Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Muutoksenhakija haki vanhuuseläkettä 9.2.2004 vireille tulleella hakemuksella. Eläkelaitoksissa hakemus jaettiin yksityisen puolen eläkelaitoksiin ja julkisen puolen eläkelaitoksiin. Muutoksenhakijalle annettiin valituksenalainen päätös 6.5.2004 ja muiden eläkelaitosten päätökset 13.8.2004 ja 12.10.2004. Kaikki päätökset annettiin ei vilma -päätöksinä.
Muutoksenhakija vaati, että hänelle myönnetään vanhuuseläke valtion, kunnan ja yksityisen puolen palveluksista.
Muutoksenhakija työskenteli valtion palveluksessa opettajana vuosina 1948-1962 ja 1966. Yksityisessä työsuhteessa muutoksenhakija oli työskennellyt vuosina 1968-1969. Muutoksenhakija kertoi työskennelleensä myös kunnan palveluksessa kirjastossa, mutta palvelustaa ei ollut merkitty palvelussuhderekisteriin.
Valtion eläkelautakunta katsoi, että muutoksenhakijan vanhuuseläkkeestä päätösyhdistelmän antavana toimivaltaisena laitoksena on viimeinen eläkelaitos eli yksityisen puolen eläkelaitos, koska eläkehakemus on tullut vireille 1.1.2004 jälkeen. Viimeisen eläkelaitosen määräytymisestä ei voi sopia.
Valtion eläkelautakunta tutki vaatimuksen. Valituksen tutkimista puolsi, että muutoksenhakija ei esittänyt selviä tietoja työnantajistaan eikä työ- ja palvelussuhteiden alkamis- ja päättymisajoista. Yksittäisten työ- ja palvelussuhteiden selvittely tapahtui joko kunnan, valtion tai yksityisen puolen eläkelaitoksissa ja eläkelaitoksista oli annettu palveluksia ja työsuhteita koskevat muutoksenhakukelpoiset päätökset. Lisäksi viimeisen eläkelaitoksen määräytymistä pidettiin sellaisena teknisenä säännöksenä, jolla ei ole vaikutusta muutoksenhakijan eläketurvaan. Asian käsittelyssä ei ollut tapahtunut muutoksenhakijan eläketurvan tai oikeusturvan kannalta sellaisia menetyksiä, että valituksenalainen päätös olisi tullut poistaa.
Valtion palvelussuhteiden osalta valtion eläkelautakunta hylkäsi vaatimuksen.
Vakuutusoikeus on hylännyt Valtion eläkelautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen 30.5.2006 (VakO 2563/2005).
Lainkohdat
VEL 3 a §