Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Australialainen työnantaja A haki Eläketurvakeskukselta vapautusta velvollisuudesta järjestää Suomeen lähettämälleen työntekijä B:lle työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen eläketurva.
Työnantaja A lähetti B:n Suomeen työkomennukselle ajalle 1.1.2007 – 31.12.2008. Vapautusta haettiin samalle ajalle. Komennussopimuksen mukaan komennusaikaa oli mahdollisuus jatkaa vuodella.
Työnantaja A toimitti Eläketurvakeskukselle selvityksen, jonka mukaan työntekijä B työskentelee A:n palveluksessa ja työntekijän eläketurva on Suomen työkomennuksen aikana järjestetty Australian lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Työnantaja A toimitti Eläketurvakeskukselle todistuksen siitä, että työntekijä B on jäsenenä Australian lakisääteisessä eläkejärjestelmässä, työnantaja A:n Superannuation Planissa. Todistuksen mukaan työnantaja A oli maksanut kaikki lakisääteiset eläkemaksut toimintakaudelta 2005/2006. Lisäksi työnantaja toimitti Eläketurvakeskukselle työntekijä B:tä koskevan etuuslaskelman, jossa oli kerrottu B:lle 31.12.2006 mennessä karttuneiden etuuksien määrät.
Työntekijä B ilmoitti olevansa tietoinen Suomen työkomennuksen ajalle järjestetystä eläketurvasta ja siitä, että työnantaja haki vapautusta velvollisuudesta vakuuttaa hänet Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti.
Eläketurvakeskuksen ratkaisu
Työnantaja A vapautettiin velvollisuudesta järjestää työntekijä B:lle TyEL:n mukainen eläketurva ajalla 1.1.2007 – 31.12.2008.
Päätöksen perusteena olleet tiedot työntekijälle Australiassa järjestetystä eläketurvasta
Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan Australian eläketurva koostuu asumisperusteisesta, harkinnanvaraisesta vähimmäiseläkkeestä ja pakollisesta lisäeläkkeestä (Superannuation).
Vähimmäiseläkkeen yleinen vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Vähimmäiseläke rahoitetaan verovaroin.
Superannuation rahoitetaan työnantajan maksuilla, jotka vuonna 2007 ovat vähintään 9 % palkasta 140.960 dollarin (AUD) vuosiansioihin asti. Maksukaton ylittävältä osalta maksuja ei peritä. Työntekijöiltä ei peritä vakuutusmaksuja, mutta vapaaehtoisten lisämaksujen maksaminen järjestelmään on mahdollista.
Pakolliseen Superannuation-järjestelmään kuuluvat kaikki 18–69-vuotiaat vakuutetut. Eläkeikä on 65 vuotta, mutta varhennettuna eläkettä voidaan maksaa 55 vuotta täyttäneille. Vakuutetut voivat itse päättää, miten järjestelmään maksetut eläkemaksut sijoitetaan tai antaa varojen sijoittamisen järjestelmän hoidettavaksi. Eläke voidaan maksaa kertakorvauksena, annuiteettina tai näiden yhdistelmänä. Jatkuvan vanhuuseläkkeen määrä on tavallisesti 1–2 % kolmen viimeisen vuoden keskipalkasta kerrottuna työvuosien määrällä.
Pysyvästi työkyvyttömälle henkilölle maksetaan lisäeläkejärjestelmästä yleensä vanhuuseläkkeen kertakorvauksen suuruinen summa. Tämä summa maksetaan myös kuolemantapauksessa, jos henkilö ei kuollessaan vielä ollut eläkkeellä. Jos vanhuuseläke on jo maksettu kertakorvauksena, ei kuolemantapauksessa enää makseta korvausta. Jatkuvaan eläkkeeseen sen sijaan liittyy usein perhe-eläketurva.
Eläkkeitä tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin muutoksen mukaan, kuitenkin enintään 5 %.
Saadut tiedot työnantaja A:n Superannuation Planista ja työntekijä B:n eläketurvasta
Työnantaja A:n Superannuation Planissa työnantajan maksaman eläkemaksun määrä on 12 % vuosiansioista. Eläketurva muodostuu kahdesta osasta: etuusperusteisesta defined benefit –järjestelystä ja maksuperusteisesta accumulation benefit-järjestelystä.
Etuusperusteisessa järjestelyssä eläkkeen määrä perustuu työntekijän palkkaan ja työsuhteen kestoon. B:lle oli määritelty eläkkeen vuotuinen karttumisprosentti, joka oli 1,23575 % kolmen viimeisen vuoden keskiansioista. Näin saadusta eläkkeen määrästä vähennettiin lisämaksu (Surcharge account), jonka määrä B:llä oli noin 1,8 % hänelle 31.12.2006 mennessä kertyneestä eläkesäästöstä.
Maksuperusteisessa järjestelyssä työntekijällä on pääomatili rahastossa (Fund), jonka tuottoon eläkkeen määrä perustui. Työntekijä saa itse tietyin edellytyksin päättää miten järjestelmään maksettavat eläkemaksut sijoitetaan. Eläkemaksuista maksetaan veroa ja muita mahdollisia maksuja vuosittain. Maksut ovat hyvin pieniä. Tilille kertynyt pääoma maksetaan työntekijälle eläkkeenä. Accumulation benefitin osuus B:lle 31.12.2006 mennessä kertyneestä kokonaiseläkkeestä oli noin 34 %.
Työnantaja A:n Superannuation Planissa eläke maksetaan työntekijälle yleensä, kun tämä täyttää 65 vuotta. Eläkettä voidaan maksaa kokonaan eläkkeelle siirtyneelle yleensä aikaisintaan 58 vuoden iässä. Kertynyt eläkesäästö maksetaan täysimääräisenä vain, mikäli työntekijä jatkaa Planin jäsenenä 65 vuoden ikään saakka. Mikäli työsuhde työnantaja A:han päättyy ennen eläkeikää, voi järjestelmään kertyneen eläkesäästön siirtää täysimääräisenä vastaavaan muuhun Superannuation–järjestelmään. Työntekijä voi myös jatkaa eläketurvansa kartuttamista ns. Personal Planissa samalla tavoin kuin työnantaja A:n Superannuation Planissa jäsenenä ollessaan.
Työntekijät ovat työsuhteen aikana vakuutettuja työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta. Tämä vakuutusturva päättyy 65–vuotiaana tai kun jäsenyys Planissa päättyy. Etuuden määrä lasketaan molempien etuuksien osalta kertomalla perusvuosiansio viidellä ja lisäämällä siihen työnantajan osuudella vähennetty ns. Accumulation account. Etuus maksetaan kertasuorituksena.
Ratkaisun perustelut
Ulkomainen työnantaja, joka lähettää työntekijänsä Suomeen työhön, voi saada vapautuksen velvollisuudesta järjestää tälle TyEL:n mukainen eläketurva Suomessa tehdystä työstä.
Edellytyksenä vapauttamiselle on, että työnantaja on velvollinen järjestämään lähettämälleen työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta kohtuullisen eläketurvan toisessa valtiossa.
Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon eläketurvan sisältö, kuten myönnettävät eläke-etuudet ja niiden taso, sekä eläkeoikeuden ja eläkkeiden arvon säilyminen. Vapautus myönnetään enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan.
Työnantaja A, jonka kotipaikka on Australia, oli työnantajana lähettänyt työntekijä B:n Suomeen työhön. Yhtiö oli velvollinen järjestämään B:lle Suomessa tehtävän työn ajalta eläketurvan Australian lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä. Tämä eläketurva sisälsi vanhuuseläkkeen ja turvan työsuhteen aikaisen työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta, joten A:lle järjestettyä eläketurvaa voitiin pitää eläke-etuuksien puolesta riittävän kattavana.
Työntekijä B kuului työnantaja A:n Superannuation Plan–eläkejärjestelmään ja hänelle karttui tämän järjestelmän mukaista etuusperusteista eläkettä Suomessa työskentelyn ajalta noin 1,2 % vuodessa. Tämä eläke laskettiin kolmen viimeisen vuoden keskimääräisestä työansiosta.
Työntekijä B:n oikeus Suomessa työskentelyn ajalta ansaittuun eläkkeeseen olisi säilynyt, vaikka työsuhde työnantaja A:han olisi päättynyt. Työntekijä B:n valinnan mukaan hänelle kertynyt eläkesäästö olisi tällöin voitu joko siirtää koko vastaavaan Superannuation- järjestelmään tai jatkaa eläkesäästämistä samassa järjestelmässä.
Jatkuvana maksettavan työeläkkeen arvon säilyminen oli turvattu eläkkeeseen vuosittain tehtävällä indeksitarkistuksella.
Eläketurvakeskuksen mielestä työntekijä B:lle järjestettyä eläketurvaa voitiin kokonaisuutena arvioiden pitää kohtuullisena TyEL:n 149 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kohtuullisuutta arvioitaessa otettiin huomioon Suomen työeläketurvan taso.