Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Martínez Sala oli Espanjan kansalainen, joka oli asunut Saksassa 1968 lähtien. Hän oli työskennellyt Saksassa 1976 vuoteen 1989. Tämän jälkeen hän oli saanut Saksasta sosiaaliavustusta. Salalle oli myönnetty 19.5.1984 alkaen lähes keskeytyksettä peräkkäisiä oleskelulupia Saksassa. Tämän jälkeen hänelle annettiin pelkästään asiakirja, josta kävi ilmi, että oli hakenut pidennystä oleskelulupaan. 11.12.1953 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen vuoksi, häntä ei voitu karkottaa Saksasta. Hänelle myönnettiin 19.4.1994 oleskelulupa.
Tammikuussa 1993, eli ajalla, jolloin Salalla ei ollut oleskelulupaa, hän haki Freistaat Bayernilta kotihoidontukea lapselleen. Hakemus hylättiin sen perusteella, että Salalla ei ollut oleskelulupaa Saksassa tai oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa. Hän valitti ratkaisusta. Bayerisches Landessozialgericht esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Oliko Saksassa asuva Espanjan kansalainen, joka oli muutamin keskeytyksin työssä vuoteen 1986 saakka ja sai myöhemmin sosiaaliavustusta liittovaltion sosiaaliavustusta koskevan lain Bundessozialhilfegesetzin (BSHG) perusteella, lukuun ottamatta lyhyttä työskentelyjaksoa vuonna 1989, vuonna 1993 edelleen asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen N:o 1408/71 2 artiklassa, luettuna yhdessä 1 artiklan kanssa, tarkoitettu työntekijä?
2) Onko kotihoidontuesta ja hoitovapaasta annetussa laissa (Gesetz über die Gewährung von Erziehungsgeld und Erziehungsurlaub; BErzGG) tarkoitettu kotihoidontuki asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettu perhe-etuus, johon Saksassa asuvalla Espanjan kansalaisella on asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdan perusteella samanlainen oikeus kuin Saksan kansalaisella?
3) Onko BErzGG:n perusteella myönnettävä kotihoidontuki asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu?
4) Onko BErzGG:ssä säädetty edellytys yhteisön oikeuden mukainen, jos sen mukaan toisen jäsenvaltion kansalaisella on oltava muodollinen oleskelulupa, jotta hänelle voitaisiin myöntää kotihoidontuki, vaikka hän oleskelee laillisesti Saksassa?”
Toinen ja kolmas kysymys
Tuomioistuin käsitteli toisen ja kolmannen kysymyksen ensin. Tuomioistuin tutki sitä, jos BErzGG:ssä tarkoitettu kotihoidontuki oli asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan alakohdassa h tarkoitettu perhe-etuus tai asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.
Tuomioistuin oli oikeuskäytännössään jo aiemmin todennut, että BERzGG:ssä säädetty kotihoidontuki on asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan alakohdassa h tarkoitettu perhe-etuus (C-245/94 ja C-312/94, Hoever ja Zachow). Saksan hallitus väitti, että kyseistä tulkintaa tulisi muuttaa, mutta ei yksilöinyt, mitkä seikat kaipasivat uudelleenarviointia. Näin ollen, tuomioistuin pysytti aikaisemman tulkinnan.
Tuomioistuin totesi myös, että BErzGG:ssä säädetty perhe-etuus on myös asetuken N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu. Artiklassa mainittu etu kattaa kaikki etuudet, jotka myönnetään kotimaisille työntekijöille joko työntekijäaseman tai jäsenmaassa asumisen perusteella. Vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi etuudet tulee ulottaa myös muiden jäsenmaiden työntekijäasemassa oleville kansalaisille. Kotihoidontuki myönnetään myös osa-aikaisessa ansiotyössä oleville työntekijöille, eli kyseinen etu on mainitun artiklan mukainen sosiaalinen etu.
Ensimmäinen kysymys
Tuomioistuin tutki, onko jäsenvaltion kansalainen, joka on työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa ja tämän jälkeen saanut sieltä sosiaaliavustusta, asetusten N:o 1612/68 tai 1408/71 tarkoittama työntekijä. BErzGG:ssa säädetyn hoidontuen myöntäminen edellyttää, että henkilö ei ole kokopäiväisessä ansiotyössä. Tuomioistuin muistutti, että työntekijä käsite vaihtelee sovellettavan oikeudenalan mukaan ja näin ollen myös eri asetusten välillä.
Asetuksessa N:o 1612/68 tarkoitettu työntekijä on henkilö, joka on suorittanut toisen hyväksi ja tämän valvonnan alaisena työtehtäviä vastiketta vastaan. Vaikka työsuhde olisi päättynyt, työsuhteen lakkaamisella on työntekijäasemaan liittyviä vaikutuksia, ja myös työtä hakevaa henkilöä on pidettävä työntekijänä.
Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklassa tarkoitettu työntekijä on jäsenvaltion kansalainen, joka on tai on ollut vakuutettu työn perusteella yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Henkilö on siis tässä asetuksessa tarkoitettu työntekijä, jos hänet on vakuutettu jossakin asetuksen 1 artiklan a kohdassa mainitussa sosiaaliturvajärjestelmässä, riippumatta vakuutustapahtumien määrästä tai työsuhteen voimassaolosta.
Tässä tapauksessa kansallinen tuomioistuin ei ollut toimittanut yhteisön tuomioistuimelle tarvittavat tiedot Salan työntekijäaseman selvittämiseksi. Täten jäi kansallisen tuomioistuimen selvitettäväksi, jos Sala kuului perustussopimuksen 48 artiklan ja asetuksen N:o 1612/68 tai asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan.
Neljäs kysymys
Neljänneksi kansallinen tuomioistuin kysyi, jos on yhteisön oikeuden vastaista, että jäsenvaltio vaatii toisen jäsenvaltion kansalaiselta virallisen oleskeluluvan esittämistä myöntääkseen kotihoitotukea.
BErzGG:ssä säädetyn kotihoidontuen edellytyksenä oli, että henkilöllä on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka Saksassa. BErzGG:ssä säädettiin, että ”kaikilla ulkomaalaisilla”, mukaan lukien toisien jäsenvaltioiden kansalaisilla, tulee olla määrätyntyyppinen oleskeluun oikeuttava asiakirja. Sama vaatimus ei koskenut Saksan kansalaisia.
Tuomioistuin muistutti, että oleskeluoikeuden kannalta, oleskelulupa on pelkästään toteava ja todistava asiakirja. Kotihoitotuen myöntämisen kannalta oleskelulupa oli oikeutta perustava asiakirja.
Tuomioistuin totesi täten, että on kun jäsenvaltio edellyttää etuutta hakevalta toisen jäsenvaltion kansalaiselta oikeutta perustavan, jäsenvaltion oman viranomaiselta myönnettävän asiakirjan esittämistä, eikä jäsenvaltion omilta kansalaisilta vaadita vastaavanlaista asiakirjaa, tätä on pidettävä EY:n perustamissopimuksen 6 artiklassa kiellettynä syrjintänä. Oikeuttavia perusteluita ei esitetty.
Toisen jäsenvaltion kansalaisella on perustussopimuksen mukainen oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella, vaikka oleskelulupaa ei olisi myönnetty. Tähän oikeuteen sisältyy myös oikeus olla joutumatta kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kohteeksi. Yllä selostettu eriarvoinen kohtelu oli kantajan kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, joka kuului perussopimuksen soveltamisalaan ja jolle ei ollut esitetty minkäänlaista oikeuttavaa perustelua. Näin ollen yhteisön tuomioistuin vastasi neljänteen kysymykseen kieltävästi.
Lisää tietoa aiheesta:
CURIA – C-85/96 – María Martínez Sala vs Freistaat Bayern
Lainkohdat
EY:n perustamissopimuksen 8 a, 48 ja 51 artikla