Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitos totesi, että X:llä oli oikeus kansallisen lainsäädännön mukaiseen leskeneläkkeeseen. Koska leski sai jo itse työeläkettä, eläkelaitos oli tehnyt leskeneläkkeeseen eläkesovituksen heti leskeneläkkeen alkaessa.
Eläkelaitos oli ottanut eläkesovituksessa lesken työeläkkeenä huomioon lesken oman Suomen ja Ruotsin työeläkkeen ja eläkesovitusperustetta määrätessään edunjättäjän Suomen ja Ruotsin työeläkkeen. Leskeneläkkeestä oli vähennetty puolet lesken omien työeläkkeiden ja eläkesovitusperusteen erotuksesta. Eläkesovitus oli aiheuttanut sen, että leskeneläkettä ei jäänyt maksettavaksi.
VakO oli sitä mieltä, että leskeneläkkeeseen eläkesovituksesta johtuva vähennys (ylitteen puolikas) tulee jakaa Suomen leskeneläkkeen ja Ruotsin laskennallisen leskeneläkkeen (puolet edunjättäjän Ruotsin eläkkeestä)suhteessa.
Eläkesovituksesta johtuva vähennys jaetaan toisen EU-maan kanssa ainoastaan silloin kun leskeneläke myönnetään kansallisena eläkkeenä.
Pro rata-leskeneläkettä laskettaessa eläkesovitus tehdään teoreettiseen yhteensovitettuun leskeneläkkeeseen. Jos leskeneläkkeen määrää vähennetään eläkesovituksen vuoksi, vähennys tehdään teoreettiseen leskeneläkkeeseen. Tästä eläkesovitetusta teoreettisesta leskeneläkkeestä lasketaan sitten pro rata-leskeneläke.
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK2163/97
ETK38118
Lainkohdat
TEL 8 c § TEL 8 d §
Lisää tietoa aiheesta
Asetus 1408/71 artikla 46 a ja 46 c ETK:n yleiskirje A 20/95