehty sopimus, ei ole vastaavaa mahdollisuutta myöntää todistusta sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, kun henkilöön sovelletaan työskentelymaassa vakuuttamisen periaatetta.

12.1.2 A1-todistuksen ja sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen hakeminen

Suomessa A1-todistusta tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevaa todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta. Työnantajan tulee hakea A1-todistusta työntekijälleen. Jos työntekijällä on useita työnantajia, tulee työntekijän hakea todistusta itse. Yrittäjä ja apurahansaaja hakevat todistusta aina itse.

Mikäli henkilö työskentelee useassa EU-maassa, tulee todistusta hakea aina henkilön asuinmaan toimivaltaiselta laitokselta (Suomessa Eläketurvakeskus). Katso useassa EU-maassa työskentelystä erillinen ohjeistus.

Todistusta tulee hakea mahdollisuuksien mukaan ennen kuin työskentely ulkomailla alkaa, kuitenkin aikaisintaan 6 kuukautta ennen ulkomaantyön alkamista tai edellisen todistuksen päättymistä.

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tai sosiaaliturvasopimuksissa ole alarajaa sille, kuinka lyhyille ulkomaanjaksoille todistus tulee hakea. Tietyillä aloilla, esim. rakennusalalla todistusta voidaan edellyttää työskentelymaassa jo ensimmäisestä päivästä, eikä työmaalle välttämättä pääse ilman todistusta.  

Yksittäiselle lyhyelle muutaman päivän kokous-, työ- tai virkamatkalle suomalaisen työnantajan tai yrityksen palveluksessa, todistusta ei kuitenkaan ole välttämätöntä hakea, ellei ole tiedossa, että vastaanottajamaa sitä edellyttää.

Toistuvasti työmatkoja eri EU-maihin tekevälle henkilölle voi hakea yhden kaikki työskentelymaat kattavan A1-todistuksen. Eli jokaista lyhyttä työmatkaa varten ei tarvitse hakea erillistä todistusta, jos työ EU-alueella on säännöllistä. Katso tarkemmin useassa EU-maassa työskentelyä koskeva ohjeistus.

A1-todistus voidaan hakea ja myöntää myös jälkikäteen, myös siinä tapauksessa, että työskentely ulkomailla on jo päättynyt. 

Katso tarkemmat ohjeet A1-todistuksen hakemisesta Eläketurvakeskuksen nettisivuilta.

12.1.3 Myönnetty A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus

A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus myönnetään vain, jos edellytykset todistuksen saamiseksi täyttyvät. Katso edellytykset eri henkilöryhmiä koskevista ohjeista.

A1-todistukset annetaan kunkin EU-maan virallisilla kielillä. A1-todistus on vakiomuotoinen lomake ja siten identtinen kaikilla kielillä. Suomessa Eläketurvakeskus myöntää A1-todistuksen suomeksi tai ruotsiksi riippuen siitä, kummalla kielellä todistusta on haettu. Sosiaaliturvasopimusten mukaiset sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevat todistukset Eläketurvakeskus myöntää suomeksi, englanniksi ja sopimusmaan kielellä.

Eläketurvakeskus myöntää A1-todistukset ja sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevat todistukset aina määräajaksi. Todistuksen kestoon vaikuttaa mm. se, tehdäänkö työtä yhdessä maassa tilapäisesti, vaihtuuko työskentelymaa EU-alueella säännöllisesti vuoden aikana tai onko kyseessä virkamiehenä työskentely.

Eläketurvakeskus lähettää myöntämänsä todistuksen tiedoksi asianosaisille. Lisäksi Eläketurvakeskus välittää tiedon todistuksesta myös Kelalle, asianosaiselle työeläkelaitokselle ja työskentelymaalle. Kela ratkaisee todistuksen perusteella henkilön oikeuden asumiseen perustuviin sosiaaliturvaetuuksiin ja antaa eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä tarvittaessa todistuksen sairaanhoito-oikeudesta (S1).

Työnantajan tai henkilön ei tarvitse itse toimittaa todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta erikseen työskentelymaan viranomaisille, ellei jokin taho sitä itse pyydä. Todistus tulee siten esittää pyydettäessä. Asianosaisten tulee kuitenkin huolehtia itse muista mahdollisista velvollisuuksista työskentelymaassa kuten esimerkiksi työluvan hakemisesta tai EU-kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröinnistä.

Mikäli ulkomaantyöskentelyssä tapahtuu muutoksia todistuksen voimassaoloaikana, kuten työnantaja tai asuinmaa vaihtuu, tulee asiasta ilmoittaa viipymättä Eläketurvakeskukselle. Katso erillinen ohje muutoksista ilmoittamisesta.

Jos edellytykset todistuksen saamiseksi Suomesta eivät täyty, Eläketurvakeskus antaa todistuksen hakijalle hylkäävän valituskelpoisen päätöksen asiasta tai siirtää todistushakemuksen käsiteltäväksi toimivaltaiseen maahan. Katso erillinen ohjeistus päätöksistä. Jos Eläketurvakeskus ei ole voinut myöntää henkilölle todistusta, henkilön lakisääteistä sosiaaliturvaa ei saa järjestää Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaan.

12.1.4 Todistuksen sitovuus

A1-todistus sitoo muita EU-maita niin kauan kun A1-todistuksen myöntänyt EU-maa ei ole peruuttanut tai julistanut mitättömäksi myöntämäänsä A1-todistusta. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että toinen EU-maa ei saa periä henkilöltä sosiaalivakuutusmaksuja siltä ajalta, jolle jokin toinen EU-maa on antanut A1-todistuksen. Sama koskee sosiaaliturvasopimusmaihin myönnettyjä todistuksia sopimuksien kattamin osin.

Myönnetty todistus sitoo myös asianosaista henkilöä ja työnantajia niin kauan kun todistusta ei ole peruutettu.

Jos toisella EU-maalla tai sosiaaliturvasopimusmaalla on syytä epäillä

• asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta
• todistuksen tai todisteen pätevyyttä tai
• todistuksessa olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä

todistuksen vastaanottaneen maan toimivaltaisen laitoksen on pyydettävä todistuksen antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia. Todistuksen vastaanottaneen maan laitos voi tarvittaessa myös pyytää todistuksen peruuttamista. Todistuksen antaneen laitoksen on toisen maan pyynnöstä tarkistettava pyydetyt tiedot ja asiakirjat sekä harkittava uudelleen todistuksen antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava todistus.

Todistuksen myöntänyt laitos voi myös omasta aloitteestaan peruuttaa myöntämänsä todistuksen, jos todistuksen voimassaolon edellytykset eivät täyty.

Unionin tuomioistuin on ottanut A1-todistusten sitovuuteen kantaa useissa eri oikeustapauksissa. Oikeustapausten mukaan A1-todistukset sitovat myös kansallisia muutoksenhakuelimiä. Vain erittäin tiukkojen kriteerien täyttyessä muutoksenhakuelin voi ohittaa A1-todistuksen sitovuuden. Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta ei ole vastaavaa oikeuskäytäntöä.

Jos EU-maiden välillä syntyy epäselvyyttä siitä, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön tulee soveltaa, tulee EU-maiden keskenään neuvotella asiasta. Hallintotoimikunnan päätöksessä A1 on säädetty tähän liittyvästä vuoropuhelu- ja sovittelumenettelystä. Katso menettelytavoista erillinen ohje lainsäädännön tilapäisestä soveltamisesta EU-tilanteissa.

Jos Eläketurvakeskuksen myöntämän todistuksen oikeellisuudesta syntyy epäselvyyttä, tulee henkilön, työnantajan tai kohdemaan viranomaisen olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.

12.2.1 Eläketurvakeskuksen toimivalta ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa

Eläketurvakeskus on ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa toimivaltainen (ns. toimivaltainen laitos) antamaan päätöksen työntekijän tai yrittäjän kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan. Eläketurvakeskus on toimivaltainen myös poikkeuslupa-asioissa 1.1.2021 alkaen.

Useassa EU-maassa työskentelevien henkilöiden osalta toimivaltainen laitos on henkilön vakituisen asuinmaan laitos. Eläketurvakeskus on toimivaltainen silloin, kun henkilön vakituinen asuinmaa on Suomi.

12.2.2 Eläketurvakeskuksen antamat päätökset ulkomaantyön vakuuttamisasioissa

12.2.2.1 Myönteinen ratkaisu – todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta

Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta, jos ulkomailla työskentelevään henkilöön voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ei ole valituskelpoinen päätös, joten ratkaisuun ei ole mahdollista hakea muutosta suoraan. Jos työnantaja tai työntekijä haluaa valittaa ratkaisusta, antaa Eläketurvakeskus asiassa poikkeuksellisesti valituskelpoisen myönteisen päätöksen. Asianosaisen on otettava yhteyttä Eläketurvakeskukseen valituskelpoisen päätöksen saamiseksi.

Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi antaa myönteistä päätöstä niissä tilanteissa, joissa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön on määrittänyt toinen valtio. Kun henkilö työskentelee useassa EU-maassa, ja asuinvaltio on toimivaltaisena laitoksena määrittänyt sovellettavaksi sosiaaliturva lainsäädännöksi Suomen, niin Eläketurvakeskus antaa todistuksen. Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi tässä tapauksessa antaa valituskelpoista myönteistä päätöstä, koska asiaratkaisu on toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tekemä.

12.2.2.2 Kielteiset ratkaisut – hylkäävä päätös

Jos ulkomailla työskentelevään henkilöön ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa kielteisen päätöksen hakemukseen eikä haettua todistusta voida antaa. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).

Eläketurvakeskuksen kielteinen päätös tarkoittaa aina sitä, että henkilölle ei kerry ulkomaantyöstä työeläkettä Suomeen. Oikeus muihin etuuksiin riippuu siitä, koskeeko EU:n sosiaaliturva-asetus tai kyseinen sosiaaliturvasopimus kyseistä etuutta.

Tieto päätöksestä välittyy automaattisesti Kelaan ja Kela toimii päätöksen mukaisesti.

12.2.3 Poikkeuslupa-asioita koskeva menettely

Jos poikkeuslupa myönnetään, Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) tai ilmoittaa hyväksytystä poikkeusluvasta asianosaisille. Menettelytapa riippuu haetusta poikkeusluvasta.

Jos poikkeuslupahakemus hylätään Eläketurvakeskus antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).

Ennen 1.1.2021 Eläketurvakeskus ei ollut toimivaltainen antamaan poikkeuslupa-asioissa valituskelpoista päätöstä. Valituskelpoisen päätöksen antoi erillisestä pyynnöstä sosiaali- ja terveysministeriö.