Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
EY:n perustamissopimuksen 85 artikla ja sitä seuraavat artiklat – Käsite ”yritys” – Laitos, joka vastaa sosiaaliturvaa täydentävän vapaaehtoisen järjestelmän hoidosta.
Ranskalainen maatalousväestön sosiaaliturvalaitos, kaksi vakuutusyhtiöitä ja vakuutusalan ammatillinen järjestö nostivat kanteen, jossa he vaativat kansallisen maatalouslain nojalla annetun kansallisen asetuksen nro 90-1051 kumoamista toimivallan ylittämisen vuoksi.
Asetus koski maataloudessa muussa kuin palkkatyössä toimivien henkilöiden vapaaehtoista täydentävää vanhuuseläkejärjestelmää (Coreva-järjestelmä). Siinä säädettiin muun muassa, että kyseisestä täydentävästä hoidosta vastaa Caisse nationale d’assurance vieillesse mutuelle agricole (Cnavma), yhteisten maatalousalan keskinäisten sosiaalikassojen avustuksella. Cnavma sulautui myöhemmin muiden keskuskassan kanssa yhdeksi laitokseksi, CCMSA.
Kantajat väittivät, että järjestelmän hoitoa koskevan yksinoikeuden myöntäminen CCMSA:lle, sekä CCMSA:lle suoritettujen vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus verotuksessa asettivat CCMSAa:n tilanteeseen, jossa pystyi syrjäyttämään kilpailevat vakuutusyhtiöt. He väittivät täten, että asetus nro 90-1051 oli perustamissopimuksen kilpailua koskevien määräyksien vastainen.
Kansallinen tuomioistuin asetti yhteisön tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko perustamissopimuksen 85 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden määräyksissä tarkoitettuna yrityksenä pitää voittoa tavoittelematonta laitosta, joka hoitaa pakollista perusjärjestelmää täydentävää vanhuuseläkejärjestelmää, kun tämä vanhuuseläkejärjestelmä on laissa säädetty vapaaehtoiseksi ja kun se toimii säädösvaltaa käyttävän viranomaisen määrittelemiä sääntöjä noudattaen erityisesti liittymisedellytysten, vakuutusmaksujen ja etuuksien suorittamisen osalta rahastointiperiaatteen mukaisesti?”
Yhteisön tuomioistuin muistutti, että yhteisön kilpailuoikeuteen liittyvä käsite ”yritys” tarkoittaa tahoa, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta tahon oikeudellisesta muodosta tai rahoituspohjasta (esim. C-41/90. Höfner ja Elser). Tuomioistuin on myös todennut, etteivät laitokset, jotka vastaavat tiettyjen yhteisvastuuperiaatteeseen perustuvien pakollisten sosiaaliturvajärjestelmien hoidosta, ole sopimuksen tarkoittamia ”yrityksiä” (C-159/91 ja C-160/91, Poucet ja Pistre). Kyseinen yhteisvastuullisuus edellytti sitä, että järjestelmien hoidosta vastasi yksi laitos ja että järjestelmiin liittyminen oli pakollista. Näissä järjestelmissä oli myös kyseessä etuuksia, jotka olivat samanlaiset kaikille edunsaajille ja joiden vakuutusmaksut määräytyivät tulojen perusteella. Työssä käyvät työntekijät rahoittivat vanhuuseläkejärjestelmän mukaiset eläkkeet, eivätkä henkilöiden eläkemäärät riippuneet maksetuista vakuutusmaksuista. Mahdolliset ylijäämät käytettiin muiden järjestelmien rahoitukseen.
Vertauksena, Coreva-järjestelmä oli vapaaehtoinen. Järjestelmä toimi rahastointiperiaatteella ja siitä maksetut etuudet määräytyivät edunsaajien maksamien vakuutusmaksujen määrän sekä järjestelmää hoitavan laitoksen taloudellisen investoinnin tulosten perusteella. Maanviljelijä, jota järjestelmä koski, valitsi siis CCMSA:n ja vakuutusyhtiön välillä sen ratkaisun, joka oli hänelle edullisempi. Tuomioistuin siis totesi, että CCMSA harjoitti taloudellista toimintaa ja kilpaili vakuutusyhtiöiden kanssa.
Yhteisön tuomioistuin totesi, että yhteisvastuuperiaate oli tässä tapauksessa järjestelmän vapaaehtoisuuden takia erittäin rajoitettu. Se, että laitoksella oli sosiaalinen päämäärä eikä tavoitellut voittoa, ei itsessään tarkoittanut, että CCMSA:n harjoittama toiminta ei ollut taloudellista toimintaa. Yhteisön tuomioistuin vastasi siis, että ennakkoratkaisukysymyksessä esitetty laitos katsotaan olevan
Lisää tietoa aiheesta
Lainkohdat
ETY:n perussopmius 85 artikla