Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Jalkapalloseurue Association du Foot-Ball Club d’Andlau palkkasi viisi saksalaista, Saksassa asuvaa muusikkoa esiintymään Bas-Rhinissä, Ranskassa. Muusikolla, jolla oli johtovastuu muusikkoryhmästä, oli yksityinen eläkevakuutus Saksassa.
Ranskan sosiaaliturvaviranomainen Caisse primaire d’assurance maladie (CPAM) peri jalkapalloseurueelta vakuutusmaksuja kansallisen, pakollisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti ja teki ulosottokäskyt seuruetta vastaan. Käskyistä valitettiin Commission de Premiere Instance du Contentieux de la Sécurité Sociale du Bas-Rhin:ille, joka mitätöi ne, sillä perusteella, että muusikot eivät olleet Ranskan lainsäädännön alaisia.
CPAM valitti päätöksestä tuomioistuimelle Cour de Cassation, joka esitti yhteisön tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
- Soveltuuko Saksassa asuvaan saksalaiseen muusikkoon Saksan lainsäädäntö, riippumatta siitä, onko hänet rekisteröity joko työntekijänä tai yksityisenä ammatinharjoittajana saksalaisen sosiaaliturvalaitoksen piiriin, jos hän käy satunnaisesti esiintymässä Ranskassa ja kuuluisi tavallisesti Ranskan palkansaajia ja palkansaajiin rinnastettavia henkilöitä koskevan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamispiiriin?
- Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ranskalainen työnantaja vapautettu vakuutusmaksuista, joita hänen tulisi tavallisesti maksaa Ranskan sosiaaliturvaviranomaiselle?
- Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ranskalainen sosiaaliturvaviranomainen velvollinen maksamaan saksalaisille muusikoille etuuksia siinä tapauksessa, että he kokevat Ranskan alueella työtapaturman?
Ensimmäinen kysymys
Euroopan yhteisön neuvoston asetuksessa N:o 3 (1958, OJ 561) 12 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että palkansaajat ja palkansaajiin rinnastettavat henkilöt, jotka työskentelevät jonkin jäsenvaltion alueella, kuuluvat sen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamispiiriin, jossa työskentelevät.
Saman asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädettiin poikkeuksista tähän pääsääntöön. Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettiin, että henkilöt, jotka työskentelevät tavallisesti useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ovat sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, jossa he vakituisesti asuvat. Tämä koski myös henkilöitä, jotka työskentelevät muussa kuin asuinmaassaan vain satunnaisesti, eikä tavanomaisesti.
Tämän lainkohdan soveltamisen edellytyksenä oli se, että henkilö kuului asuinmaassaan johonkin sosiaaliturvajärjestelmään. Ellei kuulunut, hänen työskentelyynsä sovellettiin 12 artiklan 1 kohdan pääsääntöä.
Ensimmäiseen kysymykseen vastattiin täten, että saksalainen muusikko, joka asui Saksassa ja kävi satunnaisesti työskentelemässä Ranskassa, kuului Saksan lainsäädännön soveltamisalaan, olettaen, että hänellä oli Saksassa jonkinlainen sosiaaliturvavakuutus.
Toinen kysymys
Asetuksen N:o 3 8 artiklassa säädettiin, että henkilöllä, joka asuu vakituisesti jonkin asetusta soveltavan jäsenvaltion alueella, tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet muissa jäsenvaltioissa kuin näiden jäsenvaltioiden kansalaisilla.
Jäsenvaltion lainsäädännöllinen velvollisuus maksaa vakuutusmaksuja koskee täten myös työnantajia, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa. Vastaus toiseen kysymykseen siis oli, että jos työnantaja ei ole velvollinen maksamaan vakuutusmaksuja jäsenvaltioon, jossa sillä on kotipaikkansa, työnantaja on kuitenkin velvollinen maksamaan ne vakuutusmaksut, joista säädetään sen toisen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka soveltamispiiriin työntekijä kuuluu.
Kolmas kysymys
Asetuksen N:o 3 9 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että jokaisella palkansaajalla tai palkansaajaan rinnastettavalla henkilöllä, joka saa työtapaturman jäsenvaltion alueella, joka ei ole toimivaltainen valtio, on oikeus saada toimivaltaisen laitoksen kustannuksella luontoisetuuksia sen paikan laitokselta, jossa hän tilapäisesti tai pysyvästi oleskelee.
6 kohdassa säädetään, että kyseiset etuudet korvataan ne myöntäneelle laitokselle.
7 kohdassa säädetään, että toimivaltainen laitos vastaa rahallisten etuuksien kustantamisesta siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Tilanteessa, jossa henkilö kuuluu asuinvaltionsa lainsäädännön soveltamisalaan ja työskentelee satunnaisesti toisessa jäsenvaltiossa, ”toimivaltainen valtio” on henkilön asuinvaltio ja ”toimivaltainen laitos” on tämän saman jäsenvaltion laitos.
Eli vastaus kolmanteen kysymykseen oli, että jos palkansaaja tai palkansaajaan rinnastettava henkilö, joka kuuluu asuinvaltionsa lainsäädännön soveltamisalaan, ja joutuu toisessa jäsenvaltiossa työtapaturman uhriksi, toiseksi mainitun jäsenvaltion laitos on vain velvollinen tarjoamaan henkilölle luontaisetuja oman lainsäädäntönsä mukaisesti, henkilön asuinvaltion laitoksen kustannuksella.
Lisää tietoa asiasta:
CURIA – C-8/75 Association du Foot-Ball Club d’Andlau
Lainkohdat
Asetus N:o 3 (1958, OJ 561) 9 artikla, 12 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 1 kohta