Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työntekijäin eläkelain 4 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työntekijän kuoltua hänen jälkeensä suoritetaan perhe-eläkettä alle 18-vuotiaalle edunjättäjän lapselle. Vuoden 1990 perhe-eläkeuudistuksen yhteydessä hallituksen esitysten perusteella lähtökohtana ollut että alle 18-vuotias oma lapsi saisi perhe-eläkkeen molemmilta vanhemmiltaan. Perhe-eläkeuudistusta edeltäneessä perhe-eläkekomitean vuoden 1987 mietinnössä on todettu, että lapseneläkkeen tavoitteena on, että lapsia tulee kohdella tasapuolisesti syntyperästä ja perhetaustasta riippumatta ja perhe-eläkkeen tulee ensisijaisesti turvata niiden alaikäisten lasten toimeentulo, joiden elatukseen huoltaja oli ennen kuolemaansa osallistunut tai oli velvollinen osallistumaan. Laki lapsen elatuksesta lähtee siitä, että lapsella on oikeus saada riittävä elatus molemmilta vanhemmilta 18 ikävuoteen asti.
Työntekijäin eläkelain mukaan edunjättäjän omalla lapsella on aina oikeus perhe-eläkkeeseen alle 18 vuoden iässä. Asiakirjoista ilmeneviin venäjänkielisiin syntymätodistuksiin on merkitty välittömästi ko. kahden lapsen syntymien jälkeen isäksi nyttemmin kuollut suomalainen edunjättäjä. Ennen kuolemaansa ei edunjättäjän toimesta ole käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella tuotu esille mitään selvitystä siitä, että edunjättäjä olisi kiistänyt kysymyksessä olevien lasten olevan hänen lapsiaan. Eläkelautakunta katsoo, että koska isyyden kiistämisestä edunjättäjän taholta ole esitetty mitään näyttöä, ja koska oikeudelle perhe-eläkkeeseen oman lapsen osalta on annettu laissa ja lain esitöissä vahva asema ko. kahdella lapsella on tässä tapauksessa edunjättäjän lapsina oikeus perhe-eläkkeeseen.
Lainkohdat
TEL 4 a §