Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkekassa oli maksanut jäsenilleen sairausavustuksena TVL 22 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuun vapaaehtoiseen avustukseen perustuvaa sairausrahaa. Vakuutusmaksu oli muodostunut jäsenmaksusta ja työnantajan jatkuvasta kannatusmaksusta. Sairausrahaa oli suoritettu jäsenille neljännen viikon alusta lukien jokaiselta päivältä, minkä työkyvyttömyys oli yhdenjaksoisesti kestänyt, saman kalenterivuoden aikana kuitenkin enintään 180 päivältä.
Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla oli oikeus vähentää työntekijän sairausajan palkasta se, mitä työntekijä sai saman työkyvyttömyyden takia samalta ajalta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta sairausavustuskassalta. Käytännössä työnantaja maksoi työntekijöilleen sairausajalta täyden palkan ja anoi itselleen SVL:n mukaisen päivärahan. Eläkekassa maksoi sairausrahan työntekijälle itselleen ja työnantaja vähensi sen määrän seuraavasta työntekijälle maksettavasta palkasta ennen ennakonpidätystä.
Vaikka sairausrahan maksamistapa eroaakin lisäpäivärahan suorittamisesta, katsottiin sen olevan luokiteltavissa samantapaisiin suoritteisiin. Näin ollen sitä ei tullut ottaa huomioon eläkepalkkaa määrättäessä.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK13670
Lainkohdat
TEL 7 § 3 mom., 1.1.1989 alkaen TEL 7 § 4 mom., 1.1.1991 alkaen TEL 7 § 5 mom., 1.1.1996 alkaen TEL 7 e §
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleiskirje 26/88 ja A 8/90 Työeläke 3/77, 4/83 ja 4/90