Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
WM, Itävallan ja Liechtensteinin kansalainen, oli hakenut Itävallan sosiaaliturvaviranomaiselta SVS:ltä E101-lomaketta, jonka mukaan hän kuuluisi Itävallan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ajanjaksolla, jolloin hän toimi itsenäisenä lääkärinammatin harjoittajana samanaikaisesti Itävallassa, Liechtensteinissa, sekä Sveitsissä. Ennen kyseistä ajanjaksoa, hän oli harjoittanut toimintaansa Itävallassa sekä Liechtensteinissa, ja kuullut Itävallan sosiaaliturvaan. 1.1.2017 hän aloitti toimintansa harjoittamista myös Sveitsissä, tosin vähäisesti (noin 3 % tuloista).
WM oli hakenut E101-lomaketta asetuksen N:o 1408/71 perusteella. Asetus N:o 1408/71 oli hakemuksen käsittelyn aikana korvattu asetuksella 883/2004, ja SVS luokitteli tämän perusteella E101-lomakehakemuksen uudelleen A1-todistushakemukseksi. Itävalta hylkäsi tämän hakemuksen. Asetusta 883/2004 sovellettiin kaikkiin kolmeen asianomaiseen valtioon: Liechtensteiniin ETA-sopimuksen perusteella sekä Sveitsiin henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen perusteella. Sopimusta, joka kattaisi sekä ETA-valtiot että Sveitsin, ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut. SVS hylkäsi tämän perusteella WM:n hakemuksen, koska sen mukaan hänen työskentelyynsä tulisi soveltaa joka työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännöt erillisesti.
Asia eteni Itävallan ylimpään hallintotuomioistuimeen. Tämä tuomioistuin pyysi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavista asioista:
- Sovelletaanko asetusten N:o 883/2004 sekä N:o 987/2009 säännöksiä sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelystä tilanteessa, jossa henkilö harjoittaa toimintaa samanaikaisesti jäsenvaltiossa, ETA-sopimuksen sopimuspuolessa (Liechtensteinissa) sekä Sveitsissä?
- Jos kyllä:
- Sovelletaanko asetuksia siten, että tehdään erilliset arviot koskien työskentelyä jäsenvaltiossa ja ETA-valtiossa sekä jäsenvaltiossa ja Sveitsissä, ja onko siinä tapauksessa annettava kummassakin tapauksessa erillinen todistus?
- Onko kyseessä asetuksen N:o 883/2004 87 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu ”aikaisemman tilanteen muuttuminen”, jos ammattitoimintaa aletaan harjoittamaan uudessa valtiossa, johon asetusta voidaan soveltaa, vaikka sovellettava lainsäädäntö (eli Itävallan sosiaaliturvalainsäädäntö) ei asetusten perusteella muuttuisi, ja uusi toiminta on laajuudeltaan niin vähäinen, että sen osuus henkilön kokonaistulosta on vain noin 3 prosenttia?
Tuomioistuin totesi, että asetuksia 883/2004 ja 987/2009 sovelletaan henkilön työskentelyyn. Asetukset soveltuvat työskentelyyn jäsenvaltiossa ja ETA-maassa sekä jäsenvaltiossa ja Sveitsissä erillisten sopimusten perusteella. Jos asetuksia ei sovellettaisi, henkilöltä evättäisiin hänen asetusten mukaiset oikeutensa pelkästään sen takia, että hän on käyttänyt oikeutensa vapaaseen liikkuvuuteen sekä Liechtensteinissa että Sveitsissä. Asetusten soveltaminen myös vähentää riskiä siitä, että henkilöön sovellettaisiin samanaikaisesti useamman kuin yhden valtion sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tuomioistuin totesi myös, että koska asetuksia sovelletaan kahden eri oikeusperustan – eli ETA-sopimuksen ja Sveitsin henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen – perusteella, asetuksia on sovellettava erikseen yhtäältä Itävallan ja Liechtensteinin väliseen suhteeseen ja toisaalta Itävallan ja Sveitsin väliseen suhteeseen.
Koskien Itävallan ja Liechtensteinin suhdetta: jos henkilö ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan siinä valtiossa, jossa hän asuu, häneen sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa hänen toimintansa keskuspaikka sijaitsee. W M asui Itävallassa mutta hänen toimintansa keskuspaikka oli Liechtensteinissa ja hän harjoitti Liechtensteinissa huomattavan osan toiminnastaan. Asetuksen 883/2004 mukaan, hän kuuluisi siis Liechtensteinin sosiaaliturvaan, eikä Itävallan, jota häneen sovellettiin asetuksen N:o 1408/71 nojalla ennen asetuksen 883/2004 voimaantuloa.
Asetuksen 883/2004 artiklan 87 kohdassa 8 kuitenkin säädetään, että asetuksen 1408/71 II osaston perusteella sovellettavaa lainsäädäntöä kuitenkin sovelletaan edelleen asetuksen 883/2004 voimaantulon jälkeen, jos tosiasiallinen tilanne jatkuu muuttumattomana. Tässä tapauksessa piti siis todeta, oliko W M:n tilanne säilynyt muuttumattomana tässä tapauksessa, vaikka hän oli aloittanut pienimuotoisen työskentelyn Itävallan ja Liechtensteinin ohella myös Sveitsissä.
Tuomioistuin totesi tähän liittyen, että koska Itävallan ja Liechtensteinin välillä sovelletaan ETA-sopimusta, ja Sveitsi siihen sopimukseen liittyen kolmas valtio, toiminnan harjoittamisella Sveitsissä ei ole merkitystä. ETA-sopimukseen katsoen, tilanne oli säilynyt muuttumattomana, ja täten Itävallan sosiaaliturva soveltui asetuksen 883/2004 87 artiklan 8 kohdan perusteella.
Koskien Itävallan ja Sveitsin suhdetta: Henkilö asui Itävallassa ja sai siellä noin 19 % tuloistaan. Sveitsistä hän sai noin 3 % tuloistaan. Koska hän ei saanut asuinmaastaan 25 % tuloistaan, hänen sosiaaliturvansa piti määritellä hänen toimintansa keskuspaikan perusteella. Koska hän asui Itävallassa ja harjoitti siellä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn sopimuksen näkökulmasta suurinta osaa toiminnastaan, toimipaikan katsottiin Itävallan ja Sveitsin välisessä tilanteessa olevan Itävallassa. Eli Itävallan sosiaaliturvalainsäädäntö soveltui tässäkin tapauksessa. Toiminnan harjoittamista myös Liechtensteinissa ei huomioida, koska Liechtenstein on tämän sopimuksen yhteydessä kolmas valtio.
Tässä tapauksessa siis Itävallan sosiaaliturvalainsäädäntö soveltui, ja toimivaltaisen itävaltalaisen viranomaisen oli annettava vain yksi todistus.
Lisää tietoa aiheesta:
Lainkohdat
Asetus (ETY) N:o 1408/71 13 ja 14 a artikla, Asetus (EY) N:o 883/2004 11 artikla, 13 artiklan 2 kohta ja 87 artiklan 8 kohta