Oikeusturva ja hyvä hallinto työeläkeasioissa

Syötä päivämäärä

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 2.2.2015

Oikeussuojajärjestelmä sisältää ne oikeudelliset periaatteet, säännöstöt ja menettelytavat, joiden tarkoituksena on varmistaa, että oikeusturva toteutuu.

Oikeussuojajärjestelmä on kaksiosainen, ennalta vaikuttava (preventiivinen) ja jälkikäteen vaikuttava (repressiivinen). Tämän jaon ajallisena perusteena on hallintopäätöksen tekeminen tai muun hallintotoimen suorittaminen.

Ennalta vaikuttava oikeusturva

Ennalta vaikuttava (ennalta ehkäisevä) oikeusturva liittyy päätöksentekoa edeltävään toimintaan ja menettelyyn. Ennalta vaikuttavan oikeusturvan tarkoitus on vaikuttaa siten, että asiat ratkaistaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikein ja lainmukaisesti.

Hallinnon lainalaisuus on ennakolta vaikuttavista oikeussuojakeinoista tärkein. Sillä tarkoitetaan, että kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet suhteessa julkishallintoon on määritelty laissa. Myös viranomaisen toimivalta on määriteltävä laissa.

Muita ennalta vaikuttavia oikeussuojakeinoja ovat muun muassa

  •  käsittelyn määrämuotoisuus
  •  esteellisyyssäännökset
  •  asianosaisen kuuleminen
  •  julkisuussäännökset
  •  päätösten perusteleminen.

Jälkikäteinen oikeusturva

Jälkikäteinen oikeusturva koskee jo tehtyä päätöstä tai suoritettua toimintaa. Jälkikäteisen oikeusturvan tarkoitus on mahdollistaa virheellisen ratkaisun korjaaminen ja varmistaa lainmukainen menettely.

Jälkikäteisen oikeusturvan muotoja ovat

  • muutoksenhaku
  • hallinnon valvonta.

Muutoksenhaku on tärkein ja asiallisesti tehokkain jälkikäteinen oikeusturvakeino. Yleisin muutoksenhakukeino on valitus, jolla lainvastainen tai virheellinen päätös voidaan saada kumotuksi tai muutetuksi.

Hallinnon valvonta tehostaa oikeuturvan toteutumista. Hallinnon valvonta voi olla yleistä laillisuusvalvontaa tai hallinnon toimijoiden sisäistä valvontaa. Oikeusturvakeinona on tällöin yleensä hallintokantelu.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 23.6.2022 – toistaiseksiJulkaistu 23.6.2022
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on päivitetty otsikoiden muotoiluja sisältöä muuttamatta.

Oikeusperusta

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin kansalaisille perustamissopimuksessa taattu perusoikeus. Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 45 artikla sisältää periaatteen, jonka mukaan työvoiman on voitava liikkua vapaasti jäsenvaltiosta toiseen.

SEUT 48 artiklan mukaisesti EU:ssa tulee olla käytössä järjestelmä, jonka perusteella

  • eri maiden vakuutukseen kuulumisen kaudet huomioidaan tarvittaessa muissakin maissa ja
  • etuudet maksetaan maasta toiseen.

Tämä säännös on EU:n sosiaaliturva-asetusten oikeudellinen perusta.

Euroopan unionin sosiaaliturva-asetukset 883/2004 (jäljempänä perusasetus) ja 987/2009 (jäljempänä täytäntöönpanoasetus) yhdessä muodostavat toisiaan täydentävän, eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan, oikeudellisen kokonaisuuden.

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. EU-asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Niillä on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja niillä on välitön oikeusvaikutus. EU-asetuksia ei siis ole saatettu erikseen lailla Suomessa voimaan, vaan niitä sovelletaan sellaisenaan.

Tarkemmat tiedot

EU:n sosiaaliturva-asetuksilla ei kuitenkaan muuteta kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä vaan ainoastaan yhteensovitetaan niitä. Asetusten tarkoituksena on määrätä, missä tilanteissa ja miten kansallista lainsäädäntöä sovelletaan eri jäsenvaltioissa liikkuviin henkilöihin.
 

Perusasetus 883/2004

Asetuksen 883/2004 eli ns. perusasetuksen virallinen nimi on ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta”.

Perusasetus jakaantuu 7 osastoon, joiden lisäksi siinä on 11 liitettä sisältävä liiteosa.

Asetuksen ensimmäinen osasto (artiklat 1 – 10) sisältää yleisiä määräyksiä. Osastossa on mm.

  • käsitteiden määrittelyt
  • henkilöllistä ja asiallista soveltamisalaa koskevat määräykset
  • jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaava määräys
  • asetuksen ja muiden kansainvälisten sosiaaliturvaa koskevien järjestelyiden välistä suhdetta koskevat määräykset
  • asuinmaata koskevien edellytysten syrjäytymistä koskeva määräys sekä
  • etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskeva määräys (tarkemmat eläkkeitä koskevat määräykset ovat 3. osaston luvussa 3).

Toisen osaston (artiklat 11 – 16) määräykset koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittelyä. Sovellettavan lainsäädännön määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita Työskentely EU/ETA-maassa -ohjeistossa.

Kolmas osasto sisältää eri etuusryhmiä koskevia erityissäännöksiä.

  • 1 luku: Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet
  • 2 luku: Työtapaturma-ja ammattitautietuudet
  • 3 luku: Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset
  • 4 luku: Työkyvyttömyysetuudet
  • 5 luku: Vanhuuseläkkeet ja perhe-eläkkeet
  • 6 luku: Työttömyysetuudet
  • 7 luku: Varhaiseläke-etuudet
  • 8 luku: Perhe-etuudet
  • 9 luku: Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet

Neljännessä osastossa ovat säännökset sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevästä hallintotoimikunnasta (ja sen yhteyteen perustetuista tietojenkäsittelyn teknisestä toimikunnasta sekä tilintarkastuslautakunnasta) sekä neuvoa-antavasta komiteasta.

Viidennessä osastossa on erinäisiä säännöksiä ja kuudennessa siirtymä- ja loppusäännökset.

Täytäntöönpanoasetus 987/2009

Täytäntöönpanoasetusasetus 987/2009 sisältää perusasetuksen 883/2004 toimeenpanoa koskevat määräykset ja sen rakenne seuraa asetuksen 883/2004 rakennetta. Täytäntöönpanoasetuksessa on myös materiaalisia säännöksiä muun muassa lastenhoitoaikojen huomioon ottamisesta eläkkeen laskennassa.

Suomalaisen työeläketurvan osalta asetuksia sovelletaan sekä yksityisen että julkisen alan lakisääteisiin työeläkkeisiin.

Työkyvyttömyysetuuksia, vanhuuseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä koskevat täytäntöönpanosäännökset ovat täytäntöönpanoasetuksen IV luvussa.

Tarkemmat tiedot

Luottamustehtävää hoitavan henkilön eläke ja ulkomaantyön vapaaehtoinen TyEL-eläke määrätään TyEL:n säännösten perusteella ja myös lasketaan kuten TyEL:n mukainen peruseläke. Näin ollen EU-asetuksia sovelletaan myös vapaaehtoisesti vakuutettuihin luottamustoimiin ja ulkomaantyön vapaaehtoiseen vakuuttamiseen.

Vuonna 2012 EU-asetuksiin tuli muutoksia, jotka tehtiin asetuksella 465/2012. EU-maat soveltavat muutoksia 28.6.2012 ja ETA-maat 2.2.2013 lähtien.

Käsiteltäessä EU-alueella liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksia, tulee huomata myös EU-asetus 492/2011 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (tämä asetus on korvannut aiemman työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan asetuksen 1612/68). Sen tavoitteena on turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus muun muassa työntekijöiden elin- ja työoloja parantamalla. Liikkuville työntekijöille turvataan yhdenvertaisesti samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisille työntekijöille. 

Yleiset periaatteet

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on säännökset seuraavista periaatteista

  • sosiaaliturvaan liittyvien etuuksien turvaaminen EU-maasta toiseen siirryttäessä
  • eri maiden vakuutuskausien laskeminen tarvittaessa yhteen, jotta henkilölle syntyisi oikeus etuuteen
  • henkilön vakuuttaminen vain yhdessä maassa kerrallaan
  • henkilöiden yhdenvertainen kohtelu.

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen ajatuksena on, että työntekijä ei menetä sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän liikkuu maasta toiseen.

EU:n sosiaaliturva-asetukset sisältävät myös hyvän hallinnon periaatteen. Laitosten on vastattava kaikkiin kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja toimitettava asianosaisille henkilöille kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan. Jos asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, laitosten, joita asia koskee, on oltava yhteydessä keskenään ratkaisun löytämiseksi.

Vakuuttaminen vain yhdessä maassa 

Työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai työelämän ulkopuolella oleva henkilö kuuluu liikkuessaan EU-alueella vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Yleensä tämä valtio on työskentelyvaltio. Sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain tähän valtioon, ja etuudet myönnetään tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisina ja kustannuksella.

Työelämän ulkopuolella olevaan henkilöön sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä. 

Yhdenvertainen kohtelu 

Henkilöllä, johon EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan, on oltava samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen valtion kansalaisilla. 

Vakuutuskausien yhteenlaskeminen 

Kun ratkaistaan, onko henkilö kuulunut jäsenvaltion lainsäädännön piiriin riittävän kauan, jotta hänelle voisi syntyä oikeus etuuksiin kyseisen valtion lain mukaan, otetaan tarvittaessa myös toisessa jäsenvaltiossa täytetyt vakuutuskaudet huomioon. 

Etuuksien maastavienti 

Myönnettyä etuutta ei saa yleensä lakkauttaa, keskeyttää tai etuuden määrää vähentää pelkästään sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen. Perusasetuksessa laajennetaan etuuksien maastaviennin periaatetta kaikkiin rahaetuuksiin erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 13.5.2014

Suomen perustuslaki (731/1999, PL) on ylin kansallisen oikeusjärjestyksen säädös.

Suomen perustuslaki sisältää julkisen vallan käyttöä sekä julkisen vallan ja yksilön välisiä suhteita koskettavat perussäännökset. Perustuslain mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla.

Perustuslaissa säädetään muun muassa     

  • perusoikeuksista
  • julkisen vallan käytön perusteista
  • tuomiovallan käytöstä
  • hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista
  • perustuslain säännösten asemasta suhteessa muihin säännöksiin
  • julkisen vallan käytön lainmukaisuuden valvonnasta ja
  • virkavastuusta.

Tarkemmat tiedot

Suomen perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000 (731/1999). Suomen perustuslaki korvasi aiemmin voimassa olleet neljä perustuslakia: Suomen hallitusmuodon, valtiopäiväjärjestyksen, ministerivastuulain ja valtakunnanoikeudesta annetun lain.

Perustuslaki on ensisijainen muihin säännöksiin nähden. Jos tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa perustuslain säännös on ristiriidassa sellaisen lain kanssa, joka on säädetty muussa kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä, perustuslailla on etusija (PL 106 §). Jos asetus tai muu lakia alemmanasteinen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, ristiriidassa olevaa säännöstä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa (PL 107 §).

Perusoikeudet

Perusoikeuksilla tarkoitetaan yksilölle perustuslaissa tur­vattuja oi­keuk­sia, jotka ilmaisevat yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja.

Oikeusturva on yksi perusoikeus. Perusoikeuksia ovat myös esimerkiksi

  • yhdenvertaisuus lain edessä
  • oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta
  • oikeus käyttää viranomaisessa asioidessa omaa kieltään, suomea tai ruotsia.

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen lailla (PL 2 luku).

Julkisen vallan käyttö

Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (PL 2 §). Kaikki julkisen vallan käyttö on voitava viime kädessä johtaa perustuslaista.

Julkisen vallan käytölle ei ole laissa yleistä kattavaa määritelmää. Tyypillistä julkisen vallan käytölle on, että julkista valtaa käyttävä taho tekee lain nojalla yksipuolisesti päätöksen, jolla puututaan yksityisen henkilön oikeusasemaan, esimerkiksi myönnetään etuus tai tehdään työeläkelakien soveltamisalaan kuulumista koskeva ratkaisu.

Lähtökohta on, että julkista valtaa käyttävät valtion ja kunnan viranomaiset ja virkamiehet.

Tuomiovallan käyttö

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet (PL 3 §).

Tuomioistuinten riippumattomuus tarkoittaa, että tuomioistuimet ovat lainkäyttötoiminnassaan riippumattomia, niin ulkoisista (esimerkiksi lainsäätäjä, viranomainen) kuin oikeuslaitoksen sisäisistä (ylempi tuomioistuin) tahoista.

Tuomioistuinten riippumattomuus muodostaa yleisen perustan sille, että tuomioistuimet ovat puolueettomia. Puolueettomuutta ja luottamusta puolueettomuuteen turvataan vaatimuksella tuomarin esteettömyydestä.

Tuomioistuinten riippumattomuus liittyy kiinteästi perusoikeutena ja ihmisoikeutena turvattuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin.

Tuomioistuimet ovat joko yleisiä tuomioistuimia (korkein oikeus, hovioikeudet, käräjäoikeudet) tai yleisiä hallintotuomioistuimia (korkein hallinto-oikeus, alueelliset hallinto-oikeudet). Tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttävistä erityistuomioistuimista, kuten vakuutusoikeudesta, säädetään erikseen lailla (PL 98 §).

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja hyvä hallinto

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset käyvät ilmi oikeusturvaa koskevasta perustuslain 21 §:stä.

Sen mukaan ”jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.”

Lailla turvataan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet.

Perustuslain tarkoitus on turvata oikeussuojaelimien riippumattomuus suhteessa toimeenpanovaltaan ja ratkaisuelimen puolueettomuus suhteessa oikeusjutun tai muun asian eri osapuoliin kussakin yksittäistapauksessa.

Perustuslain 21 §:n on katsottu sisältävän myös hyvän hallinnon vaatimukset, joita ovat muun muassa

  • asianmukainen käsittely
  • käsittelyn viivytyksettömyys
  • käsittely toimivaltaisessa viranomaisessa
  • käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi
  • oikeus saada perusteltu päätös
  • oikeus hakea muutosta.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 8.2.2024 – toistaiseksiJulkaistu 8.2.2024
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on päivitetty aika, jonka kuluessa valitus on tehtävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Euroopan ihmisoikeusopimus (SopS 19/1990, EIOS) on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, johon ovat liittyneet useimmat Euroopan maat. Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sisältää laillisen ja oikeudenmukaisen ”fair trial” oikeudenkäynnin periaatteet.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan ”Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan (”civil right and obligation”) tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. ”

Tarkemmat tiedot

Alkuperäisessä muodossaan Euroopan ihmisoikeussopimus tehtiin 4.11.1950 Euroopan neuvoston silloisten jäsenmaiden kesken. Suomi liittyi sopimukseen toukokuussa 1989 ja sopimus tuli Suomea sitovana voimaan vuonna 1990. Sopimukseen liittyneet maat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössä sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet.

Suomessa Euroopan ihmisoikeussopimus on voimassa ranskaksi ja englanniksi, jotka ovat sopimuksen todistusvoimaisia kieliä. Ranskan- ja englanninkielisten sopimustekstien asema on tasavertainen suomen- ja ruotsinkielisten tekstien kanssa, jos eri kielisten sopimusten tekstit poikkeaisivat toisistaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännöllä on keskeinen merkitys Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa.

Henkilöllä on oikeus valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos henkilö katsoo, että hänen oikeuksiaan on loukattu. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, ihmisoikeustuomioistuin voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle vahingonkorvausta.

Valituksen edellytyksenä on, että loukattu on käyttänyt kaikki kotimaiset valitustiet loppuun saakka ja valitus on tehty 4 kuukauden kuluessa siitä, kun korkein kansallinen oikeusaste tai muu viranomainen on antanut lopullisen päätöksensä asiassa. Työeläkeasioissa korkein valitusaste on pääsääntöisesti vakuutusoikeus.

Euroopan ihmisoikeussopimus on Suomessa valtionsisäisesti samassa asemassa kuin lait yleensä. Mahdolliset ristiriitatilanteet Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansallisen lainsäädännön välillä ratkaistaan lähtökohtaisesti kansallista lainsäädäntöä koskevien yleisten periaatteiden avulla.

Mitä puolueettomuudella tarkoitetaan?

Puolueettomuus on yksi keskeisistä lainkäyttöelimeen kohdistuvista vaatimuksista Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Puolueettomuudella tarkoitetaan tuomioistuimen ja tuomarin itsenäisyyttä ja esteettömyyttä yksittäistapauksessa. Puolueettomuutta edellytetään tuomarin lisäksi kaikilta muiltakin asian ratkaisijoilta.

Tarkemmat tiedot

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä puolueettomuusvaatimuksella on tarkoitettu, että

  • tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä asiasta (subjektiivinen puolueettomuus) ja
  • tuomarin toiminnan tulee olla sellaista, ettei toiminnasta synny asianosaisille tai muille perusteltua aihetta epäillä tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuutta yksittäistapaksessa (objektiviinen puolueettomuus).

VakO:n ratkaisussa 977/99 on otettu kantaa esteellisyyteen ja objektiiviseen puolueettomuuteen.

Muutoksenhakuelin, joka ei ole Suomen kansallisen oikeuden mukaan tuomioistuin, voi myös täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimukset riippumattomasta ja puolueettomasta tuomioistuimesta. Edellytyksenä on, että muutoksenhakuelin on riippumaton, puolueeton ja muutoksenhakuelimen perusteista on säädetty laissa. Esimerkiksi TELK on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

Tarkemmat tiedot

Perustuslain 21 §:ssä ei mainita erikseen puolueettomuutta, mutta puolueettomuuden katsotaan olevan osa riippumattomuutta. Erityisesti tapauskohtainen riippumattomuus ilmenee esteettömyytenä, objektiivisuutena ja vapautena ennakkokäsityksistä. Lähtökohta on, että perustuslain 21 § on tarkoitettu kattamaan kaikki ne tilanteet, joita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetaan.

Mitä oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan?

Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimus oikeudenmukaisuudesta tarkoittaa prosessuaalista tasavertaisuutta.

Osapuolilla tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet esittää näkemyksensä olosuhteissa, jotka eivät aseta osapuolia keskenään eriarvoiseen asemaan. Tämä edellyttää myös riittävien tietojen saamista kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja esitetyistä vaatimuksista. Näiden edellytysten täyttymiseen pyritään muun muassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) kuulemista ja tietojen saantia koskevilla säännöksillä.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2020 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2020
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen ilmaisuja on tarkennettu.

Hallintolaki (434/2002, HL) on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki. Hallintolain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa sekä edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.

Hallintoasian käsittelyn tuloksena on yleensä hallintopäätös, jolla tarkoitetaan viranomaisen hallintoasiassa tekemää ratkaisua. Hallintopäätös on hallintoviranomaisen yksittäisessä hallintoasiassa tekemä yksipuolinen oikeudellinen toimenpide, jolla ratkaistaan jonkun oikeutta, etua tai velvollisuutta koskeva asia. Tällainen hallintopäätös on valituskelpoinen.

Hallintolaki määrittelee menettelyllisen oikeusturvan perusvaatimukset. Laissa ovat säännökset muun muassa seuraavista vaatimuksista:

  • palveluperiaate
  • neuvontavelvollisuus
  • hyvän kielenkäytön vaatimus hallintopäätöksissä
  • viranomaisten yhteistyö, jolla voidaan helpottaa asiakkaan asiointia ja edistää muutoinkin hallinnon toimintaa.

Hallintolaki osoittaa, miten viranomaisen on toimittava ja miten hallinnossa asioivan tulee menetellä asian käsittelyssä. Laissa säädetään muun muassa:

  • hallintoasian vireillepanosta
  • asiakirjassa olevan puutteen poistamisesta
  • asian käsittelyn viivytyksettömyydestä
  • asianosaisen kuulemisesta
  • päätöksen perustelemisesta
  • päätöksen korjaamisesta.  

Hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu muun muassa lainkäyttö, esitutkinta, poliisitutkinta, ulosottomenettely ja sotilaskäskyt.

Hallintolaki koskee kaikkia valtion ja kunnan viranomaisia sekä yksityisiä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä.

Hallintolain soveltaminen välillisessä julkishallinnossa

Hallintolakia sovelletaan myös silloin, kun julkinen hallintotehtävä on annettu muulle kuin viranomaiselle

Tarkemmat tiedot

Hallintolain mukaan julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan melko laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu muun muassa yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Keskeistä on myös, että tehtävä perustuu lakiin tai lain nojalla annettuun julkiseen toimeksiantoon.

Julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle on säädetty perustuslain 124 §:ssä. Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos

  • hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi ja
  • hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa ainoastaan viranomaiselle (PL 124§).

Hallintolakia sovelletaan muun muassa valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhdistyksissä sekä yksityisissä, kun yksityiset hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Hallintolakia ei sovelleta edellä mainittujen harjoittamassa liiketoiminnassa eikä muussa yksityisoikeudellisin perustein järjestetyssä toiminnassa.

Eläkeasioita käsitellessään eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen katsotaan olevan yksityisiä, jotka hoitavat julkista hallintotehtävää.

Hallintolain soveltaminen työeläkejärjestelmässä

Hallintolakia sovelletaan eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen toimintaan eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.

Hallintolain soveltamisalan piiriin kuuluvat myös perimistoimenpiteet, mutta ei enää itse ulosottomenettely.

Työeläkelainsäädännössä olevia tiettyjä erityissäännöksiä sovelletaan kuitenkin hallintolain sijasta.

Tarkemmat tiedot

Tällaisia erityissäännöksiä ovat esimerkiksi TyEL:ssa

  • tiedoksiantoa koskeva säännös (TyEL 105 §)
  • selvitysvelvollisuutta koskeva säännös (TyEL 75 b §)
  • esteellisyyttä koskeva säännös (TyEL 217 §).

Milloin hallintolakia ei sovelleta työeläkejärjestelmässä?

Hallintolaki ei koske menettelyä

  • eläkelaitosten keskinäisissä suhteissa eikä
  • eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen välissä yhteyksissä.

Hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi eläkelaitosten sijoitustoiminta ja Eläketurvakeskuksen sisäinen hallintotoiminta.

Hallintolaki on toissijainen työeläkelakeihin nähden

Hallintolaki on yleislakina toissijainen erityislakeihin, kuten työeläkelakeihin nähden.

Hallintolaista selvästi poikkeavilla tai hallintolain kanssa ristiriidassa olevilla säännöksillä on etusija, jos muussa laissa on näin säädetty tai jos muu laki säätelee asian tyhjentävästi. Hallintolaki voi täydentää muussa laissa olevia, hallintolakia väljempiä tai kokonaan puuttuvia, menettelysäännöksiä.

Erityislainsäädännössä voi puolestaan olla hallintolakia täydentäviä säännöksiä. Esimerkiksi TyEL:n 217 §:n toimihenkilön esteellisyyttä koskeva säännös on hallintolain 28 §:n esteellisyyssäännöstä täydentävä säännös.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2020 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2020
Muutokset edelliseen versioon

Ohje on päivitetty, koska lailla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa on kumottu hallintolainkäyttölaki.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, HOL) sisältää hallintolainkäyttöä koskevat keskeiset säännökset.

Tarkemmat tiedot

HOL:lla on kumottu hallintolainkäyttölaki (586/1996, HLL).

Hallintolainkäytöllä tarkoitetaan muutoksenhakua hallintopäätökseen eli lähinnä valitusta ja ylimääräistä muutoksenhakua hallintoasioissa tehtyihin päätöksiin. Hallintolainkäyttöön kuuluvat myös hallintoriita-asiat.

Hallintolainkäyttö on tärkeä osa jälkikäteistä oikeusturvaa. Hallintolainkäytön tehtävänä on

  • korjata hallinnossa sattuvat virheet
  • ratkaista lopullisesti hallinnon alalla syntyvät oikeusriidat
  • antaa varmuus siitä, että hallinnossa menetellään lainmukaisesti.

HOL:ssa säädetään oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista hallintoasiaa ja muuta julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskevassa oikeudenkäynnissä.

HOL:a sovelletaan

  • oikeudenkäynnissä yleisissä hallintotuomioistuimissa
  • hallintoasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä erityistuomioistuimissa, kuten VakO:ssa
  • valitusasioita käsittelemään perustetuissa lautakunnissa, kuten TELK:ssa, siten kuin siitä erikseen säädetään.

HOL:ssa säädetään muun muassa

  • hallintopäätöksen valituskelpoisuudesta
  • valituksen tekemisestä
  • puhevallasta ja asiamiehen ja avustajan käyttämisestä
  • asian käsittelystä ja selvittämisestä hallintotuomioistuimessa
  • suullisesta käsittelystä
  • hallintotuomioistuimen päätöksenteosta
  • päätöksen täytäntöönpanosta ja hallintotuomioistuimen väliaikaisista määräyksistä
  • oikeudenkäyntikuluista
  • ylimääräisestä muutoksenhausta.

HOL:n soveltaminen työeläkejärjestelmässä

HOL:a sovelletaan, kun eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen hallintoasiassa tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla tai ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla TELK:lta tai VakO:lta. HOL:a sovelletaan myös, kun korkeimmalta hallinto-oikeudelta haetaan VakO:n päätöksen purkua.

HOL on toissijainen työeläkelakeihin nähden

HOL on yleislaki, joka on toissijainen erityislakeihin, kuten esimerkiksi työeläkelakeihin, nähden.

HOL:sta poikkeavilla tai HOL:n kanssa ristiriidassa olevilla säännöksillä on etusija, jos muussa laissa on näin säädetty tai jos muu laki säätelee asian tyhjentävästi. Yleis- ja erityislakien säännökset voivat tulla sovelletavaksi myös toisiaan täydentävästi.

HOL:a sovelletaan työeläkeasioiden muutoksenhakumenettelyyn siltä osin kuin menettelystä ei ole työeläkelainssäädännössä erityissäännöksiä.

Tarkemmat tiedot

Esimerkiksi HOL:n suullista käsittelyä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä noudatetaan VakO:ssa ja TELK:ssa.

 

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.10.2019 – toistaiseksiJulkaistu 1.10.2019
Muutokset edelliseen versioon

Ohjetta on muutettu, koska sähköisten asiontipalvelujen järjestämisestä ei säädetä enää asiointilaissa vaan laissa digitaalisten palvelujen tarjoamisesta.

Laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003, AsiointiL) säädetään viranomaisten ja viranomaisten asiakkaiden oikeuksista, velvollisuuksista ja vastuista sähköisessä asioinnissa.

Asiointilain soveltamisala

Jollei muualla lainsäädännössä ole toisin säädetty, asiointilakia sovelletaan sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon

  • hallintoasiassa
  • tuomioistuinasiassa
  • syyteasiassa
  • ulosottoasiassa.

Tuomioistuinasialla tarkoitetaan myös erityistuomioistuimissa, kuten VakO:ssa, käsiteltäviä asioista sekä hallintoasioiden muutoksenhakua hallintoviranomaisessa tai muussa lainkäyttöelimessä, kuten TELK:ssa.

Lakia sovelletaan sähköiseen asiointiin myös silloin, kun hallintoasian käsittely on muun kuin julkisyhteisön tehtävänä. Näin ollen lakia sovelletaan myös eläkelaitoksissa ja Eläketurvakeskuksessa.

Asiointilaki on toissijainen. Työeläkelaeissa ei ole erityissäännöksiä asiointilakiin nähden.

Sähköisten asiointipalvelujen järjestämisvelvollisuus

Sähköisten asiointipalvelujen järjestämisestä ja saatavuuden turvaamisesta säädetään digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019).

Sähköisessä asioinnissa käytettävien yhteystietojen ilmoittamisvelvollisuus

Viranomaisen tulee ilmoittaa sopivalla tavalla sähköisessä asioinnissa käytettävät yhteystietonsa.

Jos oikaisuvaatimus tai valitus voidaan tehdä viranomaiselle myös sähköisesti, yhteystieto sähköisen oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemiseen on ilmoitettava oikaisuvaatimus- tai valitusosoituksessa.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 16.6.2022 – toistaiseksiJulkaistu 16.6.2022
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on päivitetty viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin.

Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019, digipalvelulaki) tarkoituksena on edistää digitaalisten palvelujen saatavuutta, laatua, tietoturvallisuutta sekä sisällön saavutettavuutta ja siten parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja. Lisäksi lailla pannaan täytäntöön saavutettavuusdirektiivi (julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102).

Digipalvelulaissa digitaalisella palvelulla tarkoitetaan

  • verkkosivustoa
  • mobiilisovellusta
  • verkkosivustoihin ja moiilisovelleuksiin liittyviä toiminnallisuuksia, kuten verkkosivustoilla olevia asiointipalveluja ja muita vastaavia toimintoja.

Digipalvelulaki on erityislaki suhteessa hallinnon yleislakeihin.

Digitaalisten palvelujen järjestäminen yleisölle

Digipalvelulaissa säädetään muun muassa viranomaisten digitaalisten palvelujen

  • suunnittelusta
  • ylläpidosta
  • tarjoamisesta
  • palvelun käyttäjän sähköisestä tunnistamisesta.

Tarkemmat tiedot

Säännöksiä digitaalisten palvelujen järjestämisestä sovelletaan 1.10.2019 alkaen.

Digitaalisten palvelujen järjestämistä koskevien säännösten soveltaminen työeläkejärjestelmässä

Säännöksiä digitaalisten palvelujen järjestämisestä sovelletaan yksityisten alojen eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen yleisölle tarjoamiin digitaalisiin palveluihin ja muihin sähköisiin tiedonsiirtomenetelmiin sitä osin kuin yksityisten alojen eläkelaitokset ja Eläketurvakeskus hoitavat julkista hallintotehtävää, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kevan osalta säännösten soveltamista ei ole rajattu julkisen hallintotehtävän hoitamiseen.

Tarkemmat tiedot

Digipalvelulaissa yleisöllä tarkoitetaan Eläketurvakeskuksen ja eläkelaitoksen ulkopuolista hallinnon asiakasta. Palvelusta riippuen kyse on ennalta rajatusta tai rajaamattomasta luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden joukosta.

Sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tarkoitetaan telekopiota ja telepalvelua, kuten sähköistä lomaketta, sähköpostia tai käyttöoikeutta sähköiseen tietojärjestelmään, sekä muuta sähköiseen tekniikkaan perustuvaa menetelmää, jossa tieto välittyy langatonta siirtotietä tai kaapelia pitkin; ei kuitenkaan puhelua (asiointiL 4 § 1 mom. 1 kohta).

Digitaalisten palvelujen tarjoaminen

Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus

  • toimittaa sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä
  • vastaanottaa sähköiset viestit ja asiakirjat käyttämällä Suomi.fi:n viestinvälityspalvelua tai muuta riittävän tietoturvallista sähköistä tiedonsiirtomenetelmää, jos eläkelaitos tai Eläketurvakeskus voi toimittaa viestin tai asiakirjan sähköisessä muodossa, eli edellyttäen esimerkiksi, ettei jokin säännös estä viestin tai asiakirjan toimittamista sähköisesti. 

Tarkemmat tiedot

Digitaalisten palvelujen tarjoamisessa voidaan käyttää esimerkiksi Suomi.fi:n viestinvälityspalvelua, eläkelaitoksen omaa digitaalista palvelua tai sähköpostia (sähköinen tiedonsiirtomenetelmä) riippuen asian laadusta ja toimitettavista tiedoista.

Laki ei kuitenkaan velvoita asiakasta käyttämään sähköisiä kanavia, joten myös vaihtoehtoisista asiointitavoista on huolehdittava.

Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen on digitaalisissa palveluissaan

  • tiedotettava, miten jokainen voi hoitaa asiansa sähköisesti
  • julkaistava yhteystieto, josta saa neuvoja palvelun käyttämiseksi.

Digitaalisten palvelujen suunnittelu ja ylläpito

Eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen on digitaalisten palveluidensa suunnitelun ja ylläpidon yhteydessä varmistettava digitaalisten palveluidensa

  • tietoturvallisuus, tietosuoja, löydettävyys ja helppokäyttöisyys
  • yhteensopivuus yleisesti käytettyjen ohjelmistojen ja tietoliikenneyhteyksien kanssa
  • riittävä yhteensopivuus hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain 3 §:ssä tarkoitettujen tukipalvelujen (esimerkiksi Suomi.fi:n viestinvälityspalvelu, tunnistuspalvelu, asiointivaltuuspalvelu) kanssa
  • riittävä yhteensopivuus muiden viranomaisten digitaalisten palvelujen kanssa.

Eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen on lisäksi huolehdittava digitaalisten palvelujensa ja sähköisten tiedonsiirtomenetelmiensä saatavuudesta muulloinkin kuin asiointipisteen aukioloaikoina.

Digitaalisten palveluiden ja sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käyttökatkojen osalta on otettava huomioon seuraavat asiat:

  • Käyttökatkot on ajoitettava ajankohtaan, jolloin palveluiden käyttö on vähäistä.
  • Käyttökatkoista on tiedotettava sopivalla tavalla ennalta yleisölle
  • Käyttökatkon ajaksi on julkaistava ohjeet siitä, miten jokainen saa asiansa hoidetuksi vaihtoehtoisella tavalla käyttökatkon aikana.

Digitaalisen palvelun käyttäjän sähköinen tunnistaminen

Eläkelaitokset ja Eläketurvakeskus voivat vaatia digitaalisissa palveluissaan käyttäjältä sähköistä tunnistamista vain, jos tunnistaminen on tarpeen

  • palvelun tai palvelun tietosisältöön liittyvien käyttöoikeuksien varmistamiseksi tai
  • palvelussa tehtävään toimeen liittyvien oikeusvaikutusten vuoksi.

Tarkemmat tiedot

Oikeusvaikutukset voivat kohdistua esimerkiksi asiakkaan etuihin, oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

Sen sijaan tunnistusta ei voi vaatia tyhjille lomakkeille pääsyyn tai digitaalisessa palvelussa yleisesti tarjolla olevaan informaatioon.

Jos digitaalisesta palvelusta on mahdollista saada salassa pidettäviä tietosisältöjä nähtäväksi ja käytettäväksi, palvelun käyttäjä on tunnistettava käyttämällä

  • hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain 3 §:n 4 kohdassa tarkoitettua luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua (Suomi.fi tunnistuspalvelu),
  • vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista tai
  • painavasta perustellusta syystä muuta vastaavaa tietoturvallista tunnistuspalvelua.

Saavutettavuus

Saavutettava digitaalinen palvelu on palvelu, jota mahdollisimman moni ihminen voi käyttää mahdollisimman helposti.

Palveluntarjoajan on varmistettava saavutettavuusvaatimusten mukaisesti digitaalisten palvelujensa

  • sisältöjen havaittavuus ja ymmärrettävyys
  • käyttöliittymien ja navigoinnin hallittavuus ja toimintavarmuus.

Saavutettavuusasioissa valvontaviranomaisena toimiva Etelä-Suomen aluehallintovirasto julkaisee saavutettavuusvaatimukset suomeksi ja ruotsiksi osoitteessa www.saavutettavuusvaatimukset.fi.

Valvontaviranomainen antaa myös yleistä ohjausta ja neuvontaa saavutettavuutta koskevien vaatimusten, velvollisuuksien ja oikeuksien toteuttamisesta.

Saavutettavuusarviointi ja kohtuuton rasite

Palveluntarjoaja voi poiketa saavutettavuusvaatimuksista vain, jos ennakkoon tehdyn saavutettavuusarvioinnin perusteella voidaan osoittaa, että saavutettavuusvaatimusten toteuttaminen aiheuttaa palveluntarjoajan toiminnalle kohtuuttoman rasitteen.

Palveluntarjoaja voi vedota kohtuuttomaan rasitteeseen vain rajatun ajan. Kohtuuttomaan rasitteeseen ei voi vedota koko palvelun osalta eikä hankittaessa uutta palvelua.

Kun kohtuutonta rasitetta arvioidaan, on otettava huomioon erityisesti

  • vammaisten ihmisten tarpeet käyttää kyseistä digitaalista palvelua
  • palveluntarjoajan koko
  • palveluntarjoajan taloudellinen asema ja
  • palveluntarjoajan toiminnan luonne ja laajuus.

Saavutettavuusseloste

Palveluntarjoajan on ylläpidettävä saavutettavuusselostetta, jonka on sisällettävä ainakin:

  • selvitys siitä, mitkä digitaalisen palvelun sisällön osat eivät täytä saavutettavuusvaatimuksia ja perustelut saavutettavuusvaatimuksista poikkeamiselle
  • ohjeet siitä, miten palvelun käyttäjä voi saada digitaalisen palvelun sisältämät tiedot tai palvelun vaihtoehtoisella tavalla, jos palvelu tai palvelun osa ei ole käyttäjälle saavutettavassa muodossa
  • palveluntarjoajan sähköinen yhteystieto, johon palvelun käyttäjä voi lähettää saavutettavuuspalautteet
  • linkki valvontaviranomaisen verkkosivustolle, jossa palvelun käyttäjä voi tehdä saavutettavuuskantelun tai -selvityspyynnön.

Valvontaviranomainen julkaisee saavutettavuusselosteen mallin osoitteessa www.saavutettavuusvaatimukset.fi.

Saavutettavuusselosteen on oltava palveluntarjoajan verkkosivustolla saavutettavassa muodossa ja helposti saatavilla. Saavutettavuusseloste pitää laittaa verkkosivuille siinä vaiheessa, kun saavutettavuusvaatimusten siirtymäaika on sivuston tai sovelluksen osalta lopussa.

Saavutettavuuspalaute

Jokaisella on oikeus lähettää palautetta palveluntarjoajalle havaitsemistaan saavutettavuusvaatimusten poikkeamista tai pyytää tarkennuksia kohtuuttoman rasitteen perusteluihin. Saavutettavuusongelma on korjattava oma-aloitteisesti tai saavutettavuusselosteeseen on lisättävä kohtuuttoman rasitteen peruste.

Jos palvelun käyttäjä tarvitsee etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa selvittämiseksi tai toteuttamiseksi palvelusta sisältöä, joka ei täytä saavutettavuusvaatimuksia, käyttäjällä on oikeus saada nämä sisällöt perustellusta syystä yksittäistapauksessa saavutettavuusvaatimukset täyttävässä muodossa tai muuten vaihtoehtoisella palvelun käyttäjän kannalta saavutettavalla tavalla.

Palveluntarjoajan on lähetettävä palautteen vastaanottamisesta sähköinen vastaanottokuittaus, josta ilmenee palautteen vastaanottoaika.

Palveluntarjoajan on vastattava palautteisiin ja pyyntöihin viipymättä, mutta viimeistään 2 viikon kuluessa yhteydenotosta. Vastausaikaa voi jatkaa enintään 2 viikolla, jos pyyntö saada tiedot saavutettavuusvaatimukset täyttävässä muodossa koskee laajaa digitaalisen palvelun sisältöä. Lisäajasta on ilmoitettava pyynnön tehneelle palvelun käyttäjälle.

Tarkemmat tiedot

Kahden viikon lisäaika on poikkeuksellista. Tällaisissa tilanteissa saavutettavaan muotoon muokattavaa tietosisältöä pitää olla kymmeniä verkkosivuja tai digitaalisessa palvelussa olevia lain soveltamisalan ulkopuolelle jääneitä tiedostoja.

Jos palveluntarjoaja ei anna pyydettyjä tietoja saavutettavassa muodossa, palveluntarjoajan on laadittava tästä kirjallinen perusteltu todistus pyynnön tehneelle palvelun käyttäjälle.

Tarkemmat tiedot

Todistuksessa pitää olla

  • perustelut sille, miksi palvelun tietosisällön lain soveltamisalan ulkopuolelle jääviä osia tai kohtuuttoman rasitteen perusteella tietoja ei voida antaa palvelun käyttäjälle hänen yksittäisiin tarpeisiinsa saavutettavassa muodossa tai muuten vaihtoehtoisella tavalla
  • kuka toimii palveluntarjoajana
  • milloin todistus on annettu
  • palveluntarjoajan yhteystiedot.

Saavutettavuusselvityspyyntö

Palvelun käyttäjä voi saattaa asian saavutettavuusselvityspyyntönä valvontaviranomaisen tutkittavaksi ja ratkaistavaksi seuraavissa tilanteissa:

  • Palveluntajoaja on antanut todistuksen siitä, että palveluntarjoaja ei anna palvelun käyttäjän pyytämiä tietoja saavutettavassa muodossa.
  • Palveluntarjoaja ei ole antanut todistusta tilanteessa, jossa palveluntarjoaja ei anna palvelun käyttäjän pyytämiä tietoja saavutettavassa muodossa.
  • Palveluntarjoaja ei ole vastannut palvelun käyttäjän pyyntöön saada palvelun sisältö saavutettavuusvaatimukset täyttävässä muodossa tai muulla saavutettavalla tavalla viipymättä tai sisällön laajuudesta riippuen viimeistään 2 tai 4 viikon kuluessa.

Tarkemmat tiedot

Saavutettavuusselvityspyynnön perusteella valvontaviranomainen tekee asiasta hallintopäätöksen, johon palvelun käyttäjä ja palveluntarjoaja voivat vaatia oikaisua hallintolain mukaisesti.

Valvontaviranomaisen oikaisuvaatimuksen vuoksi antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhausta näihin hallintotuomioistuimiin säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

Saavutettavuuskantelu

Jokaisella on oikeus tehdä saavutettavuuskantelu valvontaviranomaiselle palveluntarjoajasta, joka ei ole noudattanut digipalvelulaissa säädettyjä saavutettavuutta koskevia vaatimuksia ja velvollisuuksia.

Saavutettavuuskanteluun käsittelyyn sovelletaan hallintolain säännöksiä hallintokantelusta.

Saavutettavuutta koskevien säännösten soveltaminen työeläkejärjestelmässä

Saavutettavuutta koskevia säännöksiä sovelletaan Eläketurvakeskuksen, Melan ja Kevan digitaalisin palveluihin. Soveltamisalaa ei ole rajattu julkisen hallintotehtävän hoitamiseen.

Muiden yksityisten alojen eläkelaitosten digitaalisiin palveluihin saavutettavuutta koskevia säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin kyseiset eläkelaitokset hoitavat julkista hallintotehtävää.

Saavutettavuutta koskevia säännöksiä sovelletaan myös Eläketurvakeskuksen, Melan ja Kevan työpaikoilla käytettäviin intra- ja ekstranet -verkkosivustoihin ja mobiilisovelluksiin, jos ne julkaistaan 23.9.2019 tai sen jälkeen. Tämä koskee myös ennen tuota ajankohtaa julkaistuja intra- ja ekstranet -verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia, jos ne uudistetaan kokonaan esimerkiksi uuden julkaisujärjestelmän hankinnan vuoksi.

Muiden yksityisten alojen eläkelaitosten työpaikoilla käytettäviin intra- ja ekstranet -verkkosivustoihin ja mobiilisovelluksiin säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin ne koskevat julkisen hallintotehtävän hoitamista ja ne julkaistaan 23.9.2019 tai sen jälkeen. Tämä koskee myös ennen tuota ajankohtaa julkaistuja intra- ja ekstranet -verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia, jos ne uudistetaan kokonaan esimerkiksi uuden julkaisujärjestelmän hankinnan vuoksi.  

Säännöksiä ei sovelleta Eläketurvakeskuksen eikä minkään eläkelaitoksen

  • verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksessa esitettävään suoraan aikasidonnaiseen mediaan (suora kuva- tai äänilähetys), jota ei tallenneta säilytettäväksi ja uudelleen julkaistavaksi verkossa
  • digitaalisissa palveluissa oleviin sisältöihin, jotka eivät ole Eläketurvakeskuksen tai eläkelaitoksen itse tuottamia, rahoittamia tai valvomia (esimerkiksi verkkosivuille upotetut sosiaalisen median palveluiden syötteet).

Saavutettavuutta koskevien säännösten voimaantulo

Saavutettavuutta koskevia säännöksiä sovelletaan

  • 23.9.2019 lukien verkkosivustoihin, jotka on julkaistu 23.9.2018 tai sen jälkeen (kokonaisuudessaan täysin uudet verkkosivustot)
  • 23.9.2020 lukien verkkosivustoihin, jotka on julkaistu ennen 23.9.2018 (vaikka tietosisältöä päivitettäisiin tämän jälkeen)
  • mobiilisovelluksiin 23.6.2021 lukien
  • valmiiksi tallennettuun aikasidonnaiseen mediaan 23.9.2020 lukien
  • digitaalisissa palveluissa oleviin toimisto-ohjelmien tiedostomuotoihin (mm. PDF- ja Office-asiakirjat), jotka on julkaistu 23.9.2018 jälkeen. Säännöksiä ei sovelleta tiedostoihin kuitenkaan ennen kuin kyseiseen digitaaliseen palveluun, jossa tiedosto on, aletaan soveltaa lain säännöksiä. Ennen 23.9.2018 julkaistut tiedostot on annettava saavutettavassa muodossa, jos tiedostojen sisältöjä tarvitaan henkilön etujen, oikeuksien ja velvollisuuksien määrittämiseen ja toteuttamiseen.

Saavutettavuussäännöksiä ei sovelleta verkkosivustojen ja mobiilisovellusten sisältöihin, jotka on arkistoitu ennen 23.9.2019, ellei sisältöä tarvita viranomaisessa keskeneräisen asian hoitamiseksi.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2020 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2020
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen viittaukset hallintolainkäyttölakiin on päivitetty viittauksiksi lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa ( 677/2005, TELKL) säädetään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan (TELK)

  • tehtävästä
  • jäsenistä
  • asioiden käsittelystä.

Lisäksi TELK:n toiminnasta säädetään TELK:n täysistunnon hyväksymässä työjärjestyksessä.

Tarkemmat tiedot

Kuntien eläkelautakunta ja valtion eläkelautakunta (laki 1298/2006) yhdistettiin TELK:n (aikaisemmin eläkelautakunta) kanssa 1.1.2007 alkaen.

TELK:n tehtävä

TELK toimii eläkelaitoksista riippumatomana ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työeläkeasioissa siten kuin työeläkelaeissa säädetään.

Varsinaista muutoksenhakua sekä ylimääräistä muutoksenhakua koskevat säännökset sisältyvät työeläkelakeihin.

TELKL:n mukaan TELK soveltaa asiaa käsitellessään myös lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa tietyin laissa erikseen säädetyin poikkeuksin. TELK:n toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei esimerkiksi noudateta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 13 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.  

TELK:n päätöksiin haetaan muutosta VakO:lta.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2020 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2020
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen viittaukset hallintolainkäyttölakiin on päivitetty viittauksiksi lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.

VakO on riippumaton ja puolueeton toimeentuloturva-asioita käsittelevä erityistuomioistuin.

Työeläkeasioissa VakO on ylin muutoksenhakuelin.

Tarkemmat tiedot

VakO kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain soveltamisala

Laissa oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa (677/2016) säädetään

  • VakO:n päätösvaltaisuudesta
  • asioiden käsittelystä VakO:ssa ja
  • ylimääräisestä muutoksenhausta, kuten VakO:n pätöksen purkamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

VakO:sta säädetään myös tuomioistuinlaissa (673/2016).

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annatun lain mukaan asian käsittelyssä VakO:ssa sovelletaan lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019), jollei erikseen toisin säädetä.

Työeläkelaeissa on lisäksi erityissäännöksiä, jotka koskevat työeläkeasioiden muutoksenhakua ja ylimääräistä muutoksenhakua VakO:ssa.

 

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 13.5.2014

Yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet ohjaavat viranomaisen harkintavaltaa ja myös eläkelaitosten harkintavaltaa hallintoasioita käsiteltäessä. Yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet perustuvat hallintolain (434/2003, HL) 2 luvun 6 §:ään.

Yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita ovat

  • yhdenvertaisuusperiaate
  • tarkoitussidonnaisuuden periaate
  • objektiviteettiperiaate
  • suhteellisuusperiaate ja
  • luottamuksensuojaperiaate.

Mainitut periaatteet rajoittavat viranomaisen harkintavaltaa sekä rajaavat ja ohjaavat ratkaisuvaihtoehtojen valintaa silloin, kun viranomainen joutuu valitsemaan useiden sinänsä laillisten ratkaisuvaihtoehtojen välillä. Jos viranomaisen päätöksenteon katsotaan olleen yleisen hallinto-oikeudellisen periaatteen vastainen, on kyseessä harkintavallan väärinkäyttö.

Periaatteet edistävät myös hallintotoiminnalta edellytettävää läpinäkyvyyttä. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää siten, että jokainen voi varmistua, että toiminta on asianmukaista ja menettelyt lainmukaisia.

Yhdenvertaisuusperiaate

Yhdenvertaisuusperiaate pohjautuu perustuslain 6 §:ään. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuusperiaatteeseen sisältyy myös johdonmukaisuuden vaatimus, mikä tarkoittaa sitä, että oikeudellisesti samanlaisissa asioissa tulee noudattaa

  • samanlaista menettelyä
  • johdonmukaista ratkaisulinjaa ja
  • antaa samanlaiset ratkaisut.

Yhdenvertaisuusperiaate ei estä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua, eli tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.

Tarkoitussidonnaisuuden periaate

Tarkoitussidonnaisuuden periaate sisältää yleisen velvollisuuden käyttää toimivaltaa vain siihen tarkoitukseen, johon toimivalta on lain mukaan määritelty tai tarkoitettu käytettäväksi. Viranomainen ei saa ratkaisua tehtäessä ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat ratkaisijan tehtäväpiiriin tai jotka sisältyvät tapaukseen sovellettavan lain tai muun säännöksen tavoitteisiin.

Jos viranomainen toimii vastoin tarkoitussidonnaisuuden periaatetta, kyse on harkintavallan väärinkäytöstä.

Objektiviteettiperiaate

Objektiviteettiperiaate edellyttää, että hallintotoiminnan on oltava

  • puolueetonta
  • asiallista ja
  • objektiivisesti perusteltua.

Periaatteen mukaan hallintotoiminta ei saa perustua epäasiallisiin perusteisiin. Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu tai julkisyhteisön erityisten taloudellisten etujen tavoittelu. Objektiviteettiperiaate ilmenee erityisesti hallinnossa noudatettavissa esteellisyyssäännöksissä.

Suhteellisuusperiaate

Suhteellisuusperiaate tarkoittaa, että toiminta on mitoitettava oikein suhteessa teon tai laiminlyönnin laatuun ja moitittavuuteen.

Ensin on käytettävä lievempiä toimenpiteitä ja vasta, jos lievemmät toimenpiteet eivät tehoa, on käyettävä ankarampia keinoja. Esimerkiksi pakkovakuuttamisessa vakuutus otetaan työnantajan puolesta vain, mikäli työnantaja ei kehotuksesta huolimatta itse huolehdi vakuuttamisesta.

Luottamuksensuojaperiaate

Luottamuksensuojaperiaate merkitsee ennen kaikkea yksilön suojaa julkista valtaa vastaan. Käytännössä luottamuksen suojaamisen keskeinen sisältö on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten

  • toiminnan oikeellisuuteen
  • toiminnan virheettömyyteen sekä
  • tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen.

Luottamuksensuojan periaate rajoittaa esimerkiksi myönnettyjä etuuksia koskevien päätösten peruuttamista taannehtivin vaikutuksin ja yleensäkin päätösten muuttamista yksityiselle haitalliseen suuntaan.

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.9.2014 – toistaiseksiJulkaistu 1.9.2014
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on lisätty tiedottamisvelvollisuutta koskeva kappale HL:n 7 §:n muutoksen vuoksi.

Hyvään hallintoon kuuluu palveluperiaate, joka korostaa asiakkaan tarpeiden huomioon ottamista asiointia järjestettäessä.

Mitä palveluperiaate tarkoittaa?

Palveluperiaate tarkoittaa, että asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että

  • hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja
  • viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Jotta hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti, asioinnin tulee tapahtua hallinnossa asioivan ja viranomaisen kannalta

  • mahdollisimman nopeasti
  • joustavasti
  • yksinkertaisesti sekä
  • kustannuksia säästäen.

Hallinnossa asioivan henkilön tulee voida lisäksi muodostaa helposti kokonaiskäsitys asiansa hoitamiseen tarvittavan palvelun sisällöstä ja palveluun liittyvistä toimista.

Palvelujen saatavuutta ei tule rajoittaa ilman pätevää syytä ja hallinnossa asioivien itsemääräämisoikeutta ja toimintaedellytyksiä tulee edistää mahdollisuuksien mukaan. Viranomaisessa asioivilla pitää myös olla tasavertaiset mahdollisuudet asioidensa hoitamiseen ja oikeuksiensa toteuttamiseen. Asiointimahdollisuuksien tulee vastata mahdollisimman hyvin myös yhteiskunnallisten erityisryhmien tarpeisiin. Jos asiakkaana on esimerkiksi vanhus, ulkomaalainen tai vammainen henkilö, on näiden henkilöiden erityistarpeet otettava huomioon palvelussa.

Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuutta koskeva säännös mahdollistaa kuitenkin viranomaisen käytettävissä olevien taloudellisten ja muiden resurssien huomioon ottamisen, jonka vuoksi viranomaisella ei ole ehdotonta velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin asianmukaisten asiointipalvelujen järjestämiseksi.

Velvollisuus tiedottaa toiminnasta ja palveluista sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista

Viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa. Viranomaisella on näin ollen vastuu tuottaa ja jakaa asioiden hoitamisen ja hallinnon asiakkaiden oikeusaseman kannalta merkityksellistä tietoa toimialallaan.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 21.2.2018 – toistaiseksiJulkaistu 21.2.2018
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeeseen on lisätty tietoa apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta, jonka mukaan viranomaisen on selvitettävä sille lähetettyjen viestien merkityssisältö ja tarvittaessa vastattava niihin. Ohjeeseen on myös lisätty linkki ratkaisuun.

Viranomaisella on yleinen neuvontavelvollisuus. Neuvontavelvollisuus liittyy viranomaiselle asetettuun yleiseen asian selvittämisvelvollisuuteen.

Neuvontavelvollisuus koskee myös eläkelaitoksia niiden käsitellessä hallintoasioita.

Mitä neuvontavelvollisuus tarkoittaa?

Neuvontavelvollisuuden mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa

  • annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä
  • vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.                 

Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, viranomaisen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Hallintoasiassa asiakas on käytännössä usein asianosainen. Asianosaisella hallintoasiassa tarkoitetaan sitä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee.

Neuvonta on maksutonta.

Asiakkaan neuvonta  

Neuvontavelvollisuus koskee viranomaisen toimivaltaan kuuluvia tehtäviä ja neuvontavelvollisuus rajoittuu menettelyyn. Tämä tarkoittaa neuvojen antamista

  • asian vireillepanon muodollisista seikoista (esimerkiksi mitä asiakirjoja vireillepanoon vaaditaan tai mitä määräaikoja tulee noudattaa) ja
  • millaisia toimenpiteitä vaaditaan käsittelyn aikana (esimerkiksi mitä lisäselvityksiä tulisi hankkia ennen asian ratkaisemista)

Neuvontavelvollisuus edellyttää lisäksi konkreettista neuvonnan tarvetta.

Tarkemmat tiedot

Neuvonnan tarpeellisuus ja laajuus arvioidaan lähtökohtaisesti asianomaisen henkilön tarpeen mukaan ottamalla huomioon henkilön tosiasialliset valmiudet selviytyä itse asian hoitamisesta.

Neuvontavelvollisuus ei sisällä suoranaista asiakkaan avustusvelvollisuutta. Eläkelaitoksella ei ole velvollisuutta laatia asiakirjoja asiakkaan puolesta, esimerkiksi täyttää eläkehakemuslomaketta tai laatia valituskirjelmää. Hakijan pyynnöstä eläkelaitoksen työntekijä voi täyttää hakemuksen asiakkaan ilmoituksen mukaisesti. Tällöin on kuitenkin väärinkäsitysten välttämiseksi käytävä hakemukseen täytetyt tiedot läpi asiakkaan kanssa.

Neuvontaan saattaa sisältyä tietoa eläkelaitoksen käytännöstä, muun muassa asian käsittelytavasta ja käsittelyvaiheista, sekä asiaa koskevien säännösten sisällöstä ja tulkinnasta. Neuvonnan yhteydessä ei kuitenkaan voida ennakoida esimerkiksi yksittäisen hakemuksen tosiasiallista menestymistä.

Asiakkaan lisäksi neuvoja annetaan myös muille tiettyä asiaa hoitaville tahoille, esimerkiksi asianosaisen lakimääräisille edustajille, asiamiehille tai avustajille.

Tärkeää neuvonnassa on yhdenvertaisuus ja asiakkaiden tasapuolinen kohtelu.

Neuvonnassa tulee ottaa myös huomioon salassapitoa ja tietosuojaa koskevat säännökset.

Hallintolaissa ei ole säännöstä, joka antaisi mahdollisuuden rajata kirjeisiin, yhteydenottoihin tai tietopyyntöihin vastaamista. Myös laillisuusvalvojien kanta on ollut se, että hyvä hallinto edellyttää asiallisiin kirjeisiin ja tiedusteluihin vastaamista asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Apulaisoikeusasiamies on kuitenkin ratkaisussaan (Dnro 4461/4/14) todennut, että oikeus saada vastaus viranomaiselle lähetettyihin asiallisiin kirjeisiin ja tiedusteluihin ei tarkoita sitä, että viranomaisella olisi yleinen velvollisuus vastata kaikkiin sille osoitettuihin kirjoituksiin esimerkiksi silloin, jos viranomainen on vastannut jo aiemmin saman kirjoittajan saman sisältöiseen kirjoitukseen. 

Tarkemmat tiedot

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa on todettu, että jos kirjoitukset koskevat samaa jo ratkaistua asiaa, viranomainen voi ilmoittaa kirjoituksen lähettäjälle asian käsittelyn päättymisestä ja siitä, ettei kirjoituksen lähettäjälle enää erikseen vastata, mikäli uudet kirjoitukset koskevat edelleen tätä samaa jo ratkaisua asiaa. Viranomaisella on kuitenkin tällaisessa tilanteessa velvollisuus selvittää näiden uusien sille toimitettujen kirjoitusten sisältö ja velvollisuus merkitä ne diaariin tai vastaavaan asiakirjaluetteloon.

Neuvojen oikeellisuuteen on kiinnitettävä huomiota

Annettujen neuvojen oikeellisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Asiakkaan tulee voida luottaa siihen, että menettelyneuvot pitävät paikkansa. Virheellisen neuvon antaminen saattaa johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen.

Virheellistä neuvontaa ei ole se, että lopullisessa eläkelaskelmassa oleva eläkkeen määrä on eri kuin ennakkolaskelmassa ilmoitettu eläkkeen määrä.

Neuvojan puolueettomuus ei saa vaarantua

Neuvojan tulee toimia niin, ettei hänen puolueettomuutensa vaarannu.

Puolueettomuusvaatimuksella on erityinen merkitys asioissa, joissa on useita asianosaisia tai jotka on ratkaistava samalla kertaa. Tällaisia ovat muun muassa työeläkelakien soveltamista koskevat ratkaisut ja asiat, joissa useat tahot ovat esittäneet samaan saatavaan, esimerkiksi takautuvalta ajalta maksettavaan eläkkeeseen, kohdistuvia vaateita.

Tiedusteluihin on vastattava kohtuullisessa ajassa

Viranomaiselle tehtyihin tiedusteluihin tulee vastata kohtuullisessa ajassa.

Asiakkaalle tulee antaa arvio asiakkaan asian odotettavissa olevasta käsittelyajasta.

Yleinen neuvonta ja tiedottaminen

Neuvontaa voidaan antaa yleisellä tasolla muillekin kuin suoranaisille asiakkaille, vaikkakin työeläkejärjestelmässä neuvontavelvollisuus koskee varsinaisesti vain omaan toimialaan kuuluvia asioita.

Neuvoja voidaan antaa myös muita eläkkeitä koskevissa asioissa. Jotta vältyttäisiin tilanteelta, jossa saman alan toimijat antavat sisällöllisesti erilaisia neuvoja, on tärkeää ohjata kysyjä ottamaan yhteys asianomaiseen eläkelaitokseen tai oikeaan toimivaltaiseen viranomaiseen. Asiakas tulee tarvittaessa ohjata myös toisen hallinnonalan viranomaiseen tai kokonaan hallinnon ulkopuolelle.

Ensisijainen vastuu neuvonnasta on eläketurvan järjestäneellä eläkelaitoksella

Työeläkkeitä koskevassa neuvonnassa ensisijainen vastuu neuvonnasta on eläkelaitoksella, jossa työnantaja on järjestänyt työntekijänsä eläketurvan.

Eläketurvakeskus antaa neuvontaa työeläkkeistä ja työeläkelakien soveltamisesta

Eläketurvakeskuksen tehtävistä on säädetty erikseen Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:ssä (397/2006). Lain mukaan Eläketurvakeskuksen tehtävänä on muun muassa harjoittaa tilasto- ja tutkimustoimintaa sekä tiedottaa ja antaa neuvontaa työeläkkeistä. Eläketurvakeskus muun muassa toimittaa julkaisuja ja antaa muulla tavoin tietoja, selvityksiä ja neuvoja työeläkelakien soveltamisesta.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 13.5.2014 – toistaiseksiJulkaistu 13.5.2014

Viranomaisia ja myös eläkelaitoksia koskee hyvän kielenkäytön vaatimus.

Mitä hyvän kielenkäytön vaatimus tarkoittaa?

Hyvän kielenkäytön vaatimuksen mukaan viranomaisen on käytettävä

  • asiallista
  • selkeää ja
  • ymmärrettävää kieltä.

Hyvän kielenkäytön vaatimus rajoittuu kielenkäytön laatuun. Kielenkäytön pitää olla sellaista, että asiakkaan voidaan olettaa yksiselitteisesti ymmärtävän asian sisällön ja saavan asian sisällöstä riittävästi tietoa. Esitystavan tulee siten olla kielellisesti selkeä ja sisällöllisesti ymmärrettävä. Viranomaisen kieli ei saa olla asiakkaalle liian monimutkaista tai vaikeaselkoista.

Kielenkäytön asiallisuus edellyttää lisäksi, ettei asiakkaaseen kohdisteta loukkaavia tai väheksyviä sanontoja. Viranomaisen käyttämän kielen laadun merkitys korostuu, kun on kysymys asiasta, joka koskee henkilön oikeusasemaa.

Hyvän kielenkäytön vaatimus koskee sekä kirjallista että suullista ilmaisua. Näin ollen vaatimus tulee ottaa huomioon muun muassa päätöksiä, tiedotteita ja ohjeita laadittaessa sekä selostettaessa asioita asiakkaalle suullisesti.

Asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään säädetään erikseen

Asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa säädetään erikseen

  • kielilaissa (423/2003)
  • Saamen kielilaissa (1086/2003) sekä
  • Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä tehdyssä sopimuksessa Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa pohjoismaassa (SopS 11/1987).

SoveltamisohjeVoimassaoloaika 1.1.2017 – toistaiseksiJulkaistu 1.1.2017
Muutokset edelliseen versioon

Ohjeen aiheeseen liittyvät säännösviittaukset on päivitetty.

Viranomaisen välisen yhteistyön toimivuudella on keskeinen merkitys hallintoasian selvittämisessä.

Viranomaisten välinen yhteistyö

  • tehostaa hallinnon toimivuutta
  • yksinkertaistaa ja nopeuttaa asiointia viranomaisessa.

Mitä viranomaisten yhteistyö tarkoittaa?

Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa

  • avustettava toista viranomaista viranomaisen pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä
  • muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä.

Viranomaisavun antaminen hallintotehtävän hoitamisessa koskee

  • asian vireilletuloa
  • vireillä olevan asian käsittelyä
  • päätöksen antamisen jälkeistä avustamista.

Viranomaisen tulee myös nimenomaisesti pyytää apua toiselta viranomaiselta.

Viranomaisen avustamisvelvollisuus ei ole rajoittamatonta, vaan avustamisvelvollisuus koskee ainoastaan pyynnön kohteena olevan viranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita. Huomioon tulee ottaa myös asian laatu ja laajuus sekä viranomaisen riittävät resurssit asian selvittämiseen.

Työeläkelaeissa on erillisiä säännöksiä eläkelaitosten välisestä yhteistyöstä. Säännösten mukaan eläkelaitosten on toimittava yhteistyössä tilastotietojen kokoamisessa ja muissa työeläkelakien toimeenpanoon ja kehittämiseen liittyvissä asioissa.

Viranomaisten välisestä virka-avusta säädetään erikseen.

Asiakirjaversiot voimassaoloajan mukaan lajiteltuna

Voimassaolo: alkaen – päättyen