Asianosaiskelpoisuus tarkoittaa kykyä olla asianosaisena. Asianosaiskelpoisuus on tahoilla, joille oikeusjärjestys tunnustaa oikeuskelpoisuuden, kuten luonnolliset henkilöt (ihmiset) ja oikeushenkilöt.
Oikeushenkilöitä ovat erilaiset yhteisöt, kuten
- osakeyhtiöt
- osuuskunnat
- kommandiittiyhtiöt
- avoimet yhtiöt.
Hallintomenettelykelpoisuus tarkoittaa oikeudellista kykyä tehdä itsenäisesti toimia hallintomenettelyssä. Hallintomenettelykelpoisuus on asianosaiskelpoisuutta suppeampi käsite, sillä kaikki asianosaiset eivät ole oikeutettuja käyttämään itsenäistä puhevaltaa hallintomenettelyssä.
Kuka on asianosainen?
Asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta hallintoasia koskee. Asianosainen on se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö,
- jonka edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta menettelyssä päätetään
- jonka oikeudellisiin tai taloudellisiin etuihin ratkaisu yleensä välittömästi vaikuttaa
- jonka kanssa viranomainen tekee hallintosopimuksen.
Asianosaisten piirin laajuus voi vaihdella, mutta yleensä asianosaisina voidaan pitää niitä, joille asialla on nimenomaan oikeudellisia vaikutuksia ja joilla on asiassa muutoksenhakuoikeus. Myös eläkelaitokset ovat tietyissä tilanteissa asianosaisia.
Laissa voi tosin olla säädetty muidenkin kuin asianosaisten muutoksenhakuoikeudesta.
Mitä puhevallan käyttö on ja kuka puhevaltaa käyttää?
Puhevallan käyttämisellä tarkoitetaan muun muassa
- asian vireillepanoa
- vaatimuksen esittämistä
- vaatimuksesta luopumista
- suostumuksen ja selvityksen antamista
- päätöksestä valittamista.
Yleensä asianosainen käyttää omaa puhevaltaansa, eli asianosainen toimii itse asiassaan. Asianosaisen puhevaltaa voi käyttää lain sallimissa tai määräämissä rajoissa myös joku muu, jos
- asianosaisella on este, jonka vuoksi asianosainen ei voi hoitaa itse asiaa
- asianosaiselta puuttuu kelpoisuus toimia hallintomenettelyssä tai
- asianosaisen toimintakelpoisuutta on rajoitettu.
Oikeushenkilön puhevaltaa käyttää luonnollinen henkilö joko oikeushenkilön lakimääräisenä edustajana (esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtaja) tai erikseen valtuutettuna asiamiehenä.
Asianosaisella on oikeus käyttää asiamiestä ja avustajaa
Asianosainen saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Hallintomenettelyssä päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos päämiehen paikallaolo on tarpeen asian selvittämiseksi.
Asiamiehen velvollisuus esittää valtakirja
Hallintomenettelyssä asiamiehen on esitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Valtakirja on eläkelaitoksen määräyksestä yksilöitävä, jos toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä.
Hallintolainkäytössä eli muutoksenhakuasioissa asiamiehen on esitettävä valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut asiamiestä suullisesti muutoksenhakuelimessä tai jollei asiamies ole toiminut asiamiehenä asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa hallintomenettelyssä tai muutoksenhakuelimessä.
Sekä hallintomenettelyssä että hallintolainkäytössä asianajajan, julkisen oikeusavustajan ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitetun luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan (ns. lupalakimiehen) on esitettävä valtakirja ainoastaan erillisestä määräyksestä.
Työeläkejärjestelmässä lupalakimiehen on katsottu osoittaneen olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä hallintolaissa tarkoitetulla muulla luotettavalla tavalla.
Oikeudenkäyntiavustajalautakunta pitää julkista oikeudenkäyntiavustajaluetteloa lupalakimiesten nimistä ja luvan myöntämisen päivämääristä (L luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista 23 §).
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta on päivitetty työeläkelakien eläkehakemussäännökseen tehtyjen muutosten vuoksi.
Pääsääntönä on asian kirjallinen vireillepano
Kirjallisella menettelyllä varmistetaan oikeiden ja riittävän täsmällisten tietojen saanti.
Asia laitetaan vireille kirjallisesti siten, että asiakirjassa ilmoitetaan vaatimukset perusteineen.
Asiakirjasta tulee näkyä,
- mitä asia koskee
- lähettäjän nimi
- tarvittavat yhteystiedot asian hoitamiseksi.
Asiakirjalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia asiakirjoja, jotka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten viranomaisen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.
Kirjallisen muodon vaatimus täyttyy myös, kun asiakirja on toimitettu viranomaiselle sähköisesti. Näin ollen kirjallisena pidetään muun muassa sähköpostia, sähköistä lomaketta, käyttöoikeutta sähköiseen järjestelmään, telekopiota (faksi) ja sähkettä.
Asian saa panna vireille suullisesti viranomaisen suostumuksella, jollei asian vireillepanoa ole säädetty nimenomaisesti kirjallisesti tehtäväksi.
Kun asia on pantu vireille muodollisesti asianmukaisella tavalla, eläkelaitokselle syntyy velvollisuus käsitellä ja ratkaista asia. Puutteellinenkin hakemus tulee vireille ja asiaa on ryhdyttävä käsittelemään. Tällöin henkilöä opastetaan korjaamaan puutteet.
Vireillepano eri työeläkeasioissa
Eläkkeen hakeminen
Pääsääntönä on, että eläkettä haetaan kirjallisesti. Eläkettä haetaan eläkelaitokselta hakemuksella, jossa on Eläketurvakeskuksen vahvistama, eläkeasian ratkaisemisen kannalta tarvittava tietosisältö. Hakemukseen on liitettävä eläkeasian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.
Jos eläkelaitoksella on kuitenkin jo eläkeasian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, eläkelaitos voi ratkaista asian myös muunlaisen hakemuksen perusteella. Eläkelaitos voi ratkaista asian esimerkiksi eläkelaitoksen oman hakemuksen perusteella.
Erityistilanteissa eläkettä voi hakea myös suullisesti. Eläkettä voi hakea suullisesti esimerkiksi silloin, kun eläkkeensaaja hakee eläkkeen rinnalla karttunutta eläkettä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täytettyään.
Suullinen hakeminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että eläkehakemuksen vastaanottava henkilö käy puhelimitse eläkkeenhakijan kanssa läpi eläkkeen hakemisessa tarvittavat tiedot, jotka tavallisesti ilmoitetaan hakemuksella.
Jos eläkettä haetaan eläkelaitoksen omalla hakemuksella tai muulla tavoin, eläkelaitoksen on varmistettava se, että hakijan tahto eläkkeen hakemiseksi on todennettavissa siltä varalta, että eläkkeen hakemisesta syntyy epäselvyyttä ja hakija kiistää hakeneensa eläkettä.
Vakuutuksen hakeminen, irtisanominen ja päättäminen
TyEL:n ja YEL:n mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen irtisanominen ja päättäminen on tehtävä kirjallisesti.
Myös vakuutushakemus ja YEL-työtulon muutosilmoitus on tehtävä pääsääntöisesti kirjallisesti, mutta eläkelaitos voi hyväksyä myös suullisen ilmoituksen. Tällöin asia voi kuitenkin olla vaikea näyttää jälkikäteen toteen, jos asiasta tulee erimielisyyttä.
Eläketurvan selvittelypyynnöt ja itseoikaisupyynnöt
Eläketurvan selvittelypyynnön ja palkkatietojen korjauksen voi esimerkiksi laittaa vireille suullisesti. Asianosaiselle ilmoitetaan samalla, että käsittely aloitetaan suullisen ilmoituksen perusteella.
Eläkelaitos voi käsitellä asian ja antaa myönteisen päätöksen suullisesti tehdyn itseoikaisupyynnön perusteella. Jos oikaisemiseen ei ole aihetta, eläkelaitos ilmoittaa asianosaiselle, että asianosainen voi kirjallisesta pyynnöstä saada valituskelpoisen päätöksen. Keskustelusta tehdään muistio liitettäväksi asiakirjoihin.
Milloin asia tulee vireille?
Asian vireilletulo kirjallisessa vireillepanossa
Kirjallisesti vireillepantu hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaiseen.
Asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiseen sinä päivänä, jona asiakirja on annettu viranomaiselle. Tämä tarkoittaa sitä päivää, jona
- asiakirjan sisältävä postilähetys on saapunut viranomaisen toimipaikkaan
- lähettäjä on toimittanut asiakirjan viranomaiseen henkilökohtaisesti tai lähetin välityksellä
- asiakirjan sisältävä postilähetys on saapunut viranomaisen postilokeroon tai viranomaiselle on toimitettu ilmoitus lähetyksen saapumisesta postiyritykseen.
Määräajassa toimitettava asiakirja on annettava viranomaiselle viimeistään määräajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä (MääräaikaL 6 §).
Eläkehakemus tulee vireille sinä päivänä, kun eläkehakemus on saapunut työeläkelaeissa tarkoitetulle
- eläkelaitokselle
- Eläketurvakeskukselle
- eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen sitä varten valtuuttamalle asiamiehelle
- eläkelaitoksen kanssa samaan konserniin tai taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvalle muulle vakuutusyhtiölle
- Kelan toimistolle
- Melan asiamiehelle.
Jos asia on laitettu vireille sähköisesti, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun viesti on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä.
Käsittelyllä tarkoitetaan viestin tietoteknistä käsittelyä ja telekopiolaitteita käytettäessä lähetetyn viestin tallentumista laitteen muistiin sekä mahdollisuutta purkaa viesti koneesta paperimuotoon.
Jos viestin saapumisajankohtaa ei voida selvittää, koska viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa, poissa käytöstä tai selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona viesti on lähetetty. Tällöin lähettämisajankohdasta tulee esittää luotettava selvitys.
Kun eläkettä haetaan sähköisesti Työeläke.fi-järjestelmän kautta, eläkehakemuksen katsotaan saapuneen eläkelaitokseen sinä hetkenä, jona eläkkeenhakija on kuitannut eläkehakemuksen valmiiksi järjestelmässä. Kun eläkkeenhakija on kuitannut eläkehakemuksen, eläkehakemus on heti eläkelaitoksen käytettävissä. Kuittauspäivä tallentuu järjestelmään ja kuittauspäivä merkitään vireilletulopäiväksi hakemusrekisteriin.
Jos asiakirjan saapumisajankohta ei muutoin ilmene asiakirjasta, laitetaan asiakirjaan sen saapumisajankohdan osoittava leima. Leima laitetaan myös kaikkiin asiakirjan liitteisiin.
Kela eläkehakemuksen vastaanottajana
Jos eläkkeenhakija toimittaa eläkehakemuksensa Kelaan, Kela vastaanottaa hakemuksen ja siihen liittyvät asiakirjat sekä merkitsee järjestelmään muun muassa hakemuksen saapumispäivän Kelaan. Tämän jälkeen hakemusasiakirjat ja niihin liittyvät tiedot (mukaan lukien tieto hakemuksen saapumispäivä) välitetään eläkelaitokselle.
Kansallisissa eläkehakemuksissa Kelan merkitsemä hakemuksen saapumispäivä on hakemuksen vireilletulopäivä. Ulkomaan laitoksen lähettämissä hakemuksissa hakemuksen vireilletulopäivä näkyy ulkomailta tulleesta asiakirjasta
Asian vireilletulo suullisessa vireillepanossa
Suullisesti vireille pantu asia tulee vireille, kun asia on esitetty viranomaiselle ja käsittelyn aloittamiseksi tarvittavat tiedot on kirjattu.
Vireillepanoasiakirjan allekirjoittaminen
Työeläkelainsäädäntö ei nimenomaisesti edellytä eläkehakemuksen allekirjoittamista. Lain mukaan asiakirjaa ei tällöin tarvitse myöskään täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä ja eheyttä ole syytä epäillä.
Yleinen tulkintakäytäntö on kuitenkin ollut, että eläkkeenhakijan tai hänen edustajansa on allekirjoitettava hakemus. Tämä voi olla tarpeen sen vuoksi, että eläkelaitos saa maksusuojaa. Siten eläkelaitoksella on oikeus vaatia eläkehakemuksen allekirjoittamista.
Sähköistä asiakirjaa ei tarvitse kuitenkaan täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä. Näin toimitaan myös sähköisten eläkehakemusten osalta. Jos sen sijaan eläkehakemuksessa ei ole tietoja lähettäjästä tai asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä on syytä epäillä, eläkelaitos toimittaa asiakirjan asianosaiselle allekirjoitettavaksi.
Asiakirjan alkuperäisyydellä tarkoitetaan tässä tietoa lähettäjästä ja eheydellä asiakirjan säilymistä muuttumattomana.
Asiakirjan lähettäjä vastaa asiakirjan toimittamisesta
Asiakirja toimitetaan toimivaltaisen viranomaisen asiointiosoitteeseen lähettäjän omalla vastuulla. Tämä tarkoittaa vastuuta siitä, että asiakirja toimitetaan
- oikealle viranomaiselle ja
- määräajassa, jos asiakirjan toimittamiselle on asetettu määräaika.
Lähettäjä toimittaa myös sähköisen viestin omalla vastuullaan. Näin ollen lähettäjä vastaa esimerkiksi siitä, että lähettäjä käyttää asioinnissaan oikeaa eläkelaitoksen ilmoittamaa yhteystietoa ja että viesti saapuu tarvittaessa perille määräajassa.
Milloin asiakirjan vastaanottamisesta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle?
Asiakirjan lähettäjälle on pyynnöstä annettava todistus asiakirjan kirjaamisesta tai muusta rekisteröinnistä.
Jos asiakirja on toimitettu sähköisesti, viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena tai muutoin. Vastaanottamisesta ilmoittaminen ei vaikuta asian käsittelyn edellytyksiin, josta säädetään erikseen.
Asiakirjan vastaanottamisesta ilmoittaminen ei koske kuitenkaan telekopiona tai vastaavalla tavalla saapunutta asiakirjaa.
Kuka vastaa hallintomenettelystä syntyvistä kuluista?
Hallintoasiassa kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan. Näin ollen asianosainen vastaa omista menettelykuluistaan ja käsittelevä eläkelaitos vastaa eläkelaitokselle aiheutuvista käsittelykuluista.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Viranomaisen on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle, jos viranomaiselle on erehdyksessä toimitettu asiakirja, joka ei kuulu viranomaisen toimivaltaan. Viranomaisen on ilmoitettava siirrosta asiakirjan lähettäjälle.
Jos eläkelaitokselle on erehdyksessä toimitettu eläkelaitoksen toimivaltaan kuulumaton hakemus tai muu asiakirja, on eläkelaitoksen selvitettävä välittömästi joko asianosaiselta tai muulta taholta, mihin asiakirja on tarkoitettu, jos oikea paikka ei ilmene asiakirjasta. Tämän jälkeen eläkelaitoksen on siirrettävä asiakirja oikealle taholle viipymättä. Samoin menetellään myöhemmin toimitetun lisäselvityksen suhteen.
Asiakirjaa siirrettäessä ei tarvitse tehdä päätöstä asian tutkimatta jättämisestä.
Kun siirrettävänä on sellainen asiakirja, joka on toimitettava viranomaiselle määräajassa (esimerkiksi valitus), on asiakirjan viivytyksetön siirtäminen erityisen tärkeää. Määräaikaa katsotaan noudatetun, kun toimivaltainen viranomainen saa asiakirjan määräajan kuluessa.
Jos eläkelaitokselle tuodaan selvästi sille kuulumaton asiakirja, asiakirjaa ei tarvitse ottaa vastaan. Tällöin asiakirja annetaan takaisin tuojalle ja asiakirjan tuoja ohjataan toimittamaan asiakirja oikeaan paikkaan, jos eläkelaitos tietää, mille viranomaiselle asiakirja kuuluu toimittaa.
Sähköisen asiakirjan siirto
Asiakirjan siirtovelvollisuus koskee myös viranomaiselle erehdyksessä toimitettua sähköistä asiakirjaa. Myös tällöin asiakirjan toimittaneelle henkilölle on ilmoitettava asiakirjan siirtämisestä.
Mahdollista määräaikaa katsotaan noudatetun, jos toimivaltainen viranomainen saa asiakirjan määräajan kuluessa.
Jos viranomaiselle toimitettava asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on
- kehotettava lähettäjää täydentämään asiakirja määräajassa
- ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä
- tarvittaessa opastettava, mistä puuttuvat asiakirjat on mahdollista saada.
Asiakirjan täydentämisen tarkoituksena on saattaa asia ratkaisukelpoiseksi. Asiakirjan täydentäminen koskee lähtökohtaisesti kaikkia viranomaiselle toimitettuja asiakirjoja eli myös lisäselvityksissä olevien puutteiden korjaamista. Täydentämismenettely koskee myös sähköisesti toimitettuja asiakirjoja.
Eläkelaitos ei voi esimerkiksi hylätä eläkehakemusta suoraan jonkin puutteen vuoksi, vaan eläkelaitoksen on varattava asiakirjat lähettäneelle henkilölle tilaisuus poistaa puute tai täydentää hakemusta. Jos hakemus on tehty väärällä lomakkeella, hakijaa pyydetään korjaamaan puute. Jos asiakirjoista puuttuu erillinen asiakirja, esimerkiksi lääkärintodistus, hakijaa pyydetään toimittamaan se. Eläkelaitos voi asiaa käsitellessään pyytää myös lisäselvitystä esimerkiksi vaatimuksen perusteista tai muista seikoista.
Asiakirjassa olevasta puutteesta ilmoittaminen
Eläkelaitos voi ilmoittaa asiakirjoissa olevista puutteista lähettäjälle kirjallisesti tai suullisesti. Eläkelaitoksen on kuitenkin tarvittaessa voitava todentaa tehty täydennyspyyntö ja täydennyspyynnön sisältö. Mikäli asianosainen ei reagoi suulliseen täydennyspyyntöön, on hyvä toimittaa täydennyspyyntö uudestaan kirjallisena. Puutteen poistamiselle tulee asettaa aina määräaika. Määräajan pituudesta ja asettamisesta säädetään tarkemmin HL:n 33 §:ssä.
Asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.
Täydentämismenettelyyn ei ryhdytä
Asiakirjan täydentämismenettelyyn ei tarvitse ryhtyä, jos asiakirjan täydentäminen on asian ratkaisemisen kannalta tarpeetonta. Täydentämistä voidaan pitää tarpeettomana esimerkiksi silloin, kun
- puute asian laatuun nähden on vähäinen (esimerkiksi asuinpaikkaa koskeva tieto, jonka viranomainen voi itse täydentää)
- puuttuva tieto ei vaikuta asian ratkaisuun
- asiakirjoista on heti nähtävissä, että vaatimus on hylättävä esimerkiksi sen vuoksi, että edellytykset eivät täyty.
Viranomaiselle saapunutta asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä ja eheyttä ole syytä epäillä. Säännös tulee sovellettavaksi silloin, kun erityislakikaan ei vaadi allekirjoitusta.
Myöskään sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä ja eheyttä ole syytä epäillä. Tämä koskee myös asiakirjoja, kuten valituskirjelmiä, jotka erityislainsäädännön mukaan on allekirjoitettava.
Asiakirjan alkuperäisyydellä tarkoitetaan tässä tietoa lähettäjästä ja eheydellä asiakirjan säilymistä muuttumattomana.
Jos viranomaiselle toimitetussa sähköisessä asiakirjassa on selvitys asiamiehen toimivallasta, asiamiehen ei tarvitse toimittaa valtakirjaa. Viranomainen voi kuitenkin määrätä valtakirjan toimitettavaksi, jos on aihetta epäillä asiamiehen toimivaltaa tai sen laajuutta.
Jos asianosainen ei toimita asiakirjaan täydennystä
Jos asianosainen ei täydennä hakemustaan tai asiakirjaansa asetetun määräajan kuluessa, asia ratkaistaan olemassa olevien tietojen perusteella.
Eläkelaitos ratkaisee asian olemassa olevien tietojen perusteella esimerkiksi silloin, jos asiakirjoista käy ilmi, että tietyt etuuden saamisen edellytykset eivät täyty eikä asianosaiselta ole saatu selvitystä siitä, milloin edellytykset täyttyvät. Eläkelaitos voi kuitenkin pitää asian vireillä haluamansa ajan ja odottaa edellytysten täyttymistä.
Jos asiakirjoista puuttuu niin oleellista selvitystä, ettei ratkaisua voida tehdä, hakijalle annetaan päätös asian tutkimatta jättämisestä.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen aiheeseen liittyvät säännösviittaukset on päivitettty.
Hallintoasia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Tämä koskee sekä asianosaisen että viranomaisen aloitteesta vireille tulleita asioita.
Työeläkelaissa on myös eläkehakemuksen viivytyksetöntä käsittelyä koskeva erityissäännös. Säännöksen mukaan eläkelaitoksen on ratkaistava eläkehakemus viipymättä saatuaan tarpeelliset selvitykset.
Mitä käsittelyn viivytyksettömyys käytännössä tarkoittaa?
Jotta käsittelyprosessi ei pitkittyisi tarpeettomasti, tulee eläkelaitoksen esimerkiksi hankkia asian ratkaisemiseksi tarvittavat selvitykset ja lausunnot tarpeeksi varhaisessa vaiheessa ja mahdollisimman yksinkertaisia keinoja käyttäen. Lisäksi selvityksiä tulee hankkia vain siinä määrin kuin selvitysten hankkiminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi.
Asianosaiselta saadut tiedot tulee tarkistaa ja täydentää mahdollisimman tehokkaasti. Edellytyksenä tälle on, että asianosaiselle annetaan selkeät ja helposti ymmärrettävät ohjeet siitä, mitä tietoja asian käsittelemiseksi tarvitaan.
Viivytyksetön käsittely sisältää käsittelyvelvollisuuden vaatimuksen
Säännös asian viivytyksettömästä käsittelystä sisältää myös käsittelyvelvollisuuden vaatimuksen. Käsittelyvelvollisuuden mukaan viranomaisen tulee tutkia jokainen viranomaiselle tehty vaatimus ja antaa vaatimukselle aineellinen ratkaisu. Ratkaisu voi olla myös päätös asian tutkimatta jättämisestä.
Esimerkkejä: Käsittelyvelvollisuus
Jos asianosainen on pyytänyt Eläketurvakeskukselta TyEL:n 10 §:n perusteella päätöstä lain soveltamisalaa koskevassa asiassa ja asianosainen peruuttaa hakemuksensa ennen päätöksen antamista, hakemuksen käsittely raukeaa. Eläketurvakeskus ilmoittaa asian raukeamisesta päätöksellä, josta ei ole muutoksenhakuoikeutta, koska päätös ei sisällä asiaratkaisua.
Jos eläkkeenhakija peruuttaa hakemuksensa päätöksen antamisen jälkeen ennen valitusajan päättymistä, hakemuksen peruuttamisesta on annettava valituskelpoinen päätös. Asiaa ei voi hoitaa pelkällä kirjeellä.
Jos eläkkeenhakija on kuollut eläkehakemuksen käsittelyn aikana, eläkehakemus ratkaistaan ja asiassa annetaan päätös. Jos eläkkeenhakija on kuollut ennen eläkeoikeuden syntymistä, eläkehakemus hylätään (elossa oleminen on yksi eläkkeen myöntämisen peruste). Eläkepäätös osoitetaan eläkkeenhakijan kuolinpesälle.
Asianosaiselle arvio päätöksen antamisajasta ja tieto käsittelyn etenemisestä
Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin. Velvollisuus arvion antamiseen koskee ainoastaan asioita, joissa on asianosainen.
Käsittelyaika-arviota voidaan pyytää sekä suullisesti että kirjallisesti.
Käsittelyaika-arvio voidaan antaa joko suullisesti tai kirjallisesti.
Jos annetusta arviosta joudutaan joustamaan, asianosainen voi pyytää viranomaiselta uuden arvion päätöksen antamisajankohdasta. Tällöin arvion antamisen yhteydessä asianosaiselle tulisi ilmoittaa syy käsittelyn viivästymiseen.
Käsittelyajan määrittelyvelvollisuus
Viranomaisen on määriteltävä toimialansa keskeisissä asiaryhmissä odotettavissa oleva käsittelyaika sellaisille hallintopäätöksellä ratkaistaville asioille, jotka voivat tulla vireille vain asianosaisen aloitteesta. Tämä ei koske asioita, joiden käsittelylle on säädetty määräaika.
Käsittelyajan määrittelyvelvollisuuden edellytyksenä on näin ollen, että
- asia voi tulla vireille ainoastaan asianosaisen aloitteesta
- asia ratkaistaan hallintopäätöksellä
- asia kuuluu viranomaisen toimialan keskeiseen asiaryhmään ja
- asian käsittelylle ei ole säädetty määräaikaa.
Käsittelyajalla tarkoitetaan tässä säännöksessä asian vireilletulon ja päätöksen antamisen välistä ajanjaksoa.
Asianosaisen aloitteesta vireille tulevat asiat
Ainoastaan asianosaisen aloitteesta vireille tulevat asiat koskevat yleensä henkilön vaatimusta johonkin oikeuteen tai etuuteen. Työeläkejärjestelmässä oikeudella tarkoitetaan esimerkiksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumista ulkomailla työskentelyn aikana ja myönnettävällä etuudella esimerkiksi eläke-etuutta. Kysymys voi olla myös velvollisuudesta vapauttamisesta, kuten työeläkelakien mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta tai takautuvan työeläkevakuutusmaksun maksamisesta vapauttamisesta.
Velvoittavia päätöksiä koskevat asiat, kuten pakkovakuutusasiat tai takaisinperintää koskevat asiat, tulevat yleensä vireille viranomaisen aloitteesta. Tällaisille viranomaisen aloitteesta vireille tuleville asioille käsittelyaikaa ei lähtökohtaisesti määritellä.
Hallintopäätöksellä ratkaistavat asiat
Asianosaisen viranomaisille esittämiä tiedusteluita, hallintokanteluita, tosiasiallista hallintotoimintaa tai hallintosopimuksia ei ratkaista hallintopäätöksellä. Tällaisissa asioissa, joita ei ratkaista hallintopäätöksellä, käsittelyaikaa ei tarvitse määritellä.
Viranomaisen toimialan keskeiseen asiaryhmään kuuluvat hallintoasiat
Viranomaisen toimialan keskeiseen asiaryhmään kuuluvat yleensä hallintoasiat, joiden käsittelymäärät ovat viranomaisen toimintakokonaisuudessa suurehkoja tai joita luonteensa vuoksi voidaan muutoin pitää viranomaisen toimialan kannalta keskeisinä. Työeläkejärjestelmässä tällaisia ovat esimerkiksi eläke- ja vakuuttamisasiat.
Asioiden käsittelylle säädetyt määräajat
Työeläkelaeissa ei ole säädetty asioiden käsittelylle täsmällisiä määräaikoja.
Käsittelyajaksi määritellään tavanomainen ja kohtuullinen käsittelyaika
Käsittelyaika määritellään siten, että se kuvaa mahdollisimman totuudenmukaisesti asiaryhmään kuuluvien asioiden tavanomaista käsittelyaikaa. Käsittelyajat tulee kuitenkin määritellä kohtuullisiksi siten, että käsittelyajoissa on otettu huomioon käsittelyn viivytyksettömyyttä koskeva vaatimus. Käsittelyaika ilmaistaan päivinä, viikkoina tai kuukausina.
Jos eri eläkelajien käsittelyajat poikkeavat merkittävästi toisistaan, eläkelaitoksen on hyvä määritellä kullekin eläkelajille oma käsittelyaika.
Määriteltävän käsittelyajan kohtuullisuutta arvioivat yleisellä tasolla ylimmät hallintoviranomaiset ja viime kädessä ylimmät laillisuusvalvojat. Ylimpien laillisuusvalvojien käytännössä on katsottu, että erityisen nopeasti tulee ratkaista esimerkiksi eläkkeeseen liittyvät asiat.
Käsittelyajoista tulee tiedottaa asiakkaille
Määritellyistä käsittelyajoista tulee tiedottaa asiakkaille asianmukaisella tavalla. Käsittelyajoista voi tiedottaa esimerkiksi asiakaspalvelupisteessä ja verkkosivuilla.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Asia käsitellään julkisesti, jos niin on säädetty tai erityisen säännöksen nojalla päätetty.
Jotta asian käsittely olisi julkinen, asiaa tulee käsitellä suullisesti niin, että kenellä tahansa on mahdollisuus seurata käsittelyä ja saada siitä tietoja.
Työeläkeasioiden käsittely on pääsääntöisesti ei-julkista
Työeläkelainsäädännössä ei ole säännöksiä työeläkeasioiden käsittelyn julkisuudesta. Työeläkeasioiden käsittely on pääsääntöisesti kirjallista ja sisältää usein terveydentilaa tai taloudellista asemaa koskevia tietoja. Tämän vuoksi käsittely ei pääsääntöisesti ole julkista.
Asiakirjojen julkisuus ja asianosaisen tiedonsaantioikeus
Perustuslain mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei asiakirjojen ja muiden tallenteiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Asiakirjojen julkisuudesta ja asianosaisen tiedonsaantioikeudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Lisäksi työeläkelaeissa on erityissäännöksiä tietojen antamisesta, saamisesta ja salassapidosta. Näistä kerrotaan tarkemmin Tietojen antaminen ja saaminen -koosteessa.
Milloin viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen?
Viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, jos
- romani- tai viittomakieltä tai muuta kieltä käyttävä asianosainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä
- asianosainen ei vammaisuuden tai sairauden perusteella voi tulla ymmärretyksi.
Viranomainen voi harkintansa mukaan myös muissa tilanteissa huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä asian selvittämiseksi ja asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi. Asianosaisaloitteisessa asiassa maksuttoman tulkitsemis- ja käännösavun merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kysymys on henkilön perustoimeentuloa koskevasta asiasta.
Asia tulkitaan tai käännetään sellaiselle kielelle, jota asianosaisen voidaan todeta asian laatuun nähden riittävästi ymmärtävän, eli kyseeseen voi tulla jokin muu kieli kuin asianosaisen oma äidinkieli.
Viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta ja kääntämisestä itse tai teettää käännöksen käännöstoimistossa tai muulla laillistetulla kielenkääntäjällä. Viranomaisen käännös voi olla myös lyhennelmä asiakirjan sisällöstä. Asiakirjasta on kuitenkin aina käytävä ilmi asiakirjan keskeinen sisältö ja ne tiedot, joilla saattaa olla tai on ollut merkitystä asian ratkaisemiselle.
Käsiteltäessä asiaa suullisesti ei jokaista sanaa ja elettä tarvitse tulkita, jollei tulkitsemista pidetä asian laatuun ja ymmärrettävyyteen nähden välttämättömänä. Tulkitsemisen pitää olla kuitenkin niin kattavaa, että asianosaisella on riittävät edellytykset valvoa oikeuksiaan ja ettei hänen oikeusasemansa vaarannu. Lisäksi tulkitseminen pitää järjestää niin, ettei tulkitseminen tarpeettomasti viivästytä asian käsittelyä eikä aiheuta asianosaiselle kohtuutonta haittaa.
Pääsääntöisesti eläkelaitokset huolehtivat tulkkauksesta vain niissä tapauksissa, jotka tulevat vireille eläkelaitoksen omasta aloitteesta (esimerkiksi pakkovakuutusasiat). Tällöin eläkelaitos vastaa tulkkauksesta aiheutuvista kustannuksista.
Suomen, ruotsin ja saamen kieltä käyttävät
Jokaiselle on perusoikeutena turvattu oikeus käyttää omassa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, ja saada päätökset ja asiakirjat tällä kielellä (PL 17§).
Suomen ja ruotsin kieltä käyttävän oikeudesta viranomaisen järjestämään tulkkaukseen sekä käännökseen säädetään kielilaissa (423/2003). Kielilain mukaan Suomessa käytettävät kielet ovat suomi ja ruotsi.
Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään saamen kielilaissa (1086/2003).
Muiden pohjoismaiden kansalaiset
Viranomaisen on myös huolehdittava siitä, että muiden pohjoismaiden kansalaiset saavat viranomaisen käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja käännösavun.
Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta tulkitsemiseen ja kääntämiseen säädetään erikseen. Säännösten mukaan pohjoismaiden kansalaisella on oikeus käyttää viranomaisen kanssa asioidessaan omaa pohjoismaista kieltään, ellei pohjoismaiden kansalainen osaa maan kieltä (SopS 11/1987, asetukset 193/1987 ja 643/1987).
Kunnalla on velvollisuus järjestää vaikeavammaisten henkilöiden tulkkauspalvelut
Kunnalla on velvollisuus järjestää vaikeavammaisille henkilöille muun ohella tulkkipalvelut, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta tarvitsee välttämättä tulkkipalvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987).
Oikeus käyttää omaa äidinkieltä tai muuta EU:n virallista kieltä
Eläkkeenhakija tai muutoksenhakija saa käyttää omaa äidinkieltään tai mitä tahansa muuta EU:n virallisista kielistä.
Eläkelaitos ja Eläketurvakeskus käännättävät tarvittaessa itse eläkelaitokselle ja Eläketurvakeskukselle toimitetut vieraskieliset asiakirjat suomeksi ja maksavat käännöskustannukset. EU-asiassa päätös annetaan kunkin maan virallisella kielellä.
Voimassa olevat sosiaaliturvasopimukset eivät edellytä päätöksen antamista toisen sopimusmaan kielellä. Päätös voidaan antaa kunkin maan virallisella kielellä eli esimerkiksi Suomessa suomeksi, ruotsiksi tai saameksi. Päätöksen mukana on kuitenkin hyvä lähettää jollakin asianosaisen ymmärtämällä valtakielellä laadittu selvitys päätöksen sisällöstä.
Milloin asiat pitää käsitellä yhdessä?
Viranomaisen on valmisteltava asiat yhdessä ja ratkaistava asiat samalla kertaa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
- tehtävä päätös saattaa merkittävästi vaikuttaa muun samassa viranomaisessa samanaikaisesti vireillä olevan asian ratkaisemiseen
- yhdessä käsittelemisestä ei aiheudu haitallista viivytystä
- yhdessä käsitteleminen ei ole asian laadun taikka luonteen vuoksi tarpeetonta.
Asiallinen yhteenkuuluvuus asioiden yhdessä käsittelemisen edellytyksenä
Viranomaisen on pääsääntöisesti käsiteltävä yhdessä
- eri asianosaisten samaa asiaa koskevat vaatimukset
- asiat, jotka muutoin kuin vaatimuksen perusteena olevan intressiyhteyden vuoksi asiallisesti liittyvät toisiinsa.
Samanaikainen vireilläolo asioiden yhdessä käsittelemisen edellytyksenä
Asiallisen yhteenkuuluvuuden lisäksi asioiden yhdessä käsittelemisen edellytyksenä on asioiden samanaikainen vireilläolo samassa viranomaisessa.
Käsittelyn viivytyksettömyys ja tarpeellisuus asioiden yhdessä käsittelemisen edellytyksenä
Asioiden yhdessä käsittelemiseen ei ole kuitenkaan velvollisuutta edellä mainituissakaan tilanteissa, jos yhdessä käsittelemisestä aiheutuu haitallista viivytystä tai yhdessä käsitteleminen on asian laadun tai luonteen vuoksi tarpeetonta.
Esimerkkejä työeläkejärjestelmässä yhdessä käsiteltävistä asioista
Työeläkejärjestelmässä yhdessä käsiteltäviä asioita voivat olla esimerkiksi
- työsuhdeselvittelyt tietyissä työnantajan laiminlyöntitilanteissa
- samaa työnteettäjää koskevat soveltamisalaratkaisut
- ulkomaisen työnantajan vakuuttamisvelvollisuudesta vapauttamista koskevat asiat.
Viranomaisen toiminnan on oltava puolueetonta.
Puolueettomuus pyritään takaamaan esteellisyyssäännöksillä. Esteellisyyssäännösten tarkoitus on
- turvata asian puolueeton käsittely
- turvata asian objektiivinen käsittely
- turvata asian tasapuolinen käsittely
- antaa varmuus siitä, että asiassa menetellään oikein ja lainmukaisesti.
Mitä esteellisyys tarkoittaa?
Esteellisyys eli jääviys tarkoittaa sitä, että virkamies on
- käsiteltävään asiaan
- käsiteltävän asian asianosaisiin
- asiassa tehtävän ratkaisun vaikutuspiiriin muuten kuuluviin henkilöihin (luonnollisiin tai oikeushenkilöihin) sellaisessa suhteessa, joka voi vaarantaa virkamiehen puolueettomuuden.
Esteellinen henkilö ei saa osallistua asian käsittelyyn tai olla läsnä asiaa käsiteltäessä.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen aiheeseen liittyvät säännösviittaukset on päivitetty.
Hallintolain esteellisyysperusteita ovat
- asianosaisjääviys
- avustus- ja edustusjääviys
- intressijääviys
- palvelussuhde- ja toimeksiantojääviys
- yhteisöjääviys
- ohjaus- ja valvontajääviys
- muu erityinen syy (yleislauseke).
Mitä tarkoittaa asianosaisjäävi?
Asianosaisjäävi tarkoittaa, että virkamies ei voi käsitellä asiaa, joka koskee virkamiestä itseään tai virkamiehen läheistä. Esteellisyys syntyy, jos virkamies on itse tai virkamiehen läheinen on asianosaisena käsiteltävässä asiassa.
Asianosaisjäävin peruste on, että asian ratkaisu koskee välittömästi virkamiehen tai virkamiehen läheisen oikeutta, etua tai velvollisuutta.
Mitä tarkoittaa avustus- tai edustusjäävi?
Avustus- tai edustusjäävi tarkoittaa, että virkamies on esteellinen, jos virkamies tai virkamiehen läheinen avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Edustamisella tarkoitetaan toimimista toisen henkilön asiamiehenä tai edunvalvojana.
Eläkeasioissa on tavanomaista, että avustaja tai edustaja toimii vain pantaessa asiaa vireille. Avustajan ja edustajan toiminnan katsotaan kuitenkin jatkuvan koko menettelyn ajan, vaikka avustaja tai edustaja ei esiintyisikään asiassa myöhemmin.
Esteellisyys rajoittuu vain siihen asiaan, jossa avustaja tai edustaja toimii tällaisessa tehtävässä. Avustajana tai edustajana toimiminen edellyttää, että virkamies pidättäytyy tuon asian käsittelystä virkatehtävänään. Aikaisempi samassa asiassa avustajana tai edustajana toimiminen ei aiheuta esteellisyyttä. Asianosaisen lakimääräinen edustaja on kuitenkin esteellinen kaikissa asianosaisen asioissa.
Eläkelaitoksen työntekijän puolueettomuus voi vaarantua esimerkiksi silloin, jos työntekijä laatii asiakkaan puolesta muutoksenhakukirjelmän eläkelaitoksen päätökseen. Esteellisyyttä ei kuitenkaan aiheuta se, että
- eläkelaitoksen työntekijä toimii puhtaasti teknisenä avustajana valituskirjelmän laadinnassa (esimerkiksi valituksen kirjoittaminen muutoksenhakijan ilmoituksen mukaisesti)
- eläkelaitoksen työntekijä on aikaisemmin avustanut tai edustanut henkilöä jossain toisessa asiassa.
Mitä tarkoittaa intressijäävi (hyöty tai vahinko)?
Intressijäävi tarkoittaa sitä, että virkamies on esteellinen silloin, kun asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa virkamiehelle itselle tai virkamiehen läheiselle.
Hyöty tai vahinko on yleensä taloudellista laatua. Vähäinen hyöty tai epäolennainen haitta ei kuitenkaan aiheuta esteellisyyttä. Esteellisyys voi perustua esimerkiksi asianosaisena olevan yhtiön osakeomistukseen (esimerkiksi huomattava osakeomistus osakeyhtiössä tai avoimen yhtiön yhtiömiehenä oleminen).
Mitä tarkoittaa palvelussuhde- tai toimeksiantojäävi?
Palvelussuhde- tai toimeksiantojäävi tarkoittaa sitä, että virkamies on esteellinen, jos virkamies on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
Palvelusuhteella tarkoitetaan virka- tai työsuhdetta riippumatta virka- tai työsuhteen kestosta tai ehdoista. Toimeksiantosuhde voi syntyä esimerkiksi siten, että asianosainen hankkii oikeudellista tai hallinnollista asiantuntijapalvelua virkamieheltä.
Eläkelaitoksen toimihenkilö voi kuitenkin käsitellä työeläkelakien täytäntöönpanoon kuuluvaa asiaa, joka koskee eläkelaitoksessa eläketurvan järjestänyttä työnantajaa tai eläkelaitoksessa eläketurvan järjestäneen työnantajan palveluksessa olevaa työntekijää taikka yrittäjää.
Mitä tarkoittaa yhteisöjäävi?
Yhteisöjäävi tarkoittaa sitä, että virkamies on esteellinen, jos virkamies itse tai virkamiehen läheinen on samalla johtavassa tai muuten vastuunalaisessa asemassa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
Tällainen asema on esimerkiksi hallituksen, hallintoneuvoston tai hallitukseen tai hallintoneuvostoon rinnastettavan toimielimen jäsenyys tai toimitusjohtajuus tai jäsenyyttä tai toimitusjohtajuutta vastaava asema.
Yhteisöjäävi perustuu siihen, että virkamies tai virkamiehen läheinen osallistuu oikeushenkilön johtamiseen vastuunalaisella tavalla. Pelkkä yhdistyksen jäsenyys tai osakeyhtiön osakkeiden omistaminen ei sellaisenaan aiheuta yhteisöjääviyttä.
Esimerkkejä: Yhteisöjääviys
Työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistuneen TELK:n jäsenen katsottiin olleen esteellinen, koska jäsen toimi päätoimisesti Kelan terveysosaston työkyvyttömyyseläkeryhmän etuuspäällikkönä ja Kela oli antanut muutoksenhakijalle päätöksen muutoksenhakijan oikeudesta kansaneläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistuneen kuntien eläkelautakunnan (nykyisin TELK) lääkärijäsenen katsottiin olleen esteellinen, koska lääkärijäsen toimi päätoimisesti Kelan ylilääkärinä ja Kela oli antanut muutoksenhakijalle päätöksen muutoksenhakijan oikeudesta kansaneläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Työeläkelaissa on esteellisyyttä koskeva erityissäännös, jonka mukaan eläkelaitoksen hallituksen jäsenet voivat käsitellä työeläkelakien toimeenpanoon kuuluvaa asiaa, joka koskee eläkelaitoksessa eläketurvan järjestänyttä työnantajaa tai eläkelaitoksessa eläketurvan järjestäneen työnantajan palveluksessa olevaa työntekijää tai yrittäjää.
Tämä erityissäännös on tarpeen sen vuoksi, että eläkesäätiöissä ja eläkekassoissa hallituksen jäsenet ja muut henkilöt osallistuvat eläkeasioiden käsittelyyn. Työnantajat ovat perustaneet nämä eläkelaitokset ja eläkelaitokset toimivat työnantajan yhteydessä. Tällöin samat henkilöt ovat usein sekä työnantajan että eläkesäätiön tai eläkekassan päättävissä elimissä.
Etujärjestöjen edustajien esteellisyys
Henkilö ei ole esteellinen silloin, kun henkilö on nimetty osallistumaan asian käsittelyyn eläkelaitoksessa siitä syystä, että etujärjestöjen näkemykset tulisivat otetuiksi huomioon eläkelaitoksen päätöksenteossa. Tämän vuoksi työmarkkinakeskusjärjestöjen edustajat eivät ole esteellisiä työeläkevakuutusyhtiöiden hallituksissa, neuvottelukunnissa ja vastaavissa elimissä, kun työeläkevakuutusyhtiöiden hallituksissa, neuvottelukunnissa ja vastaavissa elimissä käsitellään asioita, joissa edustajien edustamat järjestöt ovat tehneet vaatimuksia. Tässä toiminnassa edustajia koskevat kaikki muut normaalit esteellisyysperusteet.
Mitä tarkoittaa ohjaus- ja valvontajäävi?
Ohjaus- ja valvontajäävi tarkoittaa sitä, että virkamies on esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee viraston tai laitoksen ohjausta tai valvontaa, jos virkamies itse tai virkamiehen läheinen kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai vastaavaan toimielimeen.
Mitä tarkoittaa jääviys muun erityisen syyn vuoksi?
Jääviys muun erityisen syyn vuoksi tarkoittaa sitä, että virkamies on esteellinen, jos luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu muusta erityisestä syystä (niin sanottu esteellisyyttä koskeva yleislauseke). Yleislauseke korostaa yleistä luottamusta asian käsittelyn puolueettomuuteen.
Yleislauseke ei merkitse laajennusta esteellisyysperusteisiin, vaan yleislauseke täydentää edellä selostettuja konkreettisia esteellisyysperusteita.
Lain tarkoittaman syyn on oltava yleensä myös ulkopuolisen havaittavissa ja syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erityisissä esteellisyysperusteissa.
Puolueettomuuden vaarantava muu erityinen syy voi olla esimerkiksi
- merkityksellinen ja kiinteä ystävyys-, yhteistyö tai kiistasuhde asianosaiseen
- muu vahva sidonnaisuus, joka voi vaarantaa luottamuksen käsittelijän puolueettomuuteen.
Esteellisyysperuste voi syntyä myös esimerkiksi sen vuoksi, että asian käsittelijä tai ratkaisija on ollut aikaisemmin käsittelemässä samaa asiaa alemmassa laitoksessa tai viranomaisessa taikka on antanut lausunnon tai esittänyt mielipiteensä toisen viranomaisen ratkaistavaksi kuuluvassa asiassa (toisen asteen jäävi). Tällöin edellytetään lisäksi, että asian aikaisempi käsittely tai asiassa annettu lausunto on sisältänyt sellaista, että asian käsittely voi horjuttaa virkamiehen tasapuolisuutta ja vaarantaa luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen.
Se, että henkilö on käsitellyt saman asianosaisen samaa tai jotakin toista asiaa samassa viranomaisessa, ei itsessään ole peruste esteellisyydelle.
Esimerkkejä: Osallistuminen saman asianosaisen asian käsittelyyn useamman kerran
Työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistuneen VakO:n jäsenen ei katsottu olleen esteellinen, vaikka jäsen oli aiemmin osallistunut muutoksenhakijan työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen VakO:ssa.
TELK:ssa asian käsittelyyn kahdesti osallistunut jäsen ei ollut esteellinen.
Yleislausekkeen perusteella arvioidaan myös niin sanottua esimiesjääviyttä eli virkamiehen puolueettomuuden vaarantumista esimiehen esteellisyyden perusteella, koska esimiehellä on työnohjaus ja -valvontavalta suhteessa alaiseensa.
Mitä tarkoitetaan läheisellä esteellisyyttä arvioitaessa?
Esteellisyyttä arvioitaessa läheisellä tarkoitetaan
- virkamiehen puolisoa ja lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen puolisoa
- virkamiehen vanhempien sisarusta sekä vanhempien sisaruksen puolisoa, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa
- virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia.
Läheisenä pidetään myös vastaavaa puolisukulaista (esimerkiksi äitipuoli, velipuoli, sisarpuoli, veli- ja sisarpuolen lapset). Puolisukulaiset kuuluvat kolmanteen ryhmään.
Puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä henkilöitä.
Edellä mainitun perusteella läheisten piiri voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
- Virkamiehen kaikkein läheisin piiri eli perhepiiri.
- Virkamiehen perhepiirin jäseniä kaukaisemmat omat sukulaiset ja entinen puoliso.
- Virkamiehen puolison lähisukulaiset.
Lähtökohtana toisen ja kolmannen ryhmän osalta on, että toiseen ja kolmanteen ryhmään kuuluvilla sukulaisilla on esteellisyysarvioinnissa sama painoarvo.
Esteellisyys rajautuu suhteellisen läheiseen sukulaispiiriin, kuten sukulaisuus- tai lankoussuhteisiin, joihin tyypillisesti liittyy melko kiinteät ja läheiset ihmissuhteet ja joiden piirissä tavallisesti on se varallisuus, joka on sukulaisuuteen perustuvan perimisoikeuden kohteena. Piiri laajenee kuitenkin kaukaisempiinkin sukulaisiin ja muihin henkilöihin, jos virkamiehen suhde henkilöön on muuten erityisen läheinen. Eräänlaisena vähimmäisvaatimuksena virkamiehen ja kaukaisemman sukulaisen erityiselle läheisyyssuhteelle voidaan pitää säännöllistä ja usein toistuvaa yhteydenpitoa sekä luottamuksellisia välejä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Esteellisyys on menettelyvirheenä ehdoton. Päätös voidaan esteellisyyden vuoksi kumota, vaikka lopputulos asiassa olisi sinänsä lainmukainen ja oikea.
Esteellisyysäännökset koskevat myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa sekä tarkastuksen suorittavaa tarkastajaa.
Esteellinen ei saa osallistua käsittelyyn
Esteellinen henkilö ei saa käsitellä asiaa.
Käsittely on ymmärrettävä suhteellisen laajasti. Käsittelyllä tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimia, jotka voivat vaikuttaa päätöksen sisältöön (esimerkiksi asian valmistelu, ratkaiseminen, osallistuminen päätöksentekoon esittelijänä ja pöytäkirjan pitäjänä toimiminen).
Esteellinen ei saa olla käsittelyssä läsnä
Esteellinen henkilö ei saa olla fyysisesti läsnä asiaa käsiteltäessä.
Läsnäolokielto on tarpeen, koska esteellinen henkilö saattaa horjuttaa puolueettomuutta jo pelkästään olemalla läsnä päätöksentekoa edeltävässä keskustelussa. Läsnäolokiellolla on merkitystä erityisesti silloin, kun asiaa käsitellään monijäsenisessä päätöksentekoelimessä, jossa asian ratkaisua edeltää keskustelu asiasta.
Esteellinen ei saa johtaa menettelyä
Esteellinen henkilö ei saa missään vaiheessa osallistua menettelyn johtamiseen päättämällä menettelyyn liittyvistä toimista tai vaikuttamalla muutoin menettelyä koskeviin ratkaisuihin (esimerkiksi lausuntojen pyytäminen, selvitysten hankkiminen ja asianosaisen kuuleminen tai näistä toimista päättäminen).
Esteelliselle henkilölle sallitut toimet
Esteellisyys ei koske asian käsittelyn mahdollistavia teknisiä toimia, kuten esimerkiksi:
- asiakirjojen kopiointia
- asiakirjojen kirjaamista
- asiakirjojen lähettämistä
- asiakirjojen arkistointia.
Esteellisen henkilön tilalle on määrättävä esteetön henkilö
Esteellisen tilalle on viipymättä määrättävä esteetön virkamies.
Esteellinen virkamies saa kuitenkin poikkeustilanteessa käsitellä kiireellisen asian, jonka ratkaisuun esteellisyys ei voi vaikuttaa. Kysymykseen tulevat lähinnä asiat, joissa menettely on yksinkertaista ja sidotun kaavamaista ja joissa lopputulokseen ei voi vaikuttaa se, kuka asian käsittelee (esimerkiksi erilaiset rekisteröimistoimet).
Virkamiehen esteellisyyttä koskeva kysymys on ratkaistava viipymättä.
Virkamies toteaa itse oma-aloitteisesti esteellisyytensä ja jäävää itsensä asiassa. Kuka tahansa muu asian käsittelyyn liittyvä henkilö tai asianosainen voi myös vedota virkamiehen esteellisyyteen. Myös silloin, kun esteellisyyttä koskeva kysymys tulee esille asianosaisen tai muun henkilön aloitteesta, virkamies itse toteaa esteellisyytensä.
Monijäsenisen toimielimen jäsenen ja esittelijän esteellisyydestä päättää toimielin.
Väite esteellisyydestä voidaan tehdä missä vaiheessa tahansa käsittelyä. Esteellisyyttä koskeva väite on tutkittava ennen kuin virkamies jatkaa asian käsittelyä.
Esteelliseksi väitettyä henkilöä tulee kuulla ennen ratkaisun tekemistä, jollei kuuleminen ole tarpeetonta. Jäsen tai esittelijä ei saa osallistua esteellisyyttään koskevan asian käsittelyyn. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa toimielin ei olisi ilman henkilöä päätösvaltainen eikä henkilön tilalle ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä henkilöä.
Esteellisyyttä koskevaan päätökseen ei saa hakea erikseen oikaisua eikä muutosta valittamalla.
Tulkkina tai kääntäjänä ei saa käyttää henkilöä, joka on sellaisessa suhteessa asianosaiseen tai asiaan, että henkilön luotettavuus voi tästä syystä vaarantua.
Syynä esteellisyyteen voi olla esimerkiksi tulkin tai kääntäjän
- läheinen sukulaisuussuhde asianosaiseen
- voimakas tunneside asianosaiseen
- taloudellinen riippuvaisuus asianosaisesta.
Kun viranomainen valitsee tulkkia tai kääntäjää, tulee samalla arvioida tulkin tai kääntäjän mahdollista esteellisyyttä.
Jos tulkin tai kääntäjän esteellisyys todetaan asian käsittelyn myöhemmässä vaiheessa, esteellisen tilalle tulee valita uusi tulkki tai kääntäjä.
Jos asianosainen huolehtii tulkitsemisesta tai kääntämisestä omalla kustannuksellaan ja jos viranomaisen mielestä käännöstä tai tulkkia ei voida pitää luotettavana, viranomainen voi torjua käännöksen ja kieltää tulkkia toimimasta asiassa. Tällöin asianosaiselle tulee varata tilaisuus uuden käännöksen hankkimiseen.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen aiheeseen liittyvät säännösviittaukset on päivitetty.
Viranomaiselle on asetettu yleinen asian selvittämisvelvollisuus. Hallinnossa noudatetaan myös yleisesti periaatetta, jonka mukaan selvityksen hankkii se, jolla on selvityksen hankkimiseen paremmat mahdollisuudet.
Mitä asian selvittämisellä tarkoitetaan?
Asian selvittämisellä tarkoitetaan asian ratkaisemiseksi tarpeellisten selvitysten hankkimista ja esittämistä päätöksentekoa varten. Oikeaan ratkaisuun pääseminen edellyttää, että kaikki asiaan vaikuttavat tosiseikat ja tarpeelliset todisteet niiden olemassa olosta ovat käytettävissä.
Viranomaisen yleinen selvittämisvelvollisuus
Päävastuu asian selvittämisestä on viranomaisella.
Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Viranomaisella on viime kädessä velvollisuus huolehtia myös asianosaisaloitteisen asian selvittämisestä.
Lähtökohtaisesti viranomainen hankkii tarvittavan selvityksen omin voimin, ellei ole perustetta siihen, että selvitysten hankkiminen ja esittäminen kuuluu asianosaiselle tai muulle taholle.
Viranomaisen selvitysvelvollisuuteen kuuluu myös se, että viranomainen hankkii ne selvitykset, jotka viranomainen voi saada helpommin ja nopeammin kuin asianosainen ja joiden hankkimisesta ei synny asianosaisen maksettavaksi kuuluvia kustannuksia. Silloin, kun eläkelaitos tekee aloitteen asian selvittämisestä (esimerkiksi yrittäjän työtulon tarkistaminen), eläkelaitoksen tehtävänä on yleensä myös hankkia tarvittava selvitys.
Viranomainen voi hankkia selvitystä omin toimin tai pyytää selvitystä asianosaiselta tai muulta taholta. Viranomainen myös neuvoo antamaan oikeat selvitykset. Viranomaisella on toisaalta myös oikeus rajoittaa sellaisen aineiston vastaanottoa, jonka esittäminen on asian ratkaisemisen kannalta ilmeisen tarpeetonta.
Viranomaisten yhteistyö
Asian selvittämiseen liittyy myös viranomaisten yhteistyö, josta on yleissäännös hallintolaissa ja erityssäännös työeläkelaeissa.
Asianosaisen selvitysvelvollisuus
Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosainen yleensä esittää selvityksen samalla kuin vaatimuksen ja perusteet, mutta selvitystä voidaan toimittaa myöhemminkin.
Asianosaiselta saatetaan käytännön syistä pyytää sellaistakin selvitystä, jonka viranomainen voi itse hankkia, mutta joka asian laatuun nähden on tarkoituksenmukaisinta pyytää asianosaiselta (esimerkiksi tiedot hakijan yrityksen kirjanpidosta). Asianosaisen selvitysvelvollisuuden laajuuteen voivat vaikuttaa myös esimerkiksi vireillepanoasiakirjan liitteitä koskevat säännökset.
Asianosaisen on lisäksi myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Asianosaisen tulee näin ollen pyrkiä viranomaisen kanssa yhteistyöhön, jotta asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot saadaan tuotua mahdollisimman kattavasti ja totuudenmukaisesti esille.
Asian jääminen selvittämättä
Jos asianosainen ei anna häneltä pyydettyä selvitystä tai jos eläkelaitos ei voi hankkia selvitystä, asian selvittämättä jääminen jää asianosaisen vahingoksi. Eläkelaitos ratkaisee eläkeasian olemassa olevien tietojen perusteella. Jos asiaa ei voi ratkaista olemassa olevien tietojen perusteella, eläkelaitos jättää asian tutkimatta ja antaa tutkimattajättämispäätöksen.
Apulaisoikeuskansleri on antanut päätöksen, jonka mukaan Kela ei täyttänyt hallintolain 31 §:n mukaista viranomaisen selvitysvelvollisuuden vaatimusta.
Päätöstä koskevassa tapauksessa Kela ei ollut saanut asianosaiselta vastausta selvityspyyntöönsä eikä siten tarvitsemiaan tietoja, joten Kela oli poistanut henkilön Suomen sosiaaliturvasta. Koska asiaa koskevassa soveltamisalalaissa ei ole säädetty Kelalle oikeutta poistaa henkilöä Suomen sosiaaliturvasta sillä perusteella, että asiassa ei ole saatu tarvittavaa selvitystä, Kelan menettelyyn asian selvittämisessä olisi tullut soveltaa hallintolakia. Hallintolain mukaan päätös voidaan tehdä vain riittävästi selvitettyjen tosiseikkojen perusteella.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Käytännössä yleinen selvityskeino on viranomaisen esittämä selvityspyyntö.
Eläkelaitoksen selvityspyyntö
Eläkelaitos voi esittää selvityspyynnön
- asianosaiselle
- toiselle viranomaiselle
- ulkopuoliselle asiantuntijalle tai muulle taholle (esim. veroviranomainen, sosiaalilautakunta, rekisterinpitäjä).
Selvityspyyntö on yksilöitävä
Lausuntoa tai muuta selvitystä koskevassa pyynnössä on yksilöitävä, mistä erityisistä seikoista selvitystä on esitettävä.
Yksilöinnin tarkkuuteen vaikuttavat muun muassa
- asian luonne
- pyynnön vastaanottajan asettamat vaatimukset (muun muassa veroviranomaiset edellyttävät tarkoin yksilöityä pyyntöä).
Eläkelaitosten käyttämät kyselylomakkeet käyvät yleensä yksilöidystä selvityspyynnöstä. Joissakin tapauksissa yksilöinti voi olla myös sitä, että vastauksen antajalta pyydetään kaikki selvitykset, jotka vastauksen antajalla on asiasta.
Pyynnön mukana on annettava käsiteltävästä asiasta riittävästi tietoa, jotta vastaus voidaan antaa. Eläkelaitoksen tulee lisäksi tarvittaessa kyetä osoittamaan, mitä selvitystä on pyydetty.
Selvityspyynnössä on kerrottava tiedonsaannin oikeusperusta
Eläkelaitoksen tulee kertoa selvityspyynnössä, mihin eläkelaitoksen tiedonsaantioikeus perustuu.
Kun eläkelaitos pyytää esimerkiksi lääkäriltä tietoja hakijan terveydentilasta, tietopyynnössä tulee mainita, mihin säännökseen tietojensaantioikeus perustuu.
Selvityksen antamiselle on asetettava määräaika
Selvityspyynnössä on asetettava asian laatuun nähden riittävä määräaika
- asiakirjan täydentämiselle
- selityksen antamistamiselle
- selvityksen esittämiselle.
Määräajan asettaminen koskee myös toiselta eläkelaitokselta kirjallisesti tai suullisesti pyydettyä selvitystä.
Määräajan kohtuullisuutta ja riittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon seuraavat seikat:
- asian ja tarvittavan selvityksen laatu
- asian ja tarvittavan selvityksen laajuus
- missä ajassa selvityksen antajalla on tosiasialliset mahdollisuudet hankkia pyydetyt tiedot.
Eläke- ja vakuuttamisasioissa riittävänä määräaikana voidaan yleensä pitää 2 viikkoa.
Jos henkilö asuu ulkomailla, on tarkoituksenmukaista varata selvityksen antamiselle pidempi määräaika.
Asianosaiselle annettua määräaikaa voidaan asianosaisen pyynnöstä pidentää, jos määräajan pidentäminen on tarpeen asian selvittämiseksi.
Määräajan noudattamatta jättäminen ei estä asian ratkaisemista
Selvityspyynnössä tulee ilmoittaa asianosaiselle, että määräajan noudattamatta jättäminen ei estä asian ratkaisemista.
Jos pyydetty selvitys ei ole saapunut määräajassa, eläkelaitos käsittelee asian olemassa olevien tietojen perusteella. Jos ratkaisua ei voida tehdä olemassa olevien tietojen perusteella, eläkelaitos jättää asian tutkimatta ja antaa tutkimattajättämispäätöksen.
Jos eläkelaitos saa selvityksen määräajan jälkeen, mutta ennen asian ratkaisemista, selvitys otetaan huomioon.
Milloin sähköisen asiakirjan katsotaan saapuneen määräajassa?
Kun viranomainen on pyytänyt asianosaiselta asian käsittelyä varten
- lausuntoa
- selitystä
- vastinetta tai
- muuta vastaavaa asiakirjaa,
sähköisen asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiselle määräajassa, jos asiakirja saapuu viimeistään määräajan viimeisen päivän aikana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) tarkoitetulla tavalla. Tätä sovelletaan myös asiakirjaan, jonka antamiseen viranomainen on varannut tilaisuuden.
Määräajoista ja niiden noudattamisen vaikutuksista säädetään muutoin erikseen.
Selvityspyyntötiedot pitää taltioida
Asian käsittelytietoihin tulee aina tehdä merkintä
- selvitysten pyytämisestä
- asetetusta määräajasta
- mahdollisesta määräajan pidentämisestä.
Kirjallisesta selvityspyynnöstä tulee ottaa kopio asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen tietojen kirjaamista koskevaa kappaletta on päivitetty poistamalla siitä viittaus henkilötietolakiin.
Työeläkeasioissa vaaditaan pääasiallisesti asian kirjallista vireillepanoa ja kirjallisia selvityksiä.
Milloin asianosaiselle on varattava tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti?
Asianosaisen pyynnöstä viranomaisen on kuitenkin varattava asianosaiselle tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti, jos
- vaatimuksen tai selvityksen suullinen esittäminen on tarpeen asian selvittämiseksi ja
- kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia.
Perusteet suullisen vaatimuksen tai selvityksen hyväksymiselle
Suullisen muodon käyttäminen on perusteltua muun muassa silloin, kun
- asianosainen on luku- ja kirjoitustaidoton tai
- asianosainen ei vamman tai sairauden vuoksi pysty asioimaan kirjallisesti.
Suullinen vaatimus tai selvitys on tällöin mahdollinen myös muussa kuin viranomaisen aloitteesta vireille tulleessa asiassa. Tällöinkin asianosaisen tulee tehdä pyyntö. Suullinen vaatimus tai selvitys tulisi hyväksyä ainakin silloin, kun vastaavia tietoja on pyydetty asianosaiselta kirjallisesti.
Viranomainen voi asianosaisen pyynnöstä varata tilaisuuden asian suulliseen esittämiseen muissakin kuin edellä kerrotuissa tilanteissa. Näin esimerkiksi silloin, kun suullista menettelyä voidaan pitää sekä viranomaisen että asianosaisen kannalta tarkoituksenmukaisempana menettelymuotona. Edellytyksenä on myös tällöin asianosaisen pyyntö.
Viranomaisen on kutsuttava myös muut asianosaiset samanaikaisesti paikalle, jos muiden asianosaisten samanaikainen paikallaolo on välttämätöntä asianosaisten oikeuksien ja edun valvomiseksi.
Työeläkeasioissa suullisen, esimerkiksi puhelimitse tai asiakaspalvelussa saadun, tiedon vastaanottaminen kirjallisen tiedon sijasta hyväksytään lähtökohtaisesti aina, kun suullisen tiedon vastaanottaminen on mahdollista. Aina kirjallista selvitystä ei ole edes mahdollista saada. Esimerkiksi vanhoja työsuhdetietoja selviteltäessä saattaa olla tarkoituksenmukaista hyväksyä suullinen vastaus. Työsuhteen olemassaoloa ei voida kuitenkaan välttämättä todentaa vastauksen perusteella.
Tietyissä asioissa eläkelaitos kuitenkin tarvitsee tiedon aina kirjallisena. Esimerkiksi eläkeoikeuden syntymistä osoittavat selvitykset, kuten lääkärinlausunto, tarvitaan kirjallisena.
Suullisesti annetut tiedot on kirjattava
Tiedot suullisesti esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun, on kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä. Sama koskee henkilörekisteristä saatua tietoa.
Kirjatut tiedot on hyvä käydä asiakkaan kanssa läpi. Muistio liitetään asiakirjoihin.
Suullisen lausuman hyväksymisessä ei ole kyse suullisesta käsittelystä vaan tiedon kirjaamisesta.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Luvun 6.2.1 ohjeistusta asianosaisen kuulemisesta lääketieteellisestä selvityksestä on tarkennettu.
Kuuleminen on keskeinen menettelyllisen oikeussuojan tae.
Viranomaisella on vastuu siitä, että kuuleminen toimitetaan asianmukaisesti.
Kuulemisvelvollisuuden piiriin voi asianosaisten lisäksi kuulua myös muita tahoja.
Kuulemisvelvollisuuden sisältöä on voitu laajentaa tai supistaa erityissäännöksin.
Asianosaisen kuuleminen
Viranomaisen on ennen asian ratkaisemista varattava asianosaiselle tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Kuulemisvelvollisuuden täyttämiseksi riittää, että asianosaiselle varataan tilaisuus selityksen antamiseen. Asianosainen voi olla käyttämättä oikeuttaan vastata kuulemispyyntöön. Vastaamatta jättäminen ei estä ratkaisemasta asiaa.
Asianosainen voi kuulemisen yhteydessä myös esittää vaatimuksia asiassa.
Jos asiasta on vireillä muutoksenhaku, kuulemisesta huolehtii viime kädessä muutoksenhakuelin.
Kuulemispyynnön sisältö
Asianosaiselle on ilmoitettava
- syy, miksi asianosaista kuullaan
- kuinka pitkä määräaika selityksen antamiselle on varattu.
Kuulemispyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään.
Asianosaiselle on toimitettava ne asiakirjat, joista asianosaista kuullaan jollakin seuraavista tavoista:
- alkuperäisinä
- jäljennöksinä
- varattava muutoin tilaisuus tutustua asiakirjoihin.
Jos jäljennöksiä ei kustannussyistä valmisteta tai asiakirjoja ei muusta syystä toimiteta, asianosaiselle on varattava tilaisuus tutustua asiakirjoihin viranomaisessa tai muussa tarkoitukseen sopivassa paikassa. Tällöin kuulemispyynnössä tulee mainita, missä ja milloin asianosainen voi tutustua asiakirjoihin. Kun kuulemisaineiston toimittamatta jättämistä harkitaan, tulee viranomaisen kiinnittää huomiota asianosaisen tosiasiallisiin mahdollisuuksiin tutustua asiakirjoihin.
Kuulemispyynnössä tulee mainita, ettei määräajan noudattamatta jättäminen ole este asian ratkaisemiselle.
Kuuleminen tapahtuu pääsääntöisesti kirjallisesti
Kuuleminen tapahtuu pääsääntöisesti kirjallisesti. Poikkeustapauksissa kuuleminen voidaan toimittaa myös suullisesti. Oleellista on, että kuuleminen tapahtuu tavalla, joka turvaa kuultavalle mahdollisuuden valvoa etuaan.
Jos viranomainen kuulee asianosaista puhelimitse, keskustelusta tulee tehdä muistio, josta käy ilmi keskustelun ajankohta, keskustelun sisältö sekä keskusteluun osallistuneet. Muistion sisältö käydään läpi yhdessä asiakkaan kanssa ja muistio liitetään asiakirjoihin.
Milloin kuulemisvelvollisuudesta voidaan poiketa?
Tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa viranomainen voi ratkaista asian ilman, että asianosaiselle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Koska lähtökohtana on kuulemisen ensisijaisuus, tulee poikkeusperusteita tulkita suppeasti.
Kuulemisvelvollisuudesta voidaan poiketa, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään perusteettomana
Viranomainen saa ratkaista asian ilman kuulemista, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai vaatimus hylätään heti perusteettomana.
Päätös asian tutkimatta jättämisestä voidaan tehdä asianosaista kuulematta silloin, jos esimerkiksi asian vireillepanolle säädetty määräaika on lyöty laimin.
Vaatimus voidaan hylätä perusteettomana esimerkiksi silloin, kun asianosainen ei täytä hakemaansa etua koskevia saantiedellytyksiä. Tämä edellyttää, että etuuden saamisen edellytykset on määritelty niin selvästi, ettei etuuden saamisen edellytyksiin liity harkintaa (esimerkiksi ikärajaa koskeva vaatius).
Kuulemisvelvollisuudesta voidaan poiketa, jos kuuleminen vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen
Asianosaista ei tarvitse kuulla, jos jompi kumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
- kuuleminen voi vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen
- kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle.
Kuulematta jättäminen on perusteltua silloin, kun asianosaisen aikaisemmista toimista tai tulevan päätöksen sisällöstä voidaan perustellusti päätellä asianosaisen pyrkivän vaikeuttamaan tai estämään päätöksen tekemistä esimerkiksi tuhoamalla aineistoa, piileskelemällä tai tuhoamalla tai hävittämällä päätöksen kohteena olevaa omaisuutta.
Kuulemisvelvollisuudesta voidaan poiketa, jos yhtä asianosaista koskeva vaatimus hyväksytään tai kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta
Asian voi ratkaista asianosaista kuulematta seuraavissa tilanteissa:
- hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista
- kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
Kuuleminen voidaan jättää toimittamatta ilmeisen tarpeettomana lähinnä vain sellaisessa tilanteessa, jossa on selvää, että kuuleminen ei voi vaikuttaa asianosaisen oikeusturvaan tai tuoda lisäselvitystä asiaan. Kuulematta ei voida jättää esimerkiksi yksinomaan asian kiireellisyyden vuoksi tai siksi, että säännösten mukaan asia on ratkaistava tiettyssä määräajassa.
Kuuleminen, kun asianosaisella on edunvalvoja, huoltaja tai muu laillinen edustaja
Jos päämiehen puhevaltaa käyttää
- edunvalvoja
- huoltaja
- muu laillinen edustaja
on eläkelaitoksen kuultava myös päämiestä, jos kuuleminen on tarpeen päämiehen edun vuoksi tai asian selvittämiseksi.
Jos päämies itse käyttää puhevaltaa, on eläkelaitoksen kuultava edunvalvojaa, huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, jos kuuleminen on tarpeen päämiehen edun vuoksi tai asian selvittämiseksi.
Kuuleminen työeläkejärjestelmässä ensiasteen käsittelyssä
Työeläkejärjestelmässä asianosaista kuullaan, kun ratkaistaan asianosaisen
- oikeuteen liittyvää asiaa
- etuun liittyvää asiaa
- velvollisuuteen liittyvää asiaa.
Tavallisesti asianosaisella on kuitenkin jo tieto ratkaisun perusteena olevista seikoista asiaa ratkaistaessa. Esimerkiksi hakemuslomakkeella asianosainen on ilmaissut kantansa asiaan, mahdollisista lääkärinlausunnoista asianosaisella yleensä on jo tieto ja virallisasiakirjoista kuulemisen toimittaa tarvittaessa asianomainen viranomainen.
Virallisasiakirjat (esimerkiksi verotusasiakirjat) perustuvat tavallisesti asianosaisen omiin ilmoituksiin tai asianosaisen toimintaan, joten asianosaisella on yleensä tieto myös tällaisten asiakirjojen perusteena olevista seikoista.
Kuulemisen tarpeellisuutta ensiasteessa vähentää myös se, että eläkelaitos on oma-aloitteisesti velvollinen huolehtimaan asian selvittämisestä ja useimmiten myös hankkimaan omalla kustannuksellaan asiaan vaikuttavan tarpeellisen selvityksen. Samaan suuntaan vaikuttaa myös työeläkeasioiden itseoikaisumenettely.
Edellä mainittujen syiden vuoksi asianosaisen kuulemisen tarve työeläkeasioiden hallintomenettelyssä on käytännössä vähäinen.
Asianosaista kuullaan tarvittaessa
Eläkelaitos kuulee asianosaista esimerkiksi eläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä sellaisesta asian ratkaisuun mahdollisesti vaikuttavasta lisäselvityksestä, josta asianosaisella ei ennestään ole tietoa.
Käsittelyyn liittyvistä eläkelaitosten sisäisistä selvittelyistä asianosaista ei kuitenkaan erikseen kuulla. Eläkelaitoksen sisäiset selvittelyasiakirjat ja mahdolliset suulliset tiedot ovat niin sanottuja eläkelaitoksen sisäisiä muistioita tai sisäisiin muistioihin verrattavia tietoja. Niiden osalta kuuleminen ei ole tarpeellista, koska asianosaisen saamasta päätöksestä käyvät ilmi asiaratkaisun lisäksi ne oikeudelliset ja tosiasiaperustelut, joilla ratkaisuun on päädytty.
Kuuleminen on yleensä tarpeen seuraavissa tilanteissa:
- useat asianosaiset ovat esittäneet asiassa vaatimuksia
- asiassa saatu selvitys johtaisi siihen, että alun perin tehtyjä vaateita olisi uuden selvityksen johdosta arvioitava toisin
- selvitys merkitsisi asian ratkaisuperusteiden arvioimista oleellisesti toisin.
Kuuleminen on tarpeen esimerkiksi silloin, jos eläkelaitoksen hankkima selvitys johtaisi joltain osin etuuden lakkauttamiseen, alentamiseen tai hakemuksen hylkäämiseen tai asiassa saadut selvitykset ovat ristiriitaisia.
Harkinnanvaraisissa asioissa asian perusteellinen selvittäminen voi edellyttää kuulemista.
Esimerkkejä: Kuulemisen tarpeellisuus ja tarpeettomuus
Yrittäjää kuullaan YEL:n ja MYEL:n mukaisissa työtuloasioissa esimerkiksi silloin, kun yrittäjä on lyönyt laimin vakuuttamisvelvollisuutensa tai eläkelaitos tarkistaa työtuloa oma-aloitteisesti.
Hakijaa kuullaan, kun työnantajan lausunto on ilmeisen ristiriitainen muun asiassa saadun selvityksen kanssa tai kun vakuutushakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot ovat ristiriitaisia.
Eläkkeensaajaa kuullaan, kun eläkelaitos harkitsee perusteettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintää.
Työsuhdeselvittelyasioissa ja soveltamisala-asioissa kuullaan lähtökohtaisesti kaikkia asianosaisia (työnteettäjä/työnsuorittaja) ennen asian ratkaisemista. Työsuhdeselvittelyissä työnantajan kuuleminen on kuitenkin tarpeetonta silloin, jos on kysymys työsuhteesta, josta vakuutusmaksut ovat vanhentuneet ja työsuhteesta on saatu muutoinkin riidaton näyttö tai riittävä selvitys.
Väärinvakuuttamistilanteissa päätöksen antava eläkelaitos kuulee sitä eläkelaitosta, jossa väärinvakuuttaminen on tapahtunut.
Kuuleminen on yleensä tarpeetonta silloin, kun on kysymys virallisista rekistereistä saaduista tai asianosaisen itsensä muulle viranomaiselle antamista tiedoista. Sama koskee eläkelaitoksen hankkimia ansioselvityksiä, elleivät ansioselvitykset ole keskenään ristiriidassa.
Kuuleminen on tarpeetonta, kun perhe-eläke vähenee uuden edunsaajan ilmaantumisen vuoksi. Tällöin asianosainen saa päätöksessä tiedon asiasta. Uuden hakemuksen saapumisesta voidaan kuitenkin ilmoittaa perhe-eläkettä aiemmin hakeneille.
Kuuleminen lääketieteellisestä selvityksestä
Asianosaista kuullaan, jos suoraan eläkelaitokselle saapunut lääkärinlausunto sisältää muutoin asiassa saadusta selvityksestä poikkeavia asiatietoja, kuten esimerkiksi työoloja koskevia tietoja, ja uudet tiedot näyttäisivät johtavan asianosaiselle epäedullisempaan ratkaisuun.
Asianosaista kuullaan myös silloin, kun eläkelaitos on pyytänyt asiakirjojen perusteella lausunnon ulkopuoliselta asiantuntijalääkäriltä ja
- lausunto on ristiriidassa aiemman selvityksen kanssa, mikä johtaisi hakemuksen hylkäämiseen tai
- lausunto sisältää aiemmin esittämättömiä perusteluita, jotka johtaisivat hakemuksen hylkäämiseen.
Kun asianosaista kuullaan terveydentilaa koskevista selvityksistä, on otettava huomioon, että tiedot ovat yleensä aina salassa pidettäviä. Näin ollen annettaessa tietoja lääkärintodistuksista on syytä noudattaa varovaisuutta.
Mistä lääketieteellisestä selvitysestä ei ole kuulemisvelvollisuutta?
Eläkelaitoksen lääkäri osallistuu eläkelaitoksessa ratkaisuprosessiin yhtenä asiantuntijana ja on osa eläkelaitoksen sisäistä ratkaisuprosessia. Näin ollen eläkelaitoksen lääkärin työssä syntyvistä sisäisistä muistioista ei ole kuulemisvelvollisuutta.
Työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun eläkelaitoksessa on osallistuttava yhden tai useamman laillistetun lääkärin. Lääkärin on merkittävä perusteltu arvionsa ja johtopäätöksensä potilasasiakirjoissa olevista keskeisistä löydöksistä ja havainnoista asiakirjoihin. Kannanotot on vahvistettava sanoin ”käytettävissä olevien tietojen, asiantuntemukseni ja omantuntoni kautta”. Merkinnät on tehtävä selkeästi ja yleisesti tunnettuja käsitteitä käyttäen niin, että niitä voidaan hyödyntää perusteltaessa eläkelaitoksen päätöksiä.
Lähtökohtaisesti asianosaista ei tarvitse kuulla myöskään seuraavista tiedoista tai seuraavassa tilanteessa:
- sairaalasta pyydetyt sairauskertomukset
- hoitavan tai asianosaista tutkineen lääkärin lähettämä lausunto
- kuntoutustutkimusten tulokset
- tietojen antaminen saattaisi vahingoittaa asianosaisen terveydentilaa (kyseessä esimerkiksi vakava psyykkinen sairaus).
Hoitavan lääkärin asiana on selvittää tutkimusten yhteydessä asianosaiselle asianosaisen terveydentilaan liittyvät seikat. Sairaalat ja tutkimuslaitokset puolestaan lähettävät sairauskertomukset ja tutkimustulokset suoraan potilaalle. Näin ollen on oletettavaa, että asianosainen on tietoinen tällaisista häntä koskevista lääkärinlausunnoista ja muista vastaavista asiakirjoista. Eläkelaitoksen on kuitenkin tarvittaessa varmistuttava siitä, että eläkelaitokselle toimitetut selvitykset ovat asianosaisen tiedossa. Jos selvitykset eivät ole asianosaisen tiedossa, eläkelaitos kuulee asianosaista näistä selvityksistä ennen ratkaisun tekemistä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Mitä katselmus tarkoittaa?
Katselmus on asian käsittelyyn liittyvä selvityskeino. Katselmuksessa asian ratkaiseva viranomainen tarkistaa asiaan liittyvän seikan paikan päällä.
Viranomainen voi toimittaa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Kun viranomainen harkitsee katselmuksen toimittamista, lähtökohtana on, että katselmus toimitetaan, jos katselmukseen on riittävät perusteet. Aloite katselmuksen toimittamiseen voi tulla myös asianosaiselta tai muulta taholta. Työeläkeasioissa ei yleensä ole tarpeen toimittaa katselmuksia.
Katselmuksen toimittaminen
Jos katselmus toimitetaan, asianosaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä katselmuksessa ja esittää mielipiteensä esille tulevista seikoista.
Jos asian laatu vaatii, on katselmukseen kutsuttava myös viranomainen, jonka tehtäviin asianomaisen toiminnan valvonta lain mukaan kuuluu tai jonka asiantuntemusta tarvitaan asian ratkaisemiseksi.
Katselmus on toimitettava aiheuttamatta kohtuutonta haittaa katselmuksen kohteelle tai katselmuksen kohteen haltijalle.
Katselmuksesta on pidettävä pöytäkirjaa
Katselmuksessa on pidettävä pöytäkirjaa, josta tulee käydä ilmi seuraavat asiat:
- viranomaisen tekemät keskeiset havainnot
- asianosaisen esittämät huomautukset.
Pöytäkirja on viipymättä annettava tiedoksi asianosaiselle ja muille toimitukseen kutsutuille.
Katselmuksen julkisuus
Katselmus on julkinen. Viranomainen voi rajoittaa yleisön pääsyä katselmukseen, jos yleisön pääsyn rajoittaminen on tarpeen asian laadun tai katselmuksen kohteena olevan toiminnan luonteen vuoksi. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, ellei laissa erikseen toisin säädetä.
Mitä tarkastus tarkoittaa?
Tarkastus tarkoittaa viranomaisen toimenpidettä, jolla asiaa selvitetään tekemällä tarkastettavaan kohteeseen
- havaintoja
- kohdistettuja tutkimuksia
- havaintoja ja kohdistettuja tutkimuksia vastaavia yksittäisiä toimia.
Tarkastuksella pyritään selvittämään, pitävätkö viranomaiselle annetut tiedot paikkaansa.
Tarkastus edellyttää erityistä toimivaltasäännöstä
Tarkastuksen suorittaminen edellyttää erityistä toimivaltasäännöstä tarkastuksen suorittamiselle. Hallintolain yleissäännös ei luo yleistä toimivaltaa tarkastuksen suorittamiselle. Säännös koskee lisäksi ainoastaan sellaista viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa tarkastusta, jonka suorittaminen on tarpeen tietyn hallintoasian selvittämiseksi tai päätöksen edellytysten toteamiseksi. Säännös ei siis koske viranomaisten toimivaltaan kuuluvia valvontatyyppisiä tarkastuksia.
Työeläkejärjestelmässä tarkastusta koskevaa säännöstä sovelletaan muun muassa eläkelaitoksien ja Eläketurvakeskuksen tekemiin työnantajatarkastuksiin, josta on erillinen toimivaltasäännös työeläkelaeissa.
Tarkastuksesta ilmoittaminen ja asianosaisen oikeus olla läsnä tarkastuksessa
Viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista.
Asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle on kerrottava tarkastuksen tavoitteista, tarkastuksen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä, mikäli mahdollista.
Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai tarkastuksen kohteen haltijalle kohtuutonta haittaa.
Tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus
Tarkastajan on viipymättä laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot. Tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetulle asianosaiselle.
Tarkastuskertomukseen on kirjattava tarkastuksen kulkuun liittyen
- tarkastuksessa läsnä olleet asianosaiset
- tarkastuksen kohde
- asian yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tarkastuksen suorittaneen viranomaisen nimi, toimituksen päivämäärä ja kellonaika.
Tarkastajan havainnoista kirjataan vain keskeisimmät havainnot, joilla voidaan katsoa olevan merkitystä asian ratkaisemiseksi.
Koska tarkastuskertomus annetaan tiedoksi vain tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetuille asianosaisille, muille asianosaisille varataan hallintolain 34 §:n mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi tarkastuksessa esille tulleista seikoista, jos tarkastuksessa esille tulleet seikat saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen viittaukset hallintolainkäyttölakiin on päivitetty viittauksiksi lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.
Viranomainen voi hallintoasiaa käsitellessään käyttää selvityskeinona myös suullista kuulemista.
Todistajaa voidaan kuulla vakuutuksen nojalla ja suullisesti asianosaista.
Viranomainen voi oma-aloitteisesti päättää kuulla todistajia suullisesti. Asianosainen voi myös esittää suullista kuulemista koskevan pyynnön.
Asianosaisilla, joita asiassa tehtävä päätös välittömästi koskee, on oikeus:
- olla läsnä kuultaessa todistajaa tai asianosaista
- esittää kuultavalle kysymyksiä
- lausua käsityksensä kuultavan kertomuksesta.
Virka-apua suullisten todistuskeinojen käyttämiseksi antaa se hallinto-oikeus, jossa todistajan tai asianosaisen kuuleminen voi tapahtua soveliaimmin. Tuomioistuimen käsiteltävässä oikeushallintoasiassa kuulemisen toimittaa asianomainen tuomioistuin.
Todistajan esteellisyydestä sekä todistajan ja asianosaisen oikeudesta kieltäytyä todistamasta on voimassa, mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa säädetään.
Todistajien kuulusteluttaminen työeläkelakien mukaan
Työeläkelaeissa on erityissäännös todistajien kuulusteluttamisesta. Eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella on oikeus kuulusteluttaa todistajia käräjäoikeudessa omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä käsiteltävänä olevan asian selvittämistä varten.
Todistelukustannusten maksaminen
Todistajalle maksettavaan korvaukseen sovelletaan, mitä valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa (666/1972) säädetään. Korvaus maksetaan viranomaisen käytettävissä olevista varoista. Jos siihen on syytä, viranomainen voi velvoittaa asianosaisen kokonaan tai osaksi korvaamaan viranomaiselle viranomaisen varoista maksettavat korvaukset.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta on päivitetty, koska laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa on korvannut hallintolainkäyttölain.