Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Portugalilainen yrittäjä EX oli lähettänyt 650 työntekijää Belgiaan työskentelemään rakennustyömailla. Lähettäminen toteutui muun muassa A1-todistusasiakirjoilla, jotka väitettiin olevan Portugalin toimivaltaiselta laitokselta asetuksen N:o 883/2004 nojalla myönnettyjä todistuksia. Todistukset osoittivat, että työntekijät kuuluivat Belgiassa työskentelyn aikana Portugalin sosiaaliturvaan. Belgian kansallinen tuomioistuin totesi, että yrittäjä EX oli syyllistynyt useaan rikokseen, muun muassa väärennettyjen A1-todistusasiakirjoijen käyttöön. A1-todistuksien todettiin olevan väärennöksiä. Toimivaltainen laitos Portugalissa vahvisti, että ei ollut myöntänyt kyseisiä todistuksia.
Sekä yrittäjä EX että Belgian syyttäjäviranomainen valittivat tuomiosta. Valitusta käsittelevä tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
- Sovelletaanko asetusta N:o 883/2004 tilanteessa, jossa on käytetty väärennettyjä A1-todistusasiakirjoja, ilman, että asianomainen on kiistänyt, että asiakirjat ovat väärennöksiä?
- Jos asetusta N:o 883/2004 sovelletaan, onko kyseisen asetuksen 76 artiklan 6 kohdassa käyttöön otettu vuoropuhelu- ja sovittelumenettely pakollinen edellytys petoksen tunnistamiselle?
- Jos ensimmäisen oikeusasteen kansallinen tuomioistuin on todennut, että A1-todistukset ovat väärennöksiä, eikä tätä toteamista ole riitautettu valituksessa, voiko nämä A1-todistukset jättää huomioitta, vaikka vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyä ei ole vielä aloitettu?
Ensimmäinen kysymys
Ensimmäiseen kysymykseen liittyen, unionin tuomioistuin totesi, että kansallisen tuomioistuimen, jossa on pantu vireille yrittäjää vastaan mm. A1-todistuksen väärentämistä koskeva oikeudenkäynti, on sovellettava asetusta N:o 883/2004. Se, että kansallinen tuomioistuin on katsonut, että asiakirjat ovat väärennöksiä, ei millään tavalla muuta sitä, että asetusta N:o 883/2004 sovelletaan. Tuomioistuimen on päinvastoin mm. tarkistettava, mitkä asetuksen N:o 883/2004 säännöksistä sovelletaan kyseisten työntekijöiden työskentelyyn.
Toinen kysymys
Toisen kysymyksen osalta, tuomioistuin vahvisti, että asetuksen N:o 883/2004 76 artiklan 6 kohdassa määritelty vuoropuhelu- ja sovittelumenettely on keino, jolla jäsenmaat voivat ratkaista asetuksen tulkintakysymyksiä tai erimielisyyksiä. Asetuksessa N:o 987/2009 säädetään tätä menettelyä erityisesti keinona ratkaista A1-todistusasiakirjojen pätevyyteen liittyviä erimielisyyksiä.
Unionin tuomioistuin on aikaisemmassa oikeuskäytännössään todennut, että jäsenvaltioiden laitoksien on noudatettava vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyä tilanteissa, joissa on erimielisyyksiä asiakirjojen pätevyydestä tai paikkansapitävyydestä (tuomio 2.3.2023, DRV Intertrans ja Verbraeken J. en Zonen, C-410/21 ja C-661/21). Tuomioistuimen mukaan, vilpittömän yhteistyön periaate estää sen, että jokin jäsenvaltion laitos yksipuolisesti toteaisi todistusasiakirjan väärennökseksi ja sivuttaisi tämän. Sen sijaan laitoksen tulee viivytyksettä aloittaa vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyn toisen toimivaltaisen laitoksen kanssa, jotta toiseksi mainittu laitos voisi kohtuullisen määräajan kuluessa ottaa asiaan kantaa.
Tuomioistuin on oikeuskäytännössään myös todennut, että vuoropuhelu- ja sovittelumenettely on pakollinen ennakkoedellytys sen selvittämiselle, täyttyykö petoksen tunnusmerkintö (tuomio 2.3.2023, DRV Intertrans ja Verbraeken J. en Zonen, C-410/21 ja C-661/21). Menettelyä on seurattava myös tapauksissa, joissa laitos, jonka väitetään olevan todistusten myöntävä laitos, on perinyt sosiaaliturvamaksuja työstä, jota väärennetyt todistukset koskevat.
Tuomioistuin totesi siis, että jäsenmaiden laitosten vuoropuhelu- ja sovittelumenettely on edellytyksenä sille, että kansallinen tuomioistuin toteaisi tällaisessa tapauksessa petoksen. Kyseiselle menettelylle ei kuitenkaan ole säädetty erityisiä muotovaatimuksia. Tässä tapauksessa tuomioistuin totesi, että Belgian ja Portugalin laitokset olivat noudattanut vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyä.
Kolmas kysymys
Kolmatta kysymystä unionin tuomioistuin ei tutkinut. Koska tuomioistuin katsoi, että tässä tapauksessa vuoropuhelu- ja sovittelumenettelyä oli noudatettu, Belgian tuomioistuimen kolmas ennakkoratkaisukysymys oli luonteeltaan hypoteettinen eikä sillä siten ollut merkitystä asian kannalta. Tämän vuoksi kysymys jätettiin tutkimatta.
Lisää tietoa asiasta:
Lainkohdat
Asetus (EY) N:o 883/2004 76 artiklan 6 kohta