Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkekassa ja eläkelaitos olivat sopineet 20.12.1994 allekirjoitetulla vastuunsiirtosopimuksella, että eläkelaitos ottaa vastatakseen eläkekassan sääntöjen ja perusteiden mukaan määräytyvästä TEL ja YEL-osaston vähimmäiseläketurvan mukaisesta vastuuvelasta. Vastuuvelka oli siirretty täysin katettuna. Lisäksi sopimuksella oli siirretty eläkelaitokselle kaikki ne varat, jotka olivat vastuuvelan katteena. Sopimus tuli voimaan 22.12.1994.
Eläkekassan kassankokous hyväksyi vastuunsiirtosopimuksen 20.12.1994. Samalla kassankokous teki päätöksen, jonka mukaan eläkekassan selvitystila alkaa klo 00.00 toisena päivänä sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysministerö on hyväksynyt eläkekassan ja eläkelaitoksen tekemän vastuunsiirtosopimuksen. Sosiaali- ja terveysministerö antoi suostumuksensa vastuunsiirtoon 2.5.1995.
Eläkelaitos pani loppuvuodesta 1996 maksuun eläkekassan osakkaille vuotta 1994 koskevan tarkistusmaksun.
VakO hylkäsi kassan osakkaan maksuunpanoa koskevan valituksen todeten, ettei maksuunpano ole lain tai sopimuksen vastainen. VakO totesi, että vaikka vakuutusmaksusaatava on laskettu vasta vuonna 1996, se on syntynyt silloin, kun sen peruste on syntynyt. Näin ollen vuonna 1996 maksuunpantu saatava on syntynyt TEL:n mukaan vakuutetuille työntekijöille maksettujen palkkojen myötä jo vuonna 1994. Vakuutusmaksusaatava on siten ollut olemassa jo vastuunsiirtosopimuksen tekoaikaan ja vakuutusmaksua koskevat velvoitteet eläkelaitosta kohtaan ovat siirtyneet siirronsaajalle sellaisina kuin nämä velvoitteet määrytyvät eläkekassan sääntöjen mukaan. Sen vuoksi lopullisen vakuutusmaksuprosentin määräämisenkin tulee tapahtua eläkekassan sääntöjen mukaisesti.
Vastuunsiirtopäivä on ollut 22.12.1994, mutta vakuutusmaksu on maksuupantu eläkekassan jäsenyyden perusteella koko vuodelta 1994. Vastuut ja maksut on laskettu siirtokuukauden loppuun ETK:n yleiskirjeessä B 5/95 antaman ohjeen mukaisesti. Toimittaessaan maksuunpanon tämän ohjeen mukaan eläkelaitos ei ole menetellyt lain tai sopimuksen vastaisesti. Lopullisen vakuutusmaksun tarkistusmaksua määrättäessä ei myöskään ole osoitettu huomioidun sellaisia eriä, joita siihen ei eläkekassan sääntöjen mukaan voisi laskea.
VakO hylkäsi myös muutoksenhakijan vaatimuksen suullisesta kuulustelusta todeten ettei, ottaen huomioon muutoksenhakijan esittämät henkilötodistelua koskevat teemat, suullisen kuulustelun järjestämiseksi ole esitetty vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä.
Vastaavanlaisia vuoden 1994 tarkistusmaksua koskevia päätöksiä VakO on antanut noin 40 kappaletta.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK4962/96
ETK38250
Lainkohdat
TEL 22 § 1 mom. Vakuutuskassalaki 111 § Vakuutuskassalaki 112 § 2 mom. Vakuutuskassalaki 135 § 4 mom. (sellaisena kuin se oli voimassa 30.9.1998 saakka) Laki vakuutusoikeudesta 9 § 1 mom. ja laki vakuutusoikeudesta 4 mom. (sellaisina kuin ne olivat voimassa 31.3.1999 saakka) Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §, OK 21:1
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleiskirje B 5/95