Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työntekijäin eläkelain (TEL) 4 d §:n 1 momentin pääsäännön mukaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan vasta SVL:n mukaisen ensisijaisuusajan jälkeen. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä TEL:n 4 d §:n 2 momentin sanamuodon mukaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä oli maksettava siinä tarkemmin säädetyin edellytyksin, mikäli SVL:n mukaista päivärahaa ei ollut myönnetty ja maksettu. Vakuutusoikeus katsoi, että mikäli Kansaneläkelaitos oli SVL:n mukaisilla päätöksillään ainoastaan vahvistanut eläkkeenhakijalle ensisijaisuusajan, mutta ei ollut maksanut tälle päivärahaa, ei eläkkeenhakijalle ollut myönnetty ja maksettu TEL:n 4 d §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla SVL:n mukaista päivärahaa.
TEL 4 d §:n 2 momentin sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan A:lle olisi tullut maksaa työkyvyttömyyseläke työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta. Vakuutusoikeus katsoi, että lakien esitöistä ei ollut vastoin lain sanamuotoa todettavissa lainsäätäjän tarkoituksena olleen, että eläkkeensaajalle, jolle ei ollut maksettu SVL:n mukaista päivärahaa eikä työkyvyttömyyden perusteella mitään muutakaan etuutta, ei maksettaisi TEL:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä työkyvyttömyyttä seuraavan kuukauden alusta.
Koska A:n eläkehakemus oli tehty ennen kuin sairausvakuutuslain (SVL) mukaista päivärahaa oli maksettu 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä, ja koska eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ollut myönnetty SVL:n mukaisesti maksettavaa päivärahaa, hänelle oli suoritettava täyttä työkyvyttömyyseläkettä työkyvyttömyyden alentumista seuraavan kuukauden alusta eli 1.11.1998 lukien.
Esitiedot
Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle täyden työkyvyttömyyseläkkeen 5.10.1998 alkaneen työkyvyttömyyden vuoksi 1.10.1999 alkaen.
A haki päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen maksamista 1.11.1998 alkaen.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä. A:lle tuli maksaa työkyvyttömyyseläkettä 1.11.1998 alkaen. Asia palautettiin eläkelaitokseen eläkelautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Eläkelautakunnan perustelut
Täyttä työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan sitä kuukautta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana oikeus eläkkeen saamiseen on syntynyt, jos eläkehakemus on tehty ennen kuin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa on maksettu 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä. Tällöin kuitenkin täyden työkyvyttömyyseläkkeen suorittamisen edellytyksenä on, ettei eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä tai, jos tänä aikana on haettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, sen hakemista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan tai jos tähän aikaan kohdistuva päivärahahakemus on hylätty, sen jälkeiseen aikaan.
Koska A:n eläkehakemus on tehty 20.7.1999 eli ennen kuin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa on maksettu 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä, ja koska eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ole myönnetty sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, täyttä työkyvyttömyyseläkettä on suoritettava työkyvyttömyyden alentumista seuraavan kuukauden alusta eli 1.11.1998 lukien.
Eläkelautakunta toteaa edelleen, että kun sairausvakuutuslakia muutettiin 1.1.1996 alusta lukien suorituspäiviksi luettavien päivien osalta, ei työntekijäin eläkelain 4 d §:ää muutettu tältä osin ja hallituksen esityksessä todettiin työntekijäin eläkelain 4 d §:n osalta tuolloin, ettei työkyvyttömyyseläkkeen alkamisajankohtaan ehdoteta muutoksia. Eläkelautakunta katsoo, että työntekijäin eläkelain säännöksiä erityislakina ja sen esitöistä ilmenevää tarkoitusta on ensisijaisesti noudatettava, eivätkä minkään muun lain muutokset voi vaikuttaa automaattisesti työntekijäin eläkelain soveltamiseen ilman, että työntekijäin eläkelakiin tehdään vastaavanlainen muutos.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista ja asian ratkaisun jättämistä muutoksenhakijan 22.9.1999 antaman päätöksen varaan.
Eläkelaitos totesi, että työntekijäin eläkelain (TEL) 4 d §:n 2 momentin mukaan eläkkeen suorittamiseksi työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kalenterikuukauden alusta edellytetään, ettei eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä tai, jos tänä aikana on haettu sairausvakuutuslain (SVL) mukaista päivärahaa, sen hakemista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan.
Eläkelaitos totesi edelleen, että laissa käytetään sanamuotoa ”myönnetty”. Eläkelaitoksen mielestä tämä sisälsi myös kyseessä olevan tilanteen, jossa oikeus päivärahaan oli todettu, mutta päivärahaa ei ollut maksettu vuosityötulon vähäisyyden vuoksi. Kansaneläkelaitos oli tämän ajatuksen mukaisesti päätöksellään vahvistanut ensisijaisuusajan ja ilmoittanut vakuutetulle, että eläkkeen maksaminen voi alkaa vasta ensisijaisuusajan päättymisen jälkeen.
Eläkelaitos totesi myös, että eläkelautakunta oli viitannut päätöksessään myös SVL:n lainmuutoksen 1.1.1996 esitöihin, joiden mukaan työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen ei ehdotettu muutoksia. Lainmuutoksella ei ollutkaan eläkelaitoksen käsityksen mukaan tarkoitus muuttaa SVL:n ja työeläkelakien välistä vastuuta vakuutetun toimeentuloturvan järjestämisestä. Näin ollen hallituksen esityksen maininta on toteutunut siten, että eläke alkaa edelleen myös päivärahan ollessa 0 markkaa vasta ensisijaisuusajan kuluttua umpeen. Tämä menettely on myös vakiintunut oikeuskäytännöksi.
Eläkelaitos totesi vielä, että sen mielestä ensimmäisen asteen ratkaisu on ollut eläkkeen alkamisen osalta lain ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Sovellettavat lainkohdat:TEL:n 4 d §:n 1 momentin mukaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan, jollei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä, aikaisintaan sen kalenterikuukauden alusta, joka ensiksi seuraa SVL:n 27 §:ssä tarkoitetun päivärahan ensisijaisuusajan eli 150 ensimmäisen suorituspäivän ja tämän jälkeisten, sanotussa pykälässä tarkemmin säädettyjen viiden tai neljän täyden kalenterikuukauden jälkeen.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, TEL 4 d §:n 2 momentin mukaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan TEL:n 4 §:n 6 momentin mukaisesti eli työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta, jos eläkehakemus on tehty ennen kuin SVL:n mukaista päivärahaa on maksettu 1 momentissa mainituilta 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä. Tällöin kuitenkin täyden työkyvyttömyyseläkkeen suorittamisen edellytyksenä on, ettei eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä tai, jos tänä aikana on haettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, sen hakemista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan tai, jos tähän aikaan kohdistuva päivärahahakemus on hylätty, sen hylkäämisen jälkeiseen aikaan.
Edellä mainittujen lainkohtien säädöstaustaa vuodelta 1982:TEL:n 4 d § on säädetty 1.1.1982 voimaan tulleella TEL:n muuttamisesta annetulla lailla 472/1981. Tämä lainmuutos oli osa laajempaa SVL:n mukaisen päivärahan määräytymisperusteiden muuttamista, jonka seurauksena muun muassa SVL:n mukainen päiväraha muutettiin ensisijaiseksi korvaukseksi työeläkkeisiin nähden. Uudistukseen liittyvässä hallituksen esityksessä (HE) 54/1981 muutosta perusteltiin sen sivulla 2 toteamalla, että kun SVL:n mukaisen päivärahan määrää ehdotetaan korotettavaksi ja päiväraha samalla saatettaisiin verotettavaksi tuloksi, on tarkoituksenmukaista, että päiväraha on ensisijainen työeläkkeisiin nähden. Samassa yhteydessä todettiin, että vakuutetulla olisi ensin oikeus saada SVL:n mukaista päivärahaa ja tämän jälkeen vasta työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä.
Vuoden 1982 lainmuutoksen yhteydessä TEL:iin säädetyssä TEL:n 4 d §:n 1 momentissa lausuttiin pääsääntö, jonka mukaan sairausvakuutuksen mukainen päiväraha tulisi sen ensisijaisuusaikana maksettavaksi yksin ja työeläkelakien mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä ryhdyttäisiin suorittamaan vasta päivärahan ensisijaisuusajan päätyttyä.
Poikkeuksena edellä mainitusta pääsäännöstä säädettiin TEL:n 4 d §:n 2 momentti. Tätä pidettiin HE:n 54/1981 sivun 4 mukaan tarpeellisena, koska poikkeuksellisesti on mahdollista, että henkilöllä on oikeus työeläkelakien mukaiseen täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, mutta vain lyhyeltä ajalta tai ei lainkaan SVL:n mukaiseen päivärahaan. Mainitun HE:n kohdan mukaan tällainen tilanne saattoi syntyä muun muassa silloin, kun hakija asuu vakinaisesti ulkomailla. HE:ssä todettiin, että täyttä työkyvyttömyyseläkettä voitaisiin tällöin suorittaa työkyvyttömyyden alkamisesta lukien sillä edellytyksellä, ettei tänä ajanjaksona ole myönnetty vähintään kuukauden yhdenjaksoisesti jatkuvaa päivärahaa tai että samana ajanjaksona päivärahahakemus on hylätty. Edellä tässä kappaleessa mainittuja seikkoja koskevat säännökset sisällytettiin TEL:n 4 d §:n 2 momenttiin.
SVL:n mukaista päivärahaa koskevat muutokset vuoden 1996 alussa:SVL:ia muutettiin 1.1.1996 alkaen siten, että SVL:n mukaisella päivärahalla korvattiin vain menetettyä ansiota. Tämä merkitsi luopumista päivärahan vähimmäismäärästä. Siten muutoksen seurauksena tuli mahdolliseksi myöntää myös niin sanottuja nollapäivärahoja, mikäli vakuutetulla oli liian pienet päivärahan perusteena olevat työtulot ja työkyvyttömyyden jatkuttua vähintään 60 arkipäivää, liian suuret tarveharkinnassa huomioon otettavat tulot. Tällöin vakuutetulle ainoastaan vahvistettiin ensisijaisuusaika, mutta ei maksettu päivärahaa.
SVL:n muutosta koskeneen HE:n 124/1995 sivulla 2 todettiin, että päivärahatyyppiset etuudet ovat ensisijaisia työeläkkeeseen nähden, mutta samassa yhteydessä todettiin myös ensisijaisuuden edellytyksenä olevan, että päiväraha on oikeassa suhteessa työeläkkeeseen nähden.
Samassa yhteydessä kun SVL:ia muutettiin, kansaneläkelain 39 §:n 3 momenttia muutettiin siten, että päivärahan suorituspäiviä vastaava odotusaika säädettiin myös niille henkilöille, joilla ei ollut oikeutta päivärahaan. Lainmuutoksen jälkeen kansaneläkelain 39 §:n 3 momentissa todettiin nimenomaisesti, että jos oikeutta SVL:n mukaiseen päivärahaan ei ole, oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen alkaa kuitenkin vasta, kun SVL:n 19 §:ssä tarkoitettua aikaa vastaava aika on päättynyt. Viimeksi mainitulla ajalla on tarkoitettu SVL:n mukaisen päivärahan ensisijaisuusaikaa vastaavan ajan päättymistä niissä tapauksissa, joissa oikeutta päivärahaan ei ole.
TEL:iin ei tehty SVL:n muutoksen yhteydessä vastaavaa muutosta kuin kansaneläkelain 39 §:n 3 momenttiin. Näin ollen TEL:ssa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, että työkyvyttömyyseläke tulisi maksaa vasta ensisijaisuusajan päätyttyä silloinkin, kun henkilölle on vahvistettu ensisijaisuusaika, mutta SVL:n mukaista päivärahaa ei ole maksettu.
Hallituksen esityksen 118/1995 merkityksestä:Kun SVL:ia muutettiin 1.1.1996 alusta lukien, ei TEL 4 d §:n 2 momenttia muutettu muutoin kuin tarkistamalla erästä viittaussäännöstä tavalla, joka ei liity nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. TEL:n muuttamisesta annettuun, 1.1.1996 voimaan tulleeseen lakiin 1482/1995 liittyneen HE:n 118/1995 sivulla 16 todettiin TEL:n 4 d §:n muutosten yksityiskohtaisten perusteluiden kohdalla, ettei työkyvyttömyyseläkkeen alkamisajankohtaan esitetä muutoksia. Koska sekä eläkelautakunta että eläkelaitos ja tämän kantaa lausunnossaan tukenut Eläketurvakeskus ovat perustelleet vastakkaisia kantojaan tällä HE:n lausumalla, ottaa myös vakuutusoikeus kantaa sen merkitykseen asian ratkaisun kannalta.
Vakuutusoikeus pitää todennäköisenä, että edellä mainittu HE:n toteamus on liittynyt samanaikaisesti muutettuun kuntoutusrahan maksamista koskevaan TEL 4 d §:n 6 momenttiin, ei 4 d §:n 1 tai 2 momenttiin.
Siltä varalta, että edellä mainittu HE:n toteamus kuitenkin liittyisi TEL:n 4 d §:n 2 momenttiin, voitaisiin sen tarkoitus tulkita kahdella toisilleen vastakkaisella tavalla. Ensinnäkin on mahdollista katsoa, että HE:n maininnalla on tarkoitettu, ettei eläkettä maksettaisi edelleenkään ennen kuin SVL:n 27 §:ssä tarkoitettu ensisijaisuusaika on kulunut, vaikka päiväraha olisikin niin sanottu nollapäiväraha. Toinen mahdollinen tulkintavaihtoehto on, että mikäli päivärahaa ei ole konkreettisesti maksettu, alkaisi oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen TEL:n 4 d §:n 2 momentissa tarkemmin määritellyin edellytyksin jo työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta eikä vasta päivärahan ensisijaisuusajan kuluttua.
Vakuutusoikeus katsoo, että HE:n puheena olevan lausuman tarkoitus on epäselvä eikä TEL:n 4 d §:n 2 momenttia voida pelkästään sen perusteella tulkita lain sanamuodon vastaisesti eläkkeensaajan vahingoksi siten, että myös päivärahan perusteena olevien työtulojen pienuuden ja tarveharkinnan vuoksi maksamatta jäänyt SVL:n mukainen päiväraha katsottaisiin 4 d §:n 2 momentin tarkoittamaksi myönnetyksi ja maksetuksi päivärahaksi.
A:n tilanne:A on hakenut Kansaneläkelaitokselta SVL:n mukaista päivärahaa. Kansaneläkelaitos on todennut ensin 7.1.1999 antamallaan päätöksellä, että A:lla on oikeus sairauspäivärahaan 5.10.1998 alkaneen työkyvyttömyyden perusteella, mutta päivärahaa ei maksettu, koska sen perusteena oleva työtulo oli alle 5.180 markkaa. Vastaavasti Kansaneläkelaitos totesi 8.1.1999 antamallaan päätöksellä, että A:lla oli oikeus sairauspäivärahaan 3.12.1998 jatkuneen työkyvyttömyyden perusteella, mutta päivärahaa ei edelleenkään maksettu 60 päivää jatkuneen työkyvyttömyyden jälkeenkään päivärahan tarveharkinnan vuoksi.
Kun Kansaneläkelaitos on todennut päätöksillään, ettei A:lle hänen työkyvyttömyydestään huolimatta makseta SVL:n mukaista päivärahaa, on A:n päivärahahakemus saanut ratkaisun, joka vastaa käytännössä seuraamuksiltaan päivärahahakemuksen hylkäämistä.
Kansaneläkelaitos oli edellä mainituissa päätöksissään vahvistanut A:n ensisijaisuusajan päättyvän 30.9.1999. Eläkelaitos on maksanut A:lle täyttä työkyvyttömyyseläkettä 5.10.1998 alkaneen työkyvyttömyyden johdosta vasta ensisijaisuusajan päättymisen jälkeen 1.10.1999 alkaen. Näin A on joutunut tilanteeseen, jossa hänelle ei ole maksettu työkyvyttömyyden alkamisen 5.10.1998 jälkeen 30.9.1999 saakka mitään etuutta työkyvyttömyyden perusteella.
Johtopäätökset:TEL:n 4 d §:n 1 momentin pääsäännön mukaan työkyvyttömyyseläkettä tulisi maksaa vasta SVL:n mukaisen ensisijaisuusajan jälkeen. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä TEL:n 4 d §:n 2 momentin sanamuodon mukaan työkyvyttömyyseläkettä on maksettava siinä tarkemmin säädetyin edellytyksin, mikäli SVL:n mukaista päivärahaa ei ole myönnetty ja maksettu. Vakuutusoikeus katsoo, että mikäli Kansaneläkelaitos on SVL:n mukaisilla päätöksillään ainoastaan vahvistanut eläkkeenhakijalle ensisijaisuusajan, mutta ei ole maksanut tälle päivärahaa, ei eläkkeenhakijalle ole myönnetty ja maksettu TEL:n 4 d §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla SVL:n mukaista päivärahaa.
TEL 4 d §:n 2 momentin sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan A:lle tulisi maksaa työkyvyttömyyseläke työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta. Vakuutusoikeus katsoo, että aiemmin perusteluissa mainituista lakien esitöistä ei ole vastoin lain sanamuotoa todettavissa lainsäätäjän tarkoituksen olleen, että eläkkeensaajalle, jolle ei ole maksettu SVL:n mukaista päivärahaa eikä työkyvyttömyyden perusteella mitään muutakaan etuutta, ei maksettaisi TEL:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä työkyvyttömyyttä seuraavan kuukauden alusta.
Edellä lausuttuun viitaten vakuutusoikeus toteaa, että koska A:n eläkehakemus on tehty 20.7.1999 eli ennen kuin SVL:n mukaista päivärahaa on maksettu 150 ensimmäiseltä suorituspäivältä, ja koska eläkehakemuksen tekemistä seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ole myönnetty SVL:n mukaisesti maksettavaa päivärahaa, hänelle on suoritettava täyttä työkyvyttömyyseläkettä työkyvyttömyyden alentumista seuraavan kuukauden alusta eli 1.11.1998 lukien.
Jaosto
Laajennettu kokoonpano
Äänestys 4-3
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK38800
ELK4186/99