Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitos oli 6.5.1998 myöntänyt X:lle varhennetun vanhuuseläkkeen 1.7.1998 alkaen. Päätöksessä X:n työsuhde 1.9.1977-30.6.1998 säätiöön A oli teknisesti katkaistu 31.3.1991, koska X:n työaikaa on 1.4.1991 alkaen pidennetty 4 tunnista 6 tuntiin päivässä ja samalla hänen kuukausipalkkansa on noussut vähintään yhdellä kolmanneksella.
X:n vaatimus työsuhteen teknisen katkaisun poistamisesta hylättiin ELK:ssa sekä VakOssa.
Selvitys olosuhteista:
X:n työsuhde säätiön A kanslistina oli alkanut 1.9.1977. Työajaksi oli tuolloin sovittu 20 h/viikko. X oli kuitenkin tehnyt enemmän töitä viikossa kuin oli sovittu. Yli 20 tunnin menevästä työajasta hän ei ollut saanut rahallista korvausta, vaan hän oli pitänyt ne vapaana. Koska X ei ollut saanut rahallista korvausta yli 20 tunnin menevästä työajasta, ei tätä lisätyötä voida laskea mukaan säännölliseen työaikaan.
X oli 1.11.1988 alkaen nimitetty säätiön A ekonomiksi ja johdon sihteeriksi. Lisäksi X oli toiminut säätiön A omistamien kiinteistöjen isännöitsijänä. Nimityksen yhteydessä X:n kuukausipalkkaa oli korotettu, mutta säännöllisenä pidettävä työaika oli säilynyt ennallaan.
Kun X:n työaika oli osoittautunut riittämättömäksi työtehtävien määrään nähden, hänen palkkaansa oli korotettu jälleen 1.4.1991 lähtien ja samalla työpaikkana olevan kanslian aukioloaikaa oli pidennetty kahdella tunnilla. 1.4.1991 alkaen X:n säännöllisenä pidettävä työaika oli muuttunut siten 20 tunnista 30 tuntiin viikossa. Kun samaan aikaan oli tapahtunut sekä säännöllisenä pidettävä työajan muutos että palkkatason riittävä nousu, tekninen katkaisu oli tehtävä 31.3.1991 ja X:n viimeinen työsuhde säätiöön A oli siten katsottava kahdeksi erilliseksi työsuhteeksi.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK2415/98
ETK38622
Lainkohdat
TEL 2 § 3 mom.
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleiskirje 4/85 Työeläke 1/85