EU-maassa työskentelyn vakuuttaminen

Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää

• toiseen EU-maahan
• ETA-maahan tai
• Sveitsiin

tekemään siellä tilapäisesti työtä lähettävän työnantajan lukuun.

Ohjeistossa Edellytykset lähtömaassa vakuuttamiselle kerrotaan, millä edellytyksillä lähetetty työntekijä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.

Jos työntekijä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne. Lisätietoja useissa EU-maissa työskentelevän henkilön vakuuttamisesta on ohjeistossa Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön vakuuttaminen.

1 A1-todistus lähetetylle työntekijälle

Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta työntekijälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella työnantaja ja työntekijä välttyvät työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen johdosta sosiaalivakuutusmaksut maksetaan Suomeen ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että

• työntekijän eläke karttuu Suomeen
• työntekijä saa esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomesta.

A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos työntekijän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.

Jos työntekijällä ei ole A1-todistusta, tulee työnantajan järjestää työntekijän sosiaaliturva työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä työnantajan tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin työntekijä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta. Vastaavasti sosiaalivakuutusmaksuja ei tällöin voi maksaa Suomeen.

Säännöt, joilla määritetään, minkä EU-maan lainsäädäntöä lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan, on annettu asetuksen (EY) N:o 883/2004 11–16 artikloissa, ja niihin liittyvät täytäntöönpanosäännöt on annettu asetuksen (EY) N:o 987/2009 14–21 artikloissa. Näitä sääntöjä tulkitsee myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta päätöksessä N:o A2 ja Euroopan Komission julkaisema Käytännön opas.

Soveltamiskäytännössä seurataan myös Unionin tuomioistuimen ulkomaantyötilanteista antamia päätöksiä.

Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.

Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan

Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä

• työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.

Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.

Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle

Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.

Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan

• joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
• työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.

Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.

• työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.

Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
• työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.

Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.

Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

Työnantajan kotipaikan määrittely

Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.

Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
• aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
• kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
• paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
• toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
• paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
  pankkipalvelut, sijaitsevat
• EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
  säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
  vaatimusten mukaan
• paikka, jossa työntekijöitä palkataan.

Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.

Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä

Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.

Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa

Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

Kuljetusyritysten henkilökunta

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.

Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.

Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.

Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.

Jos henkilö on ulkomaantyöskentelyn aikana virheellisesti työeläkevakuutettu Suomessa, tulee virheellinen vakuutus purkaa ja vakuuttaminen korjata oikeaan maahan.

Poikkeustilanteissa, jos kyseessä on esimerkiksi pitkä takautuva aika eikä vakuuttamista voida takautuvasti enää korjata, Eläketurvakeskus ja toisen maan viranomaiset voivat mahdollisesti sopia keskenään siitä, että virheellinen vakuuttaminen jätetään ennalleen ns. poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa voidaan käyttää, kun kyseessä on ollut työskentely EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai sosiaaliturvasopimusmaassa. Edellytyksenä tälle sopimiselle on se, että se on henkilön edun mukaista ja että molempien valtioiden viranomaiset tähän suostuvat.

Jos työnantaja haluaa, voidaan joissain tilanteissa virheellisesti Suomesta otettu lakisääteinen työeläkevakuutus muuttaa vapaaehtoiseksi työeläkevakuutukseksi. Katso ohjeet vapaaehtoisesta työeläkevakuutuksesta.

Virheellistä vakuuttamista ei voida ottaa uuden lähettämisen perusteeksi. Jos työntekijän kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan perustuu virheelliselle vakuuttamiselle, ei työntekijälle voida myöntää ajassa eteenpäin todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskentelyn ajalle.

Jos työnantaja tai työntekijä huomaa jälkikäteen, että ulkomaantyöskentely on todennäköisesti vakuutettu väärässä maassa, tulee asiasta olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.

Perheenjäsenen vakuuttaminen

Perheenjäsen ei työskentele ulkomailla

Kela ratkaisee, voiko ulkomailla oleskeleva lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, jos perheenjäsen ei lainkaan työskentele ulkomailla. Ulkomaille lähetetyn työntekijän tai yrittäjän mukaan lähtevän perheenjäsenen tulee tehdä Kelalle hakemus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumiseksi.

Tarkemmat tiedot

Käytännössä lähetetyn työntekijän ja yrittäjän mukana seuraavat perheenjäsenet säilyvät yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa.

Joissakin sosiaaliturvasopimuksissa voi olla määräyksiä lähetetyn työntekijän mukana seuraavista perheenjäsenistä, jotka eivät työskentele. Esimerkiksi Japanin sosiaaliturvasopimuksen mukaan lähetetyn työntekijän mukana Japanissa oleviin perheenjäseniin ei sovelleta Japanin kansaneläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntöä, jollei perheenjäsen itse pyydä Japanin kansaneläkejärjestelmän soveltamista.

Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä EU-maassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa

Jos lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen aloittaa työskentelyn oleskellessaan ulkomailla, arvioidaan perheenjäsenen tilanne työnteon perusteella. Perheenjäsenen työskentely EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa katkaisee yleensä perheenjäsenen Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumisen.

Jos lähetetyn työntekijän perheenjäsen aloittaa työskentelyn tilapäisesti suomalaisen työnantajan palveluksessa EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa, voi Eläketurvakeskus hakemuksesta myöntää perheenjäsenelle todistuksen Suomen sosiaaliturvassa pysymiseksi. Edellytyksenä on, että

• perheenjäsen on kuulunut Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ennen työskentelyn alkamista,
• työskentely on tilapäistä ja
• työnantajan täyttää lähettävää työnantajaa koskevat edellytykset.

Se, mitä pidetään tilapäisenä työskentelynä tai mitä työnantajalta edellytetään, riippuu siitä, missä maassa työtä tehdään. Katso tarkemmin lähetettyjä työntekijöitä koskevat EU-ohjeet tai kyseisen sosiaaliturvasopimusmaan ohjeet.

Jos suomalainen työnantaja ei hae Eläketurvakeskukselta todistusta tai todistusta ei voida jostakin syystä myöntää, perheenjäsen vakuutetaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Jos perheenjäsenen työnantaja on suomalaisen yrityksen ulkomainen tytäryhtiö tai jokin muu ulkomainen työnantaja, joka ei toimi Suomessa, perheenjäsen ei voi lähtökohtaisesti kuulua Suomen sosiaaliturvaan vaan perheenjäsen vakuutetaan pääsäännön mukaan työskentelymaassa. Eräiden sosiaaliturvasopimusten mukaan ulkomailta palkattu perheenjäsen voidaan kuitenkin katsoa lähetetyksi työntekijäksi ja perheenjäsen voi siten kuulua Suomen sosiaaliturvaan sopimuksen kattamien sosiaaliturvaetuuksien osalta, vaikka työoikeudellinen työnantaja onkin paikallinen yritys. Edellytys on tuolloin, että perheenjäsen solmii työsuhteen suomalaisen yrityksen konserniyrityksen kanssa ja suomalainen yritys vastaa lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista. Lisäksi edellytetään, että työskentely on tilapäistä ja että perheenjäsen on kuulunut Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ennen työskentelyn alkamista. Tällainen määräys on seuraavissa sosiaaliturvasopimuksissa: Japani, USA, Australia, Intia, Kanada, Quebec, Israel ja Chile. Katso tarkemmin edellytyksistä kyseisen maan lähetettyjä työntekijöitä koskevista ohjeista.

Jos perheenjäsen aloittaa työskentelyn useassa eri EU-maassa, määräytyy perheenjäsenen vakuuttaminen useassa EU-maassa tavallisesti työskenteleviä henkilöitä koskevien perusasetuksen määräysten mukaisesti. Katso erillinen ohjeisto asiasta.

Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa

Yritystoiminnan EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa aloittava perheenjäsen vakuutetaan lähtökohtaisesti työskentelymaassa.

Yrittäjätoiminnan EU-tai sosiaaliturvasopimusmaassa aloittava lähetetyn työntekijän perheenjäsen voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan vain poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa haetaan Eläketurvakeskukselta. Eläketurvakeskus tutkii poikkeusluvan edellytykset tapauskohtaisesti. Harkinnassa on merkitystä esimerkiksi sillä, onko perheenjäsen harjoittanut samaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaille lähtöään ja mille ajalle perheenjäsenellä on ollut aikaisemmin YEL:n mukainen vakuutus. Yrittäjätoiminnan ulkomailla tulee olla myös tilapäistä.

Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä sopimuksettomassa maassa

Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa, Kela ratkaisee voiko perheenjäsen edelleen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.

Työnantaja ei ole velvollinen järjestämään TyEL:n mukaista eläketurvaa perheenjäsenelle, jonka työnantaja palkkaa sopimuksettomasta maasta siellä tehtävään työhön. TyEL:n mukaisen eläketurvan järjestäminen ei ole pakollista paikalta palkatulle perheenjäsenelle, vaikka perheenjäsen palkkaamishetkellä olisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.

Jos paikalta palkattu perheenjäsen kuuluu työsuhteen alkaessa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen, voi suomalainen työnantaja järjestää perheenjäsenelle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen.

Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä sopimuksettomassa maassa

Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa yrittäjänä, Kela ratkaisee, voiko perheenjäsen edelleen kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.

Ulkomailla sopimuksettomassa maassa yrittäjätoiminnan aloittava perheenjäsen ei voi järjestää YEL:n mukaista vakuutusta Suomessa.

Opiskelijan vakuuttaminen

Opiskelija ei työskentele ulkomailla

Kela ratkaisee, voiko ulkomailla opiskeleva henkilö kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Opiskelijana ulkomaille lähtevän henkilön tulee tehdä Kelalle hakemus Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi.

Opiskelija aloittaa työskentelyn työntekijänä tai yrittäjänä ulkomailla

Jos opiskelija aloittaa työskentelyn ollessaan ulkomailla, arvioidaan opiskelijan tilanne työnteon perusteella. Opiskelijan vakuuttaminen määräytyy samalla tavalla kuin paikalta palkatun perheenjäsenen.

Yrittäjän tulee järjestää eläke- ja muu sosiaaliturvansa työskentelymaansa lainsäädännön mukaisesti. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan työskentelymaan edellyttämällä tavalla. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan kerrallaan.

Yrittäjätoiminta on tilapäistä toisessa EU-maassa

Yrittäjä, joka siirtää yrittäjätoimintansa tilapäisesti toiseen EU-maahan voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos niin sanotut lähetetyn yrittäjän edellytykset täyttyvät.

Lähetetty yrittäjä on henkilö, joka toimii tavanomaisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Suomessa ja lähtee tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä

• toiseen EU-maahan tai
• ETA-maahan tai
• Sveitsiin.

Ohjeistossa Edellytykset yrittäjän lähtömaassa vakuuttamiselle EU-tilanteessa kerrotaan tarkemmin edellytyksistä, joiden täyttyessä tilapäisesti toisessa EU-maassa työskentelevä yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.

Yrittäjä työskentelee EU-maassa rinnakkain yrittäjänä ja työ- tai virkasuhteessa

Yrittäjää ei voida pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, jos

• yrittäjä aloittaa rinnakkaisen työskentelyn työntekijänä tai virkamiehenä tai
• yrittäjä aloittaa työskentelymaassa yrittäjätoiminnan, joka ei ole samankaltaista kuin se työ, jota yrittäjä on harjoittanut ennen lähtöään Suomessa.

Kun yrittäjää ei voida pitää lähetettynä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan lainsäädäntöä.

Jos yrittäjä työskentelee tilapäisesti ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa ja harjoittaa yrittäjätoimintaa, voi yrittäjä kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos sekä yrittäjätoiminnassa että työntekijätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset.

Tarkemmat tiedot

Yrittäjätoimintaa useassa EU-maassa

Yrittäjä, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa samanaikaisesti tai vuorotellen useassa EU-maassa voi tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Katso erillinen ohje.

A1-todistus lähetetylle yrittäjälle ja useassa EU-maassa työskentelevälle yrittäjälle

Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta yrittäjälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella yrittäjä välttyy työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen voimassaoloaikana yrittäjä maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen ja yrittäjä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että

• yrittäjän eläke karttuu Suomeen ja
• yrittäjä saa sosiaaliturvaetuutensa kuten esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomen lainsäädännön mukaisesti.

Yrittäjän, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa tavanomaisesti ja toistuvasti useassa EU-maassa, tulee hakea A1-todistusta myös lyhyille vain muutaman päivän kestäville ulkomaantyöjaksoille. A1-todistus myönnetään tällöin useassa maassa työskentelyn ajanjaksoksi, kuitenkin enintään 2 vuodeksi kerrallaan.

A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos yrittäjän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.

Jos yrittäjällä ei ole A1-todistusta, tulee yrittäjän järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä yrittäjän tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin yrittäjä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta.
 

Lähetetty yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Lähetettynä yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka

• tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa
• on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa
• harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa ja
• työskentelee toisessa EU-maassa tilapäisesti alle 24 kuukautta.

Yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa

Yrittäjän tulee olla harjoittanut yrittäjätoimintaa tavallisesti Suomessa jo jonkin aikaa ennen ulkomaille lähtöään, jotta yrittäjä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään tilapäisesti toisessa EU-maassa.

Käytännössä yrittäjältä edellytetään, että

•  yrittäjä on harjoittanut toimintaansa Suomessa ja
•  yrittäjällä on YEL:n tai MYEL:n mukainen eläkevakuutus voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä.

Lisäksi yrittäjän tulee säilyttää edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa ulkomaantyöskentelyn päätyttyä.

Kun tutkitaan, harjoittaako yrittäjä tavallisesti toimintaa Suomessa ja säilyttääkö yrittäjä edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa, otetaan huomioon seuraavia seikkoja:

• onko yrittäjällä toimitiloja Suomessa
• maksaako yrittäjä veroja Suomeen
• onko yrittäjällä arvonlisäverotunniste Suomessa (alv-numero tai Y-tunnus) ja
• onko yrittäjä jäsenenä Suomessa kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä.

Kun harkitaan näiden edellytysten täyttymistä, otetaan huomioon yrittäjän toiminnan luonne kokonaisuudessaan.

Jos yrittäjä ei ole YEL-tai MYEL-vakuuttamisvelvollinen, voi yrittäjä kuitenkin kuulua Suomen sosiaaliturvaan muiden edellytysten täyttyessä, jos yrittäjällä on voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä

• yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus
• työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukainen yrittäjän työajan vakuutus
• yrittäjän vapaaehtoinen MYEL-vakuutus tai
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (MATAL) mukainen vapaaehtoinen MATA-työtapaturma ja ammattitautivakuutus.

YEL-vakuutus voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua

Vaikka YEL-vakuutus ei olisi ollut voimassa 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua, voi yrittäjä mahdollisesti olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelynsä aikana. Kokonaisharkinnassa voidaan tällöin ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

• yrittäjällä on aikaisempia, vastaavaan toimintaan liittyviä YEL-vakuutusjaksoja, mutta nykyinen YEL-vakuutus ei ole ehtinyt olla voimassa 4 kuukautta juuri ennen ulkomaille lähtöä ja
• yrittäjä työskentelee hyvin lyhyen ajanjakson ulkomailla ja palaa tämän jälkeen jatkamaan yrittäjätoimintaa pysyvästi Suomeen

Jos henkilö on lähtenyt ulkomaantyöhön lähetettynä työntekijänä ja yrityksen omistussuhteiden muutoksesta johtuen henkilöön tuleekin soveltaa jatkossa yrittäjäeläkelakeja, voidaan henkilölle hakemuksesta myöntää uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.

Tarkemmat tiedot

Yritystoiminnan tulee olla samankaltaista Suomessa ja toisessa EU-maassa

Suomessa yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö voi lähteä tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä toiseen EU-maahan ja kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan.

Kun määritellään, onko yrittäjän ulkomailla tekemä työ samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemänsä työ, käytetään perusteena työn todellista laatua. Merkitystä ei ole sillä, määritelläänkö tehtävä työ toisessa EU-maassa palkkatyöksi tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtäväksi työksi.

Yleensä yrittäjän tekemä työ samalla alalla katsotaan olevan samankaltaista työtä. Samallakin alalla työ voi olla myös hyvin erilaista, joten aina ei ole mahdollista soveltaa tätä yleistä sääntöä.

Tarkemmat tiedot

Ulkomaan työskentelyn tulee olla tilapäistä

Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta yrittäjää voitaisiin pitää lähetettynä yrittäjänä.

Lähetetty yrittäjä voi harjoittaa yrittäjätoimintaa ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan.

Jos lähetetty yrittäjä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voi yrittäjä kuulua Suomen sosiaaliturvaan poikkeusluvalla, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa.

Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.

Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta

Tarkemmat tiedot

Katso lisää poikkeuslupamenettelystä ohjeistosta Poikkeuslupa EU-tilanteissa.

Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.

Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa

Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee

• fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.

Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.

Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.

Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan

Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti

• yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
• harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
• asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.

Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.

Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa

Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.

Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

EU-asetusten tarkoittamana yrittäjänä pidetään myös MYEL:ssä tarkoitettua apurahansaajaa.

Apurahansaajaan sovelletaan perusasetuksen yrittäjiä koskevia säännöksiä, vaikka apurahansaaja ei perinteisessä mielessä olekaan yrittäjä. Siten tilapäisesti ulkomailla työskentelevään apurahansaajaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin tilapäisesti ulkomailla työskentelevään yrittäjään.

Toisessa EU-maassa työskentelevä apurahansaaja voi ottaa itselleen MYEL-vakuutuksen ulkomaantyönsä ajaksi, jos apurahansaajalla on Eläketurvakeskuksen antama A1-todistus.

Tilapäisesti toisessa maassa työskentelevä apurahansaaja

Toiseen EU-maahan enintään 24 kuukaudeksi lähtevä apurahansaaja voi edelleen kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos hän

• täyttää MYEL:n vakuuttamisen edellytykset ja
• on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaille lähtöään.

Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ennen apurahatyön alkua tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.

Käytännössä riittää, että henkilö on työskennellyt Suomessa vähintään 1 kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.

Jos henkilö ei ole työskentelynsä perusteella kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että hän on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ajan ennen tilapäisen ulkomaantyön aloittamista.

Jos henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.

Poikkeusluvan perusteet EU-tilanteissa

EU-maiden viranomaisilla on mahdollisuus sopia keskenään poikkeuksista kaikkiin vakuuttamista koskeviin sääntöihin. Jos työskentely ulkomailla kestää esimerkiksi yli 24 kuukautta, apurahansaaja voi edelleen pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä poikkeusluvalla.

Useassa maassa tavallisesti työskentelevä apurahansaaja

Useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevään apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen säännösten mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.

Kun apurahansaaja on lähdössä ulkomaille työskentelemään apurahan turvin, hänen tulee tehdä hakemus

• Melaan apurahan vakuuttamisesta MYEL:n mukaan ja
• Eläketurvakeskukseen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskenneltäessä.

Eläketurvakeskukseen tehdystä hakemuksesta välittyy tieto automaattisesti myös Kelaan.

Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.

• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.

Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.

Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a.  Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.

Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Useassa EU-maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan. Henkilöä tulee kohdella ikään kuin henkilö työskentelisi ja saisi tulonsa vain siinä EU-maassa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, tulee hänen YEL-työtulossa ottaa huomioon kaikissa EU-maissa tehty työ. Vastaavasti vaikka henkilöllä olisi useita ulkomaisia työnantajia, tulee kaikkien työnantajien maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut siihen maahan, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Seuraavilla asioilla on merkitystä kun ratkaistaan se, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan:

• Missä maassa henkilö asuu.
• Työskenteleekö henkilö työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä.
• Missä maassa henkilö harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan.
• Minkä maalaisille työnantajille henkilö työskentelee.
• Missä henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee, jos henkilö toimii yrittäjänä.
• Milloin hänen työskentelynsä on alkanut, ennen vai jälkeen 1.5.2010 tai 28.6.2012.
• Onko hänen työskentelytilanteensa pysynyt muuttumattomana.

Useassa EU-maassa työskentelyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee työsuhteessa tai harjoittaa yrittäjätoimintaa säännönmukaisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa. Työskentely eri maissa voi olla samanaikaista tai vuorottelevaa. Jotta työskentelyä voidaan pitää tavallisesti useassa maassa tapahtuvana, tulee työskentelyn eri maissa olla jatkuvaa ja toistuvaa.

Arvio siitä, onko kyseessä useassa maassa työskentely vai yhdessä maassa työskentely, perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Ratkaisevaa kuitenkin on harjoitetun toiminnan kesto eli onko toiminta eri maissa luonteeltaan pysyvää vai tilapäistä.

Työskentely toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella katsotaan kyseisessä maassa työskentelyksi. Henkilö, joka työskentelee tavallisesti esimerkiksi sekä maissa Suomessa että Ruotsin lipun alla olevalla aluksella, on useassa maassa työskentelevä henkilö.

Tarkasteluaika 12 kuukautta

Määritettäessä sovellettavaa lainsäädäntöä otetaan huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kahden tai useamman maan tilanteen on jatkuttava vähintään 12 kuukautta, vaan lyhyemmälläkin aikavälillä henkilö saattaa työskennellä useassa EU-maassa. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tulevien 12 kuukauden lisäksi edeltävien 12 kuukauden toteutunut tilanne.

Työntekijänä useassa maassa

Työntekijä työskentelee useassa EU-maassa, jos

• hänellä on yksi työnantaja, jolle hän työskentelee useassa maassa tai

Tarkemmat tiedot

• hän työskentelee eri maissa useille työnantajille; työsuhteiden eri työnantajiin ei tarvitse olla voimassa samanaikaisesti vaan kyseessä voi olla myös vuorotteleva toiminta eri maissa.

Tarkemmat tiedot

Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.

Yrittäjänä useassa maassa

Yrittäjä harjoittaa toimintaa useassa maassa, jos hän harjoittaa samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana kahden tai useamman EU-maan alueella.

Tarkemmat tiedot

Yrittäjätoiminnan luonteella ei ole merkitystä, mutta pienimuotoista työskentelyä ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.

Työntekoa eri EU-maissa eri rooleissa

Useassa maassa työskentelevä henkilö voi olla myös esimerkiksi

• yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä tai
• työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa.

Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevia määräyksiä noudatetaan myös silloin, jos henkilö työskentelee lentohenkilökunnan jäsenenä ja

• hänellä on kotiasema useammassa kuin yhdessä EU-maassa tai
• hänellä on kotiasema yhdessä EU-maassa ja hän työskentelee toisessa EU-maassa työntekijänä tai yrittäjänä.

Myös näissä tilanteissa tarkastellaan onko työskentely eri maissa jatkuvaa ja toistuvaa.

Pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon myöskään näissä tilanteissa, kun määritellään sovellettavaa lainsäädäntöä.

Milloin ei ole kyseessä useassa maassa työskentely

Kyseessä ei ole useassa maassa työskentely, jos

• työ tosiasiallisesti tehdään vain yhdessä maassa. Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten soveltaminen edellyttää, että henkilö fyysisesti työskentelee useassa EU-maassa. Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin tietyissä tilanteissa useissa maissa työskenteleviä koskevia sääntöjä.

Tarkemmat tiedot

• kyseessä on yksittäinen työskentelyjakso toisessa EU-maassa.

Tarkemmat tiedot

• Työskentelymaat vaihtuvat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta työskentelyjakso kerrallaan yhdessä maassa on pitkä (esimerkiksi 1 vuosi).

Rahaetuutta yhdestä maasta ja työskentelyä toisessa maassa

Jos henkilö saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja hän työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee hänen ottaa yhteyttä Kelaan sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.

Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet. Eläke ei ole tällainen etuus.

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu vakinaisesti. Henkilön asuinmaalla on suuri merkitys, kun määritellään, minkä maan sosiaaliturvaan useassa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu.

Asuinmaata määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kokonaistilanne. Asuinmaana pidetään maata, jossa henkilö asuu tavanomaisesti ja pysyvästi ja johon hänellä on kiinteät siteet. Asuinmaa on siis se maa, jossa hänen intressiensä keskuksen voidaan katsoa olevan.

Asuinmaan määrittelyssä otetaan huomioon seuraavia seikkoja:

• oleskelun kesto ja jatkuvuus
• harjoitetun toiminnan luonne; erityisesti paikka, jossa toimintaa tavanomaisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto
• perheasema ja perhesiteet
• muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen
• asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus
• missä maassa henkilön katsotaan verotustarkoituksissa asuvan.

Asumista määriteltäessä käytetään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettua asumiskäsitettä, jota unionin tuomioistuin on tulkinnut ja joka on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton. Asuinmaata ei siten ratkaista esimerkiksi Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla, vaikka asumisen käsitteet EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja kyseisessä laissa ovat hyvin samankaltaiset.

Asumista ratkaistaessa eivät tule myöskään sovellettaviksi kotikuntalain säännökset, joten yksinomaan väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun määritellään missä maassa henkilö asuu. Henkilön asuinmaa määritellään siten tosiasiallisen oleskelun perusteella.

Asuinmaan määrittely, jos siitä on erimielisyyttä

Jos kahden tai useamman EU-maan laitosten välillä on erimielisyyttä henkilön asuinmaan määrittämisessä, laitosten on vahvistettava asuinmaa yhteisellä sopimuksella. Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen tosiseikkojen perusteella, ratkaisevana pidetään

• henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja
• erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.

Kun työntekijä, yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn vaikuttaa se, tekeekö kyseinen henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan vai ei. Huomattavan osan käsite on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.8. artiklassa.

Henkilön asuinmaassaan tekemän työn osuudella on siten vaikutusta siihen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Sillä, miten työ jakaantuu muiden EU-maiden välillä ei sen sijaan ole merkitystä, ellei jossakin EU-maassa työskentely ole pienimuotoista. Katso erillinen ohjeistus pienimuotoisuudesta. Asuinmaan määrittelystä on myös oma ohjeensa.

Henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen ratkaisee, katsotaanko henkilön tekevän huomattavan osan työstään asuinmaassaan. Ratkaisu perustuu asianosaisten henkilön tilanteesta antamiin tietoihin, arvioon tulevasta työskentelystä sekä jo toteutuneeseen työskentelyn jakaantumiseen eri maiden välillä.

Miten määritellään huomattava osa työntekijän toiminnasta

Jos työntekijän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan työntekijän työskentelevän siellä huomattavan osan.

Kun määritellään harjoittaako työntekijä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon

• työaika ja/tai
• palkka
• henkilön tilanne kokonaisuudessaan.

Työntekijä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että

• vähintään 25 prosenttia työntekijän työajasta täyttyy asuinmaassa ja/tai
• työntekijä ansaitsee vähintään 25 prosenttia ansiotuloistaan asuinmaassaan.

Kun määritellään, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään, otetaan yllä mainittujen perusteiden lisäksi huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työnantajan ja työntekijän tulee siten arvioida, miten työntekijän työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee työnantajan ja työntekijän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana.

Jos arviota ei voida tehdä seuraavien 12 kuukauden suunniteltujen työaikajärjestelyjen tai työvuorolistojen perusteella, voi asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen tarkastella myös edellisten 12 kuukauden aikana toteutunutta tilannetta. Aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan siten käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu henkilön työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

Mitä tarkoitetaan työntekijän työajalla

Työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana

• työntekijä tekee työtä tai
• on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Näin ollen päivystysaika, jolloin työntekijän on oltava fyysisesti läsnä työnantajan määrittämässä paikassa, katsotaan kokonaistyöajaksi riippumatta siitä, että päivystysajan aikana on hetkiä, jolloin kyseinen työntekijä ei jatkuvasti harjoita ammatillista toimintaa.

Miten määritellään huomattava osa yrittäjän toiminnasta

Jos yrittäjän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan yrittäjän työskentelevän siellä huomattavan osan. Edellytys on siten vastaava kuin työntekijöillä.

Kun määritellään, harjoittaako yrittäjä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon seuraavat seikat:

• työaika
• liikevaihto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja/tai tulo
• yrittäjän tilanne kokonaisuudessaan.

Yrittäjä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että vähintään 25 prosenttia edellä esitetyistä perusteista täyttyy yrittäjän asuinmaassa. Näin siitäkin huolimatta, että kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.

Yrittäjän tulee arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana eri EU-maiden välillä. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin ja sopimuksiin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee yrittäjän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana. Myös yrittäjien kohdalla aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon yrittäjän tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu yrittäjän työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

Yrittäjiä koskevia periaatteita noudatetaan Suomessa myös apurahansaajiin.

Huomattavan osan määrittely kun työtä tehdään työntekijänä ja yrittäjänä useassa EU-maassa

Jos henkilö tekee työtä useassa EU-maassa työntekijänä  ja lisäksi yrittäjänä, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota henkilön työntekijänä tekemään työhön tulee soveltaa. Tämä perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.3. artiklaan. Katso tarkemmin erillinen ohjeistus.

Tällaisessa tilanteessa, kun arvioidaan, tekeekö henkilö asuinmaassaan huomattavan osan työstään, otetaan huomioon vain työntekijäasemassa asuinmaassa tehtävä työ.

Esimerkki: Ei huomattavaa osaa työntekijänä

Henkilö työskentelee työntekijänä suomalaiselle työnantajalle asuinmaassaan Suomessa 2 päivää kuukaudessa. Suomessa henkilö harjoittaa lisäksi yrittäjätoimintaa noin 5 päivää kuukaudessa. Muun ajan henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö ei harjoita työntekijänä huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan siten Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.3. nojalla.

Muutokset huomattavassa osassa

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, jos asuinmaassa työskentelyn määrässä tapahtuu muutos A1-todistuksen voimassaolon aikana siten, että aikaisemmasta poiketen 25 % osuus ylittyy tai alittuu. Tilapäisestä muutoksesta työn jakaantumisessa eri EU-maiden välillä ei tarvitse ilmoittaa, jos kokonaisuutena arvio huomattavasta osasta seuraavien 12 kuukauden aikana pysyy ennallaan.

Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa. A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä. Näin pystytään varmistamaan ratkaisun laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä eri EU-maiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen soveltamisen välillä. Tämä on tärkeää varsinkin niiden henkilöiden osalta, jotka vaihtavat työskentelymaata hyvin usein ja joiden työtilanteet saattavat vaihdella hyvin paljon vuoden aikana, kuten esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevillä henkilöillä. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ja työnantajat ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja asuinmaan sosiaaliturvaviranomaiselle.

Tarvittaessa asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisilla on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu myös takautuvasti. Jos alkujaan sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi ei ole annettu tahallisesti vääriä tietoja, ratkaisun  uudelleentarkastelusta aiheutuvat muutokset tulevat lähtökohtaisesti voimaan tarkasteluhetkestä lukien.

Jos henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA -maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon lainvalintaratkaisussa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään tällöin niin kuin henkilö työskentelisi vain niissä maissa, joissa henkilö työskentelee enemmän kuin pienimuotoisesti. Pienimuotoisen työn jättämisestä huomiotta on säädetty EU:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.5b artiklassa.

Pienimuotoisuutta koskevan määräyksen tarkoitus EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on estää se, että pienimuotoinen työskentely siirtäisi henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön toiseen maahan kuin missä henkilö työskentelee muutoin.

Käytännössä sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään määrittelyssä huomioimatta, on merkitystä esimerkiksi, kun henkilö työskentelee eri rooleissa eri EU-maissa. Pienimuotoisuus vaikuttaa siten sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön esimerkiksi, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa työntekijänä ja toisessa maassa yrittäjänä/apurahansaajana ja työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista. Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan pienimuotoisuus vaikuttaa sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön myös silloin, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa virkamiehenä ja toisessa EU-maassa työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana ja virkamiestyö on pienimuotoista.

Sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, voi olla merkitystä myös silloin, kun

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Pienimuotoisen toiminnan jättäminen ottamatta huomioon voi vaikuttaa myös siihen, milloin henkilöön sovelletaan ns. lähetettyjä työntekijöitä tai yrittäjiä koskevia määräyksiä ja toisaalta milloin henkilöön sovelletaan useassa eri EU-maassa työskentelyä koskevia EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13 artiklan  määräyksiä.

Millainen työskentely on pienimuotoista?

Pienimuotoisena pidetään työskentelyä, joka on jatkuvaa, mutta ajallisesti ja taloudellisesti merkityksetöntä. Ohjeellisesti pienimuotoisena voidaan pitää työtä, jonka osuus henkilön kaikesta työskentelystä on

• alle 5 prosenttia säännöllisesti työajasta ja/tai
• alle 5 prosenttia kokonaispalkasta.

Kun arvioidaan, onko työskentely pienimuotoista, otetaan aina huomioon henkilön työskentely kokonaisuutena ja tulkinta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työn luonne.

Esimerkkejä pienimuotoisesta työstä :

• Henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa 1 työpäivän kuukaudessa, mikä tarkoittaa enintään 12 työpäivää vuodessa. Henkilön työstään saamat ansiot vastaavat työhön käytettyä aikaa. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa yrittäjänä. Työntekijätyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän yrittäjätyön perusteella.
• Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle työnantajalle kokoaikatyössä. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa osa-aikaisesti. Osa-aikaisen virkatyön osuus henkilön kaikesta yhteenlasketusta työajasta ja ansioista on alle 5 %. Osa-aikaista virkatyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän työntekijäasemassa tapahtuvan työn perusteella.

Pienimuotoinen työ työntekijänä ja lisäksi työtä yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilö työskentelee työntekijänä. Jos työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista, työntekijänä tehtävää työtä ei kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön yrittäjätyön mukaisesti.

Esimerkki: Pienimuotoinen työntekijätyö ja työtä yrittäjänä

Henkilö työskentelee kokoaikatyössä yrittäjänä asuinmaassaan Suomessa. Lisäksi henkilö käy 12 kuukauden tarkastelujaksolla töissä työntekijänä Ruotsissa ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kerran kuukaudessa 1 päivän. Henkilö ei tee työtä työntekijänä kyseiselle työnantajalle lainkaan Suomessa tai muissa maissa. Työntekijäasemassa tapahtuva työ on pienimuotoista ja jätetään siten ottamatta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä. Koska henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaansa vain Suomessa, henkilöön sovelletaan kaiken työn osalta Suomen lainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen.

Pienimuotoinen työ virkamiehenä ja lisäksi työtä työntekijänä tai yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilöä pidetään virkamiehenä. Jos virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista, sitä ei Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön muiden töiden mukaisesti.

Esimerkkejä: Virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista ja lisäksi henkilö toimii työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana

• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee vain Suomessa. Henkilö työskentelee työntekijänä kokoaikatyössä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä etänä Suomesta käsin. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö työskentelee pääasiallisesti kokoaikaisena työntekijänä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä Ruotsissa. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö ei tee ruotsalaiselle työnantajalle lainkaan työtä Suomessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Esimerkki: Virkamiehenä pidettävä työ ei ole pienimuotoista

• Henkilö työskentelee suomalaiselle yksityiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa. Virkamiesasemassa tehtävän työn henkilö tekee pääasiassa Suomessa, mutta lisäksi henkilö käy Ruotsissa enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö tekee virkamiesasemassa työtä osa-aikaisella 20 % työajan sisältävällä sopimuksella. Virkamiesasemassa tehtävää työtä ei voida pitää pienimuotoisena, koska työ kokonaisuudessaan työaikaa tarkastellen on enemmän kuin 5 %. Henkilöön sovelletaan perusasetuksen 13.4. artiklan nojalla Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Lähetetty työntekijä tai yrittäjä tekee pienimuotoista työtä toisessa EU-maassa

Kun työntekijä tai yrittäjä tekee työtään fyysisesti useassa eri EU-maassa, ratkaistaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Jos työskentely jossakin EU-maassa on kuitenkin pienimuotoista, voidaan tilanne ratkaista perusasetuksen lähettämistä koskevan 12 artiklan mukaisesti, jos työssä täyttyvät lähettämisen edellytykset.

Esimerkki: Lähetetyllä työntekijällä on pienimuotoisia työmatkoja toiseen EU-maahan

• Henkilö on suomalaisen työnantajan lähettämä työntekijä Ruotsiin, ja työssä täyttyvät EU:n sosiaaliturva-asetuksen lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Lisäksi henkilö tekee pienimuotoisia työmatkoja Norjaan. Työ Norjassa on alle 5 % henkilön kokonaistyöajasta. Tilanteeseen voidaan soveltaa lähettämistä koskevia määräyksiä. Eläketurvakeskus myöntää tällöin työntekijälle A1-todistuksen 12 artiklan nojalla.

Pienimuotoinen työskentely ja työtä usealle eri maalaiselle työnantajalle

Pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, jos

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Esimerkki: Pienimuotoinen toiminta ja työskentely usealle työnantajalle

Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee suomalaiselle, ruotsalaiselle ja virolaiselle työnantajalle useassa eri EU-maassa. Henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos esimerkiksi virolaiselle työnantajalle tehtävä työ olisi pienimuotoista, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään kuten, jos henkilö tekisi työtään vain suomalaiselle ja ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan tällöin Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Ruotsi myöntää henkilölle A1-todistuksen. Henkilön kaikkien työnantajien tulee tällaisessa tilanteessa järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Ilmoitusvelvollisuus pienimuotoisesta toiminnasta ja A1-todistus

Vaikka henkilön työskentely toisessa EU-maassa on pienimuotoista, koskee henkilöä sama ilmoitusvelvollisuus kuin muitakin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä. Eli henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaalleen työskentelystään useissa eri EU-maissa, vaikka työskentely jossakin EU-maassa olisi pienimuotoista.

Henkilön asuinmaa määrittelee, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa henkilölle A1-todistuksen. Menettelytavat ovat näissä tilanteissa siten samat täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan mukaiset toimintatavat kuin muissakin useassa EU-maassa työskentelytilanteissa.

 Myös pienimuotoisesta työstä on maksettava lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maahan, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan ja joka on antanut A1-todistuksen, mikäli kyseisen maan sosiaaliturvalainsäädäntö sitä edellyttää.

Pienimuotoinen toiminta eri aikoina

Pienimuotoinen toiminta 28.6.2012 alkaen

28.6.2012 alkaen pienimuotoista toimintaa ei oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa yllä olevan ohjeistuksen mukaisesti.

ETA-maat ja Sveitsi ovat kuitenkin alkaneet soveltaa 28.6.2012 voimaantulleita EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

Pienimuotoinen toiminta aikana 1.5.2010 – 27.6.2012

Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei otettu huomioon 1.5.2010 – 27.6.2012 välisenä aikana, kun henkilö työskenteli useassa EU-maassa vain yhdelle työnantajalle. Pienimuotoisen toiminnan huomioimatta jättäminen koski siten vain 13.1 artiklan mukaisia tilanteita, kun työntekijällä oli vain yksi työnantaja.

Jos puolestaan työnantajia on 2 tai useampia, pienimuotoinenkin toiminta toisessa EU-maassa otettiin huomioon ajalla 1.5.2010 – 27.6.2012.

Kyseisenä aikana pienimuotoinen toiminta otettiin huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä myös niissä tilanteissa, kun

• henkilö työskenteli työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa maassa tai
• henkilö työskenteli virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa maassa.

Jos työskentely on alkanut ennen 28.6.2012, saattavat perusasetuksen siirtymäsäännökset soveltua tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

Useassa maassa työskentelystä on ilmoitettava asuinmaalle

Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään asuinmaansa toimivaltaiselle viranomaiselle. Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään Eläketurvakeskukselle hakemuksella Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi. Henkilön tulee siis hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Sähköinen hakemuspalvelu ja hakemuslomakkeet löytyvät Eläketurvakeskuksen Internet-sivuilta.

Tarkemmat tiedot

Vaikka henkilö ei jättäisikään hakemusta Eläketurvakeskukselle, Eläketurvakeskus voi viime kädessä ratkaista henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ns. viran puolesta, jos se on saanut tiedon henkilön useassa EU-maassa työskentelystä muualta. Eläketurvakeskus voi saada tällaisen tiedon esimerkiksi toisen maan laitokselta tai Kelalta.

Asuinmaa ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön

Kahden tai useamman EU-maan tilanteissa ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa aina henkilön asuinmaa. Jos henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Jos henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen. Jos henkilöön ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen EU-maahan, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Tuolloin kyseinen maa antaa henkilölle A1-todistuksen.

Jos henkilö ei asu Suomessa, Eläketurvakeskus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Tällöin Eläketurvakeskus siirtää sille tulleen hakemuksen käsiteltäväksi henkilön asuinmaahan.

Ratkaisu on aluksi väliaikainen

Asuinmaan tekemä ratkaisu sovellettavasta lainsäädännöstä on aluksi väliaikainen. Kun asuinmaa on tehnyt ratkaisunsa, se ilmoittaa asiasta muille EU-maille, joissa henkilö työskentelee. Ratkaisu tulee lopulliseksi 2 kuukauden kuluttua asuinmaan ilmoituksesta. Ainoastaan jos jokin toinen työskentelymaa ilmoittaa 2 kuukauden kuluessa, että se on eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, ei ratkaisu tule lopulliseksi. Tällöin maat aloittavat neuvottelun siitä, kumman maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Ratkaisu voi tulla lopulliseksi myös aikaisemmin, jos maat ovat keskenään sopineet sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä yhdessä.

Erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä

Jos maat ovat erimielisiä henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee niiden sopia yhdessä asiasta. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa määritellään, minkä EU-maan lainsäädäntöä sovelletaan tällaisessa tilanteessa tilapäisesti.

Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön A1-todistus

EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa useassa EU-maassa työskentelevälle henkilölle A1-todistuksen. Tämä todistus esitetään tarvittaessa muissa työskentelymaissa.

Vaikka useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevissa määräyksissä ei ole määräaikoja, annetaan A1-todistus määräaikaisena, jotta henkilön tilanne voidaan tarkistaa tietyin väliajoin. Henkilöllä itsellään on myös velvollisuus ilmoittaa A1-todistuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tapahtuvista muutoksista todistuksen myöntäneelle maalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi

• työnantajan vaihdos
• asuinmaan vaihdos
• työskentely vain yhdessä maassa.

Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Jos henkilön työskentely jatkuu A1-todistuksen päätyttyä, tulee henkilön hakea uutta A-todistusta.

Tietyillä aloilla, kuten kansainvälisessä kuljetustoiminnassa, työntekijöiden työaikajärjestelyt saattavat muuttua tiuhaan. Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa.

Tarkemmat tiedot

Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.

Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan

Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä

• työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.

Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.

Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle

Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.

Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan

• joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
• työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.

Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.

• työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.

Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
• työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.

Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.

Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

Työnantajan kotipaikan määrittely

Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.

Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
• aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
• kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
• paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
• toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
• paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
  pankkipalvelut, sijaitsevat
• EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
  säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
  vaatimusten mukaan
• paikka, jossa työntekijöitä palkataan.

Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.

Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä

Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.

Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa

Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

Kuljetusyritysten henkilökunta

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.

Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.

Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.

Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.

Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.

Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa

Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee

• fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.

Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.

Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.

Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan

Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti

• yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
• harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
• asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.

Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.

Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa

Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.

Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee

• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja
• yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa,

sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen maan lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä. Työsuhteessa yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu siis vain yhden EU-maan sosiaaliturvaan. Jotta tätä määräystä voidaan soveltaa, edellytetään, että työskentely tapahtuu fyysisesti useassa EU-maassa.

Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee Suomessa työsuhteessa ja lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa, häneen sovelletaan kaiken työn osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.  Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja. Sillä ei ole merkitystä, missä henkilö asuu.

Jos henkilö työskentelee yrittäjätoimintansa lisäksi työntekijänä useammassa kuin yhdessä EU-maassa, sovelletaan häneen sen EU-maan lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Kun työnantajana on yksi suomalainen julkinen työnantaja

Henkilö on virkasuhteessa julkiseen työnantajaan

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa virkasuhteessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa

Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, ei työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua.

Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan muissa EU-maissa paitsi Suomessa

Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.

Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä.

Tarkemmat tiedot

Jos kyseessä on työsuhde julkiseen työnantajaan eikä työntekijä ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen.

Tarkemmat tiedot

Kun työnantajina on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja

Kun virkamies työskentelee kahdessa maassa suomalaiselle ja ulkomaalaiselle julkiselle työnantajalle, Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kahdessa maassa toimiva virkamies voidaan rinnastaa kahdessa maassa toimivaan työntekijään.

Virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan siten useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä toisessa maassa

Jos henkilö työskentelee yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä, määräytyy sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö eri määräysten mukaan.

Henkilöllä ilmoitusvelvollisuus useassa EU-maassa työskentelystä

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, hän kuuluu sen EU-maan sosiaaliturvaan, jossa häntä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.

Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja työtekijä Virossa

Tarkemmat tiedot: Virkamies Ruotsissa ja työntekijä Suomessa

Tarkemmat tiedot: Virkamies Suomessa ja yrittäjä Virossa

Tarkemmat tiedot: Työskentely yhdessä maassa

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisenmaalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisenmaalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.

• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.

Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.

Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a.  Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.

Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Virkamies on sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön alainen, johon hänen työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu. Jokainen EU-maa määrittelee kansallisen lainsäädäntönsä perusteella sen, ketkä ovat virkamiehiä kyseisessä maassa.

Suomessa virkamiehenä pidettävä henkilö kuuluu siten Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan virkamieheen ilman aikarajaa.

Työnantajan kotimaan lainsäädäntöä sovelletaan siitä riippumatta, missä EU-maassa tai EU-maissa työ tehdään tai missä virkamies asuu. Virkamiehen kansalaisuudella ei myöskään lähtökohtaisesti ole merkitystä.

Tarkemmat tiedot

Säännös virkamiehen vakuuttamisesta on pakottava, joten virkamies ja hänen työnantajansa eivät voi valita, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamieheen sovelletaan.

Jos virkamies työskentelee virkatyönsä lisäksi myös muille työnantajille tai toimii yrittäjänä, on sillä merkitystä siihen, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä häneen sovelletaan. Katso tarkemmin ohjeet:

• Virkamiehenä useassa EU-maassa
• Virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä useassa EU-maassa
• Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä EU-maassa.

Virkamiehelle on haettava A1-todistus

Toisessa EU-maassa työskentelevälle virkamiehelle tulee hakea A1-todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta A1-todistuksen määräajaksi. Eläketurvakeskus myöntää A1-todistuksen yleensä 3 vuodeksi, jollei kyseessä ole lyhyempi määräaikainen työskentely. Määräajan jälkeen henkilölle tulee hakea uudelleen A1-todistusta, jos ulkomailla työskentely jatkuu.

Kun työnantajana on yksi suomalainen julkinen työnantaja

Henkilö on virkasuhteessa julkiseen työnantajaan

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa virkasuhteessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa

Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, ei työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua.

Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Henkilö on työsuhteessa julkiseen työnantajaan muissa EU-maissa paitsi Suomessa

Jos henkilö työskentelee työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.

Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä.

Tarkemmat tiedot

Jos kyseessä on työsuhde julkiseen työnantajaan eikä työntekijä ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen.

Tarkemmat tiedot

Kun työnantajina on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja

Kun virkamies työskentelee kahdessa maassa suomalaiselle ja ulkomaalaiselle julkiselle työnantajalle, Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kahdessa maassa toimiva virkamies voidaan rinnastaa kahdessa maassa toimivaan työntekijään.

Virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan siten useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä toisessa maassa

Jos henkilö työskentelee yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä, määräytyy sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö eri määräysten mukaan.

Henkilöllä ilmoitusvelvollisuus useassa EU-maassa työskentelystä

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Työskentely virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa

Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies

• on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
• ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
• lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
• solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
• ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.

Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.

Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos

• henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
• henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
• henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
• kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.

Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille.

Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

Virkavapaajaksot ja useassa maassa työskentely

Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos

• henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
• henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
• työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.

Jos henkilöä voidaan pitää useassa maassa työskentelevänä, kuuluu henkilö tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvaan myös niiden virkavapaajaksojensa aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.

Esimerkki 1: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa työntekijänä

Henkilö työskentelee virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 3 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Jaksot kestävät 1-2 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee työntekijänä Saksassa paikalliselle yksityiselle työnantajalle. Kyseisten virkavapaajaksojen aikana henkilö ei saa lainkaan palkkaa Suomesta. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti virkamiehenä Suomessa ja työntekijänä Saksassa, vakuutetaan myös saksalaiselle työnantajalle tehtävä työ virkasuhdemaassa Suomessa.

Esimerkki 2: Työskentely virkavapaan aikana toistuvasti toisessa maassa virkamiehenä

Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee täällä virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 2 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Kumpikin jakso kestää 3 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa ja henkilö tekee huomattavan osan työstään asuinmaastaan, kuuluu henkilö asuinmaansa Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsalainen julkinen työnantaja on siis velvollinen järjestämään henkilön sosiaaliturvan Suomessa.

Merenkulkijoille ja muille aluksilla työskenteleville henkilöille ei ole välttämätöntä hakea A1-todistusta kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan, jos

• henkilö asuu vakituisesti Suomessa ja
• työskentelee Suomen lipun alla olevalla aluksella eikä
• tee mitään muuta työtä kyseisen aluksella työskentelyn lisäksi seuraavien 12 kk aikana.

Merenkulkijalle tulee pääsääntöisesti hakea A1-todistusta tilanteissa, joissa henkilön asuinmaa on eri kuin lippumaa. A1-todistushakemus lippusäännön soveltamisesta tehdään ensisijaisesti lippumaahan.

Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa myös Kelalle, jos hän tekee työtä jonkin toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella.

Vakuuttamisen pääsääntö eli lippusääntö

Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevät henkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti Suomen sosiaaliturvaan.

Merenkulkijoihin ja muihin laivoilla työskenteleviin henkilöihin sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka lipun alla työskentelyalus purjehtii. Määräys koskee kaikkia aluksilla työskenteleviä henkilöitä niin merenkulkijoita kuin muitakin työntekijöitä ja yrittäjiä. Lippusääntö on todettu perusasetuksen artiklan 11.4 alkuosassa.

Lippusäännöstä poiketaan ainoastaan silloin kun henkilöllä on A1-todistus jostakin muusta maasta. Henkilöllä voi olla A1-todistus esimerkiksi silloin kun

• hänen palkkansa maksetaan asuinmaasta
• hän on lähetetty työntekijä tai yrittäjä
• hän työskentelee tavallisesti usean eri EU-maan lipun alla purjehtivilla aluksilla tai
• hän työskentelee tavallisesti sekä maissa että aluksella.

Ns. merenkulkijamääräyksiä sovelletaan vain merellä purjehtivalla aluksella tapahtuvaan työskentelyyn. Siten esimerkiksi sisävesillä tapahtuvaa työskentelyä pidetään työskentelynä kyseisessä maassa eikä esim. lippusäännön mukaisena tilanteena.

Työntekijän palkka maksetaan asuinmaasta

EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin hänen asuinmaansa lainsäädäntöä, jos henkilön toiminnasta korvauksen maksavan yrityksen tai henkilön koti- tai liiketoimipaikka on henkilön asuinvaltiossa, on henkilö asuinvaltionsa lainsäädännön alainen. Tämä poikkeus on todettu lippusääntöä koskevan artiklan 11.4 loppuosassa. Näissä tilanteissa työnantajaksi katsotaan palkan maksava yritys tai henkilö.

Kyseisessä määräyksessä ei ole aikarajaa, vaan henkilöön sovelletaan hänen asuinmaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä niin kauan kuin hänen tilanteensa pysyy samanlaisena.

Lähetettynä työntekijänä tai yrittäjänä aluksella

Jos henkilön työskentely toisen EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella on tilapäistä, voi hän tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua edelleen lähtömaansa sosiaaliturvaan. Näistä edellytyksistä on kerrottu omissa ohjeissa.

Muita merenkulkija-asetuksen mukaisia tilanteita

Työskentely ruoppaajalla

Kun kyseessä on työskentely ruoppaajalla ja ruoppaus tapahtuu alukselta, sovelletaan lippusääntöä.

Kun on kyseessä ruoppaus, jota ei suoriteta alukselta, sovelletaan henkilöön EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaan hänen työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työskentely satama-alueella tai telakalla

Satama-alueella liikkuvalla aluksella tapahtuvan työskentelyn katsotaan olevan lippusäännön alaista merityötä.

Satama-alueella maissa, esimerkiksi sataman telakalla tai satamaterminaalissa, tehtävään työhön sovelletaan työskentelymaan pääsääntöä. Myös henkilöiden, jotka eivät yleensä työskentele aluksella sen purjehtiessa, katsotaan työskentelevän maissa. Esimerkiksi Suomen satamassa olevassa aluksessa satama-aikana käyvien laivasiivoojien tulkitaan työskentelevän Suomessa

Useassa maassa tai usean maan lipun alla työskentelevä merenkulkija

Merenkulkijan, joka työskentelee usean lipun alla tai maissa merityön lisäksi, katsotaan työskentelevän useassa maassa. Tällöin työskentelyä koskevat merityötilanteet käsitellään useassa maassa työskentelyä koskevien vakuuttamissääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Henkilön asuessa Suomessa ja työskennellessä vain Suomen lipun alla kulkevalla aluksella tai maissa Suomessa, ei henkilö tarvitse A1-todistusta. Jos esimerkiksi Suomessa asuva ja Suomen lipun alla seilaava merenkulkija aloittaa työn toisen EU-maan lipun alla kulkevalla aluksella siten, että palkka maksetaan asuinmaasta Suomesta, ratkaistaan hakemus useassa maassa työskentelyn määräysten mukaisesti. A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta, sillä asuinmaa on toimivaltainen ratkaisemaan henkilön sosiaaliturva-asian usean maan tilanteissa.

Tarkemmin usean maan työn säännöistä löydät usean maan ohjeiden alta.

Lentohenkilökuntaan kuuluviin työntekijöihin sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa heidän kotiasemansa sijaitsee. Lentoyhtiö nimeää henkilökuntansa jäsenelle kotiaseman.

Esimerkiksi EU-alueella lentävään lentäjään, jonka kotiasema on Helsinki, sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka hän asuisi jossain toisessa EU-maassa.

Kotiasemasääntöä sovelletaan myös vuokrattuun henkilökuntaan sekä yrittäjiin. Se, vakuutetaanko lentohenkilökunnan jäsen työeläkelakien mukaan yrittäjänä vai työntekijänä, arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti työoikeudellisin perustein.

A1-todistusta haetaan ja sen myöntää maa, jossa henkilön kotiasema sijaitsee

A1-todistusta haetaan siitä maasta, jossa kotiasema sijaitsee. Hakemuksen voi tehdä joko työnantaja tai työntekijä.

Lentohenkilökunnan jäsenelle tulee hakea A1-todistus jos

• kotiasema on eri maassa kuin missä henkilö asuu tai
• muun maan viranomainen pyytää A1-todistusta.

Esimerkiksi Virossa asuvalle lentäjälle, jonka kotiasema on Helsingissä, tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskuksesta.

Asuinmaa ja kotiasema Suomessa

Jos lentohenkilökunnan jäsen asuu Suomessa ja hänen kotiasemansa on Suomessa, ei A1-todistusta tarvitse hakea. Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen kuitenkin näissäkin tapauksissa työntekijän tai työnantajan hakemuksesta.

Tilanteet, joissa kotiasemasääntöä ei sovelleta

Seuraavissa tilanteissa ei sovelleta kotiasemasääntöä:

• Henkilöllä on kotiasemia useissa eri maissa tai henkilön kotiasema vaihtuu toistuvasti 12 kuukauden tarkastelujakson aikana.

• Henkilöllä on työnantajia useissa eri maissa tai hän harjoittaa lentotyönsä lisäksi yrittäjätoimintaa jossakin muussa maassa.

• EU-alueella asuvan henkilön kotiasema on EU-alueen ulkopuolella.

• Henkilö on lähetetty kotiasemamaastaan toiselle kotiasemalle.

• Työskentely on alkanut ennen 28.6.2012 ja työskentelyyn liittyvät olosuhteet ovat pysyneet muuttumattomina. Tällöinkin työntekijä voi kuitenkin valita, että häneen sovelletaan kotiasemasääntöä.

• Henkilö työskentelee julkisen työnantajan palveluksessa (esimerkiksi Puolustusvoimat).

Toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisellä sopimuksella tehdä poikkeuksia kaikista sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista säännöistä. Tämä koskee lähtökohtaisesti kaikkia EU:n sosiaaliturva-asetuksen piiriin kuuluvia henkilöitä.

Poikkeus voi koskea yksittäistä henkilöä tai määrättyä ryhmää. Ainoa asetuksen asettama edellytys on, että poikkeuksen tulee koitua niiden henkilöiden eduksi, joita se koskee.

Työnantajan tai asianomaisen henkilön pyyntö poiketa EU:n sosiaaliturva-asetuksen 11 – 15 artiklasta on toimitettava mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion viranomaiselle, jonka lainsäädännön soveltamista työnantaja tai asianomainen henkilö pyytää. Suomessa tämä viranomainen on Eläketurvakeskus.

Käytännössä Eläketurvakeskus sopii poikkeuksista yksittäisten henkilöiden osalta.

Maasta toiseen siirtyviä työntekijöitä voidaan työskentelymaan vaihtumisesta huolimatta pitää Suomesta lähetettyinä työntekijöinä, jos lähettämistä koskevat edellytykset edelleen täyttyvät.

Sopimusmaalla tarkoitetaan tässä ohjeessa EU/ETA-maita ja Sveitsiä sekä niitä maita, joiden kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

Työntekijä siirtyy sopimusmaasta toiseen sopimusmaahan

Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa

Jos työntekijä on lähetetty ulkomaantyöhön sopimusmaahan A ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, kuuluu työntekijä edelleen Suomen sosiaaliturvaan kun työntekijä siirtyy työskentelemään suomalaisen työnantajan palveluksessa toiseen sopimusmaahan B sosiaaliturvaa säätelevien sopimusten aikarajojen puitteissa. Jos työskentely ulkomailla ylittää sosiaaliturvasopimuksessa säädetyn aikarajan, haetaan työntekijälle poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi normaalin poikkeuslupamenettelyn mukaisesti. Katso tarkemmin ohjeistosta Poikkeuslupa.

Suomessa oleva työnantaja saa vaihtua

Suomessa olevan työnantajan vaihtumisella ei ole merkitystä Suomen sosiaaliturvassa säilymisen kannalta, kunhan koko ulkomailla työskentelyn ajan kiinteät siteet Suomessa toimivaan työnantajaan säilyvät. Työnantajana voi olla tietyissä tilanteissa myös suomalaisen yhtiön konserniyhtiö.

Tarkemmat tiedot

Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa

Työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A (esimerkiksi työntekijä on lähetetty toistaiseksi ulkomaantyöhön, tai työntekijä on ollut jo yli 5 vuotta lähetettynä työntekijänä sopimusmaassa). Jos työntekijä lähetetään suoraan sopimusmaasta A sopimusmaahan B, työntekijä ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan työntekijän työskennellessä sopimusmaassa B.

Työntekijälle ei voida myöntää todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta sopimusmaassa B, koska Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen on jo katkennut kun työntekijä on vakuutettu sopimusmaassa A.

Tarkemmat tiedot

Työntekijä siirtyy sopimusmaasta maahan, jonka kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta

Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa

Jos työntekijä on suomalaisen työnantajan lähettämänä sopimusmaassa ja sama työnantaja lähettää työntekijän edelleen ei-sopimusmaahan, kyseessä on edelleen TyEL 5 §:n tarkoittama Suomesta lähetetty työntekijä. Työntekijää ei pidetä paikalta palkattuna, koska työsuhde suomalaiseen työnantajaa on jatkunut keskeytymättä. Kun työnantaja ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana on suomalainen, on TyEL-vakuutus pakollinen.

Tarkemmat tiedot

Vapaaehtoinen TyEL

Sopimusmaahan lähetettyä Suomessa vakuutettua työntekijää, joka palkataan ei-sopimusmaahan toisen suomalaisen yrityksen tai suomalaisen yrityksen konserni- tai osakkuusyhtiön palvelukseen, ei pakollinen TyEL koske. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan ottaa työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen.

Tarkemmat tiedot

Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna sopimusmaassa

Kun suomalaisen työnantajan sopimusmaahan lähettämä ja sopimusmaassa vakuutettu työntekijä siirtyy työsuhteen katkeamatta työskentelemään saman työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaahan, on edelleen kyse Suomesta lähetetystä työntekijästä. Työsuhde jatkuu keskeytyksettä eikä voida katsoa, että kyseessä olisi niin sanottu paikalta palkattu työntekijä. Näin siitäkin huolimatta, että työntekijä on EU-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen perusteella vakuutettu välillä sopimusmaan lakien mukaan.

Vakuuttamisvelvollisuuteen ei vaikuta se, kuinka pitkän ajan työntekijä on työskennellyt ulkomailla. Työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus hakea vapautusta vakuuttamisvelvollisuudesta kun ulkomaantyöskentely ei-sopimusmaassa on jatkunut vähintään 2 vuotta.

Tarkemmat tiedot

Ei-sopimusmaasta sopimusmaahan

Alkutilanne: Työntekijä on vakuutettuna Suomessa

Jos Suomesta ei-sopimusmaahan lähetetty työntekijä siirtyy ei-sopimusmaasta sopimusmaahan, työntekijää voidaan hakemuksesta pitää sopimusmaassa edelleen lähetettynä työntekijänä edellyttäen että, työntekijä on kuulunut ei-sopimusmaassa työskennellessään

• pakollisen TyEL:n tai
• Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin (esimerkiksi vapaaehtoinen TyEL, opiskelijana).

A1-todistuksen saamiseen ei vaikuta ei-sopimusmaassa työskennelty aika. Myöskään työnantajan vaihdoksella ei välttämättä ole merkitystä. 

Esimerkki 1: Henkilö on työskennellyt Brasiliassa Suomesta lähetettynä työntekijänä 5 vuotta ja hän on kuulunut tänä aikana pakollisen TyEL:n piiriin. Hänelle voidaan hakemuksesta myöntää Espanjaan lähetetyn työntekijän todistus enintään 5 vuodeksi (poikkeuslupa). Tämänkin jälkeen hänelle voidaan hakemuksesta myöntää lähetetyn työntekijän todistus Yhdysvaltoihin 5 vuodeksi. Henkilö voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan, vaikka Yhdysvalloissa työnantajana toimisi suomalaisen yrityksen paikallinen tytäryritys.

Esimerkki 2: Työntekijä on työskennellyt suomalaisen A Oy:n lähettämänä 6 vuotta Venäjällä ja työntekijä on vakuutettuna pakollisessa TyEL:ssä. Suomalainen B Oy palkkaa hänet suoraan Venäjältä työskentelemään Saksassa 16 kuukautta. Työntekijä voi saada A1-todistuksen Saksan työskentelyä varten. Jos työskentely Saksassa kestää yli 24 kuukautta, mahdollisuuteen kuulua Suomen sosiaaliturvaan käytetään normaalia poikkeuslupaharkintaa.

Alkutilanne: Työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan ei-sopimusmaassa työskentelyn aikana

Suomalaisen työnantajan palveluksessa ei-sopimusmaassa työskennellyt työntekijä ei ulkomaantyön aikana kuulunut pakollisen TyEL:n piiriin eikä Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Vaikka työnantaja olisi ottanut työntekijälle vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen, ei se riitä siihen, että työntekijää voitaisiin pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä hänen siirtyessään työskentelemään saman työnantajan palveluksessa sopimusmaahan.

Tarkemmat tiedot

EU:n palveluksessa työskentelevät henkilöt kuuluvat joko EU:n omaan sosiaaliturvajärjestelmään tai työskentelymaansa sosiaaliturvaan. Eräillä työntekijäryhmillä voi myös olla oikeus valita sovelletaanko heihin

• työskentelymaan lainsäädäntöä
• sen jäsenvaltionlainsäädäntöä, jota häneen on sovellettu viimeksi
• kansalaisuutensa mukaista lainsäädäntöä.

EU:n palveluksessa on virkamiehiä sekä muuta henkilökuntaa. EU määritte­lee itse EU:n henkilökuntasäännöissä, missä asemassa sen palkkaama työntekijä on ja missä hänen sosiaaliturvansa siten järjestetään.

EU:lla on oma eläkejärjestelmä, joka mahdollistaa tiettyjen henkilöiden eläkeoikeuden siirron kansallisesta eläkejärjestelmästä EU:n eläkejärjestelmään.

EU:n jäsenmaissa sijaitsevien kansainvälisten jär­jestöjen palveluk­ses­sa olevista henkilöistä ei ole erityissäännöksiä EU:n sosiaalitur­va-asetuksessa. Pääsääntönä on työsken­telymaan lainsäädännön soveltaminen.

Päämajasopimus

Jos työskentelymaa on tehnyt kansainväli­sen järjes­tön kanssa ns. pää­ma­jasopimuksen, järjestön palve­luksessa olevia henki­löitä ei va­kuuteta työsken­tely­maassa, vaan järjestö huolehtii itse heidän sosiaa­litur­vas­taan oman eläkejärjestelynsä avul­la.

Kansainvälisen järjestön henkilökunta ei tällöin ole myöskään sijaintivaltion lainsäädännön alainen EU:n sosiaaliturva-asetuksen tarkoittamalla tavalla, jos sijaintivaltio on sopimuksella luopunut soveltamasta lainsäädäntöään järjestöön ja sen työntekijöihin.

Yleensä kansainvälisen järjestön palveluksessa olevia työntekijöitä ei voida pitää lähetettyinä työntekijöinä, koska heidän työnantajansa on kyseinen järjestö eikä lähettävää suomalaista työnantajaa ole.

Tarkemmat tiedot

Jos henkilö on lähetetty Suomesta, sovelletaan Suomen kansallista lainsäädäntöä ikään kuin hänet olisi lähetetty ei-sopimusmaahan.

Asumisperusteinen sosiaaliturva

Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat eivät voi kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Yleensä tällaisilla järjestöillä on oma sosiaaliturvajärjestelmä, johon henkilöllä on mahdollisuus kuulua. Joissakin tapauksissa valtioiden välisessä järjestössä työskenteleviin voidaan kuitenkin edelleen soveltaa sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos heidän tehtävänsä liittyvät kehitysyhteistyötehtäviin.

Mikä on A1-todistus ja mihin sitä käytetään?

A1-todistus on osoitus henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. A1-todistus osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan hänen työskennellessään EU/ETA-maissa tai Sveitsissä.

Tarkemmat tiedot

EU:n sosiaaliturva-asetusten mukaisesti henkilöön sovelletaan vain yhden maan lainsäädäntöä kerrallaan. Pääsääntö on, että henkilö kuuluu työskentelymaan sosiaaliturvaan. Tähän pääperiaatteeseen on kuitenkin olemassa poikkeuksia, jolloin A1-todistuksella osoitetaan kuuluminen jonkin muun kuin työskentelymaan sosiaaliturvaan.

Tarkemmat tiedot

A1-todistuksen kieli

Jäsenmaat antavat A1-todistuksia omilla virallisilla kielillään. A1-todistus on vakiomuotoinen lomake ja siten identtinen kaikilla kielillä.

Suomessa A1-todistus annetaan suomeksi tai ruotsiksi riippuen siitä, kummalla kielellä todistusta on haettu.  Eläketurvakeskus ei voi antaa esimerkiksi englanninkielistä A1-todistusta.

Miten A1-todistusta luetaan?

A1-todistuksen lukemisesta ja tulkitsemista löytyy ohjeet Eläketurvakeskuksen verkkosivuilta Ulkomaantyön vakuuttaminen -osiossa. Katso linkki ohessa.

Missä tilanteissa A1-todistus voidaan myöntää?

A1-todistus koskee työskentelyä EU- ja ETA-maissa sekä Sveitsissä. A1-todistusta ei käytetä työskenneltäessä muissa maissa.

Työskentely ulkomailla ja A1-todistus

A1-todistus voidaan edellytysten täyttyessä myöntää seuraaville henkilöryhmille:

• lähetetyt työntekijät ja yrittäjät
• kahdessa tai useassa maassa työskentelevät henkilöt
• merimiehet ja muut laivalla työskentelevät
• lentohenkilökunnan jäsenet
• virkamiehet

Näissä poikkeustilanteissa tarvitaan A1-todistus osoittamaan, että

• henkilöön sovelletaan jonkin muun maan kuin työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja
• lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja ei makseta työskentelymaahan. Kaikki lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain todistuksen myöntäneeseen maahan.

Näistä poikkeustilanteista ja A1-todistuksen myöntöedellytyksistä on omat ohjeet Kansainväliset asiat -ohjeistossa.

Työskentely vain Suomessa ja A1-todistus

Lähtökohta on, että henkilö kuuluu työskentelymaansa sosiaaliturvaan. A1-todistus on perinteisesti tarkoitettu osoittamaan ulkomailla työskentelevän henkilön kuuluminen jonkin toisen maan sosiaaliturvaan. Kuitenkin elokuusta 2018 lähtien on ollut mahdollista saada A1-todistus myös sellaisessa tilanteessa, jossa henkilön vakuuttaminen järjestetään työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaisesti. Joskus tällaisissa tilanteissa voi olla tarve osoittaa esimerkiksi asuinmaan viranomaiselle, että henkilö kuuluu työskentelymaansa sosiaaliturvaan.

A1-todistusta on tarkoituksenmukaista hakea edellä kuvatun kaltaisessa erityistilanteessa osoittamaan, että henkilö vakuutetaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta. Hakemuslomakkeella on kerrottava, miksi todistus tarvitaan. Eläketurvakeskus myöntää todistuksen määräaikaisena.

Työnantaja tai työntekijä hakee A1-todistusta lähtömaan, tai kahden maan työskentelytilanteissa asuinmaan, toimivaltaiselta laitokselta (Suomessa Eläketurvakeskus) ennen ulkomaille töihin lähtöä. A1-todistusta on haettava kaikille seuraaville henkilöryhmille:

• työntekijät
• yrittäjät
• virkamiehet
• apurahansaajat
• useassa maassa työskentelevät
• lentohenkilökunta
• merimiehet
• henkilöt, jotka työskentelevät samanaikaisesti työntekijänä yhdessä ja yrittäjänä toisessa maassa.

Eläketurvakeskus ratkaisee hakemuksesta, onko EU:n sosiaaliturva-asetusten sosiaaliturvaa koskevien säännösten mukaan ulkomailla työskentelevään henkilöön sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, ja antaa ratkaisusta asianosaisen pyynnöstä valituskelpoisen päätöksen

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole määritelty alarajaa sille, kuinka lyhyille ulkomaantyöskentelyjaksoille A1-todistusta on haettava. 
 
Jos työntekijä tai yrittäjä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne.

Työnantajan tai työntekijän tulee hakea todistusta mahdollisuuksien mukaan ennen ulkomaille työskentelemään lähtemistä, mutta se voidaan antaa hakemuksesta myös jälkikäteen, jos todistuksen antamisen edellytykset täyttyvät. Todistusta voi kuitenkin hakea aikaisintaan 6kk ennen ulkomaantyön alkamista tai edellisen todistuksen päättymistä.

Todistusta voi hakea sähköisellä tai paperisella hakemuslomakkeella.

EU-maan myöntämä A1-todistus on hyväksyttävä muissa EU-maissa. Tämä tarkoittaa, että toinen maa ei saa periä henkilöltä sosiaalivakuutusmaksuja siltä ajalta, jolle jokin toinen maa on antanut A1-todistuksen.

Jos toisella EU-maalla on syytä epäillä

• asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta
• todistuksen tai todisteen pätevyyttä tai
• todistuksessa olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä

Todistuksen vastaanottaneen EU-maan laitoksen on pyydettävä todistuksen antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia. Todistuksen vastaanottaneen maan laitos voi tarvittaessa myös pyytää todistuksen peruuttamista. A1-todistuksen antaneen laitoksen on toisen EU-maan pyynnöstä tarkistettava pyydetyt tiedot ja asiakirjat sekä harkittava uudelleen todistuksen antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava todistus.

Työskentelyvaltio voi jättää huomiotta A1-todistuksen, jos A1-todistuksen myöntänyt jäsenvaltio peruuttaa tai julistaa todistuksen mitättömäksi.

Tapauksessa C-359/16 Altun ym. unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion tuomioistuin voi tietyin edellytyksin sivuuttaa myönnetyt todistukset, kun A1-todistus on hankittu tai siihen on vedottu vilpillisesti ja kun todistuksen antanut laitos on jättänyt huomioimatta sille esitetyt tosiseikat.  Tapauksessa C-370/17 CRPNPAC unionin tuomioistuin vahvisti, että petoksen perusteella myönnettyjen todistusten sivuuttaminen on mahdollista tietyin edellytyksin.

Työnantajan ja työskentelymaan tulee muutoin noudattaa A1-todistusta. Jos todistuksen oikeellisuudesta syntyy epäselvyyttä, tulee työnantajan tai kohdemaan viranomaisen olla yhteydessä viranomaiseen, Suomessa Eläketurvakeskukseen.

Esimerkiksi jos herää epäilys, että työntekijälle jonkin toisen maan viranomaisen antama A1-todistus ei ole asianmukainen (siitä puuttuu esimerkiksi ajanjakso tai Suomessa on päällekkäin työeläkevakuutus samalle henkilölle), tulee asiassa olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen, joka tarvittaessa selvittää asian toisen maan viranomaisen kanssa.

Tarkemmat tiedot

Eläketurvakeskuksen toimivalta ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa

Eläketurvakeskus on ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa toimivaltainen (ns. toimivaltainen laitos) antamaan päätöksen työntekijän tai yrittäjän kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan. Eläketurvakeskus on toimivaltainen myös poikkeuslupa-asioissa 1.1.2021 alkaen.

Useassa EU-maassa työskentelevien henkilöiden osalta toimivaltainen laitos on henkilön vakituisen asuinmaan laitos. Eläketurvakeskus on toimivaltainen silloin, kun henkilön vakituinen asuinmaa on Suomi.

Eläketurvakeskuksen antamat päätökset ulkomaantyön vakuuttamisasioissa

Myönteinen ratkaisu – todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta

Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta, jos ulkomailla työskentelevään henkilöön voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ei ole valituskelpoinen päätös, joten ratkaisuun ei ole mahdollista hakea muutosta suoraan. Jos työnantaja tai työntekijä haluaa valittaa ratkaisusta, antaa Eläketurvakeskus asiassa poikkeuksellisesti valituskelpoisen myönteisen päätöksen. Asianosaisen on otettava yhteyttä Eläketurvakeskukseen valituskelpoisen päätöksen saamiseksi.

Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi antaa myönteistä päätöstä niissä tilanteissa, joissa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön on määrittänyt toinen valtio. Kun henkilö työskentelee useassa EU-maassa, ja asuinvaltio on toimivaltaisena laitoksena määrittänyt sovellettavaksi sosiaaliturva lainsäädännöksi Suomen, niin Eläketurvakeskus antaa todistuksen. Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi tässä tapauksessa antaa valituskelpoista myönteistä päätöstä, koska asiaratkaisu on toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tekemä.

Kielteiset ratkaisut – hylkäävä päätös

Jos ulkomailla työskentelevään henkilöön ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa kielteisen päätöksen hakemukseen eikä haettua todistusta voida antaa. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).

Eläketurvakeskuksen kielteinen päätös tarkoittaa aina sitä, että henkilölle ei kerry ulkomaantyöstä työeläkettä Suomeen. Oikeus muihin etuuksiin riippuu siitä, koskeeko EU:n sosiaaliturva-asetus tai kyseinen sosiaaliturvasopimus kyseistä etuutta.

Tarkemmat tiedot

Tieto päätöksestä välittyy automaattisesti Kelaan ja Kela toimii päätöksen mukaisesti.

Poikkeuslupa-asioita koskeva menettely

Jos poikkeuslupa myönnetään, Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) tai ilmoittaa hyväksytystä poikkeusluvasta asianosaisille. Menettelytapa riippuu haetusta poikkeusluvasta.

Jos poikkeuslupahakemus hylätään Eläketurvakeskus antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).

Ennen 1.1.2021 Eläketurvakeskus ei ollut toimivaltainen antamaan poikkeuslupa-asioissa valituskelpoista päätöstä. Valituskelpoisen päätöksen antoi erillisestä pyynnöstä sosiaali- ja terveysministeriö.

A1-todistuksen tiedot menevät Eläketurvakeskuksesta suoraan sähköisesti Kelaan.

Kela informoi henkilöä automaattisesti etuuksista, joita perusasetus koskee, ja antaa henkilölle eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Lisäksi Kela ratkaisee muut kuin EU:n sosiaaliturva-asetusten piiriin kuuluvat etuudet ja toimittaa niiden osalta oman päätöksensä henkilölle.

A1-todistus lähetetään työnantajalle ja työntekijälle, mutta sitä ei tarvitse erikseen toimittaa työskentelymaan viranomaisille vaan ainoastaan pyydettäessä, esimerkiksi vero- tai sosiaaliturvaviranomaiselle. Todistus osoittaa, että työskentelymaahan ei kuulu maksaa sosiaaliturvamaksuja.

Eläketurvakeskus myöntää todistuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta aina määräajaksi.

Jos ulkomaantyöhön liittyvät olosuhteet muuttuvat todistuksen voimassaoloaikana, tulee esimerkiksi seuraavat muutokset ilmoittaa Eläketurvakeskukselle:

• Suomeen paluu tai komennuksen keskeytyminen yli 30 päivää ennen todistuksen voimassaolon päättymistä
• työsuhteen päättyminen
• työnantajan vaihtuminen tai uuden rinnakkaisen työsuhteen tai yrittäjätoiminnan aloittaminen
• pysyvä muutto ulkomaille 
• ulkomailla työskentelyn keskeytyminen lomautuksen, sairauden tai palkattoman vapaan, perhevapaan, vuorotteluvapaan tai muun vastaavan vapaan perusteella
• lentohenkilökuntaan kuuluvan henkilön kotiaseman vaihtuminen.