Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Avopuolisolla oli MYEL-vakuutus. Verotuksessa ei hyväksytty maatalouden ansiotulon jakoa avopuolisoiden kesken, koska avopuolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia. Tämän vuoksi avopuolisolle alettiin maksaa työskentelystä palkkaa.
ETK:lta pyydettiin lausuntoa siitä, minkä työeläkelain mukaan avopuolison työskentely tilalla on vakuutettava.
ETK: MYEL.
Henkilöä, joka osallistuu yrityksen työhön ja elää maatalousyrittäjän kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa, pidetään maatalousyrittäjänä. Yrittäjinä toimivat avopuolisot tekevät työtä yhteiseen lukuun.
Avopuolisot voivat olla keskenään myös työsuhteessa, kuten aviopuolisotkin. Työsuhteen olemassaolo perheenjäsenten välillä edellyttää, että siitä on heidän välillään sovittu. Työeläkelakeja sovellettaessa on yleensä katsottu, että palkan maksaminen perheenjäsenelle on osoitus työsopimuslaissa tarkoitetusta työsuhteesta. Jos maatalousyrittäjän avopuoliso on alusta saakka saanut palkkaa työskentelystään tilalla, voidaan olettaa, että avopuolisoiden kesken on sovittu työsuhteesta ja palkanmaksusta. Tällöin palkkaa saava avopuoliso kuuluu LEL:n piitiin.
Tässä tapauksessa avopuoliso oli alunperin hakeutunut puolisonsa tilalta MYEL-vakuutukseen. Selvitystä ei ollut siitä, että avopuolisoiden välisessä oikeudellisessa suhteessa tai työskentelyolosuhteissa olisi tapahtunut muutoksia silloin, kun hänelle oli verotuksellisista syistä alettu maksaa palkkaa.
Vaikka palkan maksaminen yleensä luokin olettaman työsuhteen olemassaolosta, ei sitä tässä tapauksessa voitu pitää riittävänä perusteena sille, että avopuolisoon ruvettaisiin soveltamaan LEL:a MYEL:n sijasta. MYEL 1 §:n 2 momentin 5 kohdan sanamuoto ei sinällään estä MYEL:n soveltamista avopuolisoon, jolle maksetaan työstä palkkaa. Avopuolison katsottiin edelleen toimivan puolisonsa kanssa yhteiseen lukuun siten kuin MYEL:ssa tarkoitetaan.
Lainkohdat
MYEL 1 § 2 mom. 5 kohta