Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Edunjättäjä ei ollut saanut kuollessaan TEL:n vähimmäisehtojen mukaista vanhuuseläkettä tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Perhe-eläkkeen suuruuden määräämiseksi ja edunjättäjän eläkkeen laskemiseksi edunsaajan katsottiin selvittäneen, että edunjättäjä oli tullut työkyvyttömäksi jo ennen kuolinpäiväänsä.
Esitiedot
Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle työeläkelakien mukaisen perhe-eläkkeen 1.6.2000 alkaen. Eläkkeen suuruus määräytyi edunjättäjän eli A:n edesmenneen puolison työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvien työsuhteiden eläkepalkkojen perusteella.
A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati ns. tulevan ajan oikeuden lisäämistä edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
Työntekijäin eläkelain (TEL) mukaan perhe-eläkkeen suuruus määrätään edunjättäjän TEL:n vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, jota hän sai kuollessaan. Jollei edunjättäjä saanut mainittua eläkettä, edunjättäjän eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä.
Edunjättäjä ei saanut kuollessaan 15.5.2000 työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä eikä vanhuuseläkettä, vaan hän sai tuolloin liikennevakuutuslain mukaista eläkettä 100 %:n korvausasteen mukaan, ja samaa eläkettä tai ansionmenetyskorvausta hänelle oli maksettu liikenneonnettomuudesta 4.12.1970 alkaen.Koska edunjättäjä ei saanut kuollessaan työeläkelakien mukaista edellä mainittua eläkettä, hänen eläketapahtumapäiväkseen on katsottava hänen kuolinpäivänsä. Edunjättäjä on ollut nimittäin liikenneonnettomuuden jälkeen työkykyinen, mistä ovat osoituksena hänen työsuhteensa ajalla 1.4.1973-8.2.1974, 11.2.1974-6.2.1977 sekä 13.2.1978-19.3.1982. Nämä työsuhteet sijoittuvat suurin piirtein aikaan, jolloin edunjättäjä sai liikennevakuutuslain mukaista eläkettä 40 %:n korvausasteen mukaan. Edunjättäjä meni ansiotyöhön heti työeläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeensä päätyttyä 1.4.1973 ja työssä hän oli yhteensä noin 8 vuotta. A ei ole myöskään pystynyt näyttämään, että edunjättäjä olisi ollut työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvytön ennen kuolinpäiväänsä.
Niin sanotun tulevan ajan eläkkeeseen ei edunjättäjällä ole oikeutta, koska viimeisin työntekijäin eläkelain alainen työsuhde päättyi jo 19.3.1982.
Edunjättäjä ei ilmeisesti hakenutkaan työntekijäin eläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä 31.3.1973 jälkeen, koska sitä ei olisi jäänyt maksettavaksi TEL:n 8 §:n yhteensovitussäännökset huomioon ottaen.
Eläkelautakunnassa tehdyn tarkistuslaskelman perusteella A:n perhe-eläke on oikein laskettu.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen uudistaen eläkelautakunnalle esittämänsä. Vakuutusoikeudelle on uutena selvityksenä toimitettu lääketieteellistä selvitystä vuosilta 1974 – 1998.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan ja eläkelaitoksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin eläkelaitokselle kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijäin eläkelain (TEL) mukaan perhe-eläkkeen suuruus määrätään edunjättäjän TEL:n vähimmäisehtojen mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, jota hän sai kuollessaan. Jollei edunjättäjä saanut mainittua eläkettä, edunjättäjän eläke lasketaan siten kuin se olisi laskettu, jos hän olisi kuolinpäivänään tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, jollei edunsaaja muuta selvitä.
Edunjättäjä on ollut liikenneonnettomuudessa 4.12.1970, jossa hän on vammautunut varsin vaikeasti. Onnettomuuden jälkeen hän on ollut työssä ajalla 1.4.1973-8.2.1974, 11.2.1974-6.2.1977 ja 13.2.1978-19.3.1982. Viimeinen työsuhde on päättynyt siis 19.3.1982. Edunjättäjä on saanut liikennevakuutuslain mukaista korvausta 100 prosentin korvausasteen mukaan ajalla 4.12.1970-30.9.1973, 40 prosentin korvausasteen mukaan ajalla 1.10.1973-31.12.1985 ja 100 prosentin korvausasteen mukaan 1.1.1986 alkaen. Hänelle on myönnetty kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke 1.7.1983 alkaen.
Asiassa esitetyn lääketieteellisen ja muun selvityksen perusteella vakuutusoikeus on katsonut, että A on selvittänyt edunjättäjän olleen työeläkelakien tarkoittamalla tavalla työkyvytön osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavalla tavalla vähintään kahden viidesosan tasoisesti maaliskuusta 1982 alkaen ja täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavalla tavalla kolmen viidesosan tasoisesti joulukuusta 1985 alkaen.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 7 h § 1 mom.
Osasto
1
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK38961
ELK3189/00