Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
X oli 1980-luvulla työskennellyt Oy:n projektipäällikkönä Sri Lankassa. Luontoisetuna hänellä oli ollut asuntoetu ja autoetu. Asuntona oli ensin omakotitalo, jonka vuokra oli
4 600 mk/kk ja myöhemmin hotellimajoitus, jonka kustannukset olivat noin 7 500 mk/kk. Omakotitalossa asui kaksi Oy:n palveluksessa ollutta henkilöä ja väliaikaisesti muiden yritysten henkilöstöä. Autoeduksi palkkatodistukseen oli merkitty 2 500 mk/kk.
X:n rahapalkaksi oli sovittu 15 248 mk/kk. Siitä maksettiin TEL:n perusteeksi ilmoitettua palkkaa 10 748 mk/kk, asemamaassa päivärahaa 3 000 mk/kk ja Suomessa palkanmaksun yhteydessä 1 500 mk/kk.
X vaati mm., että eläkepalkassa otetaan huomioon luontoisedut, päivärahat sekä perheen matkakulut, jotka työnantaja oli maksanut.
VakO katsoi, että X:n työnantajaltaan saama asuntoetu ja autoetu tulee lisätä eläkepalkkaan. Asuntoedun arvona tulee ottaa huomionn 4 000 mk/kk ja autoedun arvona 1 500 mk/kk. Päivärahaa X on saanut verohallituksen verovapaaksi määräksi vahvistamissa puitteissa, joten eläkkeen perustaksi otettavaa ansiota ei ole syntynyt. Matkakorvaukset ovat kulukorvauksia eivätkä siis palkkaan eikä eläkepalkkaan kuuluvia ansioita.
ETK esitti lausunnossaan VakOlle luontoiseduista mm. seuraavaa:
TEL 7 §:ssä, joka koskee TEL-palkan määräytymisperusteita, viitataan ennakonpidätyksessä noudatettaviin perusteisiin. Veron ennakkoa pidätettäessä luontoisedut arvioidaan rahaksi verohallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.
Ulkomaantyössä saadut luontoisedut eivät tule käytännössä yleensä arvioitaviksi verotuksessa, koska ulkomailla tehdystä työstä saatu palkkatulo on Suomessa verovapaata tuloa, jos työstä johtuva oleskelu ulkomailla on kestänyt vähintään puoli vuotta. Verohallituksen päätökset luontoisetujen laskentaperusteista eivät koske ulkomailla saatuja luontoisetuja. Jos ne tulisivat Suomessa verotettaviksi, ne mahdollisesti arvioitaisiin käypään arvoon.
TEL:ssa ei ole ulkomaantyön palkasta erityissäännöstä. Ulkomaantyössä saatujen luontoisetujen arviointiin eivät kuitenkaan hyvin sovellu sellaisenaan perusteet, jotka pohjautuvat Suomen olosuhteisiin. Yleisenä ohjeena onkin ollut, että tällaisten luontoisetujen arvo määritellään kussakin yksittäistapauksessa erikseen ottaen huomioon Suomessa noudatettavat periaatteet (ETK:n yleiskirje
A 8/90). Yleensä luontoisetujen arvoa ei tulisi ulkomaantyössä määritellä ainakaan verohallituksen vahvistamaa määrää suuremmaksi.
Verohallituksen päätöksessä vahvistettuja asuntoedun raha-arvoja voidaan yksittäistapauksissa alentaa verolautakunnan päätöksellä.
Osa asunnon pinta-alasta voidaan jättää huomioon ottamatta tai soveltaa osaan pinta-alasta alennettuja perusteita esimerkiksi silloin, kun työntekijä joutuu asumaan työsuhdeasunnossa, joka on hänen perheensä kokoon ja olosuhteisiin nähden liian suuri.
Asuntoedun arviointiin vaikuttaa myös se, onko osan asunnon pinta-alasta katsottava olevan työnantajan lukuun tapahtuvassa edustuskäytössä. Asuntoetua määrättäessä ei myöskään oteta huomioon tiloja, joita käytetään yksinomaan työ- tai virkahuoneena tai vierashuoneena.
On tavallista, että työnantaja järjestää ulkomaankomennukselle lähettämälleen toimihenkilölle asemamaassa asunnon, joka palvelee myös työ-, edustus- ja vierastiloina. Edustava asunto palveluskuntineen on monissa maissa välttämätön myös yhtiön imagon kannalta. Kehitysmaissa yleensä edellytetään, että maahan tulevat ulkomaalaiset työllistävät paikallista väestöä ja palveluskunta seuraa talon mukana tarvittiinpa sitä tai ei.
Kun työnantaja kustantaa ulkomaankomennuksella olevan työntekijän asumisen asemamaassa joko antamalla tälle asunnon korvauksetta käyttöön, korvaamalla vuokrakustannukset tai maksamalla hänen hotellimajoituksensa, on järjestelyssä samoja piirteitä kuin kulukorvauksen maksamisessa.
Työntekijälle jää yleensä Suomeen oma asunto, jossa usein asuu työntekijän perheen jäseniä hänen ulkomailla oleskelunsa aikana. Asuntokustannukset asemamaassa ovat siten näissä tapauksissa luonteeltaan työmatkasta aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia. Työntekijälle ei syntyisi niitä, jos hän työskentelisi Suomessa. Työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaus ei taas olisi vastiketta tehdystä työstä eikä siten myöskään eläkepalkkaa. Verottaja kuitenkin katsoo työsuhteeseen tavalla tai toisella liittyvän asunnon aina palkkaeduksi, mikä tietenkin palvelee verolainsäädännön tarkoitusperiä.
Kun työnantaja maksaa ulkomailla työskentelevän työntekijänsä tai tämän perheen matkoja Suomen ja asemamaan välillä, on kysymyksessä kulukorvaus, jota maksetaan ulkomailla työskentelystä aiheutuvista kustannuksista. Sitä ei voida pitää vastikkeena tehdystä työstä eikä siten myöskään eläkepalkkana.
Näin ollen ETK katsoi, että X:n eläkepalkkaan ei tule lisätä matkakustannusten korvauksia. Myöskään työnantajan maksamat palkat talon palveluskunnalle ja autonkuljettajalle eivät ETK:n mielestä ole sellaista etuutta, joka voitaisiin katsoa sovituksi vastikkeeksi X:n tekemästä työstä.
Kun asuntoedun arvioinnissa otettiin siitä edellä todetun lisäksi huomioon työnantajlle aiheutuneet todelliset kustannukset ja verohallituksen vuosia 1986-1987 koskevat päätökset luontoisetujen laskentaperusteista, ETK katsoi kohtuulliseksi arvoksi asuntoedulle keskimäärin 4 000 mk/kk ja vapaalle autoedulle 1 500 mk/kk. Lisäksi ETK totesi, että näin laskien X:n eläkepalkka nousee jonkin verran suuremmaksi kuin rahana maksettavaksi sovittu ”kokonaispalkka” 15 248 mk, mikä sopijapuolten yhteisesti hyväksymänä vastannee Suomessa vastaavasta työstä maksettavaa palkkaa.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETKsov11437
ELK4916/89