Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitos myönsi TEL:n nojalla v. 1933 syntyneelle X:lle vanhuuseläkkeen, jonka perusteena oli hänen työsuhteensa Y Oy:öön 18.2.1957 – 31.5.1998. TEL 2 § 5 momentin mukaan työsuhde, joka on jatkunut vähintään 10 vuotta sen vuoden loppuun mennessä, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 54 vuoden iän, päätetään sanotun vuoden lopussa (automaattinen katkaisu). Työntekijän jatkaessa työntekoaan hänen katsotaan olevan uudessa työsuhteessa. TEL 7 §:n 4 momentin mukaan, jos työsuhde on päätetty 2 §:n 5 momentin nojalla, katsotaan sen jatkuvan yhdenjaksoisesti, jos eläkkeen määrä on siten suurempi. Eläkelaitos laski X:n eläkkeen yhdenjaksoisen työsuhteen perusteella, koska eläke siten laskettuna oli eläkelaitoksen mielestä suurempi kuin katkaistussa syntyneiden työsuhdejaksojen perusteella laskettu eläke.
ELK kumosi eläkelaitoksen päätöksen ja palautti asian eläkelaitokselle X:n eläkkeen laskemiseksi siten, että eläkkeiden vertailu tehdään yhteensovitettujen eläkkeiden välillä. Lähtökohdaksi on otettu TEL 2 §:n 5 momentin luonne suojasäännöksenä, jonka tarkoitus on estää eläketurvan heikkeneminen pitkässä, yhdenjaksoisessa työsuhteessa. Tähän viitataan hallituksen esityksessä n:o 26/1993 vp laeiksi joustavaa eläkeikäjärjestelmää koskevan lainsäädännön tarkistamiseksi. Kun TEL 7 §:n 4 momentissa tarkoitettu eläkkeiden vertailu tehdään eläketapahtuman yhteydessä, se on tehtävä yhteensovitettujen eläkkeiden välillä. X:n vanhuuseläke on laskettava siten, että eläkkeet yhteensovitetaan ennen vertailua. X:n eläkettä erillisten työsuhdejaksojen perusteella laskettaessa yhteensovitusperusteeksi valitaan katkaisua seuraavan jakson eläkepalkka. Erillisistä työsuhdejaksoista laskettu eläke on yhteensovituksen jälkeen suurempi kuin yhdenjaksoista työsuhteesta laskettu eläke, koska yhteensovitusvähennys pienenee yhteensovitustrajan noustua.
Lainkohdat
TEL 2 § 5 mom.