Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkeasian käsittelyyn osallistuneen tarkastuslautakunnan jäsenen katsottiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla olleen esteellinen, koska hänen johtamansa eläkelaitos oli aikaisemmin ratkaissut samaa henkilöä koskevan kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) mukaisen työkyvyttömyyseläkeasian.
Asiatiedot
Kansaneläkelaitos myönsi A:lle työkyvyttömyyseläkkeen 1.5.1999 alkaen. A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta tarkastuslautakunnalta vaatien työkyvyttömyyseläkettä myönnettäväksi 28.5.1995 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella sairausvakuutuslain mukaisen ensisijaisuusajan päättymisen jälkeen 1.3.1996 alkaen. Tarkastuslautakunta hylkäsi A:n valituksen.
A haki tarkastuslautakunnan päätökseen muutosta VakO:lta vaatien työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä jo 1.3.1996 lukien. A:n vaatimuksesta VakO toimitti asiassa suullisen käsittelyn. VakO:n suullisessa käsittelyssä A katsoi tarkastuslautakunnassa asian ratkaisemiseen osallistuneen jäsenen B:n esteelliseksi, koska B oli aikaisemmin osallistunut hänen työkyvyttömyyseläkeasioidensa ratkaisemiseen Kuntien eläkevakuutuksessa.
VakO:n käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeni, että A oli viimeksi työskennellyt KVTEL:n mukaisessa palvelussuhteessa. Kuntien eläkevakuutus oli 8.7.1994 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n yksilöllistä varhaiseläkettä koskevan hakemuksen ja 29.12.1995 antamallaan päätöksellä A:n työkyvyttömyyseläkettä sekä yksilöllistä varhaiseläkettä koskevan hakemuksen. Toimitusjohtaja B oli ollut molemmissa Kuntien eläkevakuutuksen antamissa päätöksissä toinen allekirjoittaja.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeus katsoo tarkastuslautakunnassa jaoston puheenjohtajana toimineen B:n olleen esteellinen käsittelemään A:n työkyvyttömyyseläkeasiaa. Valituksenalainen päätös kumotaan ja asia palautetaan tarkastuslautakunnalle esteettömässä kokoonpanossa viivytyksettä uudelleen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos määrätään maksamaan A:lle oikeudenkäyntikuluina vaaditut 500 markkaa.
Perustelut
Tuomarin esteellisyys oikeudenkäymiskaaren perusteella
Tarkastuslautakunnasta annetun asetuksen 8 §:n mukaan tarkastuslautakunnan jäsenen esteellisyydestä on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaressa on tuomarin esteellisyydestä säädetty.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen ratkaisemaan asiaa muun muassa, jos hän on osallistunut saman asian käsittelemiseen toisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, kun hänellä on asiassa osa taikka kun hänellä on siinä erinomaista hyötyä tai vahinkoa odotettavissa. Säännöksessä edellytetään lisäksi, että tuomarille asian ratkaisusta mahdollisesti koituva hyöty tai vahinko on määrältään taloudellisesti merkittävä.
Eläkkeenhakijan työkyvyttömyyteen perustuva eläketurva saattaa määräytyä usean eri eläkelain perusteella. Oikeuskäytäntöön perustuvan periaatteen mukaan eri ansioeläkejärjestelmien piirissä työskennelleen eläkkeenhakijan oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen määräytyy sen eläkelaitoksen ratkaisun perusteella, jonka vakuutuksen piirissä hän on viimeksi työskennellyt. Muut eläkelaitokset seuraavat viimeisen eläkelaitoksen ratkaisua. A:n oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen ansioeläkejärjestelmän osalta on ratkaissut viimeisenä laitoksena ensin Kuntien eläkevakuutus, jonka ratkaisua Maatalousyrittäjien eläkelaitos on seurannut.
Kansaneläkelaitos ratkaisee itsenäisesti eläkkeenhakijan oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen KEL:n säännösten nojalla. Ansioeläkejärjestelmän piirissä tehdyllä työkyvyttömyysratkaisulla ei ole siten lakiin perustuvaa merkitystä työkyvyttömyyttä KEL:n nojalla arvioitaessa. Eläkkeenhakijan voi olla kuitenkin vaikea ymmärtää ansioeläkejärjestelmässä ja KEL:n perusteella tehtyjä toisistaan eriäviä ratkaisuja. Eriävät työkyvyttömyyseläkeratkaisut saattavat johtaa riittämättömään eläketurvaan ja siten yksittäisen eläkkeenhakijan kannalta arvioituna varsin kohtuuttomaan lopputulokseen. Muun muassa näistä seikoista johtuen oikeuskäytännössä pyritään pääsääntöisesti yhteneväiseen ratkaisuun, vaikka eri eläkejärjestelmien työkyvyttömyysmääritelmät poikkeavat jonkin verran toisistaan. Tästä johtuen KEL:n mukaisella työkyvyttömyyseläkeratkaisulla voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan merkitystä arvioitaessa eläkkeenhakijan oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ansioeläkejärjestelmän perusteella. Tarkastuslautakunnan ratkaisun lopputuloksesta KEL:n mukaisessa asiassa saattaa siten olla Kuntien eläkevakuutukselle, jonka toimitusjohtaja B on, odotettavissa vähintäänkin välillistä hyötyä tai vahinkoa. A:n pääasiallinen eläketurva muodostuu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen maksamasta eläkkeestä. Kuntien eläkevakuutuksen maksamalla eläkkeellä ei enimmilläänkään voida katsoa olevan sanottavaa tosiasiallista taloudellista merkitystä eläkelaitokselle. Tarkastuslautakunnan päätöksestä ei siten voida katsoa olleen tässä yksittäistapauksessa odotettavissa B:lle tai hänen edustamalleen Kuntien eläkevakuutukselle laissa tarkoitettua erinomaista hyötyä tai vahinkoa. Asian arvioinnissa ei ole merkityksellistä se miten merkittävä ratkaisun taloudellinen hyöty on A:lle.
Tarkastuslautakunnassa jaoston puheenjohtajana toiminut B ei kuulu asiassa A:n vastapuolena olleen Kansaneläkelaitoksen päätösvaltaa käyttäviin elimiin eikä hän ole työsuhteessa Kansaneläkelaitokseen. KVTEL:n ja KEL:n mukaiset työkyvyttömyyseläkeasiat eivät ole myöskään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla samoja asioita.
Edellä lausutun johdosta vakuutusoikeus katsoo, ettei B ole ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n säännösten nojalla esteellinen A:n asiaa tarkastuslautakunnassa käsiteltäessä.
Tuomarin esteellisyys Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella
Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (EIS) 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut vaatimukset. Oikeuskäytännössä on vakuutusoikeuden 10.9.1998 (n:o 6785/97/2880) antaman ratkaisun myötä omaksuttu se periaate, että myös sosiaalivakuutuksen muutoksenhakuasteina toimivien lautakuntien ratkaisumenettelyn on täytettävä nämä vaatimukset. EIS 6 artiklan 1 kappaleen mukaan henkilön oikeuksista päätettäessä jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan puolueettomuusvaatimuksella tarkoitetaan yhtäältä sitä, ettei tuomarilla saa tosiasiallisesti olla ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen asianosaisen etua (subjektiivinen puolueettomuus) ja toisaalta sitä, että kaikki oikeutetut epäilyt tässä suhteessa ovat poissuljettuja (objektiivinen puolueettomuus). Tuomioistuimen puolueettomuuden vaatimus on ollut 1.8.1995 alkaen myös osa perusoikeussäännöstämme.
Asiassa ei ole esitetty mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella voisi päätellä, ettei B:llä olisi ollut subjektiiviselta kannalta puolueetonta suhtautumista käsiteltävänä olevaan asiaan.
Puolueettomuutta objektiiviselta kannalta tarkasteltaessa on muun muassa otettava huomioon, antaako tuomarin jokin erityinen suhde asianosaiseen tai ratkaistavana olevaan asiaan aiheen pelätä luottamuksen puolueettomuuteen vaarantuvan. Tällaisella tarkastelulla suojataan sitä luottamusta, jota tuomioistuimen tulee nauttia kansalaisten keskuudessa.
Tarkastuslautakunnan ratkaisulla A:n työkyvyttömyyseläkeasiassa saattaa olla edellä kerrotuin tavoin ainakin välillistä hyötyä tai vahinkoa Kuntien eläkevakuutukselle, ottaen erityisesti huomioon sen, että Kuntien eläkevakuutus on ollut viimeinen eläkelaitos eli tosiasiallisesti A:n työkyvyttömyydestä päättävä laitos ansioeläkejärjestelmässä. B toimii Kuntien eläkevakuutuksessa johtavassa asemassa sen toimitusjohtajana, joten luottamuksen hänen kykyynsä A:n työkyvyttömyyseläkeasian puolueettomaan ratkaisemiseen tarkastuslautakunnassa jaoston puheenjohtajana voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vakavasti vaarantuneen.
B:n ja tarkastuslautakunnan vakuutusoikeudelle toimittamista selvityksistä ilmenee, ettei B ole tosiasiallisesti osallistunut A:n eläkeasioiden käsittelemiseen Kuntien eläkevakuutuksessa. Ulkopuolisen on kuitenkin vaikea saada tietoa Kuntien eläkevakuutuksen sisäisestä päätöksentekojärjestelmästä. Kun B on ollut toinen Kuntien eläkevakuutuksen 8.7.1994 ja 29.12.1995 antamien päätösten allekirjoittaja, on hän ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna myös osallistunut asian ratkaisemiseen. Kuntien eläkevakuutuksessa sekä tarkastuslautakunnassa on ollut kyse A:n työkyvyttömyydestä, ja hänen kannaltaan katsottuna kysymys on ollut samasta asiasta. Näin ollen myös A:n B:n puolueettomuuteen kohdistunutta epäilyä tämän ennakkoasenteesta voidaan pitää perusteltuna.