EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan kaikissa EU-maissa sekä ETA-maissa ja Sveitsissä.
- EU-maita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.
EU:lla on sosiaaliturvaa koskeva erillinen sopimus ETA-maiden kanssa. ETA-maita ovat Islanti, Liechtenstein ja Norja.
EU:lla on myös Sveitsin kanssa sosiaaliturvaa koskeva erillissopimus.
1.1 Sveitsi
EU ja EU:n jäsenvaltiot ovat solmineet Sveitsin kanssa sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:n ja Sveitsin välillä. Asetusta 883/2004 on sovellettu tämän sopimuksen perusteella Sveitsin ja EU-maiden välillä liikkuviin työntekijöihin 1.4.2012 alkaen. Sveitsin ja ETA -maiden välillä liikkuviin henkilöihin on sovellettu uutta asetusta kuitenkin vasta 1.6.2012 alkaen.
Ennen em. sopimuksia Sveitsiin sovellettiin asetuksia 1408/71 ja 574/72, koska uusien sosiaaliturva-asetusten tullessa voimaan 1.5.2010, Sveitsi ei kuulunut näiden uusien EU-asetusten soveltamisalaan.
Asetusten muutosten osalta tai uusien jäsenvaltioiden liittyessä EU:hun asetuksen soveltaminen edellyttää aina erillistä sopimusta Sveitsin kanssa.
Suomen ja Sveitsin kahdenvälisen sopimuksen II osassa on määräyksiä siitä, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kulloinkin sovelletaan. Vaikka Suomi – Sveitsi sosiaaliturvasopimus koskee lähtökohtaisesti vain Suomen ja Sveitsin kansalaisia, työntekijän lähettämistä koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös kolmansien valtioiden kansalaisiin. Tämän johdosta kahdenvälinen sopimus voi tältä osin tulla edelleen sovellettavaksi.
Tarkemmat tiedot
1.2 Iso-Britannia
1.3 Suomen solmimat kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset EU-maiden kanssa
Suomen EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin kanssa solmimat kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset ovat menettäneet suurelta osin merkityksensä siitä lukien, kun maissa on ryhdytty soveltamaan EU-säännöksiä, Suomessa 1.1.1994 lukien (asetus 1408/71).
Perusasetus 883/2004 korvaa siis lähtökohtaisesti kaikki eri EU-maiden välillä aikaisemmin tehdyt kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset.
Kaksi tai useampi EU-maa voi kuitenkin tarpeen mukaan edelleen tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän EU:n sosiaaliturvaasetusten periaatteiden ja hengen mukaisia.
Suomen solmimat kahdenväliset sosiaaliturvasopimukset EU-maiden kanssa
Maa
Voimaantulo
Sopimukseen tullut muutoksia tai uusittu sopimus tullut voimaan
Saksan liittotasavalta
1.10.1981
1.8.1998
Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti
1.2.1984
31.12.1992
Itävalta
1.7.1987
1.1.1994
Espanja
1.8.1987
Luxemburg
1.4.1991
1.2.2002
Kreikka
1.5.1991
Viro
1.10.1997
1.11.2006
1.5.2010 lukien sopimus lakkautettu
Israel
1.9.1999
Latvia
1.6.2000
Liettua
1.8.2001
1.1.2007 lukien sopimus lakkautettu
Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus
1.11.1956
1.1.1982, 1.1.1994, 1.9.2004, 1.5.2014
Sveitsi
1.10.1986
Tarkemmat tiedot
1.3.1 Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus
Uusi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on tullut voimaan 1.5.2014.
Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus perustuu nykyisten EU:n sosiaaliturva-asetusten 883/2004 ja 987/2009 periaatteille ja on niiden perusajatuksen mukainen. EU:n sosiaaliturva-asetusten säännökset on laajennettu koskemaan myös työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä eli henkilöitä, jotka eivät ole tai eivät ole olleet työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tästä syystä pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen säännöksillä ei enää ole yhtä suurta merkitystä kuin aikaisemmin Pohjoismaissa liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan.
Työeläkejärjestelmän kannalta keskeistä pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa on, että sopimus mahdollistaa EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamisen
- Pohjoismaissa liikkuviin kolmansien maiden kansalaisiin ja
- alueellisesti myös Grönlannin ja Färsaarten itsehallintoalueilla.
Lisäksi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus sisältää säännöksen kuntoutukseen liittyvästä pohjoismaisten sosiaaliturvalaitosten välisestä yhteistyöstä rajat ylittävissä tilanteissa.
1.4 Työ EU:n ulkopuolella ja asetusten soveltaminen
Joissakin tilanteissa EU:n sosiaaliturva-asetus voi tulla sovellettavaksi, vaikka työ tehtäisiin EU:n ulkopuolella. Unionin tuomioistuin on ottanut kantaa EU-asetusten soveltamiseen EU:n ulkopuolella tehtävän työn osalta mm. tilanteessa, jossa sosiaalivakuutusmaksuja on yritetty periä kahteen eri EU-maahan.
Unionin tuomioistuimen tapauksessa (C-60/93 Aldewereld) Alankomaissa asuvan työntekijän lähetti EU:n ulkopuolelle työskentelemään Saksassa toimiva työnantaja. Sekä Saksa että Alankomaat vaativat sosiaaliturvamaksuja. Tuomioistuin katsoi, että asetuksen (1408/71) II osaston säännöt sovellettavasta lainsäädännöstä soveltuivat tapaukseen. Koska työntekijä ei työskennellyt asuinvaltiossaan, Alankomailla ei ollut oikeutta periä sosiaaliturvamaksuja, vaan työntekijän läheisemmät liittymäkohdat olivat Saksaan, joka oli työnantajan kotimaa. Saksalla oli näin ollen etusija maksujen perintään EU-alueella.
Toisessa unionin tuomioistuimen tapauksessa (C-631/17 SF v. Inspecteur van de Belastingdienst) Latviassa asuva Latvian kansalainen työskenteli alankomaalaiselle työnantajalle Bahaman lipun alla purjehtivalla aluksella. Alus oli työskentelyn aikana EU:n ulkopuolisilla vesillä. Tapauksessa tuomioistuin katsoi, että työntekijä tuli vakuuttaa asuinvaltiossaan Latviassa eikä työnantajan kotivaltiossa Alankomaissa. Tämä tapaus koski asetusta 883/2004.
Perhe-etuuksia koskevassa unionin tuomioistuimen tapauksessa (C-372/20 QY vs. Finanzamt Österreich) tuomioistuin katsoi, että asetusta 883/2004 tuli soveltaa Saksassa asuvaan saksalaiseen avustustyöntekijään, joka työskenteli itävaltalaiselle työnantajalle Ugandassa. Ennen Ugandan työtä ja sen jälkeen avustustyöntekijä vietti perehdytysjakson ja uudelleen yhteiskuntaan sopeutumisen jakson Itävallassa ja työntekijä ja hänen perheensä kuuluivat Itävallassa alueelliseen sairaskassaan. Tapauksessa tuomioistuin katsoi, että työntekijän tilanteella oli riittävän läheinen liityntä Itävaltaan ja työntekijään sovellettiin Itävallan lainsäädäntöä asetuksen 883/2004 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella.
Tarkemmat tiedot
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen lopun tarkempiin tietoihin on lisätty unionin tuomioistuimen tuomio C‑372/20. Lisätty myös maininta siitä, ettei Iso-Britannia ole EU:n jäsenmaa.