Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Kysymys esiintyvän yhtyeen jäsenenä työskennelleen taiteilijan eläkkeeseen oikeuttavista työsuhteista vuosina 1969–1989. TELK toimitti asiassa suullisen käsittelyn.
TELK hyväksyi A:lle lisää eläkkeeseen oikeuttavaa työskentelyaikaa ja velvoitti eläkelaitoksen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkitulla1 987,08 eurolla.
Riidattomasta selvityksestä TELK totesi, että asianosaiset ovat useissa yhteyksissä viitanneet riidattoman selvityksen käsitteeseen. Kyseinen käsite on johdettu TyEL 75 b §:stä, jonka otsikko on ”Eläkeotteen tarkistaminen” ja jonka ensimmäisessä momentissa säädetään siten, että otteen antaneen eläkelaitoksen on työntekijän vaatimuksesta selvitettävä tietojen oikeellisuus. TELK katsoi, että TyEL 75 b §:ää voidaan pitää menettelyä koskevana säännöksenä, jonka tarkoituksena on toteuttaa osaltaan työntekijän vakuuttamisen valvontaa. Kyseistä lainkohtaa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijään ja työskentelyyn olisi sovellettava TEL:n säännöksiä tai ainakin se sellaiseen tilanteeseen sopii huonosti, koska työsuhteen arvioiminen TEL:n piiriin sisältää enemmän harkinnanvaraisia tekijöitä kuin TyEL:n soveltaminen.
TELK totesi lisäksi, ettei TyEL 75 b §:ssä ole määritelty, mikä on riidatonta selvitystä. Sellaista määritelmää ei ollut myöskään työntekijäin eläkelain 10 a §:ssä, jonka mukaan työsuhteen katsomiseksi TEL:n piiriin oli saatava riittävä näyttö. TELK arvioi, että edellä mainittuja säännöksiä voidaan pitää menettelysäännöksinä, joiden tarkoitus on jakaa näyttötaakkaa ja korottaa näyttökynnystä sellaisten ratkaisujen muuttamiseksi, joista on kulunut paljon aikaa. Säännöksien perimmäinen tarkoitus on se, että työsuhderekisterin merkinnät saataisiin mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa ajan tasalle, työntekijät saataisiin valvomaan omaa eläketurvaansa ja samalla vakuuttamisvelvollisuuksien täyttämistä. Sen selvittämiseksi onko tietty työskentely kuulunut TEL:n piiriin, ei ole kuitenkaan olennaista, kuka on esittänyt arvioitavan selvityksen tai luonnehditaanko selvitystä riidattomaksi vai riittäväksi. Selvitys on arvioitava yksittäistapauksittain kokonaisuutena ja olennaista on, mitä siitä katsotaan ilmenevän. Selvityksen on oltava sillä tavoin riittävä tai riidaton, ettei jää perusteltua syytä epäillä sitä, ettei työsuhde olisi kuulunut TEL:n piiriin tiettynä aikana ja, ettei työsuhteen perusteella olisi saatu niitä ansioita, jotka saadusta selvityksestä ilmenevät eläkkeen perusteiksi.
Työkunnasta TELK totesi, että TEL:n soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko A ollut työkunnan jäsen tai ei. TEL:a voidaan soveltaa vain kuhunkin työntekijään erikseen.
Oikeudenkäyntikuluista TELK totesi, että A:n voidaan katsoa voittaneen asiansa, joten hänellä on sen perusteella oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Oikeudenkäynnin ei kuitenkaan voida katsoa aiheutuneen eläkelaitoksen virheestä, eikä eläkelaitoksen voida katsoa aiheuttaneen tai pitkittäneen oikeudenkäyntiä toiminnallaan. Oikeudenkäyntikulut aiheutuvat pääosin selvityksen etsimisestä vielä oikeudenkäynnin kuluessakin vuosikymmeniä sitten tehdystä työstä eikä niinkään asian oikeudellisesta arvioinnista. A olisi kohtuudella arvioiden voinut tarkistaa työeläketurvansa ja saattaa asiansa vireille vuosikausia aiemmin, jolloin asian selvittämisestä aiheutuneet kulut olisivat jääneet huomattavasti vähäisemmiksi. Eläkelaitos on 23.8.2006 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä myöntänyt A:lle vanhuuseläkkeen 1.9.2006 alkaen. Oikaisuasia ja nyt kysymyksessä olevan työskentelyn tarkempi selvittely on alkanut vasta 26.10.2010 saapuneen oikaisuhakemuksen perusteella. Kun kysymys on ollut jo lainvoimaisesti ratkaistun asian uudelleen tutkimisesta, voidaan oikaisunhakijalle asettaa korostettu näyttövelvollisuus hakemuksensa tueksi. Kyseisenlaisessa tilanteessa ei ole tarkoitus, että näytön ja selvityksen hankkimisesta aiheutuneet huomattavan korkeat kustannukset tulisivat oikeudenkäyntikuluina eläkelaitoksen korvattaviksi. Näistä syistä TELK ei pitänyt kohtuuttomana, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa osaksi vahinkonaan. Edellä mainitun perusteella TELK velvoitti eläkelaitoksen korvaamaan A:lle aiheutuneista tarpeellisista oikeudenkäyntikuluista 3 974,16 eurosta puolet eli 1 987,08 euroa. Päätös on lainvoimainen.