Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Valtion palveluksessa olevalla työntekijällä katsottiin olevan oikeus hitsaajan erityiseen 60 vuoden eläkeikään, vaikka valtion palvelussuhderekisterissä hänen ammattinimikkeensä oli asentaja. Ratkaisussa erityisesti huomioon otettuja seikkoja olivat työsopimus, jossa kyseessä olevan työntekijän ammatti- tai tehtävänimikkeeksi oli merkitty hitsaaja, sekä työnantajan lausunto, jonka mukaan kyseinen työntekijä oli tehnyt koko palvelussuhteensa ajan pelkästään hitsaajan töitä.
Esitiedot
A on toukokuussa 1999 toimittanut Valtiokonttorille eläkeiän valintailmoituksen, jossa hän on ilmoittanut haluavansa säilyttää ennen 1.7.1989 voimassa olleiden säännösten mukaisen hitsaajan erityisen 60 vuoden eläkeiän. A ilmoitti hakemuksessa ammatikseen hitsaaja.
Valtiokonttori antoi valintailmoituksen johdosta päätöksen, jolla se totesi, ettei A:lla ole oikeutta valita ennen 1.7.1989 voimassa olleiden säännösten mukaista eläkeikää.
Valtiokonttorin päätöksen perusteluissa todettiin, että valtion eläkeasetuksen (611/66) 5 §:n, sellaisena kuin se oli voimassa 9.12.1966 annetussa asetuksessa, mukaan muun muassa hitsaajan eläkeikä on 60 vuotta. Valtion eläkeasetuksen 5 § kumottiin lailla valtion eläkelain muuttamisesta (103/89) 1.7.1989 lukien, mutta valintaoikeus erityisiin eläkeikiin säilytettiin tietyin edellytyksin 30.6.1999 saakka. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (103/89) voimaantulosäännöksen mukaan erityisen eläkeiän valintaoikeus on henkilöllä, joka on kumotun valtion eläkeasetuksen 5 §:ssä tarkoitetussa erityisen eläkeiän tehtävässä tai 30.6.1999 mennessä tulee sellaiseen palvelussuhteeseen. Valtion palvelussuhderekisterin tietojen ja saadun selvityksen mukaan A:n ammattinimike on asentaja. Koska kumotussa valtion eläkeasetuksen (611/66) 5 §:ssä ei mainita asentajan nimikettä, ei A:n toimintaa voida pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna toimintana.
A haki päätökseen muutosta valtion eläkelautakunnalta ja vaati oikeutta valita hitsaajan 60 vuoden erityinen eläkeikä. A vetosi vuonna 1988 solmittuun työsopimuksen ammattinimikkeeseen sekä työnantajan lausuntoon.
Valtion eläkelautakunnan ratkaisu
Valtion eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen. Äänestysratkaisu 4 -3.
Valtion eläkelautakunnan perustelut
Valtion eläkelautakunta hyväksyi Valtionkonttorin päätöksessä mainitut perustelut.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta valtion eläkelautakunnan päätökseen ja vaati oikeutta hitsaajan erityiseen 60 vuoden eläkeikään.
Valituksessaan A totesi, että hänen tekemässään työsopimuksessa hänen ammattinimikkeensä oli hitsaaja, eikä uutta työsopimusta ollut tehty 17.10.1988 jälkeen. Valtion eläkeasetuksen mukaan hitsaajan ammattinimikkeellä hänellä on valintaoikeus 60 vuoden eläkeikään. A katsoi, että työnantajan palvelussuhderekisterissä käyttämä ammattinimike oli väärin. A totesi vielä pitävänsä työsopimustaan laillisena asiakirjana ja katsoi sen oikeuttavan hänelle 60 vuoden eläkeiän.
Valtiokonttori antoi lausuntonsa esittäen valituksen hylkäämistä. A antoi selityksensä.
Vakuutusoikeus hankki A:n työnantajalta uuden, 24.11.2003 päivätyn lausunnon.
A antoi työnantajan lausunnon johdosta vastaselityksensä. Valtiokonttori antoi lisäselvityksen johdosta lisävastineen, jossa se pysyi entisellä kannallaan.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
A:lla oli oikeus valita hitsaajan erityinen 60 vuoden eläkeikä. Valtion eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille vakuutusoikeuden päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Valtion eläkeasetuksen 30.6.1989 saakka voimassa olleen 5 §:n mukaan muun muassa valtion palveluksessa olevan hitsaajan erityinen eläkeikä on 60 vuotta. Valtion eläkeasetuksen 5 § on kumottu lailla valtion eläkelain muuttamisesta (103/1989) 1.7.1989 lukien, mutta edunsaajan valintaoikeus erityisiin eläkeikiin on säilytetty tietyin edellytyksin 30.6.1999 saakka. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (103/1989) voimaantulosäännöksen mukaan erityisen eläkeiän valintaoikeus on henkilöllä, joka 1.7.1989 on kumotun valtion eläkeasetuksen 5 §:ssä tarkoitetussa erityisen eläkeiän tehtävässä tai 30.6.1999 mennessä tulee sellaiseen tehtävään.
Valtion palvelussuhderekisterin tietojen mukaan A:n ammattinimike on asentaja. A:n ja hänen työnantajansa välillä 17.10.1988 tehtyyn työsopimukseen A:n ammatti- tai tehtävänimikkeeksi on merkitty ”hitsaaja (runkoasentaja)”. Työsopimuksen mukaan A:n työ- ja toimipiiriin sisältyvät työnantajan tehtäväpiiriin kuuluvat työt. Sopimuksessa on todettu vielä, että hitsaajan tehtävät muuttuvat 1,5 – 2,5 vuoden kuluttua runkoasentajan tehtäviksi.
Työnantajan edustajan 28.1.2000 päivätyn todistuksen mukaan A:n työtehtävänä on 17.10.1988 alkaen ollut hitsaajan tehtävä. Työsopimuksessa mainittua hitsaajan tehtävien muutosta runkoasentajan tehtäviksi ei ole tapahtunut, vaan A:n pääasiallinen toimenkuva on koko ajan ollut hitsaajan tehtävä. Lausunnossa on vielä todettu, että A:n työpaikalla kaikkien työsopimussuhteisten metallialan työntekijöiden tehtävänimike on henkilöstökokoonpanon mukaan asentaja.
A:n työnantaja on 24.11.2003 antamassaan lausunnossa todennut, että työsopimusta tehtäessä ajatuksena oli, että A olisi tehnyt myös muita kuin hitsaajan töitä, mutta että hän on kuitenkin koko varikolla palvelemansa ajan tehnyt hitsaajan töitä eli korjaus- ja modernisointitöihin liittyviä hitsauksia. Lausunnon mukaan hitsaukset ovat kattaneet A:n työajan sataprosenttisesti. Lausunnossa on lisäksi todettu, että A:n työnantaja siirtyi käyttämään asentajan tehtävänimikettä kaikissa työsuhteissa, joissa noudatetaan ministeriön ja Metallityöväen Liitto r.y:n välistä työehtosopimusta, koska A:n työnantaja sai ohjeen tällaisesta menettelystä ministeriön järjestämässä työpäälliköiden opetustilaisuudessa. Lausunnon mukaan asentajan tehtävänimike antaa työnantajalle laajemmat mahdollisuudet teettää ministeriön ja Metallityöväen Liitto r.y:n välistä työehtosopimusta noudattavilla henkilöillä kaikkia varikolla tehtäviä metallialan töitä.
Vakuutusoikeus toteaa, että erityisiä eläkeikiä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan eläkeikä määräytyy virka- tai ammattinimikkeen eikä tosiasiallisten työtehtävien mukaan. Eläkeiän valintaoikeuden sitominen virka- tai ammattinimikkeeseen on siten selkeä pääsääntö. Koska A:n ammattinimike on valtion palvelussuhderekisterissä ollut asentaja, puoltaisi edellä mainittu pääsääntö hänen valituksensa hylkäämistä. A:n ammattinimike on kuitenkin työsopimuksessa ollut hitsaaja ja hän on työnantajan lausunnon mukaan tehnyt koko työsuhteensa ajan pelkästään hitsaajan töitä. Työsopimuksessa alunperin ennakoitu työtehtävien vaihtuminen asentajan tehtäviin 1,5 – 2,5 vuoden kuluttua työsopimuksen solmimisesta ei ole A:n kohdalla koskaan toteutunut. Asiassa on myös ilmennyt, että ministeriön ja Metallityöväen Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen piiriin kuuluvissa kaikissa työsuhteissa on lähinnä käytännöllisistä syistä siirrytty käyttämään yleisempää asentajan tehtävänimikettä yksilöidympien tehtävänimikkeiden sijasta. Vakuutusoikeuden arvion mukaan tämä on saattanut olla syynä siihen, että A:n tehtävänimike ei ole vastannut hänen todellista työkuvaansa.
Edellä olevan johdosta vakuutusoikeus katsoo, että vaikka A:n ammattinimikkeeksi onkin palvelussuhderekisteriin merkitty asentaja, hänellä on tekemänsä työn ja tapaukseen liittyvien yksilöllisten piirteiden johdosta oikeus valita hitsaajan erityinen 60 vuoden eläkeikä.
Säännökset
Valtion eläkelaki 4 § ja 22 §
Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (3.2.1989/103) voimaantulosäännös
Valtion eläkeasetus 5 §, sellaisena kuin se oli voimassa 30.6.1989 saakka
Osasto
3
Asian aikaisemmat vaiheet:
VELK 1/01