Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
VakO totesi päätöksessään, että kolmen myyntiedustajan palkka oli koostunut kiinteästä peruspalkasta ja provisiosta. Provision osuus palkasta oli ollut merkittävä. Edustajien ansiotaso oli vaihdellut jopa useilla sadoilla tuhansilla markoilla vuosittain. Heidän ansiotasoonsa oli vaikuttanut yleinen taloudellinen kehitys nousu- ja laskukausineen. Ansiotason muutokset olivat siis johtuneet töiden vähentymisestä ja lisääntymisestä eivätkä työajan muutoksesta. VakOn mielestä teknisen katkaisun edellytyksiä ei ollut olemassa.
Edustajat olivat valituksessaan VakOlle vaatineet työsuhteeseensa teknistä katkaisua, koska heidän työssoloaikansa oli 1980-luvulla aina vuoden 1991 loppupuolelle saakka keskimäärin 50 tuntia viikossa. Lamasta johtuvista syistä työaika aleni vähitellen vuoden 1993 kesäkuun alkuun mennessä 40 tunnin työviikoksi.
Edustajien työnä oli teollisuus-, toimisto- ja liikekiinteistöjen ja liikehuoneistojen sekä tonttien myynti. Heihin ei sovellettu työaikalakia. Edustajat olivat saaneet järjestää työnsä ja työajan käytön heille itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Töiden määrä ja näin ollen myös työaika oli vaihdellut välityskohteiden kysynnän mukaan. Myyntityö oli tapahtunut toimistossa normaalina työaikana.
Edustajien palkka muodostui pohjapalkasta ja myynnin mukaan määräytyvästä provisiosta. Ylitöistä ei maksettu erillistä korvausta.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK37721, ETK37787, ETK37788
VakO on 17.12.1998 (4813/98, 4814/98 ja 4816/98) hylännyt edustajien hakemukset VakOn 26.2.1988 antamien päätösten poistamiseksi.
Lainkohdat
TEL 2 § 3 mom.