Työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden valvonta

Työnantajan tulee vakuuttaa TyEL:n piiriin kuuluvat työntekijänsä eläkelaitoksessa sekä huolehtia vakuutuksen hoitamiseen liittyvistä ilmoituksista tulorekisteriin laissa asetetuissa määräajoissa. Työntekijän eläkeoikeuden toteutumisen vuoksi on tärkeää, että eläketurva on järjestetty ajoissa ja oikeiden tietojen mukaisesti.

Käytännössä eläketurva on järjestettävä pääsääntöisesti viimeistään 5. kalenteripäivänä palkanmaksusta (poikkeuksena kotitaloudet ja kuolinpesät, joita ei ole merkitty työnantajarekisteriin). Eläketurva on järjestettävä ennen työansioiden ilmoittamista tulorekisteriin, jotta työnantajan eläkejärjestelynumero on selvillä ennen työansioiden ilmoittamista tulorekisteriin.

Tulorekisteristä työansioita koskevat tiedot välittyvät oikeaan eläkelaitokseen eläkejärjestelynumeron perusteella. Eläkejärjestelynumeron ilmoittaminen tulorekisteriin määräajassa on välttämätöntä tulorekisterin tietojen ajantasaisuuden turvaamiseksi.

TyEL-vakuuttamisvelvollisuuden valvonnan tavoitteena on ennaltaehkäistä mahdolliset laiminlyönnit sekä havaita, selvittää ja saattaa kuntoon mahdollisimman nopeasti jo tapahtuneet eläketurvan järjestämisen laiminlyönnit. Valvonnan laaja-alaisuus ja laissa säädetyt vakuuttamisen laiminlyönnin seuraamukset toimivat osaltaan myös laiminlyöntejä ennalta ehkäisevästi. Valvonta tehdään ensisijaisesti tulorekisteristä saatavien tietojen perusteella ja erilaisia rekisteritietoja vertaamalla.

Eläketurvakeskus vastaa yhteistyössä eläkelaitosten kanssa siitä, että työnantajat hoitavat vakuuttamisvelvollisuutensa. Valvontaa suoritetaan työnantajan vakuuttamiseen liittyvien tietojen avulla. Valvontaa varten Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksilla on oikeus saada työnantajilta ja viranomaisilta tietoja. Selvitystä hankitaan muun muassa työntekijöistä ja näille maksetuista palkoista ja työnantajan toiminnan laajuudesta ja luonteesta.

Eläketurvakeskuksen valvonta

Vakuuttamisen yleisvalvonta kuuluu Eläketurvakeskukselle. Osana vakuuttamisen yleisvalvontaa Eläketurvakeskus huolehtii siitä, että vakuuttamisvelvollisilla työnantajilla on TyEL-vakuutus. Jos työnantaja ei vapaehtoisesti täytä vakuuttamisvelvollisuuttaan, Eläketurvakeskus antaa pakkovakuutuspäätöksen (tekee pakkovakuutuksen), joka perustaa vakuutussopimussuhteen työnantajan ja työeläkeyhtiön välille.

Eläkelaitoksen valvonta

Eläkelaitos valvoo, että kyseisessä eläkelaitoksessa eläketurvan järjestänyt työnantaja täyttää TyEL:n mukaiset ilmoittamis- ja vakuuttamisvelvoitteensa.

Eläkelaitos ja Eläketurvakeskus voivat myös sopia valvonnan tarkemmasta toimeenpanosta.

Ennen 1.1.2007 tapahtuneen työskentelyn vakuuttamisen valvonta

TyEL-vakuuttamisen laiminlyöntien ohella Eläketurvakeskuksen valvonta kohdistuu edelleen myös aikaan ennen TyEL:n voimaantuloa 1.1.2007 TEL-vakuuttamisen osalta (työntekijän eläkelain voimaapanolaki 2 § ja 4 §).

LEL- ja TaEL-vakuuttamisen laiminlyöntien valvontaa hoitaa Ilmarinen 31.12.2006 saakka.

Eläketurvakeskuksen tehtävänä on vakuuttamisen yleisvalvonta. Osana tätä valvontaa Eläketurvakeskus valvoo sitä, että työnantajat ottavat TyEL:n mukaisen vakuutuksen.

Eläketurvakeskus toimii ennaltaehkäisevästi, aktiivisesti ja oma-aloitteisesti valvoessaan, että työnantajat hoitavat TyEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa ilman viiveitä.

Eläketurvakeskus valvoo työnantajien TyEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä seuraavilla menetelmillä

• laajojen vero- ja vakuutustietojen vertailujen avulla (massavalvonnat)
• tulorekisteristä saatavien tietojen avulla
• yksittäisistä impulsseista käynnistyvien valvontojen avulla ja
• viranomaisyhteistyöllä ja
• oma-aloitteisella riskiasiakkaiden seulonnalla.

Valvonnan avulla voidaan havaita ja selvittää nopeasti sekä vakuuttamisen laiminlyönnit että puutteet ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä.

Eläketurvakeskuksen massavalvonnat, palkka maksettu ennen 2019

Eläketurvakeskuksella on oikeus saada Verohallinnolta joukkotietoina palkkaa tai muuta vastiketta työntekijöille maksaneiden työnantajien

• nimet
• yritys- ja yhteisötunnukset
• yhteystiedot
• vuosi-ilmoitukset tai
• vuosi-ilmoituksia vastaavat tiedot sekä
• tiedot näiden työnantajien maksamista vastikkeista ja niihin liittyvistä työnantajasuorituksista.

Eläketurvakeskuksella on luonnollisesti myös oikeus saada käyttöönsä tiedot työnantajien vakuutuksista työntekijätason tietoineen.

Laajoissa massavalvonnoissa verrataan Verohallinnolle ilmoitettuja palkka-, työntekijä ja työnantajatietoja työeläkejärjestelmän tietoihin. Eläketurvakeskus valvoo verotustietojen perusteella työnantajien vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä jälkikäteisesti verovuoden lopullisten ansiotietojen ollessa käytettävissä. Valvonta kohdistuu TyEL-vakuutusten puutteiden (ns. sopimustyönantajat)  lisäksi myös tilapäisten työnantajien ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönteihin.

Tulorekisterin tietoihin perustuva valvonta

Eläketurvakeskus valvoo tulorekisteristä saatavien tietojen perusteella työnantajien vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä. Eläketurvakeskus vertaa työnantajan tulorekisteriin ilmoittamia tietoja työeläkejärjestelmän tietoihin ja selvittää TyEL-vakuuttamisen mahdollisia puutteita (mm. tuloerien jättämistä virheellisesti vakuuttamisen ulkopuolelle).

Erilaiset ulkoiset valvontaimpulssit

Massavalvontojen ohella Eläketurvakeskus valvoo myös yksittäisiä työnantajia, joiden vakuuttamisvelvollisuuden täyttämisessä on epäselvyyttä. Tällaisia tapauksia tulee esille ulkopuolisten ilmoitusten ja kyselyjen perusteella.

Työnantajavalvonnan tapauksia voi tulla käsittelyyn usealla tavalla, esimerkiksi

• työntekijätiedustelu: työntekijän aloitteesta tullut tiedustelu tai ilmoitus
• palkkaturvapäätös: tieto työntekijän työsuhteesta käy ilmi palkkaturvapäätöksestä
• eläkehakemus: työntekijä ilmoittaa puuttuvan työsuhteensa vasta eläkehakemuksessaan
• eläkelaitoksen, viranomaisen tai muun sidosryhmän tiedustelu tai ilmoitus
• eläkelaitoksen tarkastuspyyntö: eläkelaitos pyytää Eläketurvakeskukselta työnantajan tarkastusta.

Valvonnan viranomaisyhteistyö

Toimiva sidosryhmäyhteistyö on edellytys tehokkaalle ja ajantasaiselle työeläkevakuuttamisen valvonnalle. Yksi valvonnan avaintehtävistä onkin sujuva yhteistyö työeläkelaitosten, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. Yhteistyön kautta saadaan yhä enenevässä määrin eri tavoilla hyödynnettäviä valvontaimpulsseja.

Eläketurvakeskus suorittaa viranomaisyhteistyön kautta esille tulleissa valvonta-asioissa tarvittavat valvontatoimenpiteet. Jos valvonta-asian loppuunsaattaminen vaatii eläkelaitoksen toimenpiteitä, toimii Eläketurvakeskus yhteyslaitoksena viranomaisiin ja muihin sidosryhmiin päin.

Valvontayhteistyöhön liittyen Eläketurvakeskus muun muassa

• vastaanottaa viranomaisten sekä muiden sidosryhmien ilmoituksia epäillyissä työeläkevakuuttamisen laiminlyöntitilanteissa
• toimii työeläkevakuutusmaksupetosasioissa yhteyslaitoksena Verohallinnon, poliisin, syyttäjälaitoksen sekä työeläkejärjestelmän välillä
• vastaa viranomaisten työnantajien työeläkevakuuttamista koskeviin tiedusteluihin
• välittää tietoja eläkelaitoksille vakuutettavista työntekijöistä ja ansioista
• neuvoo ja ohjeistaa viranomaisia sekä muita sidosryhmiä työeläkevakuuttamiseen ja valvontaan liittyvissä kysymyksissä

Eläkelaitos valvoo, että ne työnantajat, jotka ovat järjestäneet työntekijöidensä eläketurvan kyseisessä eläkelaitoksessa, täyttävät asianmukaisesti ilmoitusvelvollisuutensa.

Käytännössä ilmoittaminen tapahtuu tulorekisteriin, josta vakuutuksen hoitoon liittyvät tiedot siirtyvät eläkelaitoksen käyttöön. Valvonta tapahtuu pääasiassa normaalin vakuutusten hoitamisen yhteydessä ja käytännössä valvonnassa on kyse sen varmistamisesta, että työnantaja on asianmukaisesti ilmoittanut kaikki työsuhteet ja ansiot.

TyEL:n 187 §:n perusteella Eläketurvakeskus ja eläkelaitos voivat sopia valvonnan toteutuksesta ja työnjaosta. Nyt sovittujen käytäntöjen perusteella Eläketurvakeskus hakee sekä tulorekisteri-  ja vakuutustietoja vertaamalla että muuhun tiedonhankintaan tukeutuen selvittelyyn ne tapaukset, joissa on mahdollisesti puutteita työntekijöiden vakuuttamisessa.
Erikseen sovitun mukaisesti joko eläkelaitos tai Eläketurvakeskus selvittää nämä erot työnantajan kanssa.

Eläketurvakeskus valvoo muun muassa tulorekisteri- ja vakuutustietojen vertailujen sekä muualta saamansa tiedon perusteella, että työnantajat täyttävät TyEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa.

Jos työnantaja ei ole oma-aloitteisesti järjestänyt työntekijöidensä eläketurvaa eläkelaitoksessa, Eläketurvakeskus kehottaa työnantajaa korjaamaan laiminlyönnin.

Jos työnantaja ei noudata saamaansa kehotusta, ryhtyy Eläketurvakeskus tarvittaviin toimenpiteisiin ja ottaa tarvittaessa työnantajan kustannuksella eläkevakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta (pakkovakuuttaminen).

Työnantajalle kehotus vakuutuksen ottamiseen

Jos työnantaja ei ole lainkaan järjestänyt lain mukaista eläketurvaa TyEL:n piiriin kuuluville työntekijöilleen määräajassa , Eläketurvakeskus kehottaa asettamassaan määräajassa työnantajaa ottamaan eläkevakuutuksen.

Tarkemmat tiedot

 

Eläketurvakeskuksen kehotuskirjeessä todetaan perusteet TyEL-vakuuttamisen hoitamiseksi. Kirjeen liitteenä on lisäksi työntekijäluettelo tuolloin tiedossa olevista vakuutettavista työsuhteista sekä ohje vakuutuksen ottamisesta. Työnantajalla on mahdollisuus antaa vastineensa Eläketurvakeskukselle kehotuskirjeessä ilmoitetussa määräajassa, jos työnantaja katsoo, että vakuuttamisvelvollisuutta ei ole.

Työnantaja voi vielä Eläketurvakeskuksen kehotuksen saatuaan tehdä vakuutushakemuksen valitsemaansa eläkelaitokseen ja ilmoittaa työsuhteet/ansiot tulorekisteriin ja asian käsittely Eläketurvakeskuksessa päättyy.

Jos työnantaja ei ole järjestänyt työntekijäin eläkelain (TEL) piiriin kuuluvien työntekijöidensä eläketurvaa ennen työntekijän eläkelain (TyEL) voimaan tuloa 1.1.2007, Eläketurvakeskus kehottaa työnantajaa ottamaan työntekijän eläkelain voimaanpanolain (TyELVpL) mukaisen TyEL-vakuutuksen.

Eläketurvakeskuksen pakkovakuutus

Jos työnantaja ei Eläketurvakeskuksen kehotuksen perusteella järjestä työntekijöidensä eläketurvaa, Eläketurvakeskus ottaa päätöksellään työnantajan kustannuksella pakkovakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta.

Eläketurvakeskus valvoo myös ennen TyEL:n voimaantuloa 1.1.2007 tapahtuneita työnantajan työntekijäin eläkelain (TEL) mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntejä. Jos työnantaja ei ota Eläketurvakeskuksen kehotuksesta huolimatta TyEL-vakuutusta, Eläketurvakeskus ottaa työntekijän eläkelain voimaanpanolain (TyELVpL) mukaisen vakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta työnantajan kustannuksella.

Pakkovakuutuspäätöksessä Eläketurvakeskus toteaa työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin. Päätöksen liitteenä on työsuhdetiedot niistä vakuutukseen kuuluvista työntekijöistä, jotka tuolloin ovat tiedossa. Päätöksessä todetaan, että työnantaja on TyEL-vakuuttamisvelvollinen päätöksessä mainitusta ajankohdasta lähtien.

Pakkovakuutuspäätös ei saavuta oikeusvoimaa päätöksen liitteenä olevien työsuhdetietojen osalta. Näitä työsuhdetietoja voidaan myöhemmin muuttaa (sekä lisätä että poistaa niin työntekijöitä kuin ansioita), jos saadaan uutta selvitystä työskentelystä ja siitä maksetusta palkasta.

Pakkovakuutukseen voidaan jälkeenpäin liittää vakuuttamisen jälkeen ilmitulleita työsuhteita. Vakuutukseen liitetään työsuhteet, jotka jatkuivat tai olivat voimassa joko ennen vakuutuksen alkamista tai vakuutuksen voimassa oloaikana sekä myös työsuhteet, jotka ovat alkaneet välittömästi (seuraavana päivänä) vakuutuksen päättymisen jälkeen.

Pakkovakuutuspäätös työnantajalle

Eläketurvakeskus toimittaa pakkovakuutuspäätöksen valitusosoituksineen työnantajalle. Päätös annetaan tiedoksi myös eläkelaitokselle toimenpiteitä varten.

Valitusoikeus Eläketurvakeskuksen antamasta pakkovakuutuspäätöksestä on työnantajalla, mutta ei työntekijällä. Koska pakkovakuutuspäätöksellä ei vahvisteta yksittäisiä työsuhteita tai ansioita, voi pakkovakuutuspäätöstä koskeva valitus kohdistua yleensä vain työnantajan yleiseen vakuuttamisvelvollisuuteen (esitetty taho ei ole työnantaja tai yksikään työntekijä ei ole työskennellyt TyEL-vakuutettavassa työsuhteessa).

Eläkelaitoksen tehtävä pakkovakuutustilanteessa

Eläketurvakeskuksen pakkovakuutuspäätöksen perusteella eläkelaitos saattaa voimaan työnantajan TyEL-vakuutuksen ja määrää työnantajalle työeläkevakuutusmaksun.

Eläkelaitos myös määrää ja perii eläketurvan järjestämisen laiminlyöntiä koskevan laiminlyöntikorotuksen silloin, kun laiminlyönti on tapahtunut ennen vuotta 2020. Jos eläketurvan järjestämisen laiminlyönti tapahtuu vuonna 2020 tai sen jälkeen, Valtiokonttori määrää työnantajalle laiminlyöntimaksun. Laiminlyöntimaksun maksuunpanosta ja perinnästä vastaa eläkelaitos, josta TyEL-vakuutus on otettu.

Työnantajalla on oikeus tehdä perustevalitus työeläkevakuutusmaksua, laiminlyöntikorotusta ja laiminlyöntimaksua koskevista maksuunpanoista. Työnantajalla on myös pyynnöstä oikeus saada eläkelaitokselta valituskelpoinen päätös laiminlyöntikorotuksesta. Lisäksi Valtiokonttorin antama laiminlyöntimaksua koskevasta päätös on valituskelpoinen.

Tilanteita, joissa Eläketurvakeskus ottaa pakkovakuutuksen suoraan antamatta kehotusta työnantajalle

Eräissä tilanteissa Eläketurvakeskus ottaa pakkovakuutuksen suoraan antamatta kehotusta työnantajalle. Näin menetellään silloin, kun työnantajaa ”ei enää ole olemassa”. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi osakeyhtiö, osuuskunta tai rekisteröity yhdistys, joka on purkautunut tai jonka osalta täysimittainen konkurssimenettely on päättynyt. Myöskään konkurssimenettelyn aikana työnantaja ei voi itse ottaa vakuutusta, jolloin työnantajan kehottaminen on tarpeetonta pakkovakuuttamisen ajankohtaistuessa ko. aikana.

Poikkeus pakkovakuuttamisessa sijaismaksaja tilanteessa

Pakkovakuutusta ei tehdä tilanteessa, jossa sijaismaksajan maksamat suoritukset/ansiot voidaan liittää päättyneeseen vakuutukseen, jos työnantajalla ei ole maksamisajankohtana lainkaan voimassa TyEL-vakuutusta, ja jos ansioiden maksaminen perustuu vakuutuksen voimassaoloaikana tehtyyn työhön. Edellä mainitussa tilanteessa asiaa ei ole tarpeen käsitellä vakuuttamisen laiminlyöntinä, joka edellyttäisi työnantajan pakkovakuuttamista. Tällainen menettely yksinkertaistaa erityisesti palkkaturvana maksettujen ansioiden vakuuttamista ja rekisteröintiä sekä edistää TyEL:n joustavaa toimeenpanoa.

Tilapäisen työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden valvonta

Eläketurvakeskus valvoo myös sitä, että tilapäiset työnantajat järjestävät TyEL:n mukaisen eläketurvan. Eläketurvakeskus valvoo tilapäisen työnantajan osalta kaikki vakuuttamatta jääneet työsuhteet, myös silloin, kun työnantaja on järjestänyt jonkun työntekijänsä eläketurvan (ensisijainen valvontavastuu ei ole eläkelaitoksella).

Laiminlyöntitilanteissa Eläketurvakeskus toimittaa ensin tilapäiselle työnantajalle yhteydenottopyynnön työnantajan vakuuttamisvelvollisuudesta. Jos työnantaja ei järjestä työntekijöidensä eläketurvaa ilmoitetussa määräajassa, Eläketurvakeskus tekee vakuuttamisilmoituksen valitsemaansa eläkelaitokseen. Jos työnantaja on vakuuttanut jonkun työntekijänsä tietylle kuukaudelle ja samalle kuukaudelle tulee ilmi lisää työntekijöitä, Eläketurvakeskus tekee vakuuttamisilmoituksen kyseiseen eläkelaitokseen.

TyEL-vakuutus järjestetty kahdessa tai useammassa eläkelaitoksessa

Eläketurvakeskuksen tekemä valvonta voi tuoda esille myös sellaisia vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntejä, joissa työnantaja on järjestänyt osalle työntekijöistään eläketurvan kahdessa tai useammassa eläkelaitoksessa, mutta on jättänyt järjestämättä eläketurvan osalle työntekijöistään. Myös tällaisissa tapauksissa Eläketurvakeskus kehottaa antamassaan määräajassa työnantajaa hoitamaan työntekijöidensä eläketurvan kaikilta osin kuntoon.

Jos työnantaja ei kuitenkaan korjaa laiminlyöntiään, Eläketurvakeskus noudattaa mahdollisuuksien mukaan työnantajan vakuutuksissa olevia työntekijäryhmien jakoperusteita (henkilöpiirejä) ja määrää, mihin eläkejärjestelyyn vakuuttamatta jääneet työntekijät liitetään. Eläketurvakeskus ottaa vakuutusjärjestelyä valittaessa myös huomioon työnantajan mahdollisen ilmoituksen siitä, mihin vakuutusjärjestelyyn vakuuttamatta jääneet työntekijät on liitettävä.

Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksella on oikeus saada tietoja TyEL-vakuuttamisen valvontaa varten. Lisäksi Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksilla on oikeus suorittaa tarkastus työnantajan tiloissa.

Tässä ohjeessa käydään läpi TyEL:n tietojensaantioikeuksia koskevat pykälät siltä osin kuin ne koskevat vakuuttamisen valvontaa.

Eläketurvakeskuksen oikeus saada tietoja valvontaa varten

Eläketurvakeskuksella on oikeus saada lain mukaisen valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi välttämättömät tiedot salassapitosääntöjen ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä. Tämä velvollisuus tietojen luovutukseen Eläketurvakeskukselle on työnantajilla, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevilla vakuutus- ja eläkelaitoksilla, viranomaisilla sekä muilla tahoilla, joihin sovelletaan julkisuuslakia.

Eläketurvakeskuksella on oikeus saada tiedot myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muuten sähköisesti.

Laissa on laajennettu Eläketurvakeskuksen tietojensaantioikeutta valvonta-asioissa siten, että valvontaa varten Eläketurvakeskuksella on oikeus saada Verohallinnolta (myös Verohallinnon tulorekisteriyksiköltä) joukkotietoina palkkaa tai muuta vastiketta maksaneiden työnantajien

• nimet
• yhteisö-, yritys- tai henkilötunnukset
• yhteystiedot
• vuosi-ilmoitukset tai niitä vastaavat tiedot
• toimialat ja
• tiedot työntekijöille työstä maksetuista vastikkeista ja niihin liittyvistä työnantajasuorituksista.

Eläketurvakeskuksella on siis oikeus saada tietoja Verohallinnolta työnantajien maksamista palkoista ilman, että tietopyynnössä yksilöidään työnantajia (suorituksen maksajia).

Oikeutta saada tiedot joukkotietona on laissa täsmennetty vielä siten, että erikseen todetaan Eläketurvakeskuksella olevan oikeus saada tiedot, vaikka valvontakäsittely ei olisi vireillä eikä valvontakäsittelyyn otettavia työnantajia ole yksilöity. Tiedot on oikeus saada myös silloin, kun verotusta ei ole vielä vahvistettu. Tämä osaltaan mahdollistaa lähes reaaliaikaisen valvonnan.

Laki sallii Eläketurvakeskuksen yhdistää ja käsitellä edellä mainittuja tietoja. Verohallinnolta saatujen tietojen ja työeläkejärjestelmän vakuutustietojen vertailu luo pohjan vakuuttamisen valvonnalle. Verohallinnon tietojen ja eläkejärjestelmän tietojen vertailujen tuloksena tulee ilmi mm. työnantajia, jotka ovat maksaneet palkkoja työntekijöille, mutta eivät ole ottaneet TyEL:n mukaista vakuutusta.

Valvontaa varten yhdistettyjä tietoja voidaan säilyttää 5 vuotta, kuitenkin enintään valvontakäsittelyn ajan eikä yhdistettyjä tietoja saa luovuttaa eteenpäin muutoin kuin TyEL:n mukaisia käyttötarkoituksia varten.

Eläketurvakeskuksella on oikeus pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköltä yrityksestä (työnantajasta) velvoitteidenhoitoselvitys vakuuttamisen valvontaa varten.

Eläketurvakeskuksella on myös oikeus saada yksilöidyistä tahoista seuraavia tietoja. Työsuojeluviranomaisilta yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä pidettävästä luettelosta ilmenevät

• työntekijän yksilöintitiedot
• työnantajan yksilöintitiedot
• työskentelyn alkamis- ja päättymispäivät ja
• työnantajan yhteystiedot.

Verohallinnolta yhteisen rakennustyömaan pääurakoitsijan tai muun päätoteuttajan Verohallinolle toimittamat tiedot yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä

• työntekijöistä
• itsenäisistä työnsuorittajista yksilöintitietoineen
• työntekijöiden arvioiduista työskentelyajoista työmaalla
• työ- ja toimeksiantosuhteiden laadusta
• ulkomaisten työntekijöiden vakuuttamisesta
• työnantajista ja vuokrantyönteettäjistä yksilöinti- ja yhteystietoineen ja
• työmaan sijainti.

Verohallinnolta rakentamispalvelujen tilaajan Verohallinnolle toimittamat tiedot

• urakoitsijoista yksilöinti- ja yhteystietoineen
• urakkasummista
• urakkasopimusten mukaisista alku- ja loppupäivistä
• toimeksiantojen lajeista ja
• työmaan sijainti.

Valvontaa varten saatavien tietojen hakeminen voidaan tehdä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muuten sähköisesti.

Eläkelaitoksen oikeus saada tietoja valvontaa varten

Eläkelaitoksella on oikeus saada lain mukaisen valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi välttämättömät tiedot salassapitosääntöjen ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä. Tämä velvollisuus tietojen luovutukseen eläkelaitokselle on työnantajilla, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevilla vakuutus- ja eläkelaitoksilla, viranomaisilla sekä muilla tahoilla, joihin sovelletaan julkisuuslakia. Tietoja saa hakea myös teknisen käyttöyhteyden avulla.

Eläkelaitoksella on oikeus saada toisilta eläkelaitoksilta ja Eläketurvakeskukselta välttämättömiä tietoja valvontavelvollisuuden täyttämistä varten salassapitomääräysten sitä estämättä.

Tällaisia tietoja ovat muun muassa tiedot työnantajan toisissa eläkelaitoksissa olevista TyEL-vakuutuksista ja näissä vakuutetuista työntekijöistä. Näitä tietoja tarvitaan muun muassa sen selvittämiseksi, onko työnantaja järjestänyt kaikkien työntekijöidensä vakuuttamisen lain mukaisesti.

Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen tarkastusoikeus

Eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus tehdä tarkastus työnantajan toimitiloissa ja ryhtyä muihin valvontatoimenpiteisiin sen selvittämiseksi, onko työnantaja täyttänyt TyEL:n mukaiset velvoitteensa.

Tarkastuksen yhteydessä työnantajan on pyydettäessä esitettävä muun muassa palkka- ja työaikakirjanpitonsa niiden tallennusmuodosta riippumatta, jos näitä tietoja tarvitaan vakuuttamisvelvollisuuden selvittämiseen.

Tarkastuksen tekemistä varten on oikeus saada virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta. Työnantajan asunnossa saa tarkastuksen tehdä vain poliisi tai veroviranomainen perustellusta, erittäin välttämättömästä syystä.

Eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus kuulusteluttaa käräjäoikeudessa todistajia käsiteltävänä olevan asian selvittämiseksi.

Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oma-aloitteinen tietojenanto

Eläkelaitos ja Eläketurvakeskus saavat salassapitomääräysten estämättä luovuttaa tietoja

• Verohallinnolle, jos on aihetta epäillä, että työnantaja on laiminlyönyt ennakonpidätysvelvollisuutensa
• työsuojeluviranomaiselle, kun on aihetta epäillä, että tilaaja ei ole täyttänyt tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetussa laissa todettua selvitysvelvollisuuttaan tai on aihetta epäillä, että on esitetty virheellisiä todistuksia vakuuttamisvelvollisuuden täyttämisestä tai vakuutusmaksujen maksamisesta sekä
• työttömyysvakuutusrahastolle, jos on aihetta epäillä, että työnantaja on laiminlyönyt velvollisuuttaan maksaa työttömyysvakuutusmaksuja
• tapaturmavakuutuskeskukselle ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta toimeenpanevalle vakuutusyhtiölle, jos syytä on epäillä, että työnantaja ei ole täyttänyt lakiin perustuvaa maksu- tai vakuuttamisvelvollisuutta

Tietojen luovuttaminen edellyttää, että tiedot ovat mainitulle viranomaiselle välttämättömiä tälle asetetun valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Edellä kuvattuja epäilyjä tulee esille muun muassa vakuuttamisen valvonnan yhteydessä.

TyEL:n 189 §:ssä säädetään eläkelaitoksen oikeudesta ratkaista vakuuttamisasia sen todellisen luonteen mukaisesti. Säännöksen tarkoituksena on estää eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertäminen ja ennalta ehkäistä vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntejä. Säännös mahdollistaa puuttumisen myös eläketurvan keinottelunomaiseen kasvattamiseen.

Vakuuttamisasian ratkaiseminen sen todellisen luonteen mukaisesti

Työnantaja voi pyrkiä välttämään (kiertämään) vakuuttamisvelvollisuuden tai pienentämään siitä aiheutuvaa maksurasitusta antamalla jollekin asiaan vaikuttavalle oikeustoimelle sellaisen sisällön, joka ei vastaa asian todellista luonnetta. Vakuuttamisvelvollinen työnantaja voi myös edellä mainitulla tavoilla pyrkiä siirtämään vakuuttamisvelvollisuuden ja siitä aiheutuvan maksurasituksen toiselle (näennäiselle) työnantajataholle. Väärinkäyttötilanne voi syntyä myös silloin, jos työnantaja vakuuttamisvelvollisuutta osittain välttääkseen on jakanut eläkejärjestelyn useamman eläkejärjestelyn kesken käyttäen sellaista työntekijäryhmäjakoa (henkilöpiirijakoa), jolla pyritään jättämään osa työntekijöistä järjestelyn ulkopuolelle.

Työnantaja saattaa joissakin tapauksissa pyrkiä järjestämään työntekijälleen eläketurvan tosiasialliseen työskentelyyn perustumattoman palkan perusteella. Samoin eläketurvan perusteeksi on voitu ilmoittaa palkka, jota ei ole maksettu tai jota ei ole tarkoituskaan maksaa. Väärinkäytöstilanne syntyy myös, jos työsuhde ilmoitetaan tosiseikkojen vastaisesti päättyneeksi esimerkiksi vanhuuseläkkeen saamiseksi, vaikka työsuhde todellisuudessa jatkuu ehdoiltaan muuttumattomana ja ilman uuden työsopimuksen solmimista. Näissä tilanteissa tavoitellaan sellaista eläke-etuutta tai pyritään järjestämään sellaista eläketurvaa, joka ei vastaa tosiasiallisia olosuhteita.

Eläkelaitoksen oikeus ratkaista vakuuttamisasia

Edellä kuvatuissa tilanteissa eläkelaitoksella on oikeus ratkaista vakuuttamisasia sen todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti. Lain soveltamisen edellytyksenä siis on, että oikeustoimelle on eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi, työeläkevakuutusmaksun välttämiseksi, perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi tai muusta syystä annettu muoto, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta.

Jos yrityksessä tapahtuneen järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää työnantajan työkyvyttömyysvastuuta koskevia säännöksiä, eläkelaitos voi määrätä vakuutusmaksun ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilanteen mukaan.

Epäselvissä tilanteissa

Jos eläkelaitosten kesken on epäselvyyttä 189 §:n soveltamisesta, eläkelaitoksilla on ristiriitaisia intressejä tai eläkelaitokset ovat asianosaisen asemassa, on Eläketurvakeskus toimivaltainen antamaan päätöksen siitä, onko jokin menettely tehty 189 §:n tarkoittamalla tavalla eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi tai väärinkäyttämiseksi.

Työeläkevakuuttamisen laiminlyönti voi tulla arvioitavaksi ja rangaistavaksi rikoslain 29 luvun 4 a ja 4 b §:ssä säädeltynä työeläkevakuutusmaksupetoksena ja sen törkeänä tekomuotona. Näiden säännösten tarkoituksena on ennaltaehkäistä vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntejä sekä antaa välineet vakavien eläketurvan järjestämisvelvollisuuden laiminlyöntien käsittelemiseksi.

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyy, jos työnantaja tai tämän edustaja tahallaan laiminlyömällä TyEL:n mukaisen eläketurvan järjestämisvelvollisuuden tai muun TyEL:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian pienenä tai maksun aiheettoman palautuksen.

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyy myös, jos työnantaja tai tämän edustaja antaa TyEL:n mukaista tehtävää hoitavalle eläkelaitokselle TyEL:n mukaan tarvittavan työeläkevakuutusmaksuun tai eläkkeistä aiheutuvien kulujen jakamiseen vaikuttavan tiedon virheellisenä tai kieltäytyy antamasta näitä tietoja ja tällä teolla aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen tai muun edellä kuvatun seurauksen.

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö tiivistäen

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön voi tiivistää seuraavasti:

Vakuuttamista tai tietojen antamisesta vastuussa oleva taho on voinut syyllistyä työeläkevakuutusmaksupetokseen, jos eläkelaitos vakuutuksen puuttumisen tai virheellisten/vajavaisten ansio- ja työsuhdetietojen takia ei pysty määräämään työeläkevakuutusmaksua joko lainkaan tai oikean suuruisena.

Työeläkevakuutusmaksun korotus voi olla riittävä seuraamus

Usein työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön täyttävä teko on sen kaltainen, että myös työeläkevakuutusmaksun korotusta erilaisissa vakuuttamis- ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevissa tilanteissa koskevat pykälät soveltuvat siihen. Näissä tilanteissa voi olla mahdollista katsoa, että työeläkevakuutusmaksun korotus on riittävä seuraamus teosta, etenkin jos tekoon liittyy vain vähäisen taloudellisen hyödyn tavoittelu tai teko on muuten kokonaisuutena tarkasteltuna vähäpätöinen.

Tämä asia on myös todettu työeläkevakuutusmaksupetosta säätelevän rikoslain 29 luvun 12 §:ssä, jonka mukaan 4 a §:ssä tarkoitettu teko voidaan jättää ilmoittamatta, teosta voidaan jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos vakuutusmaksun korotus tai tulotietojärjestelmästä annetun lain mukainen myöhästymismaksu harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Hallituksen esityksestä ilmenee, että lainsäätäjä on arvioinut suurimman osan vakuuttamisen laiminlyöntitilanteita olevan sellaisia, että niihin sovelletaan 12 §:ää.

Vakaviin työeläkevakuutusmaksupetoksiin puututaan rikosprosessin avulla

Vaikka rikoslain 29 luvun 12 §:ssä ja hallituksen esityksessä tuodaan esille mahdollisuus katsoa työeläkevakuutusmaksun korotuksen olevan riittävä seuraamus laiminlyönnistä, tuodaan lain esitöissä esille myös sen tärkeys, että vakaviin työeläkevakuutusmaksupetoksiin puututaan rikosprosessin kautta.

Työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö voi joissakin tapauksissa täyttyä myös sellaisella teolla tai sen yrityksellä, johon on mahdollista puuttua ja korjata teon seuraukset myös TyEL:n 189 §:n perusteella. Tämän pykälän soveltaminen ei muodosta estettä sille, että tekoa voidaan arvioida myös rikoslain soveltamisen kannalta.

Vakavissa työeläkevakuutusmaksupetoksissa voidaan tuomita sakkoja tai vankeutta

Työeläkevakuutusmaksupetoksesta voidaan tuomita sakkoja tai vankeutta enintään 2 vuotta. Rangaistusasteikko on yhtenevä rikoslain 29 luvun 1 §:ssä säädellyn veropetoksen kanssa.

Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos

Rikoslain 29 luvun 4 b §:ssä määritellyn törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistö täyttyy silloin, kun työeläkevakuutusmaksupetoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja työeläkevakuutusmaksupetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen rangaistusminimi on 4 kuukautta vankeutta ja maksimi 4 vuotta vankeutta. Törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen rangaistusasteikko on sama kuin rikoslain 29 luvun 2 §:ssä kuvatulla törkeällä veropetoksella ja myös tekomuodot on kuvattu pitkälti yhtenevästi.

Tarkemmat tiedot

Ne bis in idem

Rikosoikeuden yleisten oppien mukaan henkilöä ei voida kahdesti rangaista samassa asiassa. Oikeuskäytännössä on katsottu että henkilölle määrätty veronkorotus (rangaistus) estää saman teon käsittelyn veropetoksena (josta voi myös seurata rangaistus). Vastaava yhteys on myös eläkevakuutusasioissa laiminlyöntimaksun ja työeläkevakuutusmaksupetoksen välillä. Henkilölle määrätty laiminlyöntimaksu estää asian käsittelyn työeläkevakuutusmaksupetoksena ja vastaavasti myös ensin ollut rangaistukseen johtanut rikosprosessi estää laiminlyöntimaksun määräämisen myöhemmin.

Koska rikosprosessissa syytettynä on aina henkilö, ei oikeushenkilö, niin työnantajan ollessa osakeyhtiö eivät laiminlyöntimaksu ja rikosprosessi kohdistu samaan tahoon. Näin ollen laiminlyöntimaksun määrääminen vakuutusmaksusta vastuussa olevalle oy-muotoiselle työnantajalle ei estä vakuuttamisesta vastuussa olevan henkilön tuomitsemista työeläkevakuutusmaksupetoksesta.

Jos työnantaja on henkilöyhtiö, eläkelaitos voi kohdistaa maksuunpanon (laiminlyöntimaksun) myös yhtiömieheen, mutta tätä ei ole pakko tehdä. Jos maksuunpanoa yhtiömiestä kohtaan ei tehdä, ei työnantajayhtiölle määrätty laiminlyöntimaksu estä asian käsittelemistä rikosprosessissa.

Jos työnantaja on luonnollinen henkilö, laiminlyöntimaksusta ja vakuutusmaksusta on vastuussa sama taho, johon myös rikosprosessi kohdistuu. Näissä tilanteissa eläkelaitoksen tulee valita, hoidetaanko asia laiminlyöntimaksuasiana vai rikosprosessissa työeläkevakuutusmaksupetoksena.

Yksilöimättömät palkat työeläkevakuutusmaksupetoksessa

Usein työeläkevakuutusmaksupetostapauksiin liittyy sellaisia verotarkastuksessa esille tulleita ansioita, joita ei voida kohdistaa yksilöityyn työntekijään (esimerkiksi on vain tiedossa, että työnantaja on maksanut palkkoja työntekijöille 100.000 €). Tällaisessa tilanteessa ei eläkelaitos voi määrätä maksuja em. yksilöimättömän palkkasumman osalta eikä vakuuttamisen puutetta voida siis korjata.

Tällainen vakuuttamattomien ansioiden yksilöimättömyys ja se, että eläkelaitos ei ole tällaisen yksilöimättömän palkkasumman osalta asianomistaja, ei estä asian käsittelyä työeläkevakuutusmaksupetoksena. Vakuuttamisen (rangaistavaa) laiminlyöntiä ei poista se, että asian korjaaminen ei ole mahdollista. Näissä tilanteissa syyttäjän tulisi vaatia ”säästynyttä” vakuutusmaksua rikoshyötynä valtiolle.

Yksilöimättä jääneet palkat ovat olleet tuomion perusteena mm. tapauksissa KKO:2013:92 ja KKO:2013:93. Helsingin hovioikeuden lainvoimaisessa tuomiossa 15/100411 (annettu 9.1.2015, asianumero R 13/2833) on todettu, että työeläkevakuutusmaksupetoksesta tuomitut ovat saaneet teollaan taloudellista hyötyä ja ovat velvolliset maksamaan rikoshyötynä sen summan, joka vastaa yksilöimättömien palkkojen perusteella määrättyä laskennallista vakuutusmaksua.

Työnantajan edustaja, vakuuttamisesta vastuussa oleva taho  

Rikoslain 29 luvun 9 §:ssä todetaan, että 4 a §:ssä ja 4 b:ssä tarkoitettuun työnantajaan ja tämän edustajaan sovelletaan, mitä rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädetään työnantajasta tai tämän edustajasta. Kyseisissä lainkohdissa on määritelty työnantajan ja tämän edustajan käsitteet rikoslakia sovellettaessa.

Työeläkevakuutusmaksupetokseen ja törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen sovelletaan myös rikoslain 47 luvun 7 §:n määräyksiä vastuun kohdentumisesta.

Normaalisti työntekijälle karttuu eläkettä myös silloin kun työnantaja on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa. Työntekijä ei ole vastuussa eläkevakuuttamisesta eikä hän aina tiedä tai edes voisi tietää työnantajan laiminlyönneistä. Kuitenkin on myös tilanteita, joissa työ on tehty pimeänä ja voidaan arvioida, että työntekijä on ollut hyvin tietoinen vakuuttamisen laiminlyönnistä. Palkka on voitu maksaa epätavallisella tavalla, esimerkiksi käteisenä ilman tositteita, eikä työntekijä ole myöhemmin ilmoittanut ansioita henkilökohtaisessa verotuksessaan tai pyytänyt työeläkeotetietojensa korjaamista otteen saatu-aan. Hänen palkastaan ei myöskään ole pidätetty työntekijän työeläkevakuutusmaksua. Jos tällaisessa laiminlyöntitilanteissa vakuutusmaksua ei enää saada perittyä työnantajalta, työntekijälle karttunut eläketurva kustannetaan vakuutusmaksun maksutappio-osalla yhteisesti muiden työnantajien vakuutusmaksuilla.

Edellä mainituissa tilanteissa ei aina ole perusteltua, että työntekijälle karttuu tällaisen vakuuttamattoman työn perusteella eläkettä. TyEL 189 a §:n mukaan työntekijällä ei ole oikeutta eläkekarttumaan sellaisten ansioiden perusteella, joiden osalta työnantaja on järjestelmällisesti laiminlyönyt työeläketurvan järjestämisvelvollisuutensa tai ilmoitusvelvollisuutensa, edellyttäen että työntekijä on ollut tietoinen laiminlyönnistä ja omalla toiminnallaan osaltaan mahdollistanut laiminlyönnin tapahtumisen välttäen siten myös työntekijän työeläkevakuutusmaksun maksamisen.

Työnantajan järjestelmällinen eläkevakuuttamisen laiminlyönti

Säännös koskee tilanteita, joissa työnantaja on järjestelmällisesti laiminlyönyt työntekijän eläkelain 141 tai 147 §:n mukaisen työntekijän eläketurvan järjestämisvelvollisuuden tai 144 §:n mukaisen ilmoitus-velvollisuuden. Jotta laiminlyöntiä voidaan pitää järjestelmällisenä, sillä tulee olla tietty ajallinen jatkuvuus. Kertaluontoinen laiminlyönti ei täyttä lain vaatimusta. Valtaosa vakuuttamisen laiminlyönneistä on erilaisia työnantajien joko tahattomia tai huolimattomuudesta johtuvia ilmoitusvirheitä, joita ei voida pitää järjestelmällisinä laiminlyönteinä pykälässä tarkoitetulla tavalla. Lyhytkestoiset puutteet ja yksittäisiä palkkaeriä koskevien ilmoitusten laiminlyönnit eivät vaikuta työntekijän eläketurvan karttumiseen.

Pykälää sovelletaan käytännössä yleensä lähinnä sellaisiin tilanteisiin, joissa työnantajan toiminta on rikosoikeudellisen arvioinnin kohteena. Pykälän soveltamista ei kuitenkaan ole sidottu työnantajan laiminlyönnin rikosoikeudelliseen arviointiin, koska kaikkia tahallisiakaan vakuuttamisen laiminlyöntejä ei aina käsitellä rikosprosessissa johtuen muun muassa rikosprosessiin liittyvistä euromääräisistä rajoista.

Työntekijän tietoisuus vakuuttamisen laiminlyönnistä

Säännöksen soveltamisen yhtenä edellytyksenä on, että työntekijä on ollut tietoinen siitä, että työnantaja on laiminlyönyt työeläkevakuuttamiseen liittyvät velvollisuutensa. Työntekijän voidaan katsoa olleen tietoinen vakuuttamisen laiminlyönnistä, jos työntekijä on ymmärtänyt palkanmaksun tapahtuvan ns. pimeänä ilman ennakonpidätystä ja ilman työntekijän työeläkevakuutusmaksun pidättämistä. Tähän arvioon vaikuttavat mm. seuraavat seikat:

• Palkka on maksettu käteisellä, vaikka työsopimuslain mukaan palkka maksetaan työtekijän osoittamalle pankkitilille, ja käteisenä vain pakottavasta syystä.
• Työnantaja ei ole antanut palkkalaskelmaa tai palkkalaskelmasta ei ilmene työntekijän työeläkemaksun pidättämistä.
• Työntekijällä on ollut mahdollisuus tarkistaa vakuutettuja ansioita koskevien tietojen oikeellisuus tulorekisteristä, verotuspäätöksestä tai työeläkeotteelta eikä hän ole esittänyt korjauksia ansiotietoihinsa.

Työntekijä mahdollistaa laiminlyönnin

Pelkkä tietoisuus työeläkevakuuttamisen laiminlyönnistä ei ole riittävä peruste evätä työntekijältä eläkekarttuma. Lisäksi edellytetään sitä, että työntekijän on pitänyt omalla toiminnallaan mahdollistaa laiminlyönti. Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että työntekijä on ollut tietoinen ja yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa siitä, että vakuuttaminen laiminlyödään ja että palkasta ei suoriteta lakisääteisiä työnantajan ja työntekijän eläkevakuutusmaksuja. Usein tämän ”mahdollistamis”-edellytyksen todentaminen on haastavampaa kuin edellä käsitellyn ”tietoisuuden”.

Työntekijän ei voida katsoa omalla toiminnallaan mahdollistaneen laiminlyöntiä pelkästään sillä perusteella, että hän ei ole tarkistanut tietojaan tulorekisteristä tai työeläkeotteelta. Työntekijän aktiivisuus omien tietojen selvittämisessä ja niiden korjaamisessa on kuitenkin yksi merkittävä tekijä arvioitaessa työntekijän toimintaa. Työntekijän voidaan katsoa omalla toiminnallaan mahdollistaneen laiminlyönnin esimerkiksi tilanteessa, jossa palkka on maksettu työsopimuslain vastaisesti käteisellä ilman tositteita, eikä työntekijä ole myöhemmin ilmoittanut puutteellisia ansioita henkilökohtaisessa verotuksessaan tai pyytänyt työeläkeotteella esitettyjen puutteiden korjausta.

Säännöksen soveltaminen ei edellytä sitä, että työntekijälle on laiminlyöntinsä seurauksena tullut rikosoikeudellisia seuraamuksia (veropetos tms.).  Keskeistä on sen arvioiminen, milloin työntekijän voidaan katsoa olleen tietoinen (tulleen tietoiseksi) vakuuttamisen laiminlyönnistä ja sen osaltaan mahdollistaneen. Tämä arviointi tehdään työntekijäkohtaisesti, ei työnantajatasoisesti.

Jos Verohallinto katsoo työntekijän verotuksen yhteydessä, että työntekijä ei ole vastuussa siitä, että työnantaja on laiminlyönyt ennakonpidätykset (työntekijälle ei tule veroseuraamuksia), voidaan arvioida, että työntekijä ei ole ollut tietoinen työnantajansa palkanmaksuun liittyvistä ilmoittamisen ja vakuuttamisen puutteista. Tällöin hänen eläketurvaansa ei ole aihetta puuttua.

Säännöksen soveltaminen edellyttää, että työntekijä on välttänyt työntekijän työeläkevakuutusmaksun maksamisen. Jos työntekijä on voinut perustellusti käsittää, että hänen ansioistaan on työntekijän työeläkevakuutusmaksu pidätetty, ei säännöstä voi soveltaa. Käytännössä Verohallinnon näkemys työnantajan laiminlyömän ennakkopidätyksen hyväksi lukemisesta työntekijän verotuksessa ja eläkevakuuttajan arvio työntekijän tietoisuudesta työntekijän eläkevakuutusmaksun välttämisestä ovat usein yhteneviä.

Arvioitaessa työntekijän tietoisuutta laiminlyönnistä ja sen mahdollistamisesta tulee ottaa huomioon työntekijän mahdollinen erityinen riippuvuus työnantajasta. Säännös ei sovellu tilanteisiin, joissa työntekijältä erityisen alisteisen asemansa johdosta ei voida kohtuudella edellyttää toimia työeläkevakuuttamisen laiminlyönnin korjaamiseksi tai ylipäätään koko laiminlyöntitilanteen ymmärtämistä. Tällaisia tilanteita voi olla erityisesti ulkomaisen työvoiman kohdalla, jos työnantajaa on syyllistynyt esimerkiksi kiskonnantapaiseen työsyrjintään.  

Jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät, työntekijällä ei ole oikeutta työeläkkeeseen siltä osin, kuin eläke perustuu niihin ansioihin, joiden vakuuttamisen laiminlyönnistä on kyse. Muihin ansioihin perustu-vaan eläkekarttumaan säännöksellä ei ole mahdollista puuttua. Koska ansioita ei oteta huomioon eläkkeeseen oikeuttavina työansioina, ei niitä oteta huomioon myöskään tulevan ajan eläkkeen perusteena olevina ansioina. Näiden ansioiden perusteella ei työnantajalle myöskään määrätä vakuutusmaksua. Rikosoikeudellisessa arviossa (työeläkevakuutusmaksupetos) kyse on kuitenkin laiminlyödystä vakuuttamisesta ja ”säästynyttä” vakuutusmaksua voi syyttäjä vaatia rikoshyötynä valtiolle.

Ensi asteen ratkaisun ansioiden huomiotta jättämisestä tekee se eläkelaitos, jossa työnantajalla on vakuutus. Eläkelaitoksella tulee olla riittävän selvä näyttö eläkekarttuman epäämisen edellytyksien täyttymisestä. Usein esille tulleiden tilanteiden taustalla on ETK:n toimesta tehty vakuuttamisen puutteiden selvittely ja tällöin eläkeyhtiö voi saada tukea ratkaisulleen ETK:n valvontamateriaalista ja ETK mahdollisesti poliisille toimittamasta selvityksestä. Eläkeyhtiön omat mahdollisuudet hankkia selvitystä ovat usein rajalliset. Ratkaisun tekeminen asiassa ei edellytä henkilön kuulemista.

Työntekijän oikeussuoja

Pykälän perusteella työntekijä voi pyynnöstä saada päätöksen niistä ansioista, joista ei kartu eläkettä tämän pykälän perusteella. Päätöksestä on työntekijän eläkelain mukaisesti valitusoikeus työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen. Työntekijällä on myös aina mahdollisuus pyytää työntekijän eläkelain 75 b §:n 3 momentissa tarkoitettu päätös työeläkeotteella esitetyistä eläkkeeseen oikeuttavista tiedoista. Työntekijä ei saa automaattisesti päätöstä, jos eläkelaitos soveltaa TyEL 189 a §:ä. Tämä vastaa menettelyä, jota noudatetaan muidenkin luonteeltaan epäselvien ansioiden rekisteröimisessä ja vakuuttamisessa.

Voimaantulo

Ansioiden jättämistä oman myötävaikutuksen takia eläketurvan ulkopuolelle koskeva säännös on tullut voimaan 1.1.2020 eikä sitä voida soveltaa takautuvasti ennen 1.1.2020 maksettuihin palkkoihin.