Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Valtiokonttori myönsi A:lle taiteilijaprofessorin ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain mukaisen vanhuuseläkkeen 1.5.1999 lukien. A:lle oli myönnetty pitkäaikainen 15-vuotinen taiteilija-apuraha vuosille 1984-1999, joka luettiin eläkeajaksi. Eläkeajaksi luettiin hyväksi myös 3-vuotinen taiteilija-apurahakausi vuosina 1980-1982 mutta ei apurahakausia vuosina 1972-1974 ja 1976-1978. Apurahoja myönnettäessä ei ollut määrätty, ettei saajalla ole lupaa pitää palkattua tointa.
A vaati kyseisten apurahavuosien lukemista eläkeajaksi, koska hänellä ei ollut apurahavuosina tosiasiallisesti muuta tointa.
Valtion eläkelautakunta hylkäsi valituksen.
Lakiin taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista lisättiin 3 b § ja 3 d §. Taiteenharjoittajalla, joka saa tai on saanut pitkäaikaista taiteilija-apurahaa, on sen jälkeen kun hän ei enää saa apurahaa oikeus valtion varoista suoritettavaan eläkkeeseen, soveltuvin osin kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä. Eläkeajaksi luetaan pitkäaikaisen taiteilija-apurahakauden lisäksi myös aika, jolta taiteenharjoittaja on saanut 3-vuotista tai 5-vuotista valtion taiteilija-apurahaa, jos apurahaa myönnettäessä on määrätty, ettei saajalla ole lupaa pitää palkattua tointa. Lain muutos tuli voimaan 1.1.1982 eikä lakia sovelleta takautuvasti.
Ennen asian ratkaisua lautakunta pyysi asiassa opetusministeriön lausunnon ja kirjallisuustoimikunnan ja taiteen keskustoimikunnan lausunnon. Lausunnossa todettiin, että valtion pitkäaikainen apurahajärjestelmä luotiin turvaamaan taiteellisen työskentelyn pitkäjänteisyys. Jotta järjestelmä täyttäisi pitkäjänteisen luovan työn edellytykset, taiteellisen työn ohella kiellettiin muu palkallinen toiminta. Käytäntö 3-vuotisissa ja 5-vuotisissa apurahoissa on ollut, että apuraha on myönnetty päätoimiseen taiteelliseen työskentelyyn. Lain muuttamisen taustalla on ollut ajatus, että 3-vuotiset ja 5-vuotiset apurahakaudet yhdistetään pitkäaikaiseen apurahaan ja apurahakaudet luetaan hyväksi eläkeoikeuteen. Lakiin kirjoitettu sanamuoto apurahakausien eläkeajaksi lukemisesta ei kovin hyvin ilmaise lain taustalla ollutta tarkoitusta. Lausunnossa esitettiin, että lain tulkinnaksi otettaisiin lain taustalla ollut tarkoitus.
Ennen 1.1.1982 taiteilija-apurahan saajilla ei ollut oikeutta valtion varoista vanhuuseläkkeeseen myönnetyn apurahan perusteella. Ennen 1.1.1982 olleet apurahakaudet otetaan kuitenkin eläkeaikana huomioon, jos apurahaa myönnettäessä on määrätty, ettei saajalla ole lupaa pitää palkattua tointa. A:lle oli myönnetty vuosille 1972-1974 ja 1976-1978 apuraha työskentelyedellytysten turvaamiseksi. Vuosille 1980-1982 apuraha oli myönnetty työskentelyedellytysten turvaamiseksi edellytyksellä, että apurahan saajan tulee omistautua apurahan edellyttämään luovaan työskentelyyn vähintäin 2/3 apurahakaudestaan. Koska apurahapäätöksissä vuosille 1972-1974 ja 1976-1978 ei ollut nimenomaisesti määrätty, ettei saajalla ole lupaa pitää palkattua tointa ja koska lakia ei sovelleta takautuvasti, A:n apurahakausia 1972-1974 ja 1976-1978 ei oteta huomioon eläkeaikana.
Lainkohdat
Laki taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista (28.11.1969/734) Taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamisesta annetun lain 3 b § ja 3 d § (18.12.1981/947) ja lain voimaantulosäännös