Milloin oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikulut?
Oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että osapuoli joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulunsa itse.
Lähtökohtana on, että jos päätöksen tehnyt viranomainen häviää asian, viranomainen velvoitetaan korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Sama koskee yksityisen asianosaisen velvollisuutta korvata muiden yksityisten asianosaisten oikeudenkäyntikuluja, kun asiassa on monta asianosaista, joilla on vastakkaisia intressejä.
Muutoksenhakuelimen antaman ratkaisun lopputuloksella, eli sillä, onko osapuoli voittanut tai hävinnyt asian, on erityinen merkitys arvioitaessa korvausvelvollisuutta.
Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös seuraavia asioita:
- asian oikeudellinen epäselvyys (esimerkiksi asian aito tulkinnanvaraisuus)
- onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä
- osapuolten toiminta
- asian oikeudellinen ja taloudellinen merkitys asianosaiselle
- oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan merkitykseen.
Voittaneella osapuolella ei siis ole ehdotonta oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus harkitaan aina tapauskohtaisesti. Kyse on kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.
Asianosaisseuraannossa alkuperäinen ja uusi asianosainen vastaavat yhteisvastuullisesti niistä oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat syntyneet ennen seuraantoa. Tämän jälkeen syntyneistä kuluista vastaa uusi asianosainen yksin.
Milloin eläkelaitos on velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikulut?
Päätöksen tehnyt eläkelaitos voidaan velvoittaa korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että osapuoli joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Harkittaessa eläkelaitoksen korvausvelvollisuutta voidaan ottaa myös huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut eläkelaitoksen virheestä.
Jos yksityisen asianosaisen valitus hylätään, eläkelaitosta ei pääsääntöisesti velvoiteta korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikuluja. Jos valitus hylätään, muutoksenhakija vastaa lähtökohtaisesti itse avustajansa ja mahdollisten todistajien palkkioiden maksamisesta. Palkkion lopullinen suuruus jää viime kädessä muutoksenhakijan ja palkkioon oikeutettujen väliseksi asiaksi.
Eläkelaitos voidaan määrätä korvaaman oikeudenkäyntikulut, vaikka toisen osapuolen valitus olisi hylätty. Eläkelaitos voidaan määrätä korvaaman oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että eläkelaitos ei ole perustellut päätöstään riittävästi ja muutoksenhakuelin on joutunut palauttamaan asian eläkelaitokselle päätöksen perustelemista varten.
Päätöksen perustelemattomuus on saattanut alun perin johtaa muutoksenhakuun, johon asianosainen ei olisi ryhtynyt, jos päätös olisi lainmukaisesti perusteltu. Tällaisessa tapauksessa asianosaiselle saattaa joka tapauksessa syntyä eläkelaitoksen virheestä johtuvia ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja, vaikka asianosainen ei asiamiestä käyttäisikään.
Jos valitus hyväksytään, muutoksenhakuelin arvioi, onko eläkelaitoksen maksettava muutoksenhakijan oikeudenkäyntikuluja ja kuinka paljon. Kun muutoksenhakuelin harkitsee eläkelaitoksen korvausvelvollisuutta, muutoksenhakuelin voi ottaa huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut eläkelaitoksen virheestä. Tulkinnanvarainen tai vähäinen virhe asian käsittelyssä ei välttämättä muodosta eläkelaitokselle korvausvelvollisuutta.
Eläkelaitoksen korvausvelvollisuuteen saattaa vaikuttaa muun muassa se,
- onko eläkelaitos päätynyt virheelliseen ratkaisuun käytettävissä olevilla tiedoilla ja
- onko eläkelaitos jättänyt hankkimatta sellaista lisäselvitystä, joka olisi pitänyt hankkia.
Eläkelaitoksen päätös voi muuttua muutoksenhakuelimessä esimerkiksi sen vuoksi, ettei asianosainen ole toimittanut riittävää selvitystä silloin, kun eläkelaitos on käsitellyt asiaa ensimmäisenä asteena. Eläkelaitoksen menettelyä ei voida pitää virheellisenä, ellei riittävän selvityksen hankkimatta jättäminen johdu eläkelaitoksen laiminlyönnistä.
Eläkelaitoksen menettely voidaan kuitenkin katsoa virheelliseksi siinä tapauksessa, että eläkelaitoksen päätöstä muuttava lisäselvitys on toimitettu eläkelaitoksen päätöksen antamisen jälkeen, mutta eläkelaitos on lausunnossaan tai lisälausunnossaan ollut sitä mieltä, ettei lisäselvitys aiheuta muutosta.
Jos muutoksenhakuelin määrää vilmapäätösyhdistelmää koskevassa muutoksenhakuasiassa asianosaisen oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi, vilmalaitos vastaa kulujen korvaamisesta asianosaiselle. Kulut jäävät maksaneen vilmalaitoksen vastuulle.
Milloin yksityinen asianosainen on velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikulut eläkelaitokselle?
Yksityinen asianosainen voidaan velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen.
Arvioitaessa sitä, milloin vaatimusta on pidettävä ilmeisen perusteettomana, kiinnitetään huomiota myös asianosaisen totuusvelvoitteeseen.
Korvattavat oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäyntikuluina voi tulla korvattavaksi
- oikeudenkäyntikirjelmän laatimisesta, asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen hankkimisesta ja muusta oikeudenkäynnin valmistelusta aiheutuneet kulut
- suulliseen käsittelyyn tai muuhun oikeudenkäyntitilaisuuteen osallistumisesta aiheutuneet kulut
- todistajalle tai asiantuntijalle maksettava korvaus
- asiamiehelle tai avustajalle maksettava palkkio ja korvaus
- muut oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvät kulut (esimerkiksi tulkin käyttämisestä aiheutuneet kulut)
- oikeudenkäynnin osapuolelle oikeudenkäynnistä aiheutunut työ ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvä menetys.
Viivästyskorko oikeudenkäyntikulusaatavalle
Oikeudenkäyntikulusaatavalle määrätään vaadittaessa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Korko määrätään siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona päätös on ollut oikeudenkäynnin osapuolten saatavissa.
Päätöksen katsotaan olleen oikeudenkäynnin osapuolten saatavissa sinä päivänä, jona päätös on hallintotuomioistuimessa lähetettävissä tai muulla tavoin osapuolten saatavissa (HE 29/2018 vp).
Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen vaatiminen ja ratkaiseminen
Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen vaatiminen
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus tulee tehdä ennen kuin muutoksenhakuelin tekee ratkaisun pääasiassa.
Vaatimuksessa on eriteltävä oikeudenkäyntikulujen määrä sekä oikeudenkäyntikulujen perusteet. Erittely on tehtävä sekä palkkioiden että korvausten osalta.
Oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus voi kohdistua vain asianomaisessa muutoksenhakuelimessä aiheutuneisiin kuluihin. Jatkovalituksen yhteydessä voi saada korvausta asian käsittelystä aikaisemmassa muutoksenhakuelimessä aiheutuneista kuluista vain hakemalla muutosta määräajassa aikaisemman muutoksenhakuelimen päätökseen myös siltä osin kuin päätöksessä on hylätty vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Muutoksenhaun kohteena voi olla myös pelkästään oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu.
Jos eläkelaitosta vaaditaan korvaamaan oikeudenkäyntikuluja, eläkelaitoksen tulisi ottaa muutoksenhakuelimelle annettavassa lausunnossaan kantaa korvausvaatimukseen sekä määrän että perusteen osalta.
Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ratkaiseminen
Muutoksenhakuelin ratkaisee oikeudenkäyntikuluasian samalla, kun muutoksenhakuelin ratkaisee varsinaisen asian.
Jos VakO palauttaa asian TELK:lle käsiteltäväksi, TELK:n on tutkittava oikeudenkäyntikuluja koskeva kysymys myös siltä osin kuin vaatimus koskee VakO:ssa syntyneitä kuluja. Näin toimitaan myös silloin, kun asia on palautettu TELK:aan ylimääräisessä muutoksenhakuasiassa.
Jos muutoksenhakuelin palauttaa asian eläkelaitoksen käsiteltäväksi, muutoksenhakuelin lausuu palautuspäätöksessä siihen astisista oikeudenkäyntikuluista.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Oikeudenkäyntimaksujen suuruus on päivitetty. Maksuja sovelletaan 1.1.2022 ja sen jälkeen vireille tulleisiin asioihin.
VakO voi määrätä muutoksenhakijalle tietyissä tilanteissa tuomioistuinmaksulain (1455/2015) perusteella oikeudenkäyntimaksun.
Tuomioistuinmaksulaki tuli voimaan 1.1.2016, jolloin oikeudenkäyntimaksut laajenivat koskemaan asian käsittelyä VakO:ssa (HE 29/2015 vp).
Tuomioistuinmaksulaki korvasi tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittäviä maksuja koskevan lain (701/1993). Voimaantulosäännöksen mukaan tuomioistuinmaksulain voimaan tullessa vireillä olevan asian käsittelymaksuun sovelletaan tuomioistuinmaksulain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tuomioistuinmaksulaki koskee asian käsittelyä myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Näin ollen tuomioistuinmaksulaki koskee myös tilanteita, joissa korkeimmalta hallinto-oikeudelta on haettu VakO:n päätöksen purkamista VakO:n menettelyvirheen vuoksi.
Oikeudenkäyntimaksu ei koske asian käsittelyä TELK:ssä.
Maksuvelvollinen on asian vireillepanija tai asian vireillepanijan sijaan tullut.
Yksityishenkilön valitusasian käsittely on yleensä maksutonta
Valitusasian käsittely VakO:ssa on maksutonta, jos valitusasian käsittely koskee yksityishenkilön
- oikeutta etuuteen
- etuuden suuruutta tai
- etuuden takaisinperintää.
Yksityishenkilölle maksullisia olisivat kuitenkin asiat, joissa ei ole kysymys yksityishenkilön välittömästä etuudesta. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat asiat:
- yksityishenkilö hakee ylimääräistä muutoksenhakua (muun muassa lainvoimaisen päätöksen poisto VakO:ssa)
- yksityishenkilö panee valitusasian vireille VakO:ssa esimerkiksi työnantajan tai yksityisyrittäjän roolissa (esimerkiksi vakuuttamisvelvollisuutta tai vakuutusmaksuja koskevat asiat)
- asia raukeaa, jää sillensä tai jää tutkimatta yllä mainituissa tilanteissa.
Milloin muutoksenhakuasian käsittely on maksullista?
Muutoksenhakijaa koskee oikeudenkäyntimaksuvelvollisuus kaikissa muutoksenhakijan VakO:ssa vireille panemissa asioissa, jos
- muutoksenhakija on muu kuin yksityishenkilö ja
- edellytykset maksusta vapauttamiseksi eivät täyty.
Oikeudenkäyntimaksuvelvollisia ovat esimerkiksi seuraavat tahot:
- työnantaja
- ammatinharjoittaja
- eläkelaitos.
Oikeudenkäyntimaksu peritään, jos asia koskee esimerkiksi
- vakuuttamisvelvollisuutta
- vakuutusmaksuja
- ylimääräistä muutoksenhakua (muun muassa päätöksen poisto VakO:ssa).
Maksu peritään myös silloin, kun asian käsittely raukeaa, asia jää sillensä tai asia jää tutkimatta.
Oikeudenkäyntimaksun suuruus
Yksityishenkilön oikeudenkäyntimaksun suuruus VakO:ssa on 270 euroa. Maksun suuruus on yksityishenkilöille sama myös silloin, kun yksityishenkilöt toimivat työnantajan tai yksityisyrittäjän roolissa.
Muiden muutoksenhakijoiden (esimerkiksi työnantaja, ammatinharjoittaja, eläkelaitos) oikeudenkäyntimaksu VakO:ssa on 530 euroa.
Oikeudenkäyntimaksu peritään päätöksen antamisen jälkeen.
Oikeudenkäyntimaksun suuruus tarkistetaan kolmivuotiskausittain oikeusministeriön asetuksella rahan arvon muutosta vastaavasti. Maksujen määrät pyöristetään lähimpään täyteen kymmeneen euroon.
Milloin oikeudenkäyntimaksu voidaan jättää perimättä?
Oikeudenkäyntimaksua ei peritä seuraavissa tilanteissa:
- valituksenalainen päätös muutetaan muutoksenhakijan eduksi
- ylimääräinen muutoksenhaku hyväksytään
- asia palautetaan aineellisia kysymyksiä osaksikaan ratkaisematta alemman viranomaisen käsiteltäväksi
- asia siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle
- yksityishenkilö tai elinkeinonharjoittaja (ei koske yhtiötä tai yhteisöä) on vapautettu oikeusapulain (257/2002) nojalla käsittelymaksuista
- VakO katsoo yksittäistapauksessa maksun perimisen ilmeisen kohtuuttomaksi yksityishenkilöltä tai yritykseltä
- käsittely on muualla laissa säädetty maksuttomaksi.
Yhden asianosaisen maksuvapautus ei vähennä muiden asianosaisten maksuvelvollisuutta.
Muutoksenhaku oikeudenkäyntimaksuasiassa
Oikeudenkäyntimaksun määräämistä koskevaan päätökseen saa pääsääntöisesti vaatia oikaisua VakO:lta 6 kuukauden kuluessa maksun määräämisestä siten kuin HL:ssa säädetään.
Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta eli päätös on lopullinen.
VakO:n ratkaisuun ei saa hakea oikaisua tai muutosta, jos ratkaisu koskee maksusta vapauttamista kohtuuttomuusperusteella.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen ilmaisua on tarkennettu sen vuoksi, että HOL:n säännöksessä ei nimenomaisesti mainita viranomaisen virhettä korvausvastuun perusteena.