Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työntekijäin eläkelain (TEL) 11 §:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen katsottiin syrjäytyvän, kun konkurssipesä oli jatkanut konkurssiin menneen työnantajan liiketoimintaa konkurssiin menneen työnantajan irtisanottua työntekijänsä työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaisesti. Tällöin konkurssiin menneen työnantajan toimintaa jatkavaa konkurssipesää voitiin pitää sellaisena uutena työnantajana, jolla on oikeus ottaa uusi TEL:n mukainen vakuutus ilman sosiaali- ja terveysministeriön TEL:n nojalla hyväksymien lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen 3 §:n 3 momentin määräyksiä irtisanomisesta. Siten eläkelaitos ei ollut velvollinen maksamaan X Oy:n konkurssipesän palveluksessa olleelle A:lle lisäeläkettä siltä ajalta, jona hän oli ollut konkurssipesän palveluksessa, eikä myöskään niin sanotulta tulevalta ajalta.
Eläkelaitoksen päätös
Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle työeläkelakien mukaisen työttömyyseläkkeen 1.6.1998 alkaen.
Muutoksenhaku eläkelautakunnassa
A haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen ja vaati suurempaa eläkettä. A:n mielestä hänen peruseläkkeensä ja lisäeläkkeensä tuli olla yhteensä 66 % eläkepalkasta, koska työsuhde oli ollut yhdenjaksoinen 31.5.1996 saakka eikä lisäeläkevakuutuksen päättymisestä ollut tiedotettu.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä. A:n työttömyyseläkettä määrättäessä oli otettava X Oy:öön olleeseen työsuhteeseen liittyvä lisäetu huomioon siten, että se oli liittynyt työsuhteeseen sen päättymiseen 31.5.1996 saakka. Asia palautettiin tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten eläkelaitokseen. Tiedottamista koskevien vaatimusten osalta eläkelautakunta jätti asian toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.
Eläkelautakunnan perustelut
A:n työsuhde on jatkunut työnantajan konkurssista huolimatta yhtäjaksoisesti 31.5.1996 saakka. Kyseiseen työsuhteeseen on liittynyt työntekijäin eläkelain 11 §:ssä tarkoitettu lisäeläkesopimus, jota ei ole irtisanottu päättymään sosiaali- ja terveysministeriön työntekijäin eläkelain nojalla hyväksymien lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen 4 §:ssä mainitulla tavalla. A:n eläkettä määrättäessä on sen vuoksi noudatettava lisäeläkevakuutuksen ehtoja hänen työsuhteensa osalta 31.5.1996 saakka.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista.Eläkelaitos viittasi tulevan ajan liittämissäännösten osalta Eläketurvakeskuksen yleiskirjeeseen A 7/99 (ja aikaisempiin yleiskirjeisiin A 5/95 ja A 4/90) niissä tilanteissa, joissa työnantaja vaihtuu työsuhteen katkeamatta, ja totesi, että eläkelautakunta on soveltanut annettuja ohjeita virheellisesti. Kyseisissä yleiskirjeissä annetut ohjeet oli johdettu työntekijäin eläkelain (TEL) 12 §:stä.Eläkelaitos totesi edelleen, että A oli kuulunut X Oy:n ja Y Oy:n TEL-lisäedun piiriin 15.3.1994 saakka eikä X Oy:n konkurssipesän 15.3.1994 alkaneeseen TEL-vakuutukseen ole liitetty lisäetua.
Vakuutusoikeus oli 16.2.1989 antamassaan päätöksessä 1137/88 katsonut, että silloin kun työntekijän työsuhde jatkui konkurssin jälkeen vain työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaisen irtisanomisajan, jatkettiin työnantajan TEL-vakuutusta mainitun ajan. Jos konkurssipesä jatkoi työnantajan toimintaa irtisanomisaikaa pitempään, konkurssipesällä oli oikeus ottaa uusi vakuutus. Konkurssipesä oli tällöin katsottava eri työnantajaksi, joten uusi vakuutus voitiin saattaa voimaan ilman TEL:n mukaisen perusvakuutuksen vakuutusehtojen 4 §:n määräyksiä irtisanomisesta. Työnantajan konkurssipesällä oli oikeus päättää työnantajan vakuutus työsopimuslain 41 §:n mukaisen 14 päivän irtisanomisajan jälkeen ja ottaa uusi vakuutus.
Eläkelaitos totesi näkemyksenään, että nyt oli kyseessä lähes vastaavanlainen tilanne. Vakuutusoikeuden päätöksessä oli ollut kyse työnantajan perusvakuutuksen vakuutusmaksuista ja konkurssipesän oikeudesta ottaa oma erillinen perusvakuutus toisesta eläkeyhtiöstä ilman ehtojen mukaista irtisanomisaikaa. Nyt oli eläkelaitoksen mukaan kyse konkurssipesän oikeudesta ottaa oma erillinen perusvakuutus ilman irtisanomisaikaa ja eläkkeen suuruuden määräytymisestä uuden vakuutuksen ehtojen mukaisesti, vaikka konkurssiin menneen työnantajan TEL-vakuutukseen oli liittynyt rekisteröity lisäeläke.
Eläkelaitos totesi edelleen viitaten edellä selostettuun vakuutusoikeuden päätökseen, että A:lla ei ollut oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen työsuhteestaan X Oy:öön, vaan työsuhteestaan X Oy:n konkurssipesään. Koska konkurssipesän ottamaan vakuutukseen ei liittynyt lisäeläkettä, tuli A:n eläke eläkelaitoksen mukaan määrätä siten kuin eläke oli eläkelaitoksen antamassa päätöksessä laskettu.
Eläkelaitoksen mukaan X Oy:n konkurssipesällä oli ollut kiistaton oikeus ottaa uusi vakuutus konkurssipesän palveluksessa yli 14 päivän irtisanomisajan työskennelleille henkilöille. Eläkelaitos oli edelleen todennut, että konkurssipesän oikeutta ottaa uusi TEL-vakuutus ei ollut rajattu siihen, että konkurssipesä jatkaisi liiketoimintaa samassa laajuudessa kuin entinen työnantaja. Eläkelaitoksen mukaan sekä nyt käsiteltävässä tapauksessa että edellä mainitussa vakuutusoikeuden tapauksessa oli kysymys konkurssipesän itsenäisestä oikeudesta ottaa erillinen vakuutus, mikäli konkurssipesä jatkoi konkurssiin menneen työnantajan toimintaa.
Eläkelaitoksen mukaan A:n tapauksessa oli myös kysymys siitä, tulivatko siihen sovellettavaksi TEL:n 11 §:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen ehtojen 4 §:ssä säädetyt irtisanomissäännökset. Kyseisten ehtojen 4 § oli samansisältöinen kuin TEL:n perusvakuutuksen ehtojen 4 §, jonka soveltamisesta oli ollut kysymys vakuutusoikeuden päätöksessä 1137/88. Eläkelaitoksen mielestä A:n tapaukseen ei tullut soveltaa TEL:n 11 §:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen ehtojen 4 §:n säännöksiä. Mainitun säännöksen soveltumattomuus A:n tapaukseen oli johdettavissa vakuutusoikeuden ottamasta kannasta päätöksessä 1137/88. Konkurssipesä oli katsottava vakuutusehtojen tarkoittamassa mielessä eri työnantajaksi, joten aikaisempi vakuutus voitiin päättää ja uusi vakuutus saattaa voimaan noudattamatta TEL:n 11 §:n mukaisen lisävakuutuksen ehtojen 4 §:n määräyksiä.
Edellä olevaan viitaten vakuutusoikeuden tuli eläkelaitoksen käsityksen mukaan kumota eläkelautakunnan päätös ja palauttaa asia eläkelaitokselle ensi asteena käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen päätöksen varaan A:n lisäeläkkeeseen oikeuttavan ajan päättymisen osalta.
Vakuutusoikeuden perustelut
A:n työnantaja X Oy on mennyt konkurssiin maaliskuussa 1994. Tuolloin lisäeläkevakuutussopimusten voimassaoloa ja muutoksia säänneltiin sosiaali- ja terveysministeriön TEL:n nojalla hyväksymien lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen 3 §:ssä. Mainitun 3 §:n 3 momentissa säädellään siitä, millä edellytyksillä vakuutuksenottaja tai vakuutuksenantaja voi irtisanoa vakuutussopimuksen. Näille 3 momentin määräyksille on ominaista se, että ne mahdollistavat vakuutussopimuksen irtisanomisen siitä riippumatta, että sopimuksen toinen osapuoli vastustaisi sopimuksen irtisanomista. Vastaavasti, mikäli sopimuksen toinen osapuoli pyrkisi irtisanomaan vakuutussopimuksen vastoin 3 momentin määräyksiä, voisi sopimuksen toinen osapuoli kieltäytyä sopimuksen irtisanomisesta vetoamalla 3 momentin määräyksiin.
Nyt käsiteltävässä tapauksessa tilanne on kuitenkin sikäli poikkeava verrattuna edellä mainittujen vakuutusehtojen 3 §:n 3 momentin normaaliin soveltamisalaan, että vakuutuksenottaja X Oy on mennyt konkurssiin.
Kun X Oy meni konkurssiin ja sen sijaan tuli X Oy:n konkurssipesä, ei konkurssipesä ottanut uutta TEL:n mukaista vakuutusta samoin ehdoin kuin X Oy, vaan sellaisen TEL:n mukaisen vakuutuksen, jossa ei ollut lisäetua. Asiakirjoista ei ilmene, että kumpikaan uuden vakuutussopimuksen osapuolista, X Oy:n konkurssipesä tai eläkelaitos, olisivat yrittäneetkään vedota edellä mainittujen vakuutusehtojen 3 §:n 3 momentin määräyksiin ja pyrkineet pitämään vastoin toisen osapuolen tahtoa aiemman, X Oy:n tekemän lisäeläke-etuja sisältävän vakuutusjärjestelyn voimassa.
Vakuutusoikeuden 16.2.1989 antamasta päätöksestä (N:o 1137/88/530) ilmenevän tulkintaperiaatteen mukaisesti vakuutusoikeus katsoo, että TEL:n 11 §:n mukaisen lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen on katsottava syrjäytyvän, kun konkurssipesä jatkaa konkurssiin menneen työnantajan liiketoimintaa konkurssiin menneen työnantajan irtisanottua työntekijänsä työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaisesti. Tällöin konkurssiin menneen työnantajan toimintaa jatkavaa konkurssipesää voidaan pitää sellaisena uutena työnantajana, jolla on oikeus ottaa uusi TEL:n mukainen vakuutus ilman sosiaali- ja terveysministeriön TEL:n nojalla hyväksymien lisäeläkevakuutuksen vakuutusehtojen 3 §:n 3 momentin määräyksiä irtisanomisesta. Näin ollen eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan X Oy:n konkurssipesän palveluksessa olleelle A:lle lisäeläkettä siltä ajalta, jona hän on ollut konkurssipesän palveluksessa, eikä myöskään niin sanotulta tulevalta ajalta.
Jaosto
I
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK38618
ELK2781/98