Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitoksella ei ollut perusteita osittaa niin sanottua tulevaa aikaa, koska Ruotsista myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä ei ollut tarkistettu sosiaaliturva-asetuksen mukaan lasketuksi ja tulevan ajan sisältäväksi eläkkeeksi. A:n työkyvyttömyyseläkkeeseen tuli siten sisällyttää täysi tuleva aika Suomesta.
Esitiedot
Eläkelaitos myönsi 20.11.1996 antamallaan päätöksellä A:lle lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (LEL) ja maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) nojalla työkyvyttömyyseläkkeen tietyn suuruisena 1.1.1995 alkaen.
A haki päätökseen muutosta Eläkelautakunnalta ja vaati eläkkeen perusteiden ja määrän tarkistamista. Lisäksi A vaati eläkettä maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesta toiminnastaan ajalta 30.4.1979 – 29.4.1984. Päätös oli ollut Kansaneläkelaitoksen 24.10.2000 päiväämän EU-päätösten yhteenvedon liitteenä.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
Eläkelaitos myönsi A:lle 17.6.1993 osatyökyvyttömyyseläkkeen ajalle 1.6.1992 – 31.1.1994. Sairauden ja työkyvyttömyyden katsottiin alkaneen 10.4.1992 ja eläkkeessä oli mukana tulevan ajan eläke. Eläkelaitos jatkoi 14.11.1994 osatyökyvyttömyyseläkettä 1.2.1994 alkaen toistaiseksi. Eläkelaitos muutti 20.11.1996 osaeläkkeen täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi 1.1.1995 alkaen ja ositti samalla tulevan ajan eläkkeen Suomen ja Ruotsin vakuutuskausien suhteessa pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 15 artiklan perusteella.
Ongelma on siinä, että Ruotsin vakuutuslaitos on antanut A:lle 17.5.1995 päivätyn päätöksen Ruotsista maksettavasta työkyvyttömyyseläkkeestä ja luvannut em. päätöksessä laskea eläkkeen uudelleen pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisesti samanaikaisesti kuin eläkelaitos laskee eläkkeen uudelleen. Kuitenkin Ruotsin vakuutuslaitos on antanut sen jälkeen 16.12.1998 ja viimeksi 5.1.2001 päivätyt päätökset, joiden mukaan Ruotsin ATP-eläke maksetaan muuttumattomana eli ilman tulevan ajan eläkettä.
Eläketurvakeskus on antanut eläkelaitoksille ohjeita EU-eläkkeen tarkistamisesta. Tilanteessa, jossa Suomesta on myönnetty täysitehoinen ja Ruotsista vapaakirjatyökyvyttömyyseläke, Ruotsi on tulkinnut 8.10.1996 asti EY-asetuksen 1408/71 eläkkeen tarkistusta koskevia säännöksiä siten, että asetuksen säännökset eivät voi synnyttää Ruotsin tulevan ajan oikeutta, jollei sitä eläketapahtumahetkellä voimassa olleen Ruotsin kansallisen lainsäädännön mukaan ollut eläketapahtumahetkellä. Tämän mukaan Ruotsi katsoi, että asetuksen 1408/71 liitemääräyksen VI säännökset tulevan ajan oikeudesta eivät tulleet sovellettaviksi, jos eläketapahtuma sattui ennen 1.1.1994, koska asetus liitteineen ei ollut tuolloin vielä voimassa Ruotsissa (vanha tulkinta).
Lokakuussa 1996 Ruotsin kanta tulevan ajan määräytymisestä on muuttunut. Ruotsi on nyt sitä mieltä, että hakijalla on oikeus saada Ruotsin vapaakirjaeläkkeeseen tuleva aika EY-asetuksen 1408/71 liitemääräyksen VI perusteella, vaikka eläketapahtuma on sattunut ennen 1.1.1994 (uusi tulkinta). Ruotsi on ilmoittanut oikaisevansa viran puolesta virheelliset päätökset.
Edellä sanotun mukaisesti Ruotsin vakuutuslaitoksen olisi tullut laskea (lupauksensa mukaisesti) A:n Ruotsin eläkkeen lisäämällä siihen Ruotsin ja Suomen vakuutuskausien suhteessa ositettu tulevan ajan eläke, kuten se päätöksessään 17.5.1995 lupasi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Eläketurvakeskuksen ohjeiden mukaan eläkkeensaajan tulee pyytää maksussa olevan, ennen 1.1.1994 myönnetyn eläkkeensä tarkistamista EU-eläkkeeksi. Eläkelaitos on ilmoittanut A:lle 27.3.2001 päivätyllä kirjeellä, että A:n tulisi ottaa asian johdosta yhteyttä Stockholms Läns Försäkringskassaniin. A on kuitenkin ilmoittanut eläkelautakunnalle, että hän ei missään tapauksessa halua itse toimia Ruotsin eläkkeen muuttamiseksi eikä myöskään halua, että eläkelautakunta on yhteydessä Ruotsin eläkelaitokseen.
Eläkelautakunnalla ei ole toimivaltaa velvoittaa Ruotsin vakuutuslaitosta liittämään maksamaansa eläkkeeseen tulevan ajan eläkettä ja sen jälkeen osittamaan sen. Eläkelautakunta ei voi velvoittaa myöskään eläkelaitosta toimimaan näin, koska eläkelaitos on toiminut täysin pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 15 artiklan ja EY-asetuksen 1408/71 mukaisesti ja vain odottanut, milloin Ruotsinkin vakuutuslaitos myöntää A:lle tulevan ajan eläkkeen ja osittaa sen. Koska toimintavelvoite on tässä tapauksessa A:lla itsellään eikä hän ilmoituksensa mukaan halua Ruotsin eläkkeeseensä muutoksia, ei eläkelautakunta voi tilanteelle mitään, joten valitus on hylättävä.
Mitä tulee A:n toiseen valituksen osaan, jonka mukaan eläkkeestä puuttuu maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisesta toiminnasta karttunut eläke, valitus on myös tältä osin hylättävä, koska MYEL-eläke on mukana eläkelaitoksen myöntämässä eläkkeessä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki päätökseen muutosta ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen perusteiden tarkistamista. A katsoi, että hänen eläkkeensä olisi tullut laskea kansallisena eläkkeenä eikä eläkkeen tulevaa aikaa olisi tullut osittaa. A katsoi lisäksi, etteivät vuodet 1981 ja 1982 ole kuuluneet lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (LEL) laskennan piiriin, siltä osin kuin hän oli silloin toiminut maatalousyrittäjänä Valtion polttoainekeskukselle.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä muutettiin siltä osin kuin oli kysymys tulevan ajan määräytymisestä. A:n työkyvyttömyyseläkkeeseen tuli sisällyttää täysi tuleva aika Suomesta. Valitus enemmälti hyläten asia palautettiin eläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Eläkelaitos on 17.6.1993 myöntänyt A:lle täysitehoisen osatyökyvyttömyyseläkkeen ajalle 1.6.1992 – 31.1.1994 ja jatkanut 14.11.1994 antamallaan päätöksellä osatyökyvyttömyyseläkettä 1.2.1994 alkaen toistaiseksi. Eläkelaitos on 20.11.1996 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle täyden työkyvyttömyyseläkkeen 1.1.1995 lukien, jolloin se on osittanut eläkkeeseen kuuluvan tulevan ajan pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 15 artiklan mukaisesti Suomen ja Ruotsin työskentelykausien suhteessa.
Tukholman läänin vakuutuskassa (Försäkringskassan Stockholms län) on 24.5.1994 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle osatyökyvyttömyyseläkkeen 1.2.1993 lukien vanhan pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisena, jolloin siihen ei ole sisältynyt tulevaa aikaa. Vakuutuslaitos on 17.5.1995 muuttanut osatyökyvyttömyyseläkkeen täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi 1.1.1995 lukien. Eläkkeeseen ei ole edelleenkään katsottu kuuluvan tulevaa aikaa.
Suomi on soveltanut EY-sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetuksen 574/72 määräyksiä Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen voimaantulosta 1.1.1994 alkaen. Asetuksen 46 b artiklassa säädetään päällekkäisten etuuksien yhteensovittamisesta. Artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat keskenään sopia mitä menettelyä noudatetaan, kun tulevaa aikaa myönnetään molemmista maista. Artiklan mukaan tuleva aika voidaan yhteensovittaa vain jos etuudet ovat päällekkäisiä.
Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on EY-asetuksen 46 b artiklassa tarkoitettu sopimus. Uusi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on tullut voimaan myös 1.1.1994. Sopimuksen 15 artikla sisältää määräyksen siitä, miten päällekkäinen tuleva aika yhteensovitetaan eli ositetaan niiden pohjoismaiden kesken, joiden myöntämiin eläkkeisiin sisältyy tulevaa aikaa. Ositus tehdään vakuutuskausien suhteessa. Osituksen edellytyksenä on kuitenkin, että myös toinen maa myöntää eläkkeen, joka sisältää tulevaa aikaa.
Eläkelaitoksen 14.11.1994 ja 20.11.1996 antamat päätökset eivät ole sellaisia uusia eläkkeen myöntöpäätöksiä, joihin sosiaaliturva-asetuksen 94.1 artiklan mukaan sovellettaisiin asetusta.
EY-sosiaaliturva-asetuksen voimaantullessa eläkettä saaneen henkilön eläke voidaan asetuksen 94.5 artiklan mukaan hakemuksesta tarkistaa asetuksen mukaiseksi. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi pyytänyt saamansa eläkkeen tarkistamista asetuksen mukaan lasketuksi eläkkeeksi.
Vakuutusoikeus katsoo, ettei eläkelaitoksella ole ollut perusteita osittaa tulevaa aikaa, koska Ruotsista myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä ei ole tarkistettu sosiaaliturva-asetuksen mukaan lasketuksi ja tulevan ajan sisältäväksi eläkkeeksi.
Siltä osin kuin A:n valitus on hylätty vakuutusoikeus toteaa, että 4.11.1981 päivätystä metsätyötä suorittavan traktoriyrittäjän ilmoituksesta LEL-eläketurvan järjestämistä varten ilmenee, että A on osallistunut yrittäjäasemassa Valtion polttoainekeskuksen teettämään metsätyöhön maataloustraktorilla metsätyön varsinaisella suorituspaikalla. Vuosina 1981 ja 1982 metsätraktoriyrittäjät ovat kuulunut LEL:n piiriin. Valtion polttoainekeskus on 12.5.1993 päivätyn Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteriotteen mukaan maksanut LEL-maksuja 8.100 markan palkasta vuonna 1981 ja 18.900 markan palkasta tammi-maaliskuulta 1982. Eläkelaitoksen eläkelaskelmasta ilmenee, että Valtion polttoainekeskuksen teettämä metsätyö on otettu huomioon A:n LEL:n mukaista eläkepalkkaa laskettaessa.
Säädökset
Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 15 artikla
Euroopan Yhteisöjen Neuvoston asetus nro 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 46 b artikla, 49.2 artikla, 94.1 artikla ja 94.5 artikla sekä asetuksen liitemääräykset IV ja VI
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki 1 a §, sellaisena kuin se oli laissa 14.7.1969/470 ja 5 §
Jaosto
IV
Asian aikaisemmat vaiheet
ETK39100
ELK754/01